Kurahousut.
Toinen lapanen.
Konserttiraha.
Luistimet.
Kuvatilauslappu (täytettynä).
Reissuvihko (joka katosi totaalisesti eikä ole vielä tähän päivään mennessäkään löytynyt).
No. Joulun jälkeen havaitsin, että en tiedä, missä ipanan hoitokassi on. Kun kämppä oli käännetty ylösalaisin, piti tehdä tarkistussoitto hoitotädille. Kyllä, olin unohtanut kassin hoitopaikan pihaan aatonaattona. Kyllä, täti oli korjannut sen talteen. Naureskelin väkinäisesti, että onneksi lapsi sentään tuli mukaan. En kuullut naurua puhelimen toisesta päästä.
Nyt haluaisinkin tietää, mihin toimenpiteisiin tässä pitäisi ryhtyä. Vaihtaa spinning aivojumppaan? Ruveta syömään jotain vitamiinia tai hivenaineita? Kokeilla sähköshokkeja? Vai onko mun päässä imetysaukile, joka aiheuttaa kroonista tietovuotoa? Help.
Huoli pois! Kunhan sä kerran oikeasti unohdat sen muksun niin sen jälkeen kaikki muut unohtelut tuntuvat pikkujutuilta. <3
VastaaPoistaMinä kerran melkein unohdin hakea muksun, kun oli töissä melkoinen flow päällä ja ajantaju meni. Sen jälkeen onkin kännykkäni alkanut aina neljältä hälyttää ja hälyttää toistuvasti puoli viiteen asti, jotta muistan sen muksun hakea.
VastaaPoistaMuita:
- vein lapsen ja hoitorepun päiväkotiin, palasin autolle ja työpaikalla huomasin, että olin lapsen jätettyäni kantanut hoitorepun takaisin autoon.
- esikoisen ja kuopuksen kamoja, kuten vaikka tossut, löytyy säännöllisesti väärästä repusta ja aamulla juostaan osastojen väliä kamojen kanssa
- etsin töistä lähtiessä käsineitäni, iltapäivällä ne löytyivät päiväkodin välioven kahvasta
- eväsretkipäivän eväät unohtuivat ja ryntäsin aamulla sitten kauppaan, illalla lapsi raportoi, että olivat pikaostosteni lisäksi ottaneet päiväkodilta hänelle pillimehun
- pelipäivän peli unohtui, vaikka siitä oli puhuttu koko viikko (ja taas äiti sai palata kotiin hakemaan)
- hissiremontin aikaan hoitorepun lapasten tms. puuttuminen havaittiin usein siinä vaiheessa, kun koko konkkaronkka oli saatu alas seitsemän kerrosta
Onneksi esikoinen menee ensi syksynä kouluun ja saa hoitaa tai unohtaa ihan itse omat kimpsunsa ja kampsunsa!
Mä olen kotona töissä ja on kamala homma muistaa saada eskarilainen taksiin puol ysi ja sen jälkeen kolmena, oikeana, viikonpäivänä saada päiväkoti-ipana päikkäriin kympiks. Huok. Sit vielä ne tavarat! Ja pitäis vielä muistaa lukea ne kaikki ***** laput sieltä reissuvihkon välistä! Hirvee stressi!:-D
VastaaPoistaPäivi H-K, uh, kertaalleen olenkin unohtanut jo oman hakuvuoroni. Onneksi mies kaahasi hakemaan.
VastaaPoistaRiitta, ihanaa! Olen huomaavinani että mitä enemmän hoitotäti lelupäivästä muistuttaa sitä varmemmin ei ole lelu mukana. Ja ne olen huomannut että ne flowt pitäisi yrittää ajoittaa aamupäivään.
Ellis, en edes uskalla ajatella sitä että KAHDEN kersan oikeat kamat pitäis saada oikeisiin paikkoihin oikeina päivinä. *pökrää*
Ratkaisin tän hoitokassiasian silleen, että meillä on kolme hoitokassia. Kun niitä on useampi, yksi on todennäköisesti mukana :) Tai autossa. Tai päiväkodissa. Tai jäi ostoskärryihin.
VastaaPoistaLepo vaan naiset, ei se ole niin vakavaa!
VastaaPoistaOlen itse päiväkodin täti ja äiti myös ja unohtelen jatkuvasti lapsen kamoja ja lappuja ja lelupäiviä. Surkuhupaisinta on se että olemme molemmat samassa päiväkodissa, joten olen höperö äiti työkavereiden silmissä.
Ainoa meidän työntekijöiden kannalta tosi tärkeä muistettava on ne lomakyselyt, jotka täytyy määräpäivään mennessä palauttaa. Kas kun me saamme sitten tietää anotut lomat, kun tiedetään tarkka lapsiluku päivystysaikana. Joiltakin vanhemmilta on vuodesta toiseen äärimmäisen vaikeaa saada näitä lappusia... vaikka kuinka ystävällisesti selitämme, että tarkka pääluku loma-aikoina on todellakin saatava selville, jotta johtahja osaa varata riittävän määrän henkilökuntaa.
