Tietoa mainostajalle ›

20.6.12

Öljyä moottoriin

Edellisen postauksen kommenteissa kysyttiin tärkeää asiaa: Mikä avuksi, kun mieli on musta?


Kokoan tähän alle listaa asioista, joilla itse taitan ketutuksen. Tai ainakin saan vaimennettua sen volyymia. Nyt mutsit vinkit jakoon! Mitä te teette päivinä, jolloin vituttaa niin että näkö lähtee? Kaikkien vinkkien voimin toivotamme kaikille kesää ja kärpäsiä. Hajonneita autoja ja hyttysiä. Pitäkää huolta toisistanne ja ennen kaikkea itsestänne <3


Kun minua vituttaa...
- ...kaivan lapsen nukahdettua kaapista irtokarkkipiilon esiin ja katson pari jaksoa Sopranosia.
- ....menen kirjastoon. Kun katselee kirjojen määrää ja miettii niiden parissa aherrettuja vuosisatoja, ainakin ne turhimmat ongelmat alkavat tuntua hyttysen ininältä.
- luen blogeja :)
- menen sohvalle vaakatasoon ja laitan äänikirjan soimaan. Nukahdan yleensä ennen prologin loppua.
- Suggestoin itseni Kreikkaan juomalla lasin halpaa valkoviiniä ja kuuntelemalla Zorbasta Youtubesta. No joke. 

Santorini

Kuva: p-andr

36 kommenttia:

  1. Silloin kun mieli on musta pitää käpertyä sinne sohvalle. Vauva pinnasängyssä viereen. Isommille lapsille telkkari/tietokone päälle. Kaikki voi syödä (omaan tahtiin) leipää ja jukurttia ja olla vaan yöpaidat päällä, ihan koko päivän. Lapsia on helppo vahtia samalla kun torkkuu sohvalla. Silloin aikuinen on muuten enemmän läsnä kuin silloin, kun ahdistuneena yrittää selvitä kaikista normivelvoitteista.

    Tämän tajuamiseen mulla meni kolme lasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdotan dvd-elokuvien keksijöille Nobelin mielenterveyspalkintoa. ;)

      Poista
  2. Eskapismi musiikin ja/tai kirjan ja/tai ulkoilun avulla. Kaikkein paras yhdistelmä itsellä on laittaa ipodi korville huutamaan ja lähteä puoleksi tunniksi metsään kävelemään. Sekä lasta että miestä on ajoittain huomattavasti helpompi rakastaa kun väliin saa pari kilometriä etäisyyttä ja muutaman sata mäntyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti joo! Mä rakastan lenkkeilyä äänikirjan kanssa.

      Poista
  3. Yksin: suklaa ja punaviini, yhdessä ja erikseen. Seurassa: muutama lasi kuohuvaa ja ystävä/ystäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suklaa ja punaviini, nuo vanhat veikkoset, toimii aina!

      Poista
  4. Lähden yksin - ilman miestä ja lapsia - kahville johonkin ihanaan kahvilaan ja luen hömppälehden jos ei ole kaveria. Jos on kaveri, niin aina parempi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä tulikin mieleeni, että pitäisi jälleen tilata himaan seiska. :)

      Poista
  5. Mulla auttaa itsensä puunaaminen. Mulla onkin nykyään tapana, että kriittisissä tilanteissa taistelen ketutusta vastaan laittamalla hiukset, meikkaamalla, pukeutumalla kivasti ja lakkaamalla kynnet. Vaikka olisin vaan kotona. Esimerkiksi silloin, kun palataan reissulta kotiin, talo on täynnä pyykkejä ja on muutenkin infernaalinen väsy ja/tai kauhea henkinen krapula hauskuuden loppumisesta, tämä toimii...Toinen vaihtoehto on siivota koko talo, mutta se voittajafiilis on vähän kovemman työn takana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai joo, hiuksilla leikkiminen on kanssa mukavaa hommaa kun lapsi on päikkäreillä ja ahistaa. :)

      Poista
    2. Voi jumbe, unohdin yhden täydellisen: niska- ja hartiahieronnan. Mutta siihen tarvitaan joko mies tai hierova tuoli. :D

      Poista
  6. Joku romanttinen hömppäleffa, kahvia/teetä ja suklaata.

