tag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post2456574269801709637..comments2023-08-19T11:38:49.405+03:00Comments on Vuoden mutsi: Kun äiti menee rikkiKatjahttp://www.blogger.com/profile/12413157400445433136noreply@blogger.comBlogger49125tag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-58423826382119287042014-06-20T08:28:43.359+03:002014-06-20T08:28:43.359+03:00Täällä myös yksi kolmen lapsen äiti, jolla on dias...Täällä myös yksi kolmen lapsen äiti, jolla on diastasis recti. Sen lisäksi että se on iso kosmeettinen haitta aiheuttaa se myös selkä kipuja. Pahimmillaan nuo kivut on sitä luokkaa että hetkittäin on äärimmäisen kivuliasta päästä esim sohvalta ylös. Ryhdissä on myös vaikea pysyä. Tämä diastasis on 6cm levyinen aukko tuossa vatsalihasten välissä, josta sitten pursuaa sisukset ulos ja napatyrää ei siis ole. Kolmannen lapsen jäljeen sain bonuksena vielä roikkuvan alavatsan, josta en tiedä laitanko sen pullottamaan erikseen housujen alle vai valahtamaan siihen housujen päälle! <br />En ymmärrä tätä vähättelyä kosmeettisten vauvojen suhteen. On todella ahdistavaa näyttää vatsan kohdalta suorastaan löysältä läskiltä kun muu osa kroppaa on ihan normaali. Sopivia vastteita on vaikea löytää, sellaisia mitkä eivät heti paljastaisi vatsan epämuodostumaa koko maailmalle. Töissä käytänkin vatsaa kiristäviä bodeja ja toppeja, mikä muistuttaa omasta epäonnesta (kuten mieheni sitä kutsuu) vielä entisestään. <br />Olen kärsinyt tästä jo kuusi vuotta, tunnen käveleväni kaposella lankulla, putoaminen sitä johtaisi masennukseen. <br />Tämän lisäksi ensimmäisen lapsen alatiesynnytys/korjausleikkaus aiheutti sen että ilmat karkailee luvatta ja vaikka kaikki väittää ettei ole mahdollista niin suurimmaksi osaksi ne tulevat/kiertävät en tiedä miten, mutta pierut paukuttelevat itsensä häpyhuulten kautta ulos. <br />Kun mainitsin tästä leikkaavalle lääkärille hän sanoi että kuvittelen asian. No en kyllä kuvittele. Nyt 8 vuotta myöhemmin mikään ei ole muuttunut, sen kuulee ja tuntee kummalta puolelta pierut tulevat. Lantiopohjalihakset on tarkistettu ja ne on kunnossa. <br />Ja mikä parasta diastasis aiheuttaa itselleni myös lisää ilmaa vatsaan ja jos yritän estää pieruja tai olen ihmisten ilmoilla niin ilmat kasautuu vatsaan, jolloin vatsa kasvaa entisestään ja menee ihan törkeän kipeäksi kunnes saan törälteltyä ilmat pois. <br />Uskon että kaiken paskan mitä olen saanut näistä kolmesta raskaudesta/synnytyksistä olisi voitu välttää, jos äideistä oikeasti välitettäisiin myös lapsen syntymän jälkeen ja tutkittaisiin mitä ongelmia voi tulla ja miten ne voitaisiin välttää. <br />Tietämättömyyttä on järkyttävästi neuvolatädeillä, lääkäreillä ja fysioterapeuteilla.<br /><br />Mut hei sainhan mä kolme tervettä lasta!<br />Susannahttps://www.blogger.com/profile/04430188731317613371noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-2660225261214119582014-05-20T13:35:19.205+03:002014-05-20T13:35:19.205+03:00Juu ei todellakaan ole vain kosmeettinen haitta. M...Juu ei todellakaan ole vain kosmeettinen haitta. Mulla ei oikeastaan ole minkäänlaista kosmeettista haittaa diastaasista huolimatta. Mutta toiminnallista haittaa kyllä. Mä olen käynyt nyt muutaman kerran Kätilöopiston sairaalassa raskauden aikaisten ja jälkeisten ongelmien hoitoon erikoistuneilla fysioterapeuteilla. Ainakin minulle on tullut heistä sellainen tuntuma, että osaavat asiansa. Mulla on ollut noita samanlaisia vaivoja sekä ajoittaista lähinnä liikkeeseen yhdistyvää vihlontaa hävyn alueella. Synnytyksestä reilu vuosi. Koko syksyn ravasin lääkärissä ja "tavallisella" fyssarilla, kunnes vihdoin helmikuussa lääkäri laittoin lähetteen Jorviin naistentauteihin ja sieltä edelleen Kättärille fysioterapiaan. Nyt olen kädet kyynerpäitä myöten ristissä ja toivon, että nämä jumppailut ja tukivyöt auttavat ja voin joskus palata rankemmankin treenamisen pariin. Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-12281095965186972562014-05-20T13:22:19.997+03:002014-05-20T13:22:19.997+03:00Mulla ei ole maha roikkunut, se jäi jo laitokselle...Mulla ei ole maha roikkunut, se jäi jo laitokselle viime vuoden maaliskuussa. Ja vauva oli pieni. Aloin vähitellen kesällä jumppailemaan ym. ja syksyllä sitten jo rankempaa treeniä. Syksyn aikana alkoi sitten erilaiset hävyn alueen vihlonnat ym. vaivat ja kävin lääkärissä ja fysioterapeutilla useaan kertaan ollen sitä mieltä, ettei kaikki ole hyvin. Lääkäri vetosi hormoneihin ja liitoskipuihin ja fyssari näytti vastalihasten osalta vihreää valoa treenamiselle. Jatkoin siis urheilemista ja tein kaikkea, mikä ei sattunut. Tammikuussa tuli sitten erittäin outo muljuava ja epävakaa tunne mahaan ja tuntui, kun keskivartalon tuki olisi kadonnut täysin. Ajoittainen vihlominenkin jatkui. Kävin taas fyssarilla, hänen mielestään kaikki ok, ei tosin erityisen hyvässä kunnossa vatsalihakset. Lääkäri puolestaan suostui helmikuussa vihdoin laittamaan lähetteen Jorviin naistentauteihin. Siellä ei havaittu mitään erityisen suurta tai vakavaa, mutta lihakseni ja niiden liitoskohdat olivat erittäin arat ja kireät. Gyne laittoi lähetteen Kätilöopistoon fysioterapeutille. Siellä sitten havaittiin selvä diastaasi, todella kireitä lihaksia koko keskivartalon ja lantion alueella ja lihasten epätasapainoa. Nyt on siis aloitettu syvien vatsalihasten treeni ja toistaiseksi on kielletty melkeinpä kaikki muu liikunta kuin kävely, uinti ja ne fyssarin jumppaliikkeet. Minkäänlaista kosmeettista haittaa minulla ei siis ole. Olen hoikka kuin mikä. Mutta ottaisin paljon mieluummin muutaman lisäkilon ja pömpöttävän mahan kuin tämän tilanteen, etten voi harrastaa liikuntaa kunnolla. Yksi lääkärikin totesi viime kesänä, että "sähän näytät jo hyvältä". Just joo, senhän takia mä harrastankin liikuntaa. Liikunta on mun päänupin ja jaksamisen henkireikä, siitä tulee mahtava fiilis. Vaikka minulla siis olisi jokunen ylimääräinen kilo, mutta voisin antaa punteille kyytiä juuri niin paljon, kun haluaisin, olisin very happy.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-16183235067329502092014-04-24T18:47:55.279+03:002014-04-24T18:47:55.279+03:00Itselläni on diastasis recti. Se ei ole pelkästään...Itselläni on diastasis recti. Se ei ole pelkästään kosmeettinen haitta. Suorat vatsalihakset eivät toimi yhdessä, eikä keskivartalolla ole vaadittavaa tukea. Täsmä vaikuttaa lonkiin, polviin, ryhtiin. Mistä ihmeestä löytää sen fyssarin, joka tietää aiheesta? Olen etsinyt ja kahlannut tietoa jo monta vuotta, mutta tähän perehtynyttä ammattilaista en ole löytänyt :-( .Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-26875492633445265902014-03-23T21:11:34.943+02:002014-03-23T21:11:34.943+02:00Tärkeä, mutta jostain syystä kielletty puheenaihe....Tärkeä, mutta jostain syystä kielletty puheenaihe. Erehdyin taannoin raskaana ollessani eräällä keskustelupalstalla pohtimaan muutoksia raskauden aikana ja sen jälkeen. Esitin huoleni myös muutoksista seksielämässä. Kaikki saamani vastaukset olivat luokkaa "Olisit miettinyt ennen kuin hankkiudut raskaaksi". Tosiaankin tuli sellainen fiilis että nyt olen sitten äiti. Vain ja ainoastaan äiti eikä minulla ole oikeutta olla mitään muuta, elän vai lastani varten. Uskomatonta ajatella että todennäköisesti nämä kommentit tulivat toisilta äideiltä jotka ovat varmasti painineet ihan samojen ajatusten kanssa mutta ilmeisesti loppuviimein sitten sisäistäneet roolinsa jonka joku(?) on heille määrännyt.maleenanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-44809278907250051012014-02-24T15:19:48.898+02:002014-02-24T15:19:48.898+02:00Mulle tuli ekan jälkeen järkky rintatulehdus, joka...Mulle tuli ekan jälkeen järkky rintatulehdus, joka kehittyi rintapaiseeksi. Tississä on sen kirurgisen avaamisen terveisinä jäätävä arpi sekä kuoppa muistona tulehduksen syömästä kudoksesta, siihen päälle vielä se normirupsahdus meloneiksi turvonneiden maitohinkkien jäljiltä. Kyllä mielellään asentaisin vähän uuteen kuosiin rintavarustusta . vähän syö naista, että kolmekymppisen runko on näin rujossa kunnossa. Tallinnan keikka ei yhtäkkiä tunnukaan niin huonolta idealta. Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-1215475526164026732014-02-17T22:02:37.709+02:002014-02-17T22:02:37.709+02:00^ja lisäyksenä edellisiin, niin en ollenkaan vähek...^ja lisäyksenä edellisiin, niin en ollenkaan väheksy omalla kirjoituksellani em. ongelmia. Äidin kroppa on terveydenhuollossa kiinnostava siihen asti, kun lapsi on pihalla. Jälkitarkastus on harhaanjohtava, antaa huomattavasti laajemman mielikuvan, mitä todellisuudessa on. Ja kyllä, mulla on myös tuo mahaongelma, lisäksi lantiossa kipuilua ja "rutinaa".Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-86110066486991955422014-02-17T21:45:58.370+02:002014-02-17T21:45:58.370+02:00Mulla on ikävä mun kivaa napaa! Kahden synnytyksen...Mulla on ikävä mun kivaa napaa! Kahden synnytyksen jälkeen se on kuin mikäkin uima-allas keskellä aavikkoa, ennen se oli mukavannäköinen ja suorastaan ihana ;) Tietty muutakin on jäänyt, varsinkin kun edellisestä ponnistuksesta on aikaa vuosi, mutta siihen auttaa ruokavalio ja salitreeni.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-36138230387679839542014-02-15T18:09:14.900+02:002014-02-15T18:09:14.900+02:00Olipa kiinnostava aihe!
Itse korjasin vähän tois...Olipa kiinnostava aihe! <br /><br />Itse korjasin vähän toisenlaisen vaivan, kun ylimääräistä oli tilillä sen verran. Laitatin rinnat sieltä AA-kupin patalapuista kiinteään C-kuppiin. Arvelinkin, että näin käy rinnoilleni pitkän imetyksen seurauksena, ja olin operaatioon valmis, mutta imettämisestä en ollut valmis tinkimään. Aikaisemmin oli B-kuppi, kutistui siis kahdella, huoh! Onneksi hyvä tohtori (Suomessa) hoisi senkin asian pois päiväjärjestyksestä :) Muuten kroppa säilyi normaalina, mitä nyt vähän löysää nahkaa ja raitaiset rinnat.<br /><br />Seuraavana on toisen jalan massiivisten suonikohjujen poisto edessä. Nämä eivät taida tosin johtua niinkään raskaudesta, vaan perintötekijöistä. Saakelin ruma jalka, ei voi kuvitellakaan pitävänsä mitään mikä paljastaa jalat!<br /><br />Olenpas turhamainen.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-7985413371098300952014-02-14T22:44:09.940+02:002014-02-14T22:44:09.940+02:00Synnytin kaksi viikkoa sitten toisen lapseni. Käy...Synnytin kaksi viikkoa sitten toisen lapseni. Käydessäni kirjakaupassa näin Tuoreen äidin treenikirjan: http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9512357275 . Voihan se tuore äiti tuoltakin näyttää, mutta omat ostohaluni eivät heränneet.