Alastomat pomppulinnassa

Heippanen! Täällä ollaan taas kesätauon jälkeen puikoissa. Kohta puetaan kurahaalareita, sairastetaan parit norot ja istutaan päiväkodin joulujuhlassa uskotellen, että kevättä kohti mennään. Tervetuloa mukaan, uusi lukija. Hauska nähdä taas sinua, vanha tuttu! Tämä hauskuus tiivistyy ensi vuoden tammikuussa, kun Vuoden mutsin kakkososa sukeltaa ulos painokoneesta. Näimme valmiin kannen pari viikkoa sitten - olin lirauttaa housuuni innostuksesta. Se oli niin hieno!! Jaamme visuaalisia todisteita kanssanne heti kun saamme Otavalta siihen luvan.

Flickr/justified sinner

Kesä oli kiva, ja juuri sopivan mittainen. Luojan kiitos on syksy ja arjessa jälleen joku roti. Päiväkodin portilla olin ekana kesäloman jälkeisenä aamuna kuitenkin vähän hoomoilasena. Siinä rattaita taitellessani tajusin, että lapsi on kasvanut ihan älyttömästi. Pätkä ei enää olekaan päiväkodin nuorin, vaan kuuluu jo isompien ryhmään. Pisaralaisesta on tullut Kuutamo. Ne saavat keinua pihalla ilman vahtia, osaavat syödä itse ja mikä hämmentävintä - ne tervehtivät aamulla toisiaan: Hei kato kuka tuli, moiiiiii! Aamumoikkausten jälkeen pätkät alkavat vertailla varusteitaan: Mullon tällänen uusi paita jossa on rikki mennyt banaani. Ne häipyvät eteisestä aamiaiselle ja juttelevat mennessään saattajistaan: Oliks toi sun isä vai äiti? 

Tyypit muuten juttelevat keskenään ihan kaikesta. Siis myös niistä asioista, joita ei mielellään haluaisi jakaa oman perheen ulkopuolelle. Pari viikkoa sitten lapsi kertoi tohkeissaan kotimatkalla, kuinka tarhakaverin äiti ja isi olivat olleet ilman housuja takapihan pomppulinnassa.

Turha hävetä. Nämä jutut nimittäin leviävät ihan tasapuolisesti.

Jeesiä sohvalta

Takapihallamme pyöri taannoin Itellan lähetti. Kuopus istui syöttötuolissa päivällisellä, kun nuori mies ilmestyi lasia koputtelemaan. Ipana kysyi minulta topakasti "Ja tuo on kuka?"

Kodissamme ramppaa aika usein porukkaa, lapsia ja aikuisia, sillä pyydän mielelläni ihmisiä kylään. Oli hauska huomata, että ovelle ilmestyviin ihmisiin suhtaudutaan periaatteessa myönteisesti - pääasia, että joku tietää, kuka meille pyrkii.

Ystäväni Terhi on astetta pitemmällä. Hän majoittaa kotiinsa sohvasurffereita. Sohvasurffaajat ovat matkailijoita, jotka etsivät yösijaa hotellien sijaan paikallisten asukkaiden kodeista. Majoituspalveluiden tarjoaminen on ihan turvallista: surffaajilla on oma nettipalvelu, josta löytyy matkaajan profiili (taustatiedot, esittely ja edellisten majoittajien arviointi).

Kun ihailin ystäväni monikulttuurisuutta ja pyyteettömyyttä, hän nauroi ja totesi, että yöpyminen maksetaan kyllä - yleensä pienillä kotitöillä esimerkiksi kokkaamalla. Majoittaja voi siis valikoida halukkaista sen, joka tarjoaa maksuksi vaikkapa lastenhoitoa! Nerokasta! Kielimuuri ei kuulemma ole ongelma - lapsista kun ei välillä ota selvää edes omalla äidinkielellä.

Jos siis sekä sinä että muksusi diggaatte vierashuoneessa / sohvalla majailevista tyypeistä, hyötysuhde hipoo täydellisyyttä. Itse ehkä kaipaisin sohvanvuokraa vastaan sitä viherpeukaloa.

Vuoden mutsit kirmaavat nyt kesälaitumille, jatko-osan käsikirjoituksen jättöpäivä horisontissa siintäen. Kiitämme seurasta tälläkin tuotantokaudella ja toivotamme äärimmäisen suloista suvea - palataamme blogin ääreen parin kuukauden päästä! Kirjamyynti pelaa normaalisti eli tilauksia kehiin vaan!