    Jos ketuttaa silloin, kun mies ja lapset ovat kotona, menen suihkuun 45 minuutiksi. Teen kuorinnat ja naamiot kropalle ja kasvoille, hoidan hiukset ja sheivaan kaiken minkä keksin. Kylppäristä loppujenlopuksi asteleekin ulos yleensä ihan eri nainen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä katsoin hetki sitten leffan Bridesmades - niin täydellinen nollausleffa aivan kaikkeen maailman vitutukseen.

      Poista
  7. Ärsytti niin paljo tänään ja vedinkin lapselliset itkupotkuraivarit, kun mies pilasi jäätelöhaaveeni ivallisella (mutta muka tahattomalla ) kommentilla koska aion lopettaa mässäyksen. Mulla siis oli raskausdiabetes minkä takia jouduin oleen herkkulakossa ja nyt on 3 viikkoa synnytyksestä kohta niin oon kyl ottanut korkojen kans takasin herkkuja. Mutta mikä oikeus miehellä on kieltää mua syömästä jätskiä, jos koen et se on tyyliin mun ainoa ilo? Vittuilin kyl hormoonihuuruissani sen verran takasin sen kaljanjuonnista että siltä jäi sit iltakaljatkin ostamatta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsot tsot jäätelön vastaisille avauksille. Kaljassakin on kaloreita. Sitä paitsi siitä ei voi tehdä vatkaamalla pirtelöä. :)

      Poista
    2. KOLME VIIKKOA SYNNYTYKSESTÄ ja jo saat kommenttia - leikkiikö miehesi hengellään tai on muuten itsetuhoinen? :D

      Mulla alkoi hillitön herkuttelu samaan aikaan kun ekat raskauspahoinvoinnit - ainoa kun mikä piti pahanolon poissa hetken aikaa oli salmiakki ja muut hiilarit: leipä, suklaa, irtokarkit, jäätelö...

      Sitten kun pahoinvointi helpotti ja muut vaivat alkoivat (mm. aivan jatkuvat migreenit, loppuajan raskausmyrkytys yms.) ja kovasti kiukutti niin korvasin liikkumattomuuteen tylsistymistä ja yleistä pännintää kas kas, herkuilla: levyllisiä suklaata, purkeittain jäätelöä jne jne. => kas kas, +20kg tuli ihan hupsista vain.

      Lapsi syntyi vuosi sitten ja siitä asti, ylläri ylläri, herkuttelulla on korvattu imettämiskiireessä missattuja kunnon aterioita, yöunia, aikuisen seuran puutetta, punaviinin puutetta, biletyksen vähyyttä, liikunnan puutetta (absurdia eikö totta ;) ja aivotyön puutetta. Suklaalla on myös paikattu miehen aivojen ja käsityskyvyn vähyyttä ;). Imettäessä hävinneistä kiloista on tullut osa jo takaisinkin, mutta ihme ja kyllä, mies ei kauheasti ole uskaltanut mitään sanoa, kun taas yksi Maraboun suklaalevy häviää kitusiini. :)

      Joskin, totuuden nimessä, nyt alkaisi kyllä olla jo aika rajoittaa tätä. Haluaisin tosissaan mahtua edes JOHONKIN jo kaapissa olevaan työvaatteeseen sitten kun parin kuukauden päästä toimistolle olisi tarkoitus mennä takaisin. Ehkä sitten 1v-synttärien jälkeen muutaman viikon päästä...

      Poista
  8. Kun seintä tulevat vastaan, meillä on tapana pakata koko sakki autoon ja suunnata retkelle johonkin Kohteeseen. Viimeksi käytiin Visavuoressa ja syötiin matkalla huoltoasemalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä! Maisemanvaihdos virkistää - eikä tarvitse aina edes lähteä Aasiaan asti.

