Sulatin pakastimen. Löysin jääsedimenttien alta pienen minigrip-pussillisen valkoista jäätä. Kas, rintamaitoa. Oletettavasti vuosikertaa -11 eikä -07.Kun tajusin, mitä valkoinen kimpale edustaa, aivokuoreni kehitti salamana kaksi ajatusta. Ensimmäinen koski sitä, että pitäisi sulattaa pakastin useammin. Toiseksi jäin pohtimaan, voiko tätä vielä juoda. Mikä mahtoi olla pakastuspäivämäärä? Koska olisihan se nyt sääli heittää hyvä maito pois.
Siis. Haloo. Oikeasti?
Äidinmaito säilyy pakastimessa puolisen vuotta, olin lopettanut imetyksen vuosi sitten. Juomakelpoista se ei siis enää ollut. Ja mitä sitten vaikka olisi?!? Kenelle olisin sitä ollut tyrkyttämässä? Esikoinen ei olisi koskenut siihen pitkällä tikullakaan. Kuopusta olisin ehkä voinut huijata - mutta miksi? Miehelle sen olisin voinut toki töräyttää aamukahviin.
Koo-mis-ta. Vaikka imetys itketti toisella kierroksella paljon vähemmän kuin syksyllä 2007, suhteeni rintamaitoon on edelleen täysin epä-älyllinen: pyhän tissituotoksen poisheittäminen on kuolemansynti. Työllä ja tuskalla pumpattu tavara oli priorisoitava kaiken yli ja käytettävä ravinnoksi, vaikka minigrip-pussi olisi löytynyt jäämies Ötzin repusta. Muistin myös muutaman riidan aiheen tiimoilta.
Tsiisös. Kuinkahan kauan vielä kestää, että saan muodostettua jonkinlaisen rationaalisen suhteen tähän "maailman luonnollisimpaan asiaan".
Kuinkahan kauan vielä kestää, että saan muodostettu jonkinlaisen rationaalisen suhteen tähän "maailman luonnollisimpaan asiaan".
VastaaPoistaEt ikinä. Imetysaikana oli jännä huomata, kuinka hyvinkin iäkkäät naiset ottivat tunteella imetysasiat. Luulisi sitä nyt 30 vuodessa päässeen jo yli, mutta ei.
Myönnän, että laskin moderniuteni varaan enemmän. Mikä pettymys.
PoistaTutulta kuulostaa. Tiukkaa teki heittää viimeinen pussukka pois kun kuukausi sitten sulatin pakastinta (ekaa kertaa kahteen vuoteen). Kaksoset on 2,5 v. että kyllä ne jo jotenkin lehmänmaidollakin pärjää, mutta mutta...
VastaaPoistaJes, kohtalotoveri! Luulin jo hetken kadottaneeni kaikki muumit laaksosta.
PoistaJoo kyllä tää on joku hormoonijuttu taas; kun istukka irtoaa, niin maitoa rupeaa erittymään ja muumit poistuu laaksosta. Ja saas nähdä koska ne sinne palaa, niitten munkin viimeisten istukoitten irtoamisestakin kun on tosiaan jo se 2,5 vuotta.
PoistaLapsi oli reilusti yli vuoden ja olikohan hampaita tulossa, kun ei syönyt tissiä kunnolla. Jouduin pumppaamaan ylimääräisiä pois. Annoin maidon koiralle, kun en raskinut poiskaan heittää. Ja imetän edelleen yli kaksivuotiasta.
VastaaPoistaPitäisikö tähän maailman luonnollisimpaan asiaan suhtautua niin, että on ihan luonnollista, että imetys on suurien tunteiden asia.
Hihihihi, koiralle :) Tiedan myos naisen joka siivosi kaatuneen rintamaidon lattialta kukkaruukkuun kun ei voinut poiskaan heittaa. Taalla rapakon takana joku on vissiin myos tehnyt siita jaateloa...
Poista-Henkka
Toivottavasti koira arvosti! :D
PoistaVähän samalla intensiteetillä suhtaudun tuohon maitoon, vaikkakin sitä on itsellä riittänyt ja riittänyt. Ärsytti jos se suihkusi suihkussa tai kasteli liivinsuojuksia ja kaikkein eniten, jos sitä oli kersalle lämmitetty eikä se juonutkaan kaikkea!! Kiittämätön kakara. Meillä siis kersa on vasta reilun 7kk, joten maitoa edelleen menee kurkusta alas, muuta nestettä ei juurikaan. Paitsi jos ei huvita, niin ei maitoakaan.