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-5356588935226203862014-02-12T11:16:23.511+02:002014-02-12T11:16:23.511+02:00Itselleni tuli myös jo ensimmäisen synnytyksen jäl...Itselleni tuli myös jo ensimmäisen synnytyksen jälkeen vaikeat laskeumat ja paha virtsankarkailu. Koko alapäähän tuli pahoja kudosvaurioita niin siinä ei paljon lantionpohjalihasten jumppailu (jota tein ihan fyssarin ohjaamana neuvolagynen lähetteellä) auttanut. Virtsankarkailu oli sellaista että kun nousin tuolilta seisomaan niin lirahti, reippasti kävellessä lirisi jatkuvasti jne. Asiaa korjattiin leikkauksella, mutta edelleenkään tilanne ei ole hyvä mutta parempi sentään. Voisin vaihtaa tämän vaivan ihan riemulla riippuviin tisseihin tai muihin ulkonäköön liittyviin harmituksiin... Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-22857583832475643772014-02-10T15:56:23.921+02:002014-02-10T15:56:23.921+02:00Totta, Riitta! Ja joillekin raskaat rinnat voivat ...Totta, Riitta! Ja joillekin raskaat rinnat voivat olla myös henkisesti raskas paikka, jos kokee saavansa kiusallista huomiota niiden vuoksi - ei kukaan ulkopuolinen voi tulla sanomaan, miten asioihin tulee suhtautua. <br />Ja vaikka joku kauneusleikkauksiin hurahtaakin, niin eiköhän riski keskivertoihmisellä ole aika pieni.Ellennoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-47781003957432689112014-02-07T21:46:48.226+02:002014-02-07T21:46:48.226+02:00Itse jouduin kokemaan hätäsektion ja kirkkovenearp...Itse jouduin kokemaan hätäsektion ja kirkkovenearpi on siis navasta alaspäin. Annettiin ymmärtää, että tästäkin arvesta pitäisi olla vain kiitollinen, koska sainhan terveen lapsen. No en ole arvesta kiitollinen, lapsesta kyllä. Sairaalassa ja sen jälkeenkin koin, että minua kohdeltiin pelkkänä lihanpalana, jota kipeä ja ruma arpi ei saisi häiritä. Ehkä se tästä ennen pitkää iloksi muuttuu... Eipä sitäkään täältä mukaan saa kun lähdön hetki koittaa.Aivosoluhttps://www.blogger.com/profile/14480902182967425446noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-14718963491590087852014-02-07T11:47:01.021+02:002014-02-07T11:47:01.021+02:00Erittäin kiinnostavaa lukea diastaasista, joka its...Erittäin kiinnostavaa lukea diastaasista, joka itsellänikin on kolmen raskauden jälkeen, ja gynellä kuitattu tyyliin "ei se synnyttäneen naisen vatsa ole sama kuin aiemmin". No ei varmasti, enkä kaipaa välttämättä edes bikinikuntoon, mutta mikään ei masenna mieltä niin paljon kuin tiedustelut uudesta perheenlisäyksestä, jota ei ole tulossa (eri asia se, että kuka kehtaa kysyä suoraan puolitutuilta, ovatko raskaana??). Ja vasta aiheesta googleteltuani älysin linkin tämän ja jatkuvien selkäkipujen välillä. Itsekin Belgiassa yhden lapsen synnyttäneenä huomasin siellä olevan aivan eri suhtautumisen äitiin ja kehoonsa myös raskauden jälkeen. Vähän tosiaan tuntuu, että Suomessa äidin vartalolla on pelkkä välinearvo, joka romahtaa viimeistään imetyksen päätyttyä. Korkeintaan tarjotaan jumppaohjeita lantionpohjan lihaksia varten. Kuvaavaa on, ettei edes Helmet-kirjaston haku tunne diastaasia (vaan kysyy tarkoitanko ekstaasia - no jaa, tässä kolmen lapsen arjessa en kohta kieltäydy mistään...) Jumppaisin kyllä, jos vain tietäisin, mistä aloittaa ja miten, ilman että joudun tilaamaan ulkomailta dvd:tä/oppaitaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-25667444927315913952014-02-06T13:48:54.555+02:002014-02-06T13:48:54.555+02:00Olin