Tietoa mainostajalle ›

9.1.13

Äiti ei osaa leikkiä


Katja pohti joku aika sitten tontillaan leikkimisen vaikeutta. Nyt huomaan, että olen samojen haasteiden ääressä. Ja täysin kädetön.

Kersa on kohta kolme, eli se on wikipedian mukaan elänyt leikki-ikää jo vuoden ja risat. En tiedä olenko laiska, tyhmä vai kankea, mutta en vaan osaa leikkiä.  Jos meillä on yhteistä vapaa-aikaa, lähdemme yleensä kahvilaan, kirjastoon tai ihan vaan kävelemään ulos. Mutta en ehdota mielikuvitusleikkejä.

Esimerkki. Lapsi haluaa leikkiä muuminukeilla. Se tyrkkää kolme senttiä pitkän Nipsu-hahmon käteeni. Roolikseni jää esittää lihavan kengurun näköistä kapitalistia, joka etsii Muumipeikkoa muumitalosta. Saan vuorosanat. Minun pitäisi huhuilla Missä muumipeikko ooooon. Sata kertaa. Kaksi ensimmäistä kertaa sujuu hyvin. Kolmannella kerralla tarkkaavaisuuteni alkaa lepsua. Yritän vielä pari kertaa. Ei kun kunnolla! kuuluu lattian rajasta. Luovutan.

Toinen esimerkki. Kahvilassa. Kersa tarjoilee suihkukoppiin kahvia ja "roisantteja". Kahden minuutin ja kymmenennen santsikupin jälkeen se tapahtuu taas. Kyllästyn. Tajuain istuvani vessan lattialla ja hörppiväni ilmaa limonaadipullon korkeista. Tarvitsen oikeaa kahvia tai nukahdan pystyyn. Hyvityksenä paskasta leikkiseurasta annan lapsen painaa kahvinkeittimen päälle.

Parempi taipua tosiasioiden edessä: mun lapsella on mutsi, joka ei osaa leikkiä. Noh. Korvaan heikkoudet muilla osa-alueilla. Osaan laittaa ruokaa, lukea kurkistuskirjoja ja etsiä YouTubesta Teletappi-pätkiä. En ole täysin hyödytön. Sitä paitsi - leikkiminenhän on lasten hommaa.

62 kommenttia:

  1. Vetoan aina itse siihen etten ole enää leikki-ikäinen. No, ei kohta onneksi enää noikaan.

    VastaaPoista
  2. Hear, hear. Olen taistellut saman ongelman kanssa muiden tenavain kanssa ja nyt oman jälkikasvun kanssa on sama paini menossa. Jos näin anonyymisti tunnustetaan, lasten kanssa leikkiminen on "ihan kivaa", jos muistaa nollata ensin päänsä. En tiedä, millä päihteillä sen leikkifiiliksen saisi päälle, LSD?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai helium-ilmapallon sisäänhengitys ;)

      Poista
  3. Mä en ole ikinä leikkiny lasten kanssa mielikuvitusleikkejä enkä leiki. lautapeleissä ja legoissa menee mun raja. onneks noita on neljä niin eivät tarvii äitiä leikkeihinsä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tässä on muuten todella hyvä argumentti siihen, miksi kannattaisi hankkia toinen lapsi.

      Poista
  4. Miksi ihmeessä vanhempien pitäisi leikkiä lasten kanssa? Itse ulkoilen ja liikun, piirrän, askartelen, pelaan, luen, retkeilen, matkailen, teen kotitöitä jne. lasten kanssa. Mutta en leiki, koska en leiki ja se siitä. En edes ymmärrä miksi tämän pitäisi olla joku ongelma. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ongelma olekaan. Joskus tulee vaan paha omis, kun lapsi maanittelee leikkimään ja meikä seisoo tumput suorana, kasvot valkoisena ja toivoo että mies tulis pian kotiin :D