VastaaPoistaTässä tulee kyllä aika erikoisia flashbackeja. Esim se kun olin sillä fucking maidonkerääjällä onnistunut raapimaan joku 20 milliä kasaan ja sit se kaatui kun nousin sohvalta.
PoistaTuo maidonkerääjä, sadistien keksintö! Miksi helvetissä siinä on se reikä? Luulisi että jos valmistaja on tavannut edes yhden hormonihuuruisen mutsin, se ymmärtäisi että kaikki pelleily-yritykset menevät täysin kiville.
PoistaTodellakin, miksi reikä?! Öisin vaihtoehto oli joko maidonkerääjä tai lopuksi litimärkä harso ja yökkäri ja peitto, joten maidonkerääjä oli kovassa käytössä. No sitten kun väsynyt ja hajamielinen äitisihminen kääntää kylkeä, niin avot, on maitomarinoitu kylki, yökkäri, peitto, lakana ja patja. Reikää on tuskailtu mm. http://www.lily.fi/juttu/vauvatavarat-joita-ei-viela-ole
PoistaJa mä en varmaan ikinä unohda sitä, kun maitoa ei vaan tullut, vaikka tein mitä. Sitten kerran junassa juotin lastani pullosta niin eräs noion 70- vuotias mukava mummo sanoi: " Ai, sinä valitsit sitten pulloruokinnan imettämisen sijaan." Meinas mummo saada kuulla puolen tunnin avautumisen siitä, kuinka sitä maitoa ei VAAN tule. Ja että tämä ei todellakaan ollut minun valinta.
VastaaPoistaOijoi... Tostahan saattaa herkempi alkaa pillittää!
PoistaMulle tuttu rouva kertoi joskus jatkaneensa pannaria tollaisella pakastimesta kaivetulla aarteella. Tarinaan kuuluu tietty se, että asiasta tiedotettiin vasta kun pannari oli hävinnyt parempiin suihin ;-)
VastaaPoistaHahaha! Mut mun tapauksessa perhe epäilisi pahinta jos olisin tehnyt pannaria. ;)
PoistaNiin no eikös siitä synny varsin maistuvaa jäätelöä?
VastaaPoistaTosta vajaasta desistä ei ehkä olis mitään banana splitiä saanut. ;)
PoistaIhan pakko osallistua! Itse muistan varmaan ikuisesti, milta naytti kun kaadoin bajamajassa pumppaamani maidot siihen miesten kusilaariin. Nieleskellen mietin ettei mun todellakaan kuuluisi olla kaymassa kaupunkifestareilla, vaan imettaa kotona 4kk kaksosiani. Oikeasthan festareilla tuulettuminen teki todellakin teraa.
VastaaPoistaOMFG - kuolen! :D Toihan menee ihan tissimölön rienaamiseksi!
Poista... Ja askeiseen viela jatkona. Muistiin on vahvasti jaanyt myos tarina oisista jatkoista, joissa isanta oli tarjonnut vieraille aidinmaitoon tehdyt valkovenalaiset.
VastaaPoistaVahingossa vai tahallaan? Ja jos tahallaan, niin mitä mieltä äiti tästä läpästä oli? :D
PoistaOn siinä näköjään kuitenkin puolensa, että rintamaidon lisäksi lasta on pitänyt ruokkia myös korvikkeella. En ole koskaan pakastanut rintamaitoa ja tän toisen kohdalla olen pumpannutkin vain kerran. Se rintapumpun kanssa toimiminen on niin hanurista, että juokoon suosiolla vähän enemmän korviketta niinä päivinä, kun olen pidemmän pätkän poissa kuvioista.
VastaaPoistaMut mun täytyy sanoa, että pari kertaa pumpattua rintamaitoa lämmittäneenä en ole vaan pystynyt sitä kämmenselältä suuhuni maistamaan toisin kuin korvikkeelle aina teen lämmityksen jälkeen. Tuntuu niin oudolta.
Siis tarkennuksena, et mä olen ihan sekakäyttäjä korvikkeen kanssa. Pumpattua on tullu vittusaatanan tissitukosten takia.
PoistaHah, Vähänkö lohdullista et joku mukin vihaa sitä pumppua.
PoistaKiitos Pilami:) Meillä vaan jännityksenä on se että suostuuko tää 1,5 kk syömään sitä korviketta, kun mä haluan olla joskus jossain poissa.