onnekas, kroppa säilyi entisellään. Väitän, e...Olin onnekas, kroppa säilyi entisellään. Väitän, että suuri apu oli aktiivisesta liikkumisesta ja hyvästä lihaskunnosta. En myöskään syönyt raskauden aikanakaan erityisen paljon herkkuja. Jatkoin urheilua aivan viime metreille ja aloitin taas hyvin pian synnytyksen jälkeen kevyen urheilun. Pari kuukautta synnytyksestä treenasin taas normaalisti, vaikka väsymys oli helvetillinen (koliikkivauva). Ei lisäkiloja, ei muitakaan vaivoja. Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-35010745030904919962014-02-06T00:29:55.661+02:002014-02-06T00:29:55.661+02:00Hinkit roikkuu ja lihakset pitäisi treenata takais...Hinkit roikkuu ja lihakset pitäisi treenata takaisin. Muilla näyttää sormet turvonneen, mulla taas kutistui esikoista imettäessä niin ettei voi käyttää sormuksiani ollenkaan.. Eniten häiritsee kuitenkin kandonnut selkäranka, lysyssä ollaan! :| Jälkitarkastuksen lisäksi ehdottomasti muutama fysioterapia käynti vuoden sisään olis jees, eikä joku meditoinnin 101 pikakurssikaan olisi pahaksi! Etenkin "uhmaikäinen + vauva" elämäntilanteeseen joutuneille se tekisi vain hyvää! Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-65204548350680778972014-02-05T12:26:32.814+02:002014-02-05T12:26:32.814+02:00Miten niitä jumpataan? Muakin vois kiinnostaa...Miten niitä jumpataan? Muakin vois kiinnostaa...Karinanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-7361831517305662662014-02-04T19:38:15.353+02:002014-02-04T19:38:15.353+02:00Mulla on vuosi ensimmäisestä synnytyksestä ja sorm...Mulla on vuosi ensimmäisestä synnytyksestä ja sormukset ei myöskään enää mene sormeen, vaikka kiloja on vähemmän kuin ennen raskautta, kummallista.<br />Viime kuukaudet myös häntäluu oireillut ja lääkärin mukaan murtunut synnytyksessä ja alkanut vihoittelemaan vasta nyt. Menisin ehdottomasti tarkastukseen jos äideille sellainen nyt järjestettäisiin!Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-90375798674401680082014-02-04T15:27:06.688+02:002014-02-04T15:27:06.688+02:00Joku tuossa jo viittasikin gynekologisiin laskeumi...Joku tuossa jo viittasikin gynekologisiin laskeumiin. Niistä pitäisi ehdottomasti puhua enemmän jo raskausaikana! Itse sinnittelin ensimmäisen synnytyksen jälkeen jumpan avulla jotenkuten, toisen muksun synnyttyä jouduin leikkauspöydälle. Ja ei, pelkkä jumppa EI auta, jos on synnynnäistä kudosheikkoutta. Onneni oli, että aluesairaalan gyne teki väitöstä juurikin synnytysikäisten naisten laskeumista ja otti tapaukseni todesta (terveyskeskuksessa viitattiin kintaalla ja käskettiin jumppaamaan). Laskeuman vaikutus niin omaan minäkuvaan kuin perusarkeenkin on todella suuri, eikä sitä voi edes ennakoida oikein mitenkään. Itsekin olen aina ollut hoikka ja pitänyt lihaksistostani huolta, mutta eipä siitä apua ollut. Raskaudet ovat osaltani elettyä elämää, ellen halua kokoa ko. helvettiä uudestaan (kohtua ei suostuttu pyynnöstäni huolimatta leikkauksessa poistamaan). Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-17737472256328854342014-02-04T15:12:28.671+02:002014-02-04T15:12:28.671+02:00Itellä kun ei ollu mikään timmi kroppa tai maha en...Itellä kun ei ollu mikään timmi kroppa tai maha ennestäänkään, niin ei oo niin kauheesti harmittanu nuo roikkumiset. Kengän koon vaihtuminen 40:stä 41:n kyllä vaikeutti kenkien ostoa entisestään. Eniten silti olen ikävöinyt entistä tukkaani: minulla oli suomalaiseksi harvinaisen paksut hiukset. Ne lähtivät kuin sulkasato jo ensimmäisen raskauden aikana, vaikka useimmilla kai imetyksen aikana vasta. Ja kummankin lapsen imetyksen myötä sulkasato jatkui. Nyt hieman vajaa vuosi toisen imetyksen lopettamisesta, ja osittaista palautumista on tapahtunut, mutta kyllä ne kovin ohuilta vieläkin tuntuu.