Tietoa mainostajalle ›

22.5.12

Kippis!

Lapset&ravintola-aiheen jatko-osaksi sopii luonnollisesti lapset&alkoholinkäyttö. Omassa lapsuudenkodissani ei juuri juotu alkoholia. Ei pidetty kossua säilössä patterin takana, mutta kellarissa ei kyllä ollut sellaista lämpötilasäädeltyä viinikaappiakaan, jonka uumenista olisi kaiveiltu aarteita maisteltaviksi.

Suomalaisperheiden alkoholinkäytön ruma puoli tuli kuitenkin tutuksi. Vanhempani pyörittivät 1990-luvun alussa asuntovaunualuetta. Siellä näin, kuinka alkoholinkäyttö alkaa kossupullosta ja loppuu asuntovaunun etuteltan päälle kaatumiseen. Ennen kuin farkut ovat nilkoissa ja paskat alushousussa, huudatetaan kannettavasta mankasta suomalaista iskelmätuotantoa ja mokelletaan ilman konsonantteja. Muistan muutamia perheitä, joiden vanhemmat ottivat huikkaa perjantai-illasta sunnuntaiaamuun lasten tarkkaillessa sivusta vaisuina vanhempiensa juomalasien sisältöä. Ällöttävää.


On täysin edesvastuutonta, törkeää ja ääliömäistä vetää perskännejä lasten seurassa. Mutta typerää on myös se mustavalkoinen tapa, jolla alkoholinkäyttöön Suomessa suhtaudutaan. Tyyliin: jos imetät ja juot puoli lasia punaviiniä, yrität about tappaa lapsesi. 

Ei Suomessakaan juoda vain ja ainoastaan perskänni odotushorisontissa. Mistä siis johtuu, että ei-humalahakuista kohtuukäytöstäkään ei saa puhua? Alkoholi rinnastetaan vain ördäämiseen ja turpakäräjiin snagarilla. Viestinnällä rakennetaan todellisuutta; kun alkoholista puhutaan hallitsemattomana kaaoksena, heitteillejättöinä ja pahoinpitelyinä, alkoholista tulee iso paha mörkö, joka pitää kieltää kaikilta, koska siitä seuraa vain kaikenlaista paskaa. (Saman ajatuskaavan mukaan kännissä voi tehdä mitä vaan ja syyllinen löytyy kätevästi alkoholia - mörkö otti vallan ja vei oman vastuun.)

Minä annan nyt äänen iloiselle ryyppäämiselle. Olen nimittäin Roosa Meriläisen kanssa samaa mieltä: Kännissä on kivaa. Meillä kotona otetaan alkoholia lapsen seurassa. Kylmän valkkarin ensipuraisu on vallaton tunne. Kun lauantaina päivällä tilaan pubin nurkkapöydässä itselleni yhden bissen ja lapselle pullon limppaa, koen suurta tyytyväisyyttä. Olen kahdessa maailmassa yhtäaikaa: mutsina mutta myös omana vapaana itsenäni.


Alkoholi on läsnä myös juhlapyhinä. Viime vappuna kokoonnuimme ystävän puutarhabileisiin. Joimme miehen kanssa pullon skumppaa ja tarjosimme lapselle iltapäivämaidon kuoharilasista. Kilisteltiin, tanssittiin ja pelleiltiin. Muutaman tunnin päästä kävelimme kotiin vapautuneessa tunnelmassa. Ihana päivä, jossa hiprakalla* oli oma roolinsa. Kukaan ei vetänyt toista turpaan, unohtanut lasta bajamajaan, ajanut autolla päin betoniseinää tai paskantanut housuihinsa (paitsi kersa, mutta se joikin koko päivän pelkkiä alkoholittomia).

*) Hiprakan tunnistaa rentoutuneesta ja kevyestä olosta, joka kestää tunnista kahteen, eikä siitä tule krapulaa. Hiprakkaan pääsy vaatii henkilökohtaista pelisilmää. Minulle se on kaksi täyttä lasia skumppaa tai yksi vahva geetee. Entäs teille?

64 kommenttia:

  1. Arvelitkin varmaan tätä kirjoittaessasi, että saat paljon kommentteja tekstiin. Pakkohan sitä on itsekin sanaista arkkua avata. :)

    Meidän perheessä alkoholia ei käytetä silloin, kun lapsi on läsnä. Ruuan kanssa nyt voi ehkä lasin viiniä nauttia, jos sattuu olemaan viinin ystävä. Mutta omalla kohdallani se raja meneekin sitten siinä. Pelkään sitä, että alkoholin käytön myötä lapsi unohtuu. Kyllähän huppelissa on kivaa, elämä hymyilee ja saa nauttia aikuisesta seurasta. Itse pelkään, että lapsi jää liian vähälle huomiolle siinä tilanteessa, eikä oma tarkkaavaisuus ole tarpeeksi korkealla tasolla, että pystyisin huolehtimaan lapsesta hänen ansaitsemallaan tavalla.

    Ja kyllähän aikuinen muuttuu käytökseltään alkoholia nauttiessaan, vaikka olisikin vain pienessä sievässä. Mietin väkisinkin, minkälaiseksi lapsi kokee aikuisen tavallista riehakkaamman ja kovaäänisemmän käytöksen.

    En tuomitse alkoholin kohtuukäyttöä lapsiperheissä, mutta minun mielestäni ainakaan pienten lasten läsnäollessa alkoholia ei ole mikään välttämättömyys käyttää. Olen sitä mieltä, että jos haluaa pari lasillista nauttia rentoutumismielessä, sen voi vallan hyvin tehdä ilman lapsia. Jokainen tietty taaplaa tyylillään, mutta näin meillä :)

    VastaaPoista
  2. Keskustelua toivon, absolut :)

    Kahden skumppalasin jälkeen en tule känniin: siis kovaääniseksi ja riehakkaaksi. Kyllä mun käytökseen vaikuttaa kahta skumppalasia enemmän esimerkiksi se, jos mulla on päänsärky, univelkaa, vittumainen maanantai tai nasta kantapäässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen, joka on ollut asiakasdinnerillä edustamassa duunin puolesta, tietää että voi kevyesti juoda useammankin lasillisen ilman että muuttuu kovaääniseksi ja riehakkaaksi. Känniääliöintiin tarvitaan myös seuraa. Huonosti nukutun yön jälkeen mun ei pitäis olla lasten seurassa ollenkaan.