Puikkis
heh, täällä on kans pakkasessa sairaalassa lypsettyä ja kotiin tuotua maitoa. laps on nyt 11 kk. ja ne harvat yhden käden sormiin mahtuvat kerrat kun on tarvittu muuta ku tissiä, napero on saanu korviketta. mut ku ei vaan raaskis poiskaan heittää. olen joskus kolmosen aikaan mm tehny tarpeettomista maidoista kaakaota isommille lapsille.
VastaaPoistaJäin miettimään millainen yhdistelmä se on kaakaon kanssa ja tajusin juuri, että en tiedä miltä rintamaito maistuu. En koskaan maistanut itse ja imeväisajoista on vierähtänyt tovi!
PoistaMaitoa ei onneks ole löytynyt, mutta olen onnistunut kehittämään ihmeellisen tunnesiteen tuttipulloihin... En vaan ole saanut heitettyä niitä pois, vaikka kuopusta ei ne enää puoleen vuoteen ole kiinnostanut. Taidan tänään ryhdistäytyä ja heittää ne pois! Olen säästellyt niitä ajatuksella, että muka veisin ne kirpparille tai jotenkin muuten kiertoon. Huoh!
VastaaPoistat. toinen keskivertomamma
Anna jollekin kaverille tai pelatusarmeijalle tai Fidaan? En kestä tuttipullojenkaan poisheittämistä. :D
PoistaBeen there done that... !
VastaaPoistaJa mulla poisheitetyt määrät oli ihan toista luokkaa...litroja.
Luovutin nimittäin esikoisen aikana n. 35 litraa äidinmaitoa Lastenklinikalla, kun maitoa tuli ihan älyttömästi.Kakkosen ja kolmosen kohdalla hiukan vähemmän.
Ja jäi sitä maitoa vielä omaan pakastimeenkin riittävästi. Miehen mukaan mulle myönnetty "kantakirjaäidin" diplomi on lastenklinikan äidinmaitokeskuksen seinällä. =)
Niin ja pumpulla en ole lypsänyt ikinä, olis kiihtynyt vaan lisää tuo maidontuotanto. Voin kertoa, että tää ylituotantokaan ei ole mikään mukava tilanne, aina joutui pelaamaan noiden maidonkerääjien kanssa ja pidemmän syötön aikana maidonkerääjän tyhjentäminen yhdellä kädellä vaatii melkoista näpppäryyttä.
Kantakirjaäiti! :D Voin uskoa, et ei ole kivaa jos maitomäärät mitataan litroissa.
PoistaOnkohan mussa jotain vikaa, kun ei tullut mieleenkään esim. 4kk synnytyksen jälkeen duunin pikkujouluissa, kun kävin pumppaamassa sitä kamaa Cuban vessan käsienpesualtaaseen, että se menisi jotenkin haaskuuseen tai että se olisi merkki siitä, että olen väärässä paikassa?? ;D Ja imetyksen lopuillakin tyhjentelin rintoja ihan ilolla suihkuun, kun pidensin imetysvälejä, jotta ipana siirtyisi pulloon kokonaan nopeammin - eipä käynyt edes mielessä pistellä niitä jotenkin säästöön?! :D :D Ja ongelma oli kuitenkin omassa tapauksessa enemmin se alituotanto (tai suursyömäri poika, miten vain ;) kuin ikinä ylituotanto. Kukin siis tietenkin tavallaan, mutta huvittaa vain, että niin paljon kun aluksi itkin ja ahdistelin sitä, että "en pysty edes omaa lastani ruokkimaan" (kun maitoa ei oikein ottanut tullakseen) ja luin kaikenmaailman "enemmän maitoa" -ohjeet ja imetin yöt ja päivät ja sen sata kertaa, että sitten kun siitä pääsin yli ja mentiin kombinaatiolla ja kokonaan siirryttiin pulloon 5,5kk iässä niin ei paljon ole tuo asia painanut - ja jos seuraavaa joskus tulee, niin ilolla otan vastaan tämän saman kombinaation.