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-7564553566738344502014-02-04T15:11:28.787+02:002014-02-04T15:11:28.787+02:00Belgiassa sairausvakuutus (USA-tyylinen meninki, j...Belgiassa sairausvakuutus (USA-tyylinen meninki, jossa on yksityinen sairausvakuutus oman/puolison työpaikan kautta yms) kattaa 10 fysioterapiakertaa synnytysvalmennukseen ja 10 kertaa synnytyksestä palautumiseen. Sama fysioterapeutti mukana myös synnytyksessä avustajana. Mies siis piti vain kädestä ja yritti tsempata henkisesti, fyssari huolehti hengitykset ja muut. Synnytyksen jälkeen sitten treenattiin vatsa- ja sulkijalihaksia kuntoon viikoittain, lapsi aina mukana. Oli tosi hyvä ja tarpeellinen treeni. Fysioterapeutilta sai myös asiantuntijan vinkkejä kaikenlaisiin vaiettuihin asioihin. -Madame-Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-82373497634563857182014-02-04T14:34:59.819+02:002014-02-04T14:34:59.819+02:00Miten sen nyt ottaa. Esimerkiksi isot ja painavat ...Miten sen nyt ottaa. Esimerkiksi isot ja painavat rinnat saattavat ennemmin tai myöhemmin aiheuttaa hartiavaivoja.Riittahttps://www.blogger.com/profile/18169619269122973055noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-26051981336027860552014-02-04T13:11:40.992+02:002014-02-04T13:11:40.992+02:00Vähän jäi maha pömpöttämään ja tissit sekä pieneni...Vähän jäi maha pömpöttämään ja tissit sekä pieneni (c-kupista a-kuppiin) että muuttui patakintaiksi, mutta eniten ihmetyttää se, että vaikka kroppa muuten mielestäni on suunnilleen palautunut, niin raskausajan turvotusten aikana alkoivat sormukset puristamaan, ja vieläkään ei mene kihla- tai vihkisormukset käteen (raskauksista kuitenkin yli kaksi vuotta ja tuskin mulla jatkuva nestepöhökään voi olla). Mä en edelleenkään voi käsittää miten mun sormet on siis voinut paksuuntua raskausten myötä... Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-60156871311403537562014-02-04T12:48:32.777+02:002014-02-04T12:48:32.777+02:00Siis onko tuo sektiohaava möykky ollut muillakin k...Siis onko tuo sektiohaava möykky ollut muillakin kuin minulla? Ja meneekö Se joskus pois?! Ihana kuulla,terveydenhoitajat ym. kun eivät kyselyihini oikein mitään ole vastanneet. Ja siis ehdottomasti olisi tarvetta äidin "katsastukselle" vuosi synnytyksestä!Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4799091527959515418.post-22073876653508310722014-02-04T12:39:16.405+02:002014-02-04T12:39:16.405+02:00Kirjoitimpa pitkän lätinän, mutta katosi bittiavar...Kirjoitimpa pitkän lätinän, mutta katosi bittiavaruuteen. Eli lyhyemmin vielä: mulle on sanottu, että ne tissi/maharahat kannattais käyttää vaikka terapeuttiin, että oppisit tykkäämään itsestäsi ihan sellaisena kun olet. Kun kauneusleikkaukset harvoin jäävät yhteen, se on kuin remontti, että yks paikka on ok, ni toinen jo roikkuu ja kohta näytät Tiina Jylhältä. Ja sit se, että ne leikkaukset ei aina onnistu, eli tissit voi olla entistä kaameemman näköset/tunnottomat/kapseloituvat/roikkuvat/eri paria ja se, että nää leikkaukset harvoin korjaa sitä ongelmaa, että ei itsestään tykkää. Vaikka pitäis tykätä. Anonymousnoreply@blogger.com