      Poista
  5. Yllätyksenä ihan itsellenikin, minusta leikkiminen on kivaa. Kyllähän se aika paljon iteroi se 2,5-vuotiaan leikki, mutta esim. kolmannen "teekupillisen" jälkeen voi pyytää sokeria tai maitoa, ja seurata mielenkiinnolla miten lapsi sen toteuttaa. Tai väittää että lapsi kaatoi kupin liian täyteen ja teetä on lattialla ja lähettää sen hakemaan rättiä jolla pyyhkiä lattia. Jostain syystä pikkumies tykkää, kun sen toistamisen rikkoo. Kai ne tarhassa tekee sitä uudestaan-uudestaan-uudestaan ihan tarpeeksi.

    En tosiaankaan leiki, jos on muita kuin perheenjäseniä paikalla. Voisi nihkeän akan maine karista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä ittekin muistaa käyttää mielikuvitusta kun niitä kahvikuppeja alkaa tulla seuraavalla kerralla. Kotona niiltä välttyy yleensä, mutta jossain neuvolan odotustilas sitä kahvi pitää sitten lipittää! :D

      Poista
  6. Täällä myös äiti jonka mielestä leikkiminen on kamalan tylsää! En ole leikkinyt kummankaan lapsen kanssa, ja välillä siitä on ollut huono omatunto. Varsinkin kun mulla on pari työkaveria joiden elämäntehtävänä tuntuu olevan lastensa kanssa leikkiminen. Saatan pelata erän jotain lautapeliä kerran puolessa vuodessa, mutta heti kun pyydetään uutta kierrosta, olen jo valmis palaamaan omaan aikuisen maailmaani. Ei noi lapset silti vaikuta mitenkään traumaisilta, mutta lopullisen totuudenhan saamme tietää vasta sitten kun ne ovat isoja ja kertovat kaiken terapeutilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja pummii sulta terapiaan rahat, hih.
      Leikki on "lapsen työtä". Emmäkään lastani mun duuneja lähettäis tekemään :)

      Poista
  7. 3,5 v on täällä vasta oppinut leikkimään itekseen. (Tänään kuului huoneesta "Pössiiii missä oeeet! Tue syömään! On uoka aika!" ("pössi" on Angry Birds-pehmo)). En usko, että sen kanssa tarttee muutenkaan kamalasti leikkiä mitään mielikuvitusleikkejä. Tuskin tulen leikkimään. Kaksi vuotta nuoremman veljen se voi pyytää leikkikaveriksi jo vuoden tai parin päästä. Legojen rakentaminen, piirtäminen, lukeminen ja "normiaskareet" saa kyllä piisata yhteiseksi tekemiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei toi on siistiä! Meillä on yksi mielikuvituskaveri, mutta se ei pidä neitiä kiireisenä kuin hetken. Tai haluaa, että mutsi tulee leikkiin mukaan puhumaan seinille.

      Poista
  8. Mie en osaa leikkiä leluilla.. Voin leikkiä piilosta, hippaa, piirtää, pelata, yms. mutta lelu kädessä aivot lyö tyhjää. Toisaalta vissiin ne ainoat lapset kaipaa enempi vanhempiaan leikkiseuraksi kuin sisarukset omaavat.. Onneksi sitä varten on ''kaveriperheet'' jolloin äitit voi juoruta kahvikuppien ääressä ku kakarat leikkii keskenään niillä leluilla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piirtäminen on kivaa. Varsinkin, kun saan piirtää 15 kissaa putkeen. Olen jo aika hyvä ;)

      Poista
    2. Uuuh, mä oon ainoa lapsi ja en hitossa halunnut vanhempia häiritsemään mun leikkejä... En kyllä muitakaan lapsia :D Jotkut meistä pitää yksinolosta. En osaa kuvitella miten rankkaa ois ollut mulle kasvaa sisaruslauman kanssa, kun päivähoidossakin väsyin niihin muihin lapsiin.