      Poista
  3. Samaa mieltä. Jotenkin tuntuu, että jos alkoholia nautitaan aina lapsilta piilossa hyshysmeiningillä, siitä tulee heti astetta "paheellisempaa" ja "kielletympää". Ainakin itse haluan omalla esimerkilläni näyttää, että alkoholin käyttö on sitä, että nautitaan ruuan kanssa lasi viiniä tai kuoharia vappuna ja että sen voi tehdä myös sivistyneesti. Toki mahdollisen nollauksen hoidan muussa kuin lapsiseurassa, muttei yhtä tai kahta nyt ainakaan minun mielestäni tarvitse nauttia kaapin oven takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin! MItä enemmän joku asia on kiellettyä ja paheellista, sitä enemmän se asia mystifioituu ja alkaa saada kummallisia mittasuhteita.

      Poista
  4. On todellakin taitolaji osata juoda niin, ettei sitten tarvitse olla, niinkun sanoit, loppuillasta farkut nilkoissa ja paskat housuissa. Itse voin ylpeänä kertoa, että en osaa edes juoda perskännejä, en ole koskaan onnistunut, vaikkei viinapää mikään paras olekkaan. Suurimmalta osalta suomalaisista puuttuu se Stoppi, joka mulla on. Tietyssä humalatilassa ei pysty enää juomaan tippaakaan. Tämän ansiosta ei kovin kovaa krapulaakaan ole mahdollista saada. (Tosin se ärsyttää sillon, jos ollaan oltu viihteellä ja lapset hoidossa, kun mies makaa koko päivän krapulassa ja ite saat yksin hoitaa lapset kun ne tulee hoidosta.. Vois joskus ees olla toisinpäin!)

    Lasten seurassa voin lasin- korkeintaan kaksi ottaa valkkaria, illalla kun lapset on menneet nukkumaan, niin otetaan miehen kanssa joskus saunalonkerot tai oluet. (ei siis molempia samana päivänä :D) Ja mitä tuohon käytöksen muutokseen tulee, niin kyl miusta kahden lasillisen jälkeen tulee ennemminkin uninen kun riehakas ja kovaääninen. Yhtäkkiset hulluttelut ym osaan kyl erittäin hyvin selvinpäin ja sillon kuuluukin aina esikoisen suusta "Äiti pelleilee TAAS!" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tuo ei lonkeroa ja olutta samana päivänä -lisäys oli ihana :)

      Poista
  5. Satu, tää on hyvä kirjoitus! Siinäpä opettelemista: toisaalta kokoontumaan yhteen ilman alkoholia, toisaalta ottamaan alkoholin mukaan ilman että se alkaa hallitsemaan tilannetta.

    Itse en tykkää "olla kännissä", en pidä siitä tunteesta, ettei jotenkin hallitse itseään - sanojaan, oloaan tai ilmeitään. Mutta pieni hiprakka, se tuntuu oikeassa tilanteessa NIIN kivalta! Mulle riittää hiprakkaan puoli lasia viiniä, kokonaisesta alkaa nopeasti väsyttämään... Sit menee ne "oikeat tilanteet" aika lailla ohi :-)

    Täällä ison meren toisella puolen lapsi käy kerhossa, jossa järjestetään perjantai-iltapäivisin lapsille ja aikuisille yhteisiä ajanviettoja. Remuamisen jälkeen tarjotaan kaikille pitsaa - ja aikuisille olutta ja viiniä. Joku joskus ottaa lasillisen, mutta tuskin sinne kukaan sen "ilmaisen viinan" perässä tulee.

    -Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ai että mikä tilanne siitä kehkeytyisikään, jos Suomessa alettaisiin järjestää vastaavaa iltapäivätoimintaa.

      Poista
  6. Kyllä meillä ainakin on riehakasta ja kovaäänistä silloinkin kun katsotaan vaikkapa urheilua telkkarista tai jotain hauskaa ohjelmaa tai tavataan ystäviä ilman lasillistakaan, mutta puhutaan esim. politiikasta ja ääni kohoaa. Siis aika samanlaista kuin jos on juonut pari lasia viiniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä kiroilen huomattavasti enemmän selvin päin kuin sen yhden viinilasin jälkeen ;)

      Poista
  7. mä luulen, yksi ajatus siinä, että toitotetaan alkoholin vaaroista raskauden, imetyksen, ja lasten seurassa on juurikin siinä, että viina on viisasten juoma. siinä missä toinen osaa ottaa kohtuudella toisella lähteekin kahden lasin jälkeen lapasesta. näitä joilta lähtee lapasesta, on valitettavan paljon. ja sotku on ikävä ja yhteiskunalle koko ajan ihan älyttömän kallista. taas käy niin, että se ryhmä joka osaa käyttää alkoholia oikein ja järkevästi (sillon kun sitä vaaditaan) jää tän toisen ryhmän varjoon...

    meillä kotona alkoholi on juoma muiden juomien joukossa. siitä ei tehdä numeroa eikä sitä juoda litratolkulla niinkuin ei nyt esim. maitoa tai vettäkään vedetä illan aikana ämpärikaupalla. :DD lapsuudenkodissa tilanne oli ensin tabukulttuuri ja myöhemmin lähti ikävästi lapasesta. jos pystyn välittämään lapselleni jotain muuta, koen onistuneeni. ja mä luotan ja uskon, että juomakulttuurin ajan myötä suomessakin järkeentyy.
    -miuku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä! Esim, tuo Niinan mainitsema oluttarjoilu perjantaina iltapäivällä lasten kerhon jälkeen tuskin toimisi Suomessa juurikin siksi, että paikalle ekyisi myös heitä, joille "Ilmaista Alkoholia" on synonyymi kymmenelle kaadolle...

      Poista
  8. Minä olen koko aikuisen ikäni odottanut suomalaisen juomakulttuurin järkevöitymistä. Ei havaintoja moisesta... itse asiassa on käynyt niin, että perinteisen perjantaipullon lisäksi on saatu vielä eurooppalainen tissuttelu viikolla.

    Eli siis... en minä mutta ne muut! Meillä alkoholin käyttö on melko vähäistä, mutta menneellä viikolla otin ravintolassa oikein oluen ruokajuomaksi. Vieläpä lounasaikaan ja lapsen kanssa. Tarjoilijalta sain Katseen, vai luulinko vain?

    Omasta lapsuudestani muistan, että joskus aikuiset joivat illalla mökillä ja seuraavana päivänä lepäilivät saunan lauteilla. Yleensä tuolloin sai limpparia ja kaikilla oli kivaa. Joskus jotkut riitelivät, mutta kyllä ne osasivat riidan kehittää myös ihan selvin päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, mäkin muistan lapsuudesta sen, kuinka joskus esim. paikallisten pikkujoulujen jälkeisenä päivänä sai karkkia ja katsoa videoita niin paljon kuin huvitti, se oli ihanaa! :)

      Poista
  9. Suosikki-ällötykseni tähän keskusteluun liittyen on keskustelufoorumeilta monesti bongaamani lause, joka kuuluu aina jotensakin näin: "Onko sitä alkoa aina pakko ottaa?". Tuo summaa koko alkoholikeskustelun Suomessa.

