Tietoa mainostajalle ›

26.5.14

Näin se oppii lukemaan!

Tässä on D niin kuin Daadeli.
Hoidamme hyvällä säällä kuljetukset päiväkotiin polkupyörällä. Lapsi ja hoitokassi matkustavat perässä vedettävässä pyöräkärryssä. Tänä keväänä matkaan on pitänyt varata kaksi kertaa enemmän aikaa viime vuoteen verrattuna, koska kärrystä kuuluu noin kahden minuutin välein "Mitä tuossa kyltissä sanotaan?" Enkä tietenkään voi olla pysähtymättä ja kertomatta.

Nelivuotias keksi intohimonsa kirjaimiin viime talvena. Se alkoi sanojen alkukirjainten opettelulla. Vähitellen lapsi alkoi spotata kirjaimia mainostauluista ja puseron pesuohjelapusta. Nyt sitä kiinnostaa tietää, mitä missäkin sanotaan. Annan pyörämatkojen venyä suosiolla, koska onhan tämä nyt ihan pirun kiinnostavaa! On mieletöntä ajatella, kuinka suuri maailma ihmiselle aukeaa, kun hän oppii lukemaan. Itse en enää muista, miltä se tuntui, mutta nyt olen seuraamassa prosessia aitiopaikalta.

Kysäisin Vuoden mutsi -kirjoja kustantaneelta Otavalta kirjatärppiä kirjaimista kiinnostuneelle lapselle. Minulle suositeltiin Reuhurinteen Aapista (2013). Entuudestaan minulle vieras Reuhurinne on siis Tuula Kallioniemen lastenkirjasarja, jossa seikkailevat Reuhurinne-koulun opettajat ja oppilaat: Pamppu, Aapeli Käki, Soppa-Nestori, Tötterö... 

Aapinen on suunnattu yli 6-vuotiaille, mutta on siitä nelivuotiaallekin irronnut sisältöä.

Perheemme elää kaksikielistä arkea. Vaikka islannin kielen ja suomen kielen aakkoset näyttävät päällisinpuolin samanlaisilta, kirjaimet äännetään usein eri tavalla. Esimerkiksi islantilainen D äännetään hieman samaan tyyliin kuin suomalainen T. U äännetään islanniksi "Y" ja suomalaista U-äännettä vastaa Ú, jota taas suomenkielisistä aakkosista ei löydy. Koen, että ainakin tässä kaksikielisessä ympäristössä on tärkeää kytkeä kirjain heti osaksi kielenkäyttötilannetta. 

Kirjan kullakin aukeamalla esitellään yksi aakkonen, joka toistuu samalla aukeamalla olevassa lyhyessä tarinassa. Hankalan U-kirjaimen kohdalla Reuhurinteen Aapisessa runoillaan esimerkiksi näin: Mutta äkkiä ullakon täyttää kumea ulina. –Hu-huu! Eemeli huutaa pimeään. –Kuka olet? Miksi ulvot? Tule esiin, ujo ukkeli!


Minähän en tiedä lukemisen oppimisprosessista mitään tieteelliisesti pätevää. En osaa sanoa, meneekö se kaikilla samalla tavalla: kirjainten kautta katukyltteihin ja sieltä kirjojen sivuille. Siksi olisikin kiinnostavaa kuulla, miten teidän lapset ovat oppineet kirjaimia ja opetelleet lukemista? Tapahtuko se ennen kouluun menoa vai koulussa? Otava lupasi yhdelle vastaajista Reuhurinteen Aapisen. Vastausaikaa 31.5. asti.

79 kommenttia:

  1. Meillä aakkoset opittiin aakkoslaulun avulla hampaita pestessä. Laulu piti laulaa kaksi kertaa, sitten oli harjattu riittävän kauan. Kun neiti 4-vuotiaana siirtyi perhepäivähoidosta päiväkotiin, ihailivat opettajat sitä, miten hienosti tyttömme osaa kaikki aakkoset. Itse hymisin, että ehkä se osaa oikeasti vaan laulun sanat? :) Nyt 5-vuotiaana kirjain ja äänne kiinnostavat lasta entistä enemmän ja näitä treenataan jo hoidossakin mm. tämän aakkoslaulun avulla https://www.youtube.com/watch?v=b5FiqQ_VVKo. Hitaasti sanomalla sanan ja kuuntelemalla, tyttö erottaa äänteet sanasta ja osaa kirjoitta ne jo peräkkäin (tietysti virheitä vielä tulee, mutta sana on jo tunnistettavissa). Lukeminen tulenee tässä samalla pikkuhiljaa. Kotona satukirjoja luetaan lapselle päivittäin, auttanee sekin asiaa ja innostanee kirjojen pariint. Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet ovat maininneet tuon aakkoslaulun - mä taas en ollut koskaan edes kuullutkaan siitä ennen tätä.

      Poista
  2. Meidän 4,5-vuotias esikoinen on osannut aakkoset jo kohta kolme vuotta. Poikaa kiinnosti silloin suunnattomasti mitä eri paikoissa luki ja kirjaimet oppi nopeasti. Uskon että lukemaan oppisi jos haluaisi, toistaiseksi päässä ei ole ihan vielä naksahtanut kohdalleen kirjainten ja äänteiden yhteys. Sen kun osaisin opettaa niin ei varmasti kauaa menisi kun hoksaisi koko lukemisen jujun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hän ollut varhain liikkeellä asian kanssa!

