Tietoa mainostajalle ›

23.11.13

Sairas lapsi ja tabletin annostelu

Ipanoilla on ollut marraskuussa yhteensä 15 sairaspäivää. Haastavaa monessa mielessä. Olen joutunut laajentamaan repertuaaria uusiin viihdyttämiskeinoihin kun dvd-levyjen ja digiboksin sisällön tuntimäärä ei ole enää riittänyt.

Jouduin ottamaan käyttöön tabletin.



Tiedän. Olen armoton kalkkis. Mielestäni tietokoneet sun muut älyroinat eivät ole lasten leluja. Äidin tietokoneeseen koskemisesta hyllytetään barbit viikoksi ja vasta koululainen saa ihan tavallisen puhelimen käyttöönsä.

Lisäksi olen erilaisten pädien kanssa vahvasti epämukavuusalueella. En pidä kosketusnäyttölaitteista (olemattoman ääreisverenkiertoni takia näytöt eivät edes reagoi kosketukseeni ja päädyn lähinnä hakkamaan ruutuja) ja tunnen suurta vastenmielisyyttä uuden teknisen logiikan opettelua kohtaan. Olen kärsimätön enkä halua tuhlata aikaa jonninjoutavaan söhläämiseen. Käytänkin tablettia lähinnä e-kirjojen lukemiseen.

Jouduin kysymään kokeneemmilta vanhemmilta suosituksia kivoista lasten peleistä ja duunikaverini kehotti tutustumaan toca bocaan. Työtä käskettyä. Latasin koneelle sen ainoan yhteensopivan pelin, jonkinlaisen kampaamon, jonka vehkeelle löysin, ja tyrkkäsin kakaran käteen.

Hetken aikaa pähkimme yhdessä, miten homma toimii, mutta aika nopeasti minua tyrkittiin syrjään. "Joo, joo, mä osaan jo, älä sä äiti leiki tällä." Myönnän, että innostuin itsekin värjäämään ja kähertämään hahmoille railakkaita lookeja. Sehän oli hauskaa. Ja mukavaa vaihtelua Dinojunaan.

Mobiililaitteiden haittavaikutuksista puhutaan paljon. Jonkun tutkimuksen mukaan tablettien ja muiden älyvehkeiden käyttö pienentää sanavarastoa ja vaikuttavaa addiktoivasti niin lapsiin (jopa ihan pikkulapsiin) kuin aikuisiinkin. Hyvä lastensisältö on kuitenkin hyvää lastensisältöä, oli se millä laitteella tahansa.

Pointti on sama kuin panadolissa: annostelu ratkaisee. Ja siitä päättää aikuinen.

Jos tiedät lisää laadukkaita tablettipelejä (androidille), kerro minullekin! Yksi on vielä tänään kuumeessa.

7 kommenttia:

  1. Jos kapun metsän saa androidille, niin sitä kannattaa kokeilla!

    VastaaPoista
  2. Hill climb race on meidän lapsen suosikki. Autopeli, hauskinta on nykyään pelata isän kanssa vuorotellen. Mä en sitä pelaa.

    Mä olen henkilökohtaisesti tosi häkeltynyt näiden pelien koukuttavuudesta. 3,5-vuotias ei ihan oikeasti muuta tekisikään kuin pelaisi. Se on reissuissa ja automatkoilla tosi kätevää, mutta kotona normioloissa ei kyllä sitten juuri pelaillakaan. Just sen takia, että sitten sitä pelaamista kärtetään jatkuvasti.

    VastaaPoista
  3. Kokeilepa CakeDoodle. Tosi kiva!

    VastaaPoista
  4. Meillä on padilla pikku kakkosen applikaatio, ja se on ollut hitti nyt vielä 6veenkin kanssa, siellä on vaikka mitä - jos siitä sanavarastosta on huolissaan, niin tuolla voi vaikka opetella ruotsia ja saamea ;) Nyt varmaan joulukuussa tulee taas se joulukalenteri sinne jossa on joka päivä joku uusi juttu, meillä viime vuonna odotettiin kovasti joka päivä uutta luukkua.

    VastaaPoista
  5. Lola-ABC-juhlat, Moomin play, Jukka askare(se palikkalaatikko), Paavo Väyrysen presidenttipeli(jossa parasta muistipeli), sadut Kuinkas sitten kävikään ja Kultakutri, Baby farm, Feeding fun, Puzzles.
    Mies on noi ladannu, se hoitaa meillä tän lasten tietotekniikkapuolen. Toi Paavo Väyrynen hommattiin pressavaalin aikoihin ja siinä on mainio muistipeli, ei niin kauheesti muuten Paavon vaalipuheita sieltä lapselle näytetty :)

    VastaaPoista
  6. Kyllä huomaa miten vanha kirjoittaja on, kun kuvittelee annostuksen olevan avain kaikkeen. Näin nettinatiivien ikäluokkaan kuuluvana on helppo katsoa taaksepäin ja huomata, missä se elektroniikkaan tutustuminen meni pieleen. Ja erittäin aikaisinhan se meni, vaikka aloitin kunnolla käyttämään tietokonetta joskus 14v:nä eikä tarhaikäisenä. Kaikesta siitä elektroniikkanormatiivisuudesta on nyt helposti nähtävillä tuloksia ja valitettavan negatiivisiahan ne on. Ei ole kyse siitä, osaako olla ilman nettiä tai viettääkö liikaa aikaa digikaman parissa. Kyse on siitä, millaiseksi mieli muodostuu ja millaisena oppii maailman näkemään. Itse en kyllä lapsia omista, joten en tietenkään lapsista, ihmisen kehityksestä tai ihmisyydestä muutenkaan mitään ymmärrä, kuten sanoitte. Ja joo, jätänkin lasten hankkimisen mieluummin niille itsekkäille itsensä ihailijoille, joille laiskuus ja epätäydellisyys sekä arjen hektisyys käyvät syiksi idioottimaisuudelle. Mutta jos te siihen pystytte, niin miettisitte vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota, olisko sulla jotain lähteitä väitteillesi vai kuvitteletko että "nettinatiivina" voit huudella tänne ihan mitä sattuu eikä kukaan koskaan kyseenalaista? :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...