    Ensinnäkin se, että puhutaan siitä onko sitä "aina pakko" juoda, kertoo että puhutaan alkoholismista eikä keskustelijalla ole minkäänlaista käsitystä muunlaisesta alkoholinkäytöstä. Toisekseen alkoholijuomien kutsuminen alkoksi kertoo ihan samaa ja nostaa lisäksi niskakarvat pystyyn. Itse juon ainakin olutta, viiniä tai boolia, en koskaan alkoa. En lähde ottamaan alkoa, lähden juhliin tai joskus jopa juhlimaan. Koskaan ei ole sellaista tarvetta että alkoa pitäisi ottaa, yök.

    Voihan kyse olla provosoinnistakin, mutta silti, yök... Kun puolitoistavuotiaani on ensi lauantaina mennyt nukkumaan, voisin tämän kunniaksi katsoa hyvän elokuvan ja ottaa lasillisen alkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sama ällötyksen kohde täällä. Mä en vaan yhtään ymmärrä että MIKSI sitä viiniä ei voisi lasten seurassa ottaa lasillista??? Mä en tule edes pieneen hiprakkaan sellaisesta. Mun käytös ei muutu millään tavalla edes kahdesta lasista viiniä. Meillä ei kukaan ole koskaan riehakkaana alkoholin nauttimisen seurauksena, ilman sitä kyllä. Ja juon siksi, että se on mun mielestä maultaan hyvää.

      Okei, mä ymmärrän tämän alkoholikeskustelun siinä mielessä, että monilla suomalaisilla (ja venäläisillä ja englantilaisilla ja amerikkalaisilla ja ruotsalaisilla ja ja ja) menee alkoholinkäyttö yli - mutta monilla ei mene. Voisinko minä kuitenkin rauhassa nauttia sen 0,3l siiderini Carusellin terassilla lasteni kanssa ilman että täytyy miettiä tarjoilijoiden Katseita, voisinko? En ole siitä lähdössä sen enempää juomaan pussisiideriä puistoon. Aaarrrggggggghhhhh.
      Eli siis tottakai asiasta täytyy keskustella, koska se monille on iso ongelma, ja monet lapset asiasta kärsivät, mutta pientä mittasuhdetta keskusteluun kaipaisin.

      Poista
    2. Alkoa, tsih. Kuuluu samaan sanaluokkaan masuasukin kanssa.

      Poista
    3. Tsihhih. Masuasukki, MASU. Et sä ilman sitä masuasukkiakaan puhu mahastas masuna :D
      Miks pitää käyttää noin imbesillejä sanoja, en ymmärrä ;)Ja yksi ällötys on vaavi. Sehän on vauva, kaiketi ;)

      Poista
  10. Haarukkataiteilija23.5.2012 klo 12.44.00

    Minua vaivaa tässä keskustelussa se, että niin moni kuvittelee, että lasillinen tai kaksi ei näy käytöksessä mitenkään. Totta kai se näkyy, jos se kerta tuntuukin (esim. rentouttaa). Vaikutus ei välttämättä ole negatiivinen siinä mielessä kuin moni ajattelee, mutta käytös kyllä muuttuu. Muistan omasta lapsuudesta sen hämmennyksen, kun muutoin usein niin väsynyt ja pahantuulinen äiti oli yhtäkkiä rento ja naureskeleva. Tuli tunne, että äiti ei ole oma itsensä. Monen mielestä varmaan hyvä juttu, mutta äidin käytös oli poikkeavaa ja siksi pelottavaa. Oheisessa uutisessa kyllä todetaan samoja asioita mitä moni on täällä sanonut. Ja loppukaneettina "Lapsille ja nuorille tehdyn tutkimuksen mukaan 30 prosenttia kokee läheisen käyttävän liikaa päihteitä." Maailman on niin erilainen sieltä ruokapöydän korkeudelta katsottuna.

    http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/aikuisen-hiprakka-hammentaa-lasta/2011/08/1376224

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, ja tätä pointtia yritin tuoda esiin myös aiemmassa kommentissani. Muutaman lasillisen nauttimista lasten läsnäollessa pitäisi minusta tarkastella lapsen näkökulmasta ja kysyä, miltä se lapsesta tuntuu. Jotkut lapset ovat toki asiassa toisia herkempiä, eikä osaa varmaan hetkauta lainkaan, jos vanhempi nauttii muutaman.

      Itseäni häiritsee myös vähän tietty kaksinaismoralismi, joka juomiseen liittyy. Lasten takia halutaan näyttää sivistyneen alkoholinkäytön esimerkkiä, mutta sitten kuitenkin saatetaan lähteä ilman lapsia "nollaamaan", jolloin sivistynyt parin lasillisen nauttimisen ideaali usein joutaa narikkaan. Kyllä ne lapset varmaan vähän isompina viimeistään tajuavat, että ei sitä alkoholia aina niin "sivistyneesti" nautita. Ei sillä, etteikö kaksinaismoralismia esiintyisi vanhemmilla monissa muissakin asioissa, karkin syömisestä lähtien... :)

      Poista
    2. Minusta on ok ottaa alkoholia lasten seurassa niin että käytös muuttuu sitten, kun lapsi pystyy ymmärtämään sen, että alkoholi muuttaa aikuisen käytöstä.

      Omalla kohdallani se tarkoittaa sitä, että kuusivuotiaan seurassa voin otta jopa pari lasillista viiniä, mutta kolmevuotiaan kanssa on parempi pysyä siinä yhdessä lasillisessa.

      Kaikkia asioita on aina hyvä miettiä lapsen näkökulmasta ja miltä ne lapsesta tuntuvat. Mutta on aikuisillakin oikeutensa eikä kaikkea lapsista pikkuisen ikävältä tuntuvaa tarvitse riisua elämästään, kun tulee äidiksi.

      Poista
    3. No en mä sitä valkkarilasia kasvatuksellisista syistä nauti, siis siksi että lapsi oppisi hyville juomatavoille. Mä otan sen, koska pidän siitä. Tässä vaiheessa viinilasia hamuavalle kersalle ( 2 vee) kerrotaan, että viini on aikuisten juomaa. Se alkoholikasvatusosuus tulee sitten vähän myöhemmin.

      Myös hieronta rentouttaa ja kiva leffa tekee iloiseksi. Pitäisikö nekin siis kieltää vedoten siihen, että mutsin käytös poikkeaa tavallisesta harmailusta? Epäilen.

      Poista
    4. Lapsille opetetaan myös, ettei toisille saa olla ilkeitä tai kiusata, mutta kyllä sitäkin siellä aikuisten maailmassa tapahtuu. Lapsille ei varmaankaan kerrota, jos vanhemmilla on ongelmia toistensa kanssa tai ei kerrota ainakaan kovin yksityiskohtaisesti, mutta vanhempana ne tajuavat tämänkin.

      Se, että lasten seurassa juo muutaman oluen, viinilasillisen jne. on minusta juuri sitä tavallista juomakulttuuria ja se on ihan asia mitä aikuiset tekevät omalla ajallaan. On lasten asioita ja aikuisten asioita eikä siinä ole mitään pahaa tai lasta vaurioittavaa.
      Kyllä minä muistan senkin miten aikuiset menivät eri huoneeseen puhumaan, laittoiva oven kiinni jne. eli tekemään niitä aikuisten asioita. Ei vanhemmat lasten edessä useinkaan osoita halailua ja suutelua pidemmälle menevää hellyyttä toisiaan kohtaan vaan siinäkin on se aikuisten oma alue, jonne lapset eivät näe ja sitten se minkä lapset näkevät.

      Poista
  11. Itse asiassa (täytyy nyt anonyymina kirjoitella asian luonteen takia) pakko sanoa, että se humaltumisen aste ja nopeus riippuvat kyllä ihmisestäkin. Eräs exä humaltui silminnähden paristakin kaljasta ja muuttui kyllä aika ärsyttäväksi ääliöksi, joka rupesi heti pusittelemaan lapsiaan ja kertomaan heille kuinka ihania he ovat - ja lapset olivat vaivaantuneita, jolloin minä vein heidät muualle kanssani leikkimään. Näin sen silmistä jopa milloin se oli ottanut vain _yhden kaljan ja sillon olin se nalkuttava tyttöystävä että "onks sun pakko ottaa - lapsetkin on tänä viikonloppuna". Nykyinen mieheni taas on aivan oma itsensä six-packinkin jälkeen, eikä ole tullut mieleenkään rajoittaa juomistaan edes lasten kanssa. Ei hän usein niitä six packeja kyllä vedäkään sen puoleen :D
    Kavereiden kanssa ollaan ihmetelty mistä tämä johtuu - ihan saman kokoisia miehiä ovat. Joku outo fysiologinen ilmiö...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niin riippuu, ja mä oon hämmästellyt sitäkin, että alkoholin sietokyky vaihtelee ajankohdittain. Se on ihan pimeetä! Joskus se saunakaljakin jää puolikkaaseen kun tulee "nyt olen kyllä juonut liikaa" -olo.

      Poista
    2. Mä oon omalla kohdallani laittanut tämän(kin) asian hormooneiden piikkiin. Mutta se selitys pätee vain naisiin(?)

      Poista
  12. Itse muistan omasta lapsuudestani, ettei mikään ollut ärsyttävämpää, kuin hiprakassa (tietysti myös kännissä) olevat vanhemmat. Vaikka äiti kuvitteli olevansa ihan normaali ja lähes selvinpäin, vaistosin kyllä lapsena että äiti käyttäytyy oudosti. Siksi en itse äitinä halua ottaa yhtä lasillista enempää. En kuitenkaan sitä tuomitse, vaikka joku niin tekisi, mutta on ehkä hyvä huomioida, että lapsi saattaa huomata eron siinä onko äiti selvinpäin vai pienessä hiprakassa. Se, että aiheuttaako se suurta vahinkoa, että äiti on vähän outo, on vielä eri asia. Tuskin suurta vahinkoa, ellei lapsi koe itseään hyvin turvattomaksi.

    VastaaPoista
  13. Itse asun Euroopassa ja täällä on aivan normaalia että ruuan kanssa voi ottaa lasin tai kaksi viiniä eikä se aiheuta kauhistelua kenenkään puolelta.
    (Tässä kohtaa pitää myös vielä sanoa että lapset tulevat aina ravintoloihin mukaan syömään eikä se ketään häiritse. :) )
    Voisin väittää että kun syön mahani täyteen ja juon lasillisen viiniä niin se ei muuta minua millään lailla, paitsi että käveleminen on sen jälkeen vaikeaa kun vatsani on niin täynnä. :D
    Muistan kyllä lapsuudestani myös sen kun naapurin mies oli humalassa ja olihan se pelottavaa koska se käyttäytyi niin oudosti mutta humalan hakuista juomista ja lasillisen nauttimista ei pidä sotkea keskenään. :)
    -eurooppalainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietääkseni me täällä Suomessakin kyllä asutaan Euroopassa ;)

      Poista
    2. Totta. :D Yritin lukea tekstini ettei tulisi hassuja lauseita mutta tulihan sinne pieni kompastus kivi, heh. :D
      Asun siis keski-euroopassa. :)

      Poista
  14. Vappuna olin poikani (1 vee) ja hänen kummiensa kanssa kaupungilla. Kävimme nauttimassa paikallisen ravintolan baarissa n. klo 13 lasit viiniä. Sain useamman katseen josta helposti pystyi tulkitsemaan "kato nyt tota äitiä...". Mitä pahaa on jos juo puoli lasia viiniä ja lähtee kotiin? Sekö sitten on suvaittavampaa, että vedetään neljän seinän sisällä perjantaisin tai lauantaisin päät täyteen kun sitä ei kukaan ulkopuolinen näe? Oma isäni on alkoholisti ja oma suhtautumiseni alkoholiin on mielestäni sen myötä "järkevöitynyt". Inhoan perskännejä mutta nautin suunnattomasti muutaman lasin ottamisesta hyvässä seurassa (joskus tosin uppoaa useampikin). Lapseni nähden en halua kännätä mutta juon ja aion jatkossakin juoda lasin tai kaksi viiniä silloin tällöin (esim. saunan jälkeen tai ruoan kanssa). Ihan vaan sen takia, että lapsi oppii näkemään miten alkoholia käytetään järkevästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan ollut tuossa mitään pahaa; sait mulkaisuja idareilta, jotka eivät tajua järkevän alkoholinkulutuksen ideaa.

      Kaikista pahinta on just se piilossa kotona dokaaminen ja siellä ördääminen: piilossa kukaan ulkopuolinen ei voi puuttua.

      Tähän liittyen: Kuulin yhden maailman surullisimmista keskusteluista metrossa. Nuori äiti puhui puhelimessa kaverilleen. "Nyt kun lapsi on syntynyt, niin mun mieskin on lopettanut baarissa roikkumisen ja dokaa nykyään vaan kotona. Se on tosi hyvä juttu." Voe helvetti; tosi hyvä juttu ois jättää tuollainen mies. Ei muuta.

      Poista
  15. Haluaisin nyt vielä painottaa, että useimmat eivät ole viinilasillisen jälkeen edes hiprakassa. Onpa käynyt niinkin, että olen ravintolassa ottanut alkudrinkiksi kir royalin, sitten ruokajuomana valkkaria, ja ruuan jälkeen pysäytin kadulla poliisit, kävin puhaltamassa, ja koska mittari näytti nollaa, niin hyppäsin autoni rattiin ja ajoin kotiin (muutoin olisin mennyt taksilla ja hakenut auton seuravaana päivänä). Luulen, että lapseni eivät olisi traumatisoituneet tilastani millään lailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan saletisti tosi yksilöllistä, mistä määrästä tulee hiprakka ja mistä mennään pidemmälle. Mulle pirskahtava olo tulee jo siitä parista pienestä lasillisesta... Olen surkea vieras virallisissa viininmaisteluilloissa. Maistan yhtä viiniä, ja se on sitten siinä.

      Poista
  16. Hyvä kirjoitus, tää on kyllä jännä juttu... On varmasti totta, että lapsi aistii vanhemmistaan helposti, jos he eivät ole oma itsensä. Yhtä lailla lapsi voi aistia jos isän ajatukset ovat työasioissa, äiti on pahoittanut mielensä hiekkalaatikkopiirissä tai jos jompi kumpi sattuu olemaan normaalia hövelimmällä tuulella vaikkapa lelukaupassa.

    Toisaalta taas, muistan itse jo raskaana ollessani, että jonain iltoina oli niin hauskaa seuraa, lennokasta juttua ja hyvä meininki että tuntui melkein kun olisi ollut hiprakassa. Edelleen joillain ystävilläni on kyky saada minusta esiin räväkämpi ja hilpeämpi puoli. Äiti muuttuu yhtäkkiä, onko se lapsesta kummallista? Musta vanhemman olisi hyvä tiedostaa, että osaako rentoutua muutoinkin kun lasillisen avulla. Jos ei, niin totta hitossa se lapsi huomaa että ero tapahtuu aina kun viinipullo on pöydässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti; kyllä ehdottomasti muitakin rentoutumisen tapoja pitää olla. Aika surkeeta, jos vain yhdellä bissellä saa itselleen rentoutuneen olon.

      Erä rajua seksiä on kans aika jees. Mutta siinä rajoittaa skidin nukkumaanmenoaika. Annan ääneni siksi myös irtokarkkipussille!

      Poista
  17. Tää oli hyvä kirjoitus, kuten moni muukin on sanonut.

    Itse otan lapsen nähden lasin, pari viiniä - mutta jos ihan rehellisiä ollaan, vielä mieluummin säästän sen toisen lasillisen siihen hetkeen, kun lapsi jo nukkuu. Kirja ja viinilasillinen ovat nautinnollisempia jos kukaan ei revi lahkeesta.

    Kännejä ei ole tarvetta vetää lapsen edessä eikä oikein muutenkaan - opiskeluaikana kokeilin sitä tarpeeksi, enää ei huvita. Tulee morkkis - varmaan joku aivokemiallinen härö, mutta ei se helpota yhtään seuraavaa viikkoa, jolloin haluaa vain kuolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kirja ja viinilasillinen ovat nautinnollisempia jos kukaan ei revi lahkeesta." Olet niin oikeassa!!!

      Poista
  18. Omat lapsuudenkokemukseni alkoholista 80-luvulta ovat ihan hyviä, ja ovat pohjustaneet oman, totta kai omasta mielestäni tosi tosi terveen suhteen alkoholiin.

    Meillä juotiin silloin tällöin illanistujaisissa tuttavaperheiden kanssa. Syötiin hyvää ruokaa, sitten lapset poistuivat pöydästä leikkimään keskenään ja aikuiset jatkoivat juttua viinin kera. Varmaan sitä viiniä välillä meni enemmänkin, mutta ikinä kukaan ei öykkäröinyt tai kompastellut tai ollut mitenkään pelottava. Joskus joku muu kuin omat vanhemmat kylläkin joi vähän liikaa, ja senkin oppi tilana tunnistamaan ja pitämään vähemmän toivottuna. Meille nuo illat olivat kivoja, lapsetkin saivat valvoa myöhään ja oli sellaisia leikkikavereita, joita ei normaalipäivinä tavannut. Yleensä kotiin lähdettiin siinä vaiheessa, kun me lapset aloimme käydä turhan kovilla kierroksilla. Ja kotiin mentiin taksilla, tietysti.

    Itse koen, että olen perinyt vanhemmiltani sellaisen juomakulttuurin, jossa alkoholi on korostetusti seurajuoma, jota nautitaan sopivasti eikä liikaa. Yksin ei kiinnosta juoda lasillistakaan, ja kunnot kännit jäivät niihin opiskeluaikojen muutamaan pakolliseen erehdykseen. Mutta sopiva humala on ihan kiva tila, eikä mielestäni ole mitenkään paha asia, että lapsetkin sen saavat nähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokemuksesi lapsuusajan illanistujaisista kuulosti tosi mukavalta. Tavoitteeni olisi tarjota juurikin tällaisia kokemuksia myös omalle jälkikasvulle.

      Poista
  19. Meilla lasten aikana (tosin pojat on jo teineja) otetaan lasi jos toinen viinia, jos sita on. Humalaan en juo lasten nahden, mutta taytyy myontaa, etta on pojat aitin huppelissa nahneet (olen tullut jostain juhlista). Lapset siis tietavat, etta viinia/olutta/siideria yms. voi ottaa sivistyneesti, mutta joskus voi mopo karata kasista.

    VastaaPoista
  20. Olisihan se ihan mukava, jos suhtautuminen alkoholiin olisi Suomessa vähän vähemmän holhoava. Toisaalta ymmärrän, että virallinen linja esim. neuvoloissa on tiukka, koska on helpompi antaa selkeitä kieltäviä suosituksia kuin määritellä kohtuukäyttöä. Ja kaikki eivät osaa kohtuudessa pysyä.

    Raskausaikana en juonut kulausta suurempaa määrää. Nyt imettäessä on ihanaa ottaa joskus ruoan kanssa yksi lasillinen viiniä, se maistuu niin hyvälle pitkän tauon jälkeen. Pitäydyn yhdessä annoksessa, se ei vielä vaikuta muhun mitenkään. Ja lapsen kasvaessa aion pitää saman linjan, en halua että lapsi näkee vanhempiaan alkoholin vaikutuksen alaisena (edes lievästi) mutta toisaalta ei mun mielestä ole mitään järkeä piilotella alkoholia arkielämästä. Meidän perheessä viini kuuluu yhteen hyvän ruoan kanssa silloin kun syödään vähän hienommin, siideri maistuu terassilla ja saunan jälkeen olut. Alkoholi on aikuisten spesiaalijuoma, siinä missä vaikka limu lapsille.

    Nyt kun on tätä lähes nollalinjaa alkoholin suhteen takana jo yli vuosi alan vähitellen kaivata sellaista kepeää iloista hiprakkaa. Onneksi kesällä on tiedossa muutamat synttäripirskeet, joissa varmaan saan kohottaa muutaman kuoharilasillisen. Ja niiden bileiden ajaksi lapsi jää kotiin isän hoiviin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi asia, mitä ensimmäisellä äitiysneuvolakäynnillä tuli puheeksi, oli se, että "vähän" voi tarkoittaa ihan eri asiaa eri ihmisille. Jollekin se voi tarkoittaa paria olutta joka ilta (joka on jo riskikäyttöä, vaikkei vielä humallu), toiselle taas saunaolutta kerran vuodessa. Kun neuvolan asiakkaina on hyvin monenlaisia ihmisiä, on parempi pysyä selvissä numeroissa kuin yrittää määritellä, mitä se "vähän" tarkoittaa.

      Poista
    2. Anna&Riitta, nimenomaan! Lääkäriystäväni sanoi minulle, että vaikka olisi ihan ok ottaa muutama siemaus viiniä vaikka imettäessä tai raskauden loppuaikana, sitä ei voi sanoa ääneen missään, koska osalle ihmisistä se "vähän viiniä" ikävä kyllä on sama asia kuin 0,75...

      Poista
  21. Mikä ihmeen keskustelunaihe tämä nyt on? Yksi skumppa tai lasi viiniä on ruokajuomaa, ei "alkoholin ottamista". Ainakin meidän perheessä viiniä juodaan kahdella kolmesta illallisesta, useinmiten mineraaliveden kanssa sekoitettuna. Jos halutaan juhlia, niin silloin juodaan drinkkejä baarissa puolenyön jälkeen, eikä siellä varmasti ole lapsia eikä teinejäkään mukana. Rentoutumiseen voin ottaa joskus hyvin harvoin konjakin, viskin tms., mutta sekin ennen (omaa) nukkumaanmenoa.. Kännissä heiluminen taas.... no se nyt on täysin typerää, oli sitten lapsia tai aikuisia kattelemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Aika moni tähän keskusteluun osallistuneista on ollut samaa mieltä: "alkon nappaaminen" (siis kännääminen) ei ole sama asia kuin lasi viiniä tai skumppaa. Oli se sitten ruuan kanssa tai ilman.

      Poista
  22. Hyvä aihe! Ja tosi hyvä lukea, että on muitakin, jotka ei tykkää olla kännissä tai juominen loppuu jo yhteen/kahteen, koska ei tee mieli enempää tai alkaa nukuttaa. Luin joskus jostain (tosi hyvä viite), että suomalaisista joku pienehkö prosenttimäärä ei siedä alkoholia, siitä tulee siis vain väsyneeksi ja/tai kipeäksi. Japanilaisilla se "geenivirhe" on n. 8x useammalla kuin suomalaisilla. Päättelin, että kuulun varmaan siihen joukkoon, mutta muita sellaisia en oman äitini lisäksi tunnekaan. On ollut uusissa porukoissa aika noloa "ottaa vain yksi". Siis jo ennen lasta ja aikaisia aamuja! Mikä siinäkin on, että vain yhden tai kaksi juovia kummastellaan niin kovasti.

    Jo ennen raskausaikaa työnantaja (iso yritys) haastoi henkilöstöään tipattomalle a) tammikuulle ja b) vuodelle. Mä olin tipattomalla koko vuoden, parissa juhlissa vähän harmitti mutta olin silti. Auttoi muuten ihan tosi hyvin yleiseen viinin tuputtamiseen, kun kertoi siitä haasteesta. Ongelmana oli siis lähinnä mieheni perhe ja uudet työkaverini. Alunperin haasteessa lupailtiin jotain tosi makeeta arvontaa niiden kesken, jotka sinnitteli vuoden läpi, mutta se taisi olla vuosi 2008 kun talous notkahti ja me saatiin vain kassillinen promootiokamaa.

    Joku ihmetteli sitä, miksi eri päivinä sietää niin erilailla alkoholia. Ystäväni väitti, että naisilla se johtuu hormoonivaihteluista kuukautiskierron mukaan. En juo niin usein, että voisin tehdä vertailevaa tutkimusta, mutta voihan siinä olla perää.

    Ja sitten vielä alkuperäiseen aiheeseen: en tykkää juoda lapsen läsnäollessa, koska tunnen että käytökseni muuttuu ja olen tapaturma-alttiimpi. Olen muutenkin aika kömpelö :D Joskus on ruokajuomana olutta, koska se maistuu joidenkin ruokien kanssa parhaimmalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva lukea tämä kirjoitus.

      Minulle tulee inhottava olo hyvin vähäisestäkin alkoholin nauttimisesta. Siksipä olen lopettanut jopa sen yhden tai kahden ottamisen. Miksi joisin, kun se ei minulle mitään nautintoa anna? Minulta janon vievät paremmin muut juomat. Lasi punaviiniä ja kirjan lukeminen lapsen nukkumaan menon jälkeen olisi kuin rangaistus.

      Raskausaika oli ihanaa siksi, koska kukaan ei ikinä kysellyt, miksi en juo. Ei tarvinnut selitellä ja sai olla ihan oma itsensä. Olen kokenut, että monissa tilanteissa alkoholista kieltäytymistä pidetään hyvin outona. Opiskeluaika oli pahinta ja eipä se nyt työelämässäkään ole aina helppoa. Porukkaan sulautumisesta tehdään vaikeaa, koska alkoholitonta vaihtoehtoa ei välttämättä tarjota ollenkaan. Tai sen hakemisesta tehdään niin vaikeaa, että päädyn heiluttelemaan kädessäni alkoholillista versiota enkä kuitekaan juo sitä. Uudessa työpaikassani laitettiin jopa perätön huhu kiertämään, että olen raskaana. Niin epäilyttävää se on olla juomatta :)

      En siis myöskään juo lapseni läsnäollessa. Minulta hän oppii korkeintaan sen, kuinka peitellään muilta, että ei ole juonut edes sitä yhtä ;)

      Poista
    2. Nyt on pakko tarttua tuohon "eri päivinä sietää erilailla alkoholia"-teemaan. Luulen todellakin sen ainakin meillä naisilla johtuvan juurikin hormoonivaihteluista, kuten totesitkin. Minulla on aina ollut todella surkea viinapää ja siksi olen saanut kärsiä suorastaan epäreiluista krapuloista verrattuna edellisen illan säälittäviin humalatiloihin. Viime syyskuussa minulla oli eräänä iltana aihetta juhlaan ja siinä riemuissani joinkin sitten eniten alkoholia, mitä ikinä ennen yhden illan aikana. Aamulla hämmästys oli suuri, sillä krapulaa ei ollut. Myöhemmin tosin päättelin myös ovuloineeni ko. ajankohtana... Laskettuaika ensi viikolla! :D

      Poista
    3. En ole koskaan ollut kännissä, vaikken absolutisti olekaan. Minulle eivät alkoholipitoiset juomat vain maistu. Hiprakasta en tiedä tuon taivaallista: jos otan kaksi lasia viiniä, alkaa yleensä vain väsyttää. Olen ajatellut ilman mitään sen kummempia tieteellisiä todisteita, että tämä saattaa johtua migreenistäni - koska olen joskus saanut migreenikohtauksen puhkeamaan ja paisumaan sfääreihin puolikkaan siiderin nauttimisesta, uskon, että kehoni kertoo, etteivät alkoholijuomat ole minua varten eikä niitä sen vuoksi tee edes mieli.

      Mistä päästäänkin siihen, että vaikka kieltäydyn usein ihan avoimesti erilaisissa pirskeissä alkoholijuomista, en muista kyllä yhtäkään tilannetta, jossa sitä olisi alettu taivastella. Joskus joku on saattanut kysyä uteliaisuudesta, miksen juo, mutta mitään painostusta tai kummastelua en kyllä ole koskaan kokenut. En ole tuntenut tarvetta kautta rantain selitellä kenellekään, miksen juo. Edes opiskeluaikana.

      Siksi mua ihmetyttää, miten tästä voi olla niin erilaisia kokemuksia! En siis suinkaan yritä väittää, ettei painostusta ja selitteluvaatimuksia olisi, mutta olen vain miettinyt että onko mulla käynyt superhyvä tuuri vai mikä.

      Poista
    4. Mahtavaa, meitä on muitakin :) Kirjoitin siis tuon ekan, eilen aamulla. Alkoholin siedon vaihtelu on tosi suurta, joskus hyväkin punkku maistuu vain pahalle, joskus lasillisesta tulee mukava hiprakka, ja omissa 30v bileissä onnistuin juomaan varmaankin neljä tai viisi annosta illan mittaan nukahtamatta. Eli juhlat pitäisi ajoittaa ovulaation aikaan - mistä päästäänkin toiseen ongelmaan: milloin se on, jos kuukautiset lakkasi kierukan laiton jälkeen?? Ikävä niitä ei kyllä ole tullut :D

      Mun kotiseudun ystävät ja tuttavat tiesi kyllä, etten juo paljoa, luulivat varmaan pihiksi. Mutta kun aikuisella iällä vaihdoin asuinpaikkaa ja sain miehen myötä uudet piirit, joissa käytetään alkoholia välillä aika reippaasti, niin heille olin tosi outo ilmestys.

      Päänsäryistä vielä, eräs exäni uskotteli mulle, että punaviinin aiheuttama kummallinen päänsärky johtuu kalkinpuutteesta. Eli jos käyttää vähänlaisesti maitotuotteita yms, niin kalkkitabletti naamariin ennen lasilliselle lähtöä. Luulen että se auttoi. Toisaalta olen myös herkkäuskoinen. Hauskaa viikonloppua kaikille!

      Poista
    5. Krapulat pahenee iän myötä; siinä yksi hyvä syy lisää olla juomatta liian usein. Jos kersa on isovanhemmilla yökylässä, ei juuri tee mieli edellisenä iltana lähteä ulos rymyämään. Pitkään nukkumisen mahdollisuutta en raaski pilata kaamealla päänsäryllä...

      Poista
  23. Miehillä hormonitasot vaihtelee myös.

    Ja toki kaikki muukin vaikuttaa siihen miten kukin sietää alkoholia milloinkin. Väsyneenä lasillinen unettaa, hyvällä fiiliksellä piristää. Ja ilmeisesti kaikki poikkeama normaalista (mikä se sitten onkin) ahdistaa lapsia. ;)

    VastaaPoista
  24. Ehkä kaikkein ahdistavin kokemus aikuisista hiprakassa ja lapsista, on ollut Hesan hiekkarannoilla. Meille( kaksi aikuista ja lapsi) on käynyt pariin otteeseen niin, että joku hiprakassa ollut aikuinen tulee lapsensa kanssa meidän luo ja kysyy, että voidaanko katsoa heidänkin lastaan puol tuntia, kun käyvät kaupassa/ terassilla? Siis, ihan kamalaa! Me ollaan tietty kieltäydytty ja myöhemmin kysyin poliisi tuttavalta, että mitä tuossa tilanteessa pitäisi tehdä ja hän sanoi, että pitää ilmoittaa poliisille. Mitä ihmiset oikein ajattelee, kun noin vaan jättävät lapsia vieraiden huostaan? Oli aika järkyttävää. Vaikka, ehkä sen voi myös tulkita huolenpidoksi, jos kyseessä on alkoholisti, joka on joka tapauksessa menossa ryyppäämään ja lapsi jää mihin jää....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi järkky. Näitäkin tapauksia valitettavasti on. Pistää niin vihaksi.

      Poista
  25. Ehkä kaikki eivät tule ajatelleeksi, että alkoholismi ei ole pelkästään sitä, että vetää jatkuvasti överit ja on tuhannen kännissä harva se päivä. Alkoholismin yksi muoto on jatkuva tissuttelu ilman hiprakkaa tai selvää humaltumista, ja sillä on taipumus kehittyä salakavalasti pikku hiljaa.

    Itselleni meinasi käydä niin, että yhtenä kesänä, kun oli töissä vähän rankkaa, tulin ottaneeksi oluen tai kaksi harva se ilta varsinkin samalla kun grillailin meille iltaruokaa (meillä ei ollut lapsia tuolloin). Olut rentoutti mukavasti raskaan työpäivän jälkeen. Jossain vaiheessa tajusin, että tissuttelusta oli tullut mukava tapa, josta oli vaikea luopua. Jos jääkaappiin oli unohtunut laittaa olut jäähtymään, tulin äräeksi. Tämä herätti ja säikäyttikin. Joten sinänsä en ihmettele, vaikka jotkut paheksuisivatkin äitiä, joka vetää siideriä tai kuoharia keskellä päivää kahvilan terassilla samalla kun lapsi syö jäätelöä. Kyllähän se herättää ajatuksia, jos on omassa perheessä ikäviä kokemuksia. Sidukka voi yhtä hyvin olla vain "se yksi" tai sitten se voi olla jokapäiväinen "se yksi". Jos aikuisella on tarpeen vakuutella itselleen että pystyy hyvin olemaan ilman mutta otan kuitenkin tämän yhden, niin todennäköisesti ollaan jo väärällä tiellä.

    VastaaPoista
  26. Joka asiassa on se negatiivinen puoli ja tämä hysteria johtaa aina siihen, että puhutaan vain siitä negatiivisesta puolesta. Minusta on vain yksinkertaisesti typerää ja mustavalkoista mulkoilla terassilla istuvaa vanhempaa, joka ottaa todennäköisimmin sen yhden lasillisen lapsen seurassa.

    Samahan se on sitten vaikkapa leivosten tai jäätelön syöminen. Jos olet syömishäiriöinen niin eipä se yhdelle jäätelölle meneminen ole silloin sama asia. Ihan sama mikä riippuvuus on kyseessä. Toisille ylitöiden tekeminen tarkoittaa paria tuntia silloin tällöin, toisille taas jokapäiväistä paria tuntia. jne jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin; kaikenlaisesta överikäyttäytymiestä aiheutuu ongelmia.

      Poista
  27. Kiitos tästä hyvästä tekstistä ja keskustelunavauksesta :) Oon itse miettinyt asiaa todella paljon, lapsuudessani (ja edelleenkin) isäni joi liikaa, myöhemmin olen kuullut suvussa olevan paljonkin alkoholismia (missäpä suvussa ei), mutta mulla ei kovinkaan paljon ole alkoholiin liittyviä muistoja. Toki joitain negatiivisia, mutta luulen et meidän perheen tilanne on ollut parempi kuin monilla muilla.
    Itse olen toistaiseksi lapseton, hoidan kuitenkin työkseni lapsia, joiden joukossa on paljon lastensuojelun asiakkaita ja sitäkin kautta nähnyt monia surkeita kohtaloita. Oma alkoholinkäyttöni on ajoittain liiallista ja välillä vääristä syistä (totaalinollaamista tai suruun juomista) mutta osaan juoda myös sivistyneesti (kokeiltu on pari kertaa ;)). Semisti huolestuttaa tulevaisuus ja osaanko antaa lapsilleni sit joskus oikeanlaisen mallin, mutta luotan siihen että olen asiaa pohtinut ja tiedostanut enkä voisi antaa oman lapseni kärsiä mun alkoholinkäytöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, ja kiitos kommentista!

      Poista
  28. Meillä kotona lapsen nähden raja on kaksi annosta minulle, miehelle kolme. Ja sen enempää ei ole toistaiseksi ollut tarvetta ottaa. Mies on käynyt kerran nollaamassa kaverin polttareissa ja kerran laivalla, itselle ei ole tullut tarvetta vetää kännejä. Raskaana ollessa sekä esikoista että nyt toista odottaessa olen nauttinut satunnaisesti (kerran kuussa suunnilleen) saunasiiderin, jossa on 0,5 % alkoholia. Myös muutamalla illallisella olen raskausaikanakin nauttinut puoli lasillista viiniä. Ja nimenomaan nauttinut, ihan maun vuoksi. Rakastan kuivaa siideriä ja punaviiniä, ihan niiden maun vuoksi. Kunnon kännissä olen ollut viimeksi reilu 4 v sitten omien häideni jatkoilla, ylipäätään on yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat kun olen juonut itseni humalaan. En pidä siitä tunteesta, kun menettää kontrollin, tulee stoppi aina jossain vaiheessa. Vanhempani ovat olleet ongelmakäyttäjiä koko ikäni ja sieltä saatu varoittava esimerkki ja suoranainen pelko humalaisia kohtaan istuu syvällä. Omalle lapselle haluan osoittaa, että alkoholia voi nauttia ilman hirveää ördäämistä eikä aikuisia tarvitse juosta karkuun jos niillä on kädessä viinilasi.

    VastaaPoista
  29. Mielestäni alkoholinkäyttötapoihin lasten seurassa vaikuttaa omat arvot, joita haluaa lapselleen viestiä. Koska itse olen absolutisti, haluan viestiä sitä, että alkoholi ei kuulu kiinteästi tiettyihin tilanteisiin. Että skoolata voi aikuisenakin ilman alkoholia. Tai että juhlissa voi pitää hauskaa ilman alkoholin vaikutusta. Toisaalta avopuoliso haluaa viestiä sen, että alkoholia voi ottaa sivistyneesti. Hän siis haluaa juoda juurikin tuon mainitun lasin tai kaksi lastenkin seurassa. En tiedä, mitä kännissä lasten seurassa olevat vanhemmat haluavat viestiä. Ehkäpä he tulevat viestineeksi sen, että alkoholi hallitsee heitä, tai että lasten mielipidettä ei tarvitse ajatella. Jokainen tyylillään, mutta traumoja ei ole edes vanhemmilla oikeus aiheuttaa lapsilleen.

    VastaaPoista
  30. Erittäin hyvä keskustelun aihe! Minä olen ehdottomasti iloisen ja rentouttavan hiprakan puolella! Viina on viisasten juoma. Aikuisena ihmisen täytyy tuntea itsensä ja tietää minkä verran alkoholia sietää. Alkoholin sietäminen on yksilöllistä, toisilla on huono viinapää ja toisilla hyvä, ja se on tärkeä itsestään tietää. Lasten seurassa voi hyvin mielestäni juoda muutaman annoksen, jos kontrolli pysyy eikä käytös muutu radikaalisti. Tällä tavalla lapsi näkee vastuullista alkoholin käyttöä, ja toivottavasti oppii sitä harrastamaan itsekin aikuisena. Jos viinaa vedetään salassa ja liikaa, siitä kehittyy lapsen silmissä joko mörkö tai kielletty hedelmä, joka houkuttaa teininä.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...