      Poista
  3. Meidän 4,5-vuotias esikoinen on osannut aakkoset jo kohta kolme vuotta. Poikaa kiinnosti silloin suunnattomasti mitä eri paikoissa luki ja kirjaimet oppi nopeasti. Uskon että lukemaan oppisi jos haluaisi, toistaiseksi päässä ei ole ihan vielä naksahtanut kohdalleen kirjainten ja äänteiden yhteys. Sen kun osaisin opettaa niin ei varmasti kauaa menisi kun hoksaisi koko lukemisen jujun.

    VastaaPoista
  4. Meillä myös kaksikielinen lapsi joka harjoittelee lukemista mutta en ota näitä nykyajan paineita että kaikki pitäisi osata jo ennen koulun alkua. Hyvä niille jotka oppivat ennen mutta ei mitään kiirettä. Tosin tää taitaa olla tulevan lukihäirikön äidin puolustuspuhe :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä ota paineita! Ei lukemaan oppimisessa ole mikään kiire, ekalla luokallahan se kirjainten opettelu vasta alkaa. Mekään emme ole mitenkään tuputtaneet kirjaimia, se kiinnostus on vain jotenkin alkanut itsestään. Mutta lukea hän ei kyllä vielä osaa, ja suomankielisistä aakkosista tunnistaa suurimman osan.

      Poista
    2. Ekalla luokalla lapset jaetaan tasoryhmiin sen mukaan, osaako lapsi lukea, opetteleeko lukemista vai lähdetäänkö liikkeelle aivan alkeista. Eka ryhmä on isoin, kolmannessa ryhmässä on opettajan tukena erityisopettaja S2-opettaja. Tokan luokan keväällä kaikkien pitäisi olla samalla tasolla ja valmiita aloittamaan vieraan kielen opinnot, mutta ei peruskoulu täysin pysty eroja tasoittamaan.

      Meillä esikoinen oppi lukemaan ihan ekoina koulupäivinään. Yhtäkkiä vain kiinnostus heräsi.

      Poista
    3. Kiinnostavaa. Mä en edes tiedä, onko täällä meillä kotona Islannissa tällaisia tasoryhmiä...

      Poista
    4. On tainneet Suomessa asiat parantua 90-luvun lamavuosilta, jolloin säästöjen nimissä meillä oli aikoinaan 28 oppilaan ekaluokka. Kaikkia opetettiin samalla tasolla ja joka ei lukemaan oppinut, jäi luokalle. Osan aikaa vuodesta oli 19-vuotias ylioppilas avustajana, muuten opettaja yksin.

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Meilläkin viisivuotias kaksikielinen on osannut suomen aakkoset jo pitkään ja nykyään tapailee lyhyitä sanoja (ja kirjoittaa sanelusta sujuvasti) mutta en tarkoituksella ole kiirehtinyt lukemaan oppimista. Olen vähän samaa mieltä kuin anonyymi tossa ylhäällä; tuntuu että nykyään pitäisi oppia kaikki jo ennen koulua. Just puhuttiin yhtenä päivänä, että nykyinen esikoulu vastaa melkein entistä ekaluokkaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, millaisessa koulussa olet ollut tai millaista eskaria lapsesi käy, mutta meidän koululaisemme eskarivuosi oli kyllä aivan erilainen kuin minun eka kouluvuoteni 70-luvun lopulla. Ensimmäinen kouluvuosi on sen verran muuttunut, että minulle opetettiin matematiikan tunneilla joukko-oppia, lapselleni ei.

      Poista
    2. Ei meillä 80-luvun ja 90-luvun vaihteessa esikoulussa juurikaan opeteltu lukemaan tai laskemaan. Voi tietysti olla, että oma esikouluni pikkuruisella paikkakunnalla oli vain jotenkin tavallista lepsumpi omana aikanaankin. Minä osasin ainoana siellä lukea ja muistan elävästi, kun opettaja antoi mun lukea toisille satuja. Vasta ekaluokalla alettiin harjoitella aakkosia ja laskutoimituksia...

      Oikeastaan olen sitä mieltä, että esikoulun aikana olisi hyvä harjoitella koulutaitoja paremmin kuin meillä aikanaan -- keskittymiskykyä, itsenäistä työskentelyä jne. En vain ymmärrä sitä, että monien mielestä tuntuu olevan "outoa" jos lapsi ei ekaluokalle mennessään osaa jo lukea.

      (Oma lapseni aloittaa esikoulussa vasta tulevana syksynä mutta tutuilla on eskarilapsia, siitä nämä mietteet.)

      Poista
    3. Omituista, jos ajatellaan että lapsen pitäisi oppia lukemaan ennen kouluun menoa. Siksihän sinne kouluun mennään, että siellä opetellaan. Vai oonkohan mä kässännyt tämän jotenkin väärin :)

      Poista
    4. Ei minunkaan lapselleni pari vuotta sitten opetettu eskarissa sen enempää lukemista kuin laskemistakaan.

      Poista
    5. Niin ja siis minähän olen sen verran vanha, että koko eskaria ei edes ollut olemassa. Viisi vuotta nuorempi veljeni kävi kyllä eskarin.

      Poista
  7. Meidän 2,5-vuotiaamme osoittaa vasta ensimmäisiä kiinnostuksen merkkejä kirjoitusta kohtaan. Oman nimen alkukirjaimesta on lähdetty, tästä eteenpäin kiinnostuksen mukaan. Itselleni on opetettu kirjaimet kirjaimina ja sanat tavuina. Nykyäänhän opetetaan äänteiden kautta. Sain tässä tuta nykymetodin paremmuuden kun katselimme