      Poista
  9. Tää on vähän off topic. Mut kun oli se alkoholipostaus, ni tuli kommenteja ihan sikana. Ja nyt odotin samaa, mut ei. Edelleen äitien hermojen menetys on tabu eikä siitä haluta huudella. Saitteks te mitä hain?

    Ensimmäinen anonyymi jakaa suurta viisautta, tota yritän itekin opetella.

    Kun mua vituttaa ni mä istahdan liian usein koneelle, pitäs lähteä ulos tai juurikin laittaa ittensä koreeks. Munn terapia on käsityöt, kaiken sen ajan mitä mä niihin käytän ni sen ajan jos käyttäis urheiluun, oisin ihan sika timmissä kunnossa. ( lue rivienvälistä urheiluun en käytä ollenkaan aikaa)

    Mielenkiinnolla jään odottamaan ihmisten vinkkejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sain... Ehkä jengi on jo lähtenyt kesälomalle :D

      Minusta näitä on tosi kiva lukea, hyödykästäkin. Joten mutsit, antakaa näppiksen palaa!

      Poista
  10. Mulla auttaa urheilu, kun ottaa päähän meen salille jos suinkin saan lapsille hoitajan (lue: kun mies tulee töistä kotiin). Vaikutukset näkyy kun mun mies ohimennen sanoi mun olevan nykyään paljon rauhallisempi, kuin olisin löytänyt sisäisen zenin. Ja se on totta, jaksan paljon paremmin kiukkua, kitinää ja kollotusta.

    Jos urheilemaan en pääse ja päähän ottaa kovasti pakkaan kersat pihalle ja teen pihatöitä / puutarhan istutusta. Ja kun ne nukkuu palkitsen itseni suklaalla ja telkkarista edellisiltana tallennetulla turhuudella mikä nollaa aivot täysin. Illalla lasi viiniä - why not!

    Komppaan yllä ollutta pyjama- jugurtti&leipä - päivää. Sillon ku hermot menee ja mikään ei suju niin jätän kaiken "ylimääräsen" tekemättä. Välillä saa oikoa, pahimpina päivinä meillä en oo jaksanu ees käytettyjä vaippoja roskiin laittaa vaan ne on viskattu lattialle sivuun odottamaan sitä parempaa hetkeä (olkoon vaikka huomiseen). Eikä poika ainakaan ole pahastunut jugurtista, syö muutenkin huonosti, tais vaan huokasta helpotuksesta kun ei tartte ruokapöydässä väsyneen mamman kanssa taistella...

    Tsemppiä mustiin hetkiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jukurtti ja mikropuuro kaivetaan meilläkin esiin päivinä, jolloin ei vaan jaksa panostaa. Urheilu on myös tärkeää. Jo puolen tunnin mikrohölkkäily saa pään tasaantumaan.

      Poista
    2. Liikunta auttaa todella hyvin täälläkin. Kun vaan saan itsestäni irti sen verran, että pääsen hyvään rytmiin kiinni ja tulee liikuttua tarpeeksi niin johan kiittää sekä kroppa että pää! Luultavasti myös perhekin :) Mieliala pysyy paljon tasaisempana eikä tule kilahdettua jokaisesta typerästä & pienestä asiasta. Zeniä odotellessa :)

      Poista
  11. Kiitos kommenteista minunkin puolestani. Olen siis se alkuperäisen kysymyksen esittänyt mutsi. :) Edellinen piinapäivä lusittu, nyt mieli jo kesäisen kirkas.