Mutta mitä muihin unohteluihin tulee... ei se ole niin vakavaa :)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMeillä päiväkoti pyytää sitovaa tietoa lapsen loma-ajoista ennen kuin itse pystyn niistä työnantajani kanssa sopimaan. Olenkin ajatellut antaa esimieheni käyntikortin päiväkodin työntekijälle, jotta tämä voi sitten olla yhteyksissä ja selittää suoraan hänelle, kuinka tärkeää sen tarkan pääluvun tietäminen päiväkodissa olisi. Minä voin selittää, vaikka maailman tappiin, mutta asia ei sillä muuksi muutu.
VastaaPoistaTää pelasti mun päivän! Viikon ja koko vuoden! Jes mä luen tämän miehelle ja se ehkä tajuaa, että minä en ole ainut!
VastaaPoistaMahtavaa, teidän yhteisblogi! Jei!
VastaaPoistaTuttua, tuttua unohduspaniikkia..
Yksi aamu olin itse asiassa niin sekaisin, että meinasin unohtaa itseni päiväkotiin. Astuin päiväkodin ovesta sisään ja aloin heittää ITSELTÄNI takkia pois päältä! Muksu toppavaatteet päällä seisoo vieressä ja hoitotäti kattoo pikkasen kieroon.. No onneksi lopulta sit nauroi.. vähän..
-Krista
Anonyymi päiväkodin täti, ah, kaksoisagentti armahtaa! ;) Kauheinta on kyllä unohtaa lelupäivä. Jotenkin raastavaa kun muilla mukuloilla on prinsessakamppeet ja turbomiehet mukana, ja yksi sitten ipana tuijottaa mua siinä ovella, että äiti etkö lukenut reissuvihkoa. Gnnnhh.
VastaaPoistaRiitta, päiväkodin ja työpaikan välillä pitäis muutenkin olla joku hotline mm. venyvien paltsujen takia.
Anonyymi, ei kun meitä on ihan pilvin pimein! :D
krista, ! esimies olisi epäilemättä tykännyt kun kersa olisi ilmestynyt duunipaikalle.
Jeps. ;)
VastaaPoistaMutta siis, vakavasti sanottuna, tällaisista asioista on turha työntekijöiden kanssa vängätä. Heidän esimiehensä on määrännyt heidät pyytämään sen ilmoituksen kaikilta vanhemmilta tiettyyn päivään mennessä ja sillä hyvä. Niinpä siltä varalta etten lomaa saakaan ilmoitankin lapsen aina koko loma-ajaksi päiväkotiin. Vielä ei kertaakaan ole tultu lasta kotoa hakemaan.
Toisen lapsen synnyttya, heti ensimmaisella viikolla, unohdin lapsen kauppaan lahtiessa sangylle taysissa tamineissaan. Onneksi huomasin auton luona, etta nyt puuttuu jotain...
VastaaPoistaTiedä muusta, mutta minut on oma äiti aikoinaan unohtanut kaupan kärryihin istumaan. Autolla sitte huomasi että yksi uupuu. Siellä kuulemma tyytyväisenä istuin kärryissä ja jokeltelin ohikulkijoille. Että ei ne kurahousut loppuviimein kai NIIN vakava unohdus ole.
VastaaPoistamulla on kolme tytärtä,joten siinä elämän tuoksinassa pakkaa unohtua kaikenlaista..oonkin pohtinut vakavasti että pitäis ottaa tavaksi listata joka sunnuntai seuraavan viikon tärkeimmät menot ja laittaa lista jääkaapin oveen.ongelma onkin mun oma laiska luonteeni,en millään jaksais ajatella mitään sunnuntaina kun tiedän että aamulla pitää töihin...XP
VastaaPoistaVähän kommentointia myöhäs. Uusi lukija ilmoittautuu.
VastaaPoistaMeillä tyttö 5vee. Tarhassa olen mutsi, joka kurvaa viimeisten joukossa hakeen lasta, täytän usein laput (muistutuksen jälkeen) eteisessä paniikissa punastellen ja yleensä lelut/eväät /sunmuut jossain muualla...
Kaikkea ei vain voi muistaa.
Noloa on myös huomata tarhan ulkopuolella, niiden sinisten kengänsuojajuttujen jääneen jalkaan. On ohikulkijoilla varmasti ollut hauskaa, kerran pääsin jopa dösään asti, kun istuessani huomasin ne mun koivissa... Onneksi tarha luopui niiden käytöstä :)
Että mää nauroin ko luin noita unohduksia!! Mulla on ollu just samanlaista.. Ja samaa häpeää olen tuntenut. Ja luullut olevani ainoa. Eikä yhtään ole auttanut se, etä lapsia on lukuisia (yhteensä 8). Ko JOTKUT MUUT ison perheen äidit silti muistavat kaiken...:(
VastaaPoistaAnonyymi päiväkodin täti, kaksoisagentti!! Päivän paras!!