VastaaPoistaPäinvastoin, kannattaa iloita aina kun löytyy joku trauma jota itsellä ei ole. :)
PoistaHöh, en vaan ymmärrä. Imettäminen oli kivaa ja helppoa, tyytyväinen vauva rinnalla on parasta mietä tiedän, mutta tota lypsyhommaa en jaksanut alun jälkeen edes yrittää. Esikoinen kieltäytyi juomasta pakastettua maitoa, tuoretta lypsymaitoa (vitsi mä oon ollut maitokarjaa..) joi mutta korvike meni ja oli helpompaa. Ekalla baarireissulla lypsin pullollisen vessassa ja kippasin ihan surutta lavuaariin. Huihai! Nuoremmalla oli pahat allergiat ja sopivan erityiskorvikkeen löytäminen kesti. Täysimetin ja olin järkyttävällä imetysdietillä (mm. ainoat viljat riisi ja hirssi) Silloin olisi ollut fiksua lypsää, mutta en vaan jaksanut, tuntui että maito riitti imettäessä, mutta lypsyllä käyminen oli niin työlästä ja palkinnoksi herui joku 0,5dl. No, kaveri unohti jalon pullosta juomisen taidon ja imetyksen (ja sen dietin) lopettaminen venyi korvikkeen löydyttyä 7kk, jolloin hommaan eräänä ruoanhimoisena iltana tuli täysstoppi. Aika nopsaan rinnat rauhottuivat, vaikka vaan vähän lypsin suihkussa.
VastaaPoistaKuulostaa ihanan helpolta imetykseltä! jostain syystä mä kyllä ymmärrän että voi se mennä noinkin, vaikka mun kokemus on ihan toiselta planeetalta. :)
PoistaJoo, kyllä mäkin toki ymmärrän ettei imetys aina onnistu tai ole helppoa, mutta mitään intohimoja tuohon eritteeseen mulla ei syntynyt. Ehkä ei siksikään, kun imetys sujui.. Tietysti mun nuorempi sai juurikin mun omasta maidosta aika pahoja oireita ja mm. pituuskasvukäyrä laski kuin lehmänhäntä, ennen kuin olin munattomalla, maidottomalla, ilman kotimaisia viljoja ja palkokasveja jne. dietillä. Onneksi nykyään on niin hyviä erityiskorvikkeita, saatiin kuopuksen 7kk iästä lähtien molemmat kunnon ruokaa.:)
PoistaKyllä multa pääsi ihan rehellinen itku, kun viitisen litraa 8-9 kk vanhoja maitopusseja kaatelin lopulta vessanpönttöön, kun ei niitä sitten kukaan suostunut juomaan. Lapsi teki pullolakon 3kk:n kohdalla, joten nämä vaivalla pumpatut elämän eliksiirit jäivät käyttämättä. Ennenaikaisena syntynyt lapsi ei heti alussa jaksanut kaikkea tarvitsemaansa imeä suoraan tissiltä, mutta meijerituotanto lähti heti käyntiin, joten piti tuotannonsäilyttämiseksi vuokrata sairaalasta oikein superpumppu (vuokrataanko Suomessa muuten näitä vai pitääkö jännetuppitulehduksen uhalla käsin pumppailla?). Laskin että vietin tissit siinä s****nan pumpussa kiinni 90 tuntia. 90 perkeleen tuntia! Ja 5 litraa meni sitten hukkaan. Nice.
VastaaPoistaMeillä ei kyllä ollut ylituotannosta ongelmaa missään vaiheessa, kun maito ei lähtenyt nousemaan ollenkaan. Pumpulla tiristäessä ennätys oli 5ml (sen ainoan kerran kun tuli niinkin paljon)ja silloin itkin onnesta, mutta poitsu oli koko ajan nälässä. "Paremmin tietävät" sanoi että kyllä sitä maitoa tulee kun vain imettää, mutta rintakumia jne. ei olisi saanut ollenkaan käyttää oikean imuasennon löytämisen takia. Kuukauden imetin tissit verillä itkun kanssa ja pelkäsin että muksu kuolee nälkään, yöllä annoin salaa korvikkeita että edes kerran päivässä täyttyisi pieni maha.
VastaaPoistaIrkissä mammakanavalla sain vähintään tusinan äidin vihat niskaan kun sanoin etten jaksa enää edes yrittää kun pullosta juottaminen on niin paljon helpompaa kaikille. Naiseuttani arvosteltiin sekä sukulaisten että vieraiden ihmisten toimesta. Lääkekuurille kehoitettiin, koitin hieroa suihkussa, pumpata, muuttaa ruokavaliota, ihan kaikkea mutta ei.
Haaveenani oli toimia luovuttajana ja kaikkea mutta aina ei kye :D Ärsyttää miten vähän ymmärretään sitä ettei imettäminen ole aina VALINNASTA kiinni.