      Poista
  9. Kyllä on ihanaa, kun nuorempi on kohta neljän. Kummallekin lapselle löytyy äitiä parempi leikkikaveri ihan omasta perheestä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä monilapsisen perheen ehdoton etu.

      Poista
    2. Ennen kuin tähän asti päästään, menee monta pitkää vuotta. (Piti pistää pienemmällä fontilla, mutta blogger ei hyväksy.)

      Poista
  10. Joo, täällä kans ilmoittautuu yks, joka ei vaan osaa leikkiä, eikä no, suoraan sanottuna innostu leikkimisestä. Legoja teen joo, kuljetan lapsia leikkipuistoissa ja pulkkamäessä, kävelen, kirjastoilen, luen (rakastan lasten kanssa lukemista!!) sun muuta perussettiä, mutta piiloset alkaa aika pian tuntua tylsältä, rosvoa ja poliisia menee minuutti, max. 2. No joo, jotain kauppaa nyt voin hätäseen (paino sanalla hätäseen) leikkiä, mutta en jotenkin osaa leikkiä, se ei ole mulle kovin luontaista. Lisäksi en oikein osaa sanoa lapselle, että hei, en mä nyt leiki. No joo, mullon nyt vähän muuta puuhaa totean ja yritän poistua takavasemmalle. Mutta lapsi on sisukas, kerta toisensa jälkeen hän jaksaa aina vaan hakea tylsääkin tylsempää äitiään leikkimään. Toinen lapsi on 1 vee ja on paljon helpompaa leikkiä tuommoisen taaperon kanssa kun varsinaisen leikki-ikäisen. Mistä lie sekin johtuu. Mutta joskus tosiaan minä olen miettinyt, että kuinka traumatisoiva vaikutus ankealla epä-leikkisällä mutsilla on lapsi-raukan kehitykselle.

    Ja hei, olen tähän saakka kuvitellut olevani maailman huonoin mutsi kun en leiki. Olen luullut, että äitiys ja leikkiminen on semmoinen erottamaton paketti. En ole asiasta edes uskaltanut puhua kelleen, kun siitä on tullut mulle jonkin sortin tabu. Ja tabu siitä on tullut kai siksi, että tunnen asiasta suurta syyllisyyttä ja aivan järkyttävän huonoa omaatuntoa. Joten tämä keskustelu oli mulle pelasturengas, mun itsetuntoni äitinä on palautunut hitusen verran tältä osin :) Kiitos!

    -Kukkis Jii-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan superhieno juttu. Mahtavaa huomata, että tästä pohdiskelusta on ollut hyötyä!

      Poista
  11. Minä en ymmärrä, miten lapsen saisi käsittämään "äiti ei leiki". Toistaiseksi 3v:n pinna on ollut pidempi tässä asiassa. Vaikka kuinka yrittäisin luikerrella asiasta irti, löydän itseni usein istumassa ritari kädessä tai miettimässä, miten pikkuautoilla keksitään jotain mielekästä tekemistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annat pikkusormen, niin käsi häviää. :)

      Poista
  12. Täällä kans yksi leikkitaidoton äiti. Lasten kanssa me kasataan kivoja kaatiskuormia ja ajellaan retkelle kierrätysasemalle. Siellä, kivaa!, lapset hihkuen vievät puut puujätteisiin, metallit metallijätteisiin jne...
    Ja ai miten hauskaa: pannaan kukkasipuleita maahan. Kivaa kivaa! kannetaan vettä kasveille. Lapset osaavat jo kinuta leikkiseuraa isältään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arkiasioiden yhdessä tekeminen on loistavaa - tuleehan siinä vähän sotkua kun toinen kaataa kattilaan vettä ja cherios-muroja, mutta saan siinä samalla väsättyä itse dinnerin valmiiksi.

      Poista
  13. Liityn kerhoon! Välttelen myös leikkimistä, sori vaan, mutta minusta se ei ole aikuisten tehtävä. Leikkikööt itekseen tai keskenään. Teen muuta, opetan uusia taitoja (luistelu, hiihto, kirjoittaminen) tai luen kirjoja. En edes niistä legoista välitä, lapsen isä niistä tykkään enemmän. Okei, olen joskus ollut kaupan asiakas tai lääkärin potilas, mutta harvoin.

    Joku vetää tästä herneen nenään, mutta kun muutaman vuoden katsoin yhden lähipiirissä olevan vanhemman leikkimistä lapsen kanssa (kaikkien muiden aikuistenkin olisi pitänyt tämän lapsen kanssa - aargs), ja se oli todella hölmön näköistä ja oikeastaan naurettavaakin, niin päätin, etten ala tuohon samaan. Enkä tee lisää lapsia sen takia, että olisivat toisilleen leikkikavereita. Ihan muista syistä. Kaveruus tulee bonuksena jos on tullakseen.

    Mä oon järkeillyt tämän niin, että leikin avulla lapset harjoittelevat oikean elämän juttuja tai kertaavat niitä. Se onnistuu ilman aikuistakin, koska aikuisen kanssa tehdään niitä asioita siellä "oikeassa elämässä".

    Nimim. Ei huonoa omatuntoa

    VastaaPoista
  14. Samma här !
    En ole oikein koskaan leikkinyt lasten kanssa ja onneksi enää ei tarvitsekaan....lapset onneksi jo 16, 13 ja 9.

    Ehkä ekan tytön kanssa leikin jonkun verran, mutta kahden jälkimmäisen tytön kanssa vanhemmat lapset on hoitaneet leikkimisasiat yhdessä. Pelaan kyllä lautapelejä ja ulkoilen, urheilen ym. lasten kanssa, mutta meikäläisen insinööriputkiaivot ei vaan taivu tähän lasten kanssa leikkimiseen, mielikuvitus on varmaan meikäliselllä hukassa. Mieluusti otan yhä lasten kavereita meille leikkimään, näin pystyn itse tekemään vaikka mitä, koska leikkivät keskenään.

    Toinen homma mitä en kertakaikkiaan jaksa on askartelu. Siis teen kyllä käsitöitä aika paljon, mutta jos kyseessä on työ johon vaaditaan paperia, pahvia ja muuta härpäkettä sekä jokin liimaamista vaativa tehtävä, mulla lyö kertakaikkisen tyhjää. Olenkin nykyisin naureskellut lapsille, että antakaa vaan se liimapurkki meikäläiselle niin kohta liimaa löytyy multa kyynärpäistäkin. =)
    Mies hoitaa meillä lasten kanssa askartelun, koska on muutenkin kiinnostunut esim. pienoismallien rakentamisesta ja muusta tämäntapaisesta värkkäämisestä. Mä sitten kokkaan lasten kanssa ja teen/opetan käsitöitä, kun niitä haluavat itse tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, joo ei munkaan askertelutaidoilla keulita. En osaa edes kirjoittaa käsin niin että joku saisi selvää.

      Poista
  15. Itselläni ei lapsia ole (vielä), mutta olen silti hyvin innokas blogin seuraaja. Kiitos lukuisista nauruista, jolloin olen lähes tyrskäyttänyt aamusumpit läppärin näytölle.

    Asiaan, asiaan. Olen itse kultaisen 80-luvun lapsi. Minulla oli sisko - 8,5 vuotta minua vanhempi. Voitte kuvitella, leikkikö sisko kanssani minun ollessani "leikki-ikäinen". Not. En ollut päiväkodissa, en tarhassa, en perhepäivähoitajalla. Eskariin suostuin menemään pitkin hampain (luojan kiitos, muuten en olisi ehkä koskaan saavuttanut koulukypsyyttä ja suorittanut pakollisia, oppivelvollisuuteen kuuluvia 1- ja 2-luokkia). Kävin satunnaisesti seurakunnan kerhossa.

    Olin kotona ISÄNI kanssa. Pienenä koin isäni olevan MAAILMAN PARAS ja KIVOIN ja MAHTAVIN, koska hän leikki kanssani. Nyt aikuisena olen todennut, että lapsi katselee vanhempiaan (ja aikuisia ylipäänsä) jonkinlaisten vaaleanpunaisten hattaralasien läpi... Leikimme lukemattomat kerrat "kauppaa", "kioskia", "kirjastoa", "pankkia"... Isä istui sohvalla, olohuoneen pöytä oli myynti/palvelutiski jolle meitsi innokkaana kantoi tarvittavan oheismateriaalin. Telsu oli auki, isä pystyi katselemaan urheilua ynnä muuta samalla kun "leikki" kanssani. Ei tuntunut meikäläistä haittaavan ja jos haittasi, niin en kyllä enää muista sitä. (Damn, siinä meni sekin terapian tarve!)

    Vaikka leikkisi lapsensa kanssa väsyksiin, niin se ei välttämättä kanna sen enempää hedelmää aikuisena - olen aina ollut aikanaan työssäkäyneen äitini kanssa paremmissa ja läheisimmissä väleissä kuin isäni, joka uutterasti ja urhoollisesti (hehe) leikki kanssani - päivästä toiseen.

    -Anu-

    VastaaPoista
  16. En minakaan osaa leikkia. Ja oikeastaan en edes halua. Muut aktviteetit (lukeminen, askarteleminen, yleinen yhdessa olo) lapsen kanssa sujuu, mutta ei leikkiminen. Mutta toisaalta tarviiko sita vanhempien edes leikkia lasten kanssa. Toiset lapset on sita varten?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tätä mieltä mäkin olen. *Kumartaa päiväkodin suuntaan.*

      Poista
  17. Minä kuulun puolestani siihen äitien ryhmään, joka haluaisi (ainakin silloin tällöin) ajella pojan kanssa pikkuautoille ympäri lastenhuoneen lattiaa, rakentaa yhdessä korkeita legotorneja ja piirtää hienoja traktorin kuvia, mutta mitä sanookaan 3 vee tenava tähän? "Äiti, ei se auto noin äännä! Se vihreä lego pitää laittaa tuohon kohti, ei sen punaisen legon päälle! Ei traktorissa ole tuollaisia renkaita! Äiti, et sää osaa!!" Että se siitä sitten, leiki kuule vaan tenava ihan yksinäs! Ja sen taidon poika kyllä osaakin - onneksi. Usein lastenhuoneesta kuuluukin sellainen puheenpulputus, että luulisi siellä olevan koko naapuruston lapset leikkimässä, mutta yksi tenavahan siellä vain puhuu vuorotellen pehmopupun, legoukkelin, PuuhaPeten... äänellä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mut siis toi leikkeihin osallistuminen on varmasti ihan mahtavaa, jos nauttisi siitä! Aika ironista, että sit just sun lapsi haluaa pitää autoleikit itsellään. :)

      Poista
  18. Keskustelin lapsen kanssa uudenvuoden lupauksista ja hänen mielestään minulle sopiva olisi lupaus leikkiä enemmän, hän kuulemma voisi pitää minulle leikkikoulua. Yritin kiemurrella tilanteesta lupaamalla olla muilla osa-alueilla paljon parempi ihminen tänä vuonna. Myönnän tunteneeni "pienen" piston omassatunnossa. Mutta kun en halua leikkiä! Voin lukea ja ulkoilla ja jaksan pelata Kimbleä vaikka kuinka monta kertaa peräkkäin, mutta en vaan taivu keksimään Polly Pocketeille (http://fi.pollypocket.com/catalog/) vuorosanoja. (Askartelu on toinen kauhistus, mutta ei mennä nyt siihen...) Meillä pelastus on naapurissa asuva samanikäinen innokas leikkijä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. heh, leikkikoulu sai just uuden merkityksen. sinne kuuluukin pistää vanhemmat, ei lapset.

      Poista
  19. Kaikkien meidän äitien helpotukseksi mulla on jopa tutkimustulos (valitettavasti en muista lähdettä), jonka mukaan kaikissa kulttuureissa isät leikkivät enemmän lastensa kanssa kuin äidit. Ehkä tämä voi vapauttaa meidät huonosta omastatunnosta... Itse jaksan leikkiä joitain leikkejä joskus, mutta kyllä mieluummin menen pihalle lapsen kanssa kuin yritän motivoitua sisäleikkeihin. Pulkkamäen laskeminen on paljon hauskempaa kuin autoilla ajelu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta? Tosi kiinostavaa! Täytyykin katsoa, jos tuota tutkimusta löytyisi jostain...

      Poista
  20. Ehka se tosiaan ei ole aikuisten homma leikkia lasten kanssa. Tarkoitan, etta lapsestakin monet leikit on varmaan paljon hauskempia muiden lasten kanssa kuin aikuisten..

    Onko taalla muita hulluttelijoita? Meilla arkiaskareet "lyodaan leikiksi" aika usein (varsinkin jos ei ole muita katsojia, heh). "Leikitaan" hippaa ja puetaan siina samalla, etsitaan "kadonnutta" lelua joka loytyykin sangysta, uidaan (pesulla) jne. Syodessakin leikitaan, etta ollaan evasretkella tai lasketaan lusikallisia. Ma olin just se joka syotti lasta nain: nyt tulee kuorma-auto tuutuut, nyt tulee lentokone viiuuh, nyt kippi-auto jne. Leluilla en minakaan osaa leikkia, korkeintaan auttaa nuken pukemisessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun on pakko joskus turvautua tähän metodiin... Jos ipana ei halua mennä pesulle, ehdotan, että Nuuskamuikkunen on alkanut haista niin pahalta, että se pitäisi ehkä pestä suihkussa. Kersa juoksee laulaen vesihanan alle.

      Poista
  21. Mä jo toivoin, että täällä ois hirvee pahennuskeskustelu päällä aiheesta! No hyvä näin, en mäkään leiki. Yleensä. Tai ainakaan kovin pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen kieltämättä vähän yllättynyt, että nämä(kin) kokemukset ovat hyvin samankaltaisia. Inspiroivaa!

      Poista
  22. Lapsen työtä se leikki on -opettelee leikkimällä uusia taitoja, harjoittelee, käy läpi päivän tapahtumia. Mä hallitsen jo useimmat jutut, joten en tarvi leikkimistä niiden oppimiseen. Lisäksi mulla, aikuisella, on ajattelukyky jo sillä tasolla, että voin käsitellä asiat mielessäni tai työstää niitä kirjoittamalla tai juttelemalla niistä jonkun aikuisen kanssa. Lapsellahan puhe ja leikki kulkevat käsikkäin, aikuinen ei enää niin konkreettista tekemistä tarvitse maailmaansa hallitakseen. Ja kun mä joudun ihan oikeasti käymään kaupassa/pankissa/lääkärissä/tankkaamassa, ei semmoisen leikisti tekeminen vapaa-ajalla kiinnosta. Lapset huomaavat, jos on puoliteholla mukana leikissä, eikä silloin heilläkään ole hauskaa. Joten kaikille parempi, että tehdään yhdessä juttuja, joista jokainen voi nauttia.

    VastaaPoista
  23. Haha, terveisiä uusperheestä; äitipuolena koin että oli pakko leikkiä tai oli ihan paska äitipuoli. Se teki ekoista vuosista parisuhteellekin välillä hankalia kun ahisti jatkuva lapsenkanssaseurustelupakko-olo. Lapsen isä kun alkoi leikkiä lapsen kanssa niin se kelpas aina hetkellisesti, mutta sitten lapsi tuli meitsin kimppuun. Aina. Eikä yhtään auttanut, että ne harvat ystävät kenelle joskus uskalsin aiheesta avautua, sanoivat, että ei sun tarvi leikkiä, ei aikuisten tarvi. Tulkaa ite uusperheeseen äitipuolipaineen alle ja sanokaa sille lapselle että en leiki sun kaa mee pois. Ette muuten helposti sano.

    Onneksi leikki-ikä on ohi ja koululaisen kanssa alkaa moni asia olla helpompi. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kokemuksia on varmasti hyvin erilaisia, elämäntilanteet vaihtelee niin paljon.

      Poista
  24. Mä olen kyllä kuvitellut ihan leikkiväni lapseni kanssa, kun ollaan pulkkamäessä, leikitään piilosta, piirrellään, luetaan kirjoja jne. En mäkään hirveästi mielikuvituspuolella liiku. Paitsi että lapsesta on hauska syöttää mulle pehmosipulia, kun se on mun mielestä niin väkevää. ;)

    Mut eikös lapsen kanssa pidäkin tehdä niitä asioita joista itse tykkää?! Suunnitelmissa on lähteä kiertämään taidemuseota ja piipahtaa sen jälkeen kahville. Katsellaan, katsellaan... Yhden näyttelyn olen jo vetänyt melkoisella vauhdilla lävitse 2,5-vuotiaan kanssa. :D

    Häkellyttävää kyllä, olen havainnut työssäkäyvän mieheni touhuavan ja leikkivän esikoisemme kanssa minua enemmän, vaikka mä olen paikalla 24/7 eikä tota vauvaakaan nyt ihan koko ajan tartte imettää. Jotenkin se aika vaan menee ruoanlaittoon, potalla käyntiin, pukemiseen ja riisumiseen, pyykin pesuun jne.

    VastaaPoista
  25. Mulla ei ole lapsia, mutta en kyllä todellakaan osaa leikkiä leluilla ystävienkään lasten kanssa. Mutta kyllä mä tykkään leikkiä hippaa, rakentaa legoja/muita palikoita tai näprätä muovailuvahalla tai pelata pelejä. Yhden ystävän lapsi tykkää laittaa hiuksia ja sehän on näppärää... Voi siinä samalla sujuvasti jutella ystävän kanssa, kun penska väkrää päätä ihan onnessaan... Toki sitten kampaus on aika vinkeä, kun kotiinlähdön aika koittaa, mutta ihan sama!

    Mutta ei munkaan mielestä vanhempien tehtävä olekaan leikkiä leluilla lasten kanssa, ne on lasten omia juttuja!

    VastaaPoista
  26. Jaa no. Omasta mielestäni osaisin leikkiä mielikuvitusleikkejä, mutta ei vaan kiinnosta. Ja kun on kotitöitä..seliseli. Tulee välillä huono omatunto, kun mies pelaa lautapelejä ja on mukana leikeissä ja minä en. Tai jos joskus urhaudun, niin olen lääkärileikissä se sairas, joka makaa sohvalla..

    Muistan kyllä omasta lapsuudesta, että ärsytti kun äiti ei oikeastaan koskaan leikkinyt vaikka kuinka kerjäsin. Mutta olen ajatellut, että eikös tärkeintä ole, että on nyt ylipäänsä paikalla ja lasten kanssa?

    VastaaPoista
  27. Jäin miettimään asiaa ja lukemaan muiden kirjoituksia. Tuli mieleeni, että eihän aikuiset päiväkodissakaan leiki. Lapset siellä leikkivät keskenään, tai niin meillä ainankin on. Harvemmin kenenkään päiväkodin tädin/sedän täytyy lasten leikkejä mennä ohjeistamaan että "hei leikkikää näin eikä näin." Ennemminkin lapset opettavat leikeissä toinen toisiaan. Monesti itse vetoan siihen, että päiväkodissa on leikitty koko päivä, että nyt voidaan tehdä jotain aivan muuta. Lempiharrastuksiin pian 5-vuotiaalla tytöllä kuuluukin mm. tiskaaminen, imurointi, pyykkien viikkaaminen, likapyykin tunkeminen pyykkikoneeseen. Myös kissojen hiekkalaatikon tyhjennys sekä roskien vienti ovat kovassa huudossa. Kesäisin kastellaan sisäpihan kukkia ja katsellaan niiden kasvamista. Kirjastossa käydään valitsemassa uusia piirrettyjä ja kirjoja joita lukea. Meillä minä (lapsen äitipuoli) leikin enemmän kuin isänsä. Isällä ei ole sitä vähääkään mielikuvitusta mitä allekirjoittaneella. Kyllähän sitä kuulee "sää et osaa tätä leikkiä! ei se noin mee! ei toi karhu voi sanoo että sen lempiruoka on porkkana kun puput syö porkkanaa!" mutta aikuiset opettaa ja lapset leikkii opetetut taidot itselleen.

    Itse pidän pelaamisesta, tarrakirjojen tekemisestä, värittämisestä, junaradan rakentamisesta sekä legoista. Piirrettyjäkin katsotaan yhdessä. Emmä välttämättä niin perusta noista muumitaloista, roboteista, pehmoleluilla leikkimisestä (argh!) saati nukketalosta jota haluttaisi meillä leikkiä varmasti unissaankin.

    -E

    VastaaPoista
  28. Mun tytöt valittta, että mä en osaa leikkiä. Veljen vaimo on kuulemma loistava leikkimään, heheh ;)

    VastaaPoista
  29. Flowers to Chennai delivery are free, safe and secured with www.chennaiflowers.com. We being Local Flower Shop are cheaper than other florists in Chennai. We deliver fresh Flowers, Cakes, Sweets and other gifts on door, you can order online to send flowers to Chennai .

    VastaaPoista
  30. Superb, what a weblog it is! This webpage
    providеs valuable facts to us, keep it up.

    Here is my web pagе: Read More

    VastaaPoista
  31. I was гecommended this ωeb ѕitе by
    my cousin. I'm not sure whether this post is written by him as no one else know such detailed about my difficulty. You are wonderful! Thanks!

    Look at my webpage - http://www.sfgate.com/business/prweb/article/V2-Cigs-Review-Authentic-Smoking-Experience-or-4075176.php

    VastaaPoista
  32. Hellο my friеnd! I wіѕh to say that thiѕ
    article is aweѕome, nice writtеn аnd come ωith almost аll vital infos.

    I'd like to see extra posts like this .

    My blog post; http://keluarga.kratonmojolegi.com/blogs/entry/V2-cigs-enjoy-smoking-with-unique-styles

    VastaaPoista
  33. Ѕomebody еssentially аssist to makе
    seriοuslу postѕ I'd state. This is the very first time I frequented your web page and so far? I amazed with the research you made to create this actual submit incredible. Magnificent process!

    Here is my site - org.uk

    VastaaPoista
  34. The belt utilizes gel pads postioned over the center abdominals and the outside obliques.


    Here is my webpage: Flex Belt Discount

    VastaaPoista
  35. With e cigarette,
    so many people are content with several puffs, preserving the others
    for afterwards. E-cigarettes tend to be cheaper than normal smokes.
    According to where you live, a load up of normal smokes can cost which
    range from $5 as well as $12 a bunch.

    VastaaPoista
  36. Vanha postaushan tämä on mutta vastaan silti! Lapsuudestani muistan oikeastaan ainoastaan isäni koska hän leikki kanssani ja äidin en oikeastaan mistään koska hän ei leikkinyt kanssani. Isäni kasvoi siis minulle paljon läheisemmäksi minulle.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...