    Paskimmat päivät on yleensä itsellä ne, jolloin oman huonon tuulen lisäksi, joutuu selvitymään perusarjesta yksin. Sen sijaan, että pikkukottaraisten kotkotuksia olisi kuuntelemassa myös toinen aikuinen. Siispä huonoina päivinä pyrinkin saamaan jotakin itselle riittävän läheistä seuraa (jota varten ei tarvitse tehdä mitään)ihan vaan vaikka möllöttämään siihen seuraksi ja joka ehkä kenties voisi avustaa jossain hermojaraastavissa toimenpiteissä, kuten vauvan syöttämisessä. ;) Tunnistan yleensä jo heti aamuisin, että tästä päivästä kertakaikkiaan tulee henkilökohtainen via dolorosa ja haaveenani olisi jollain itsesuggestiolla päästä sellaiseen tilaan, etten olisi niin räjähdysaltis. Olisi myös kiva tietää, miksi juuri sellaisina päivinä, kun vähiten jaksaisi, se puuro kiehuu yli, esikoisen saapas juuttuu koiralenkillä mutaan, koira karkaa, ovi meneen lukkoon ja avaimet jää sisään ja Hesburgerin kassajärjestelmä kaatuu, juuri, kun on sinun vuorosi.

    Nyt iloisin mielin (tänäänkin yksin oleva)Maatuska.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Here, here!

      Teen ihan samaa - jos päivä on älyttömän huono, voimat jo lähtökohtaisesti lopussa ja satun olemaan kaiken muun hyvän lisäksi talouden ainoa aikuinen, pyydän jonkun tarpeeksi läheisen (mutsi asuu 10min päässä ja paras kaveri 300m päässä, how lucky am I?) hetkeksi seuraksi. Ihan vaan istumaan sohvalle ja seuraamaan lapsen leikkejä edes vartiksi, jotta saan sen vartin ajan tehdä jotain rauhassa. Kuten kotitöitä tai tuijottaa seinää. Järki juoksee sen jälkeen heti paremmin.

      Mutta noin yleisesti oon kyllä sitä mieltä, ettei sellaista perkelettä olekaan, joka ei lähtisi ihmisestä saunomalla. Yksin, tietty.

      Poista
    2. Ole hyvä, Anonyymi - itsekin luen näitä oikein mielellään :) Mä olen eniten vittuuntunut kanssa silloin, kun joudun olemaan lapsen kanssa kahden kotona. Silloin jos joku menee pieleen, kaikki menee pieleen: vessanpönttö alkaa vuotaa, astun avonaiseen vaippaan, lapselta lipsahtaa lasi kädestä lattialle, imurin ei toimi jne. jne. jne. En tiedä, johtuuko se siitä, että vitutus haittaa keskittymistä ja sitten kaikki menee pieleen, vai toisin päin :)

      Kris, sauna on ihana. Meidän omamme on ollut vuoden rakennusvaiheessa. Arvaa kyrsiikö :)

      Poista
  12. Istuminen kalliolla meren äärellä tuijottaen horisonttiin. Toimii kuin häkä. Bonuksena se meren tuoksu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ostin Doftin Saaristo-saippuan. Se haisee ihan merelle. Jos en pääse ulos meren ääreen, pesen mereltä tuoksuvalla saippualla käteni pariin kertaan. Kreisiä, mutta toimii.

      Poista
    2. Mistäs noita saippuoita voipi ostaa. Merellä viimeksi toukokuussa - nyt sairas/sairaalaputki takana joten jospa merelle. Ensiapuna saippua voisi olla loistava..

      Poista
    3. Ainakin suoraan Doftin nettisivuilta; www.doft.fi :)

      Poista
  13. Mulla on kolme ykköstä, riippuen siis tilanteesta.

    1. Molemmat kakarat hereillä, minä yksin

    Laitan isomman tuijottamaan televisiota ja menen (näin kesällä) parvekkeelle pienemmän kanssa. Vaikka viisikuinen olisi kuinka raivoinen, uusi tilanne hiljentää ja minä saan happea. Partsille voi ottaa myös kahvikupin mukaan. Jos on talvi tai ei muuten vaan hotsita tämä, soitan kaverit ja sukulaiset läpi. Änkeämme koko sakki jonnekin kahvittelemaan. Mutsi saa empatiaa ja virtaa, kakarat muita kiusattavia.

    2. Molemmat hereillä, mies kotona

    Mies vahtivuoroon ja itse jonnekin ulkoilmaan/edes kauppaan/vaikka suihkuun tai kylpyyn. Jo 45min riittää, kun saa hengittää apina-vapaata ilmaa.

    3. Molemmat nukkuu

    Kaivan kaapista suklaata/oluen/jotain muuta mitä ikinä mieli tekee. Olen työpäiväni saanut päätökseen, nyt saan nauttia hiljaisuudesta. Mieskin saa olla turpa kiinni ja irti - ei ketään nahalle hetkeen ja pieni hiljaisuus. Ah.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liketän listoja, tää oli hyvä!

      Poista
  14. Minäkin odotin tänne innolla paljon kommentteja ja vinkkejä, mutta ehkäpä tosiaan porukat jussinvietossa eikä arkeaan manaamassa ;) Hyvä niin! Toivotaan että lisää mainioita ketutuksen-häätövinkkejä päätyy tänne kaikkien lainattaviksi.

    Itsellä pitkälti samanlaisia ajatuksia oman mielen piristämisestä kuin ylle kirjoittaneilla kollegoilla:

    1. Liikunta ja mielellään hikistä sorttia. Jos ei huvita lähteä tai epäilen maitohappojen lihaksissa virtaamisen mielekkyyttä, muistutan itseäni että kyse on luonnontieteestä, kemiasta jonka on pakko (!) toimia. Tietyn jolkottamisen kuluttua ne rakkaat endorfiinit siellä elimistössä vaan alkavat pulputa ja kotiin palaa meilläkin valaistuksen saanut nainen
    2. Lasten ollessa kotona maanittelen esikoisen köllimään/lukemaan omaan huoneeseen ja yritän tainnuttaa pötkylän unille tai tarvittaessa kannan manducassa. Itselle ensiapuna suklaata äipän jemmasta, vihreetä teetä (kuulemma rauhoittava vaikutus, niin kauan kun placeboon ite uskoo sen pitäisi tehota, eikö?) ja huomio johonkin kauas siitä faktasta että mies tulee vasta viideltä ja kello ei ole yhtäkään..Gilmoren tytöt, hömppälehdet tai vaikka vain haaveilu tepsii.
    3. Lasten ollessa turvallisesti toisen huoltajan hoteissa, auttaa kun klassisesti vaihtaa miljöötä pariksi tunniksi. Lattiaan liimatut suussakäyneet kurkunviipaleet ja hyttyset hiekkalaatikon ympärillä häiritsevät huomattavasti vähemmän, kun on itse kymmenen kilsan päässä Stockalla haistelemassa Chloén uutuustuoksua ja istuu kohta kahville+leivokselle hyvän kaverin kanssa. Jokainen äitiysrahalla elävä tietää ettei latella+sacherkakulla tosiaan käydä joka kerta kun rupeaa kiristämään, mutta kyllä sijoitus äidin hyvinvointiin on aina sijoitus koko perheen hyvinvointiin (kirjasta: 100 ja 1 tapaa saada mieheltä lisää "talousrahaa" :D)

    VastaaPoista
  15. Mikä mua auttaa? Tänään niin ankea päivä että oikein pitää miettiä! Ulos lähteminen. Kaverin pyytäminen kylään. Suklaa. Soitto siskolle. Pako kotoa edes hetkeksi, kun mies tulee töistä. Vitutuksen aiheiden listaaminen päiväkirjaan (ovat sit siellä, eivät päässä pyörimässä). Odotan oikein sitä päivää, kun kuopus oppii katsomaan pikkukakkosta ja hätätilavideoita, esikoisen niillä jo hiljentää hetkeksi. Ja se, että älyäis edes joskus mennä ajoissa nukkumaan. krooninen väsymys ei oloa paranna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin kukun usein pitkälle yöhön, ja seuraavana aamuna kiroan tyhmyyttäni...

      Poista
  16. Onko kauheeta sanoa, mutta mä olen onnellinen, kun ei ole enää kuin yksi teini nurkissa pyörimässä. Aika aikaa kutakin :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...