tag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post6599145637225256144..comments2023-08-19T11:38:49.405+03:00Comments on Vuoden mutsi: Kuka omistaa sinut?Katjahttp://www.blogger.com/profile/12413157400445433136noreply@blogger.comBlogger9125tag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-91815786715443819482013-04-23T15:36:20.088+03:002013-04-23T15:36:20.088+03:00"mitä tahansa onnistumisen ja aikaansaamisen ..."mitä tahansa onnistumisen ja aikaansaamisen kokemuksia"<br /><br />- noissa sanoissa on avain ja ratkaisu! :-)<br /><br />Olen elänyt vaikean burnout-masennuksen ja tuo kiteyttämäsi oli minunkin havaintoni: hoksasin, että minun kannattaa keskittyä tavoittelemaan onnistumisen elämyksiä! Samantekevää missä asiassa, pienikin saavutus oli riemukas voitto ja juhlaa.<br />Minuuteni alkoi rakentua, löysin takaisin omaksi itsekseni. Nykyisin omistan hyvän, terveen itsetunnon.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-14764748788362096062013-04-21T13:54:17.554+03:002013-04-21T13:54:17.554+03:00Kiitos tästä kommentista! En ymmärrä miksi on niin...Kiitos tästä kommentista! En ymmärrä miksi on niin vaikeaa tajuta itse olevansa avain hyvinvointiinsa ja varsinkin kun kyse voi olla ihan pienistä muutoksista. Hyvä että pääsit eteenpäin!Katjahttps://www.blogger.com/profile/12413157400445433136noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-38022634796654854452013-04-19T20:58:32.030+03:002013-04-19T20:58:32.030+03:00Ääh, miten tutun oloista... Tosin itse hajoilin vi...Ääh, miten tutun oloista... Tosin itse hajoilin vielä lapsen ollessa pari vuotias, enkä päässyt eteenpäin ilman jutusteluapua. Alkuun auttoi vaan itsensä pakottaminen toimintaan, pienesti ja ilottomasti mutta ilmeisesti sen avulla pysyi järjen syrjässä kiinni. Vähitellen aloin tunnistaa itsessäni turhaa herkkyyttä, mikä aiheutti ja tulee varmasti aiheuttamaan alakulon tunteita. Yliherkkänä monille asioille väsyn tavallista nopeammin, tunnen ja koen voimakkaammin, etenkin muiden ihmisten kireitä tuntemuksia. Rauhalliset kävelyt metsässä auttoivat, vähitellen sain niin hienoja onnistumisen fiiliksiä kiipeämisestä, että hakeudun niiden harjoitusten pariin säännöllisesti. Oman masennuksen ja uupumuksen kanssa kyllä kaikkein parhain apu on ollut ymmärtävän ja osaavan ihmisen kanssa puhuminen, mikä auttoi jäsentämään menneisyyden oikeisiin mittasuhteisiin ja hyväksyttävään pakettiin. Mutta myös oman itsensä tunteminen mm. yliherkkyyden suhteen on ollut suuri apu, koska osaan hyväksyä itseni näin, enkä pakota enää mihinkään ulkopuolisiin odotuksiin. Jokaiselle on siis oma polkunsa, kuljettiinpa sitä oikeasti fyysisesti patikoiden tai henkisesti uusia uria raivaamalla :)Druhttps://www.blogger.com/profile/03727664463941503331noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-5781889883417569042013-04-19T16:58:53.198+03:002013-04-19T16:58:53.198+03:00:):)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-22124519945762127832013-04-19T15:18:07.268+03:002013-04-19T15:18:07.268+03:00Kiitti kirjavinkistä, yritän löytää jonkun referaa...Kiitti kirjavinkistä, yritän löytää jonkun referaatin internetistä. ;)Katjahttps://www.blogger.com/profile/12413157400445433136noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-22817352846538578202013-04-19T15:17:04.258+03:002013-04-19T15:17:04.258+03:00En ole lääkäri, joten en käy arvioimaan muuta kuin...En ole lääkäri, joten en käy arvioimaan muuta kuin tutkimuksessa todettua. :) Mielestäni pointti tässä oli se identiteetin vahvistuminen mitä tahansa onnistumisen ja aikaansaamisen kokemuksia lisäämällä, liikuntahan sitä ei välttämättä anna. Peruspositiivisuus on sitäpaitsi ihan hyvä olotila. :)Katjahttps://www.blogger.com/profile/12413157400445433136noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-80019220909955811612013-04-19T14:49:02.537+03:002013-04-19T14:49:02.537+03:00Nyt on ihan pakko kysäistä, että koskeeko tuo liik...Nyt on ihan pakko kysäistä, että koskeeko tuo liikunta-kohta kuinka vakavaa masennusta? Jo ala-asteikäisestä oireilleena ja 90-luvun lopulta kunnolla sairastaneena on liikunta ollut periaatteessa aina poissa kuvioista, kun olen ollut siinä tilassa etten ole jaksanut siihen paneutua. Jos on liikkeelle lähtenyt pakottamalla, niin se on johtanut vain hysteerisyyteen lenkkipolulla, kuntosalilla tai ryhmäliikunnassa. On kuitenkin sanottava ettei minun kohdallani enää puhuta pelkästä masennuksesta, vaan se on vaihtunut pysyvään mielialahäiriöön.<br /><br />Kovasti moni tuon liikunnan nimeen on vannonut ja olen miettinyt olenko sitten itse ollut jonkinlainen outolintu sarjassani, kun en ole saanut liikunnasta irti juuri mitään. Vai olenko sitten ollut aina liian vaikeassa tilassa tuohon hyötyyn. :)<br /><br />t. kaikesta huolimatta kuitenkin (omasta mielestään) peruspositiivinenAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-63836024983735511992013-04-19T14:13:24.357+03:002013-04-19T14:13:24.357+03:00Niin on :D Paitsi vuodenaikoina, jolloin sataa tau...Niin on :D Paitsi vuodenaikoina, jolloin sataa taukoamatta vaakatasossa räntää. Että nauttikaamme keväästä.Satuhttps://www.blogger.com/profile/07628963392741369406noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-3186778715145344542013-04-19T12:36:00.647+03:002013-04-19T12:36:00.647+03:00Mielenkiintoinen aihe. Tuosta liikunnan ja masennu...Mielenkiintoinen aihe. Tuosta liikunnan ja masennuksen yhteydestä on kirjoitettu ihan kirjakin - John J. Ratey; Spark, The Revolutionary New Science of Exercise and the Brain. Ihan lukemisen arvoinen opus, joka ainakin allekirjoittaneella lisäsi liikuntamotivaatiota entisestään.<br /><br />Onhan muuten Sadulla kauniit lenkkimaastot!<br /><br />t. toinen keskivertomammaAnonymousnoreply@blogger.com