Viisi vinkkiä HopLopiin

Jos puistoon ei pääse, erilaiset lasten sisäseikkailupuistot pelastavat aalto-maljakot ja tärykalvot. Näin huumorintajuttoman aikuisen näkökulmasta HopLop ei ehkä ole houkuttelevin mahdollinen viikonlopun ohjelmanumero, mutta kyllä siitä selviää.

Sadepäivän leikit eivät pysy vain omassa huoneessa.

1. Unohda zen. Siellä ON kiljuvia, kaatuilevia, parkuvia ja huutavia lapsia. Ihan sutena. Jos haluat välttää pahimman kiljuntahelvetin, aikataulutukseen pätevät samat säännöt kuin uimahallissa: kamala keli + viikonloppu = takuuruuhka. Jos HopLop-keikka on perheellenne ainoa vaihtoehto, se on sitä monille muillekin. Tähtää heti aamuun, jolloin paikan tahmeusaste on vielä hallinnassa.
2. Älä lähde soitellen sotaan. Korvatulpat, käsidesi, vesipullo, verkkarit, sisätossut ja tukka kiinni. Verkkareiden olisi syytä olla luonnonmateriaalia, koska joudut kuitenkin laskemaan jonkun muovisen liukumäen kersan kanssa ja asetaattivermeissä perse kärähtää.
3. Aikatauluta verensokeri- ja nestetytystauot. Ensin 45 minuuttia riehumista, sitten ruokatauko ja sitten vielä puoli tuntia lopputemmellystä, rauhoittumisjuoma ja kotiin. Pidä ipanat(t)kin tietoisena aikataulusta. Itsensä psykoosiin riehunut kirkkaanpunainen kersa pyörtyy mieluummin janoon, kuin lähtee himaan. Muista itsekin sumpitella, jotta katse pysyy kirkkaana.
4. Ota lapselle kaveri mukaan. Saat todennäköisesti istua aika rauhassa (no okei, jos vuvuzela-tason taustahälyä ei lasketa), kun kakarat painavat otsa hiessä pallomerestä trampoliinille ja takaisin. Lisäksi sen toisen lapsen vanhemmat jäävät velkaa yhden keikan.
5. Muista lapsen paras! Pallomeressä haisee pissa, joku on yrjönnyt pomppulinnaan ja esiteinit juoksevat päin niin, että munuaisesi ovat irrota, mutta hei, kersasi pitää sinua aivan kunkkuna. Saat keikasta lisää aseita kiristysarsenaaliin.

Ps. Lisäksi äitikin saa burgerin ja kokista. Vyölaukkuongelmaan ehtii paneutua aurinkoisena päivänä.

Kuinka menet ostamaan lähimarketista kortsuja

Haluan nelikymppisenä nukkua yöni. Tämä tarkoittaa välillisesti sitä, että perheen lapsiluku on tapissa. Mutta mikä ehkäisyksi, jos ei halua hormoneja tai kierukoita ja luomumenetelmän tulos täytti juuri 10 kuukautta? Jäljelle jäävät lateksiset ystävät, joita saa kaupasta helposti, edullisesti ja ihan ilman reseptiä.

Mutta kun. En kehtaa. En voi mitenkään mennä ostamaan kumeja lähimarketista. En vaan voi. Enkä ainakaan lastenvaunujen kanssa. Kersa tuijottaisi mua syyttävästi ja tuttua kassaneitiä alkaisi hihityttää. Lauantaimakkaraa ostanut mummo paheksuisi rietastelevaa perheenäitiä.

Olen 38-vuotias, aikuinen nainen. Miten hitossa voin edelleen ujostella kondomien ostamista? Mitä ihmettä oikein kuvittelen tapahtuvan? Minua alkaa naurattaa ja kassa luulee minun olevan ensimmäistä kertaa asialla? Maineeni menee, koska kaksi muuta asiakasta saavat tietää, että minulla on seksielämä? Sen lisäksi, että maineeni mahdolliset ongelmat ovat aivan muualla kuin satunnaisissa petipuuhissani, voisin kuvitella, että kaksi kersaa on aikusiviihteestä näkyvämpi todiste. Minunhan pitäisi olla ylpeä siitä, että perheessämme eletään normaalia elämää, goddammit! Ja on niitä muitakin hassuja tuotteita. Activian ostajalla on ummetusta. Suklaanhimoinen takuulla elää puutteessa. Hihitetään mieluummin sille, että joku ostaa vessapaperia! Sehän käy siis kakalla ja samalla saattaa päästä pieru.

Seksiin liittyy salamyhkäisyyttä ja jännitystä, aikuisenakin. Kaikki tietävät syyn, miksi kortsut eivät sijaitse loogisessa paikassa tampaxien vieressä: koska niitä pöllittäisiin niin perkeleesti. En ole ainoa, jota aihe vähän nolottaa.

Edellinen yritykseni tyrehtyi siihen, että kassajonoon singahti hyllyjen takaa naapurin setä juuri kun olin lausumassa teini-ikäiselle kassatytölle toivomustani saada paketti sultaneja. Menin punaiseksi ja suustani tuli hätääntynyt pyyntö saada lottokuponki. Naapurin setä näytti hetken siltä, että tarjoutuisi maksamaan ostokseni, kun raha näyttää olevan vähän issue.

Ei helvetti. Jos lauantaina tipahtaa edes kuusi ja lisänumero, sijoitan rahat gorillapukuun. Sen suojissa voin huomaamatta hankkia spärdärini.

Ps. Ilmainen vinkki: kortsumyyntiä vauhdittaisi salanappi, jota painamalla asiakas saisi pakettinsa suoraan hihnan pakkauspäähän oltermannin viereen. Pieni investointi kestävän kehityksen hyväksi, sanon minä.

KUVA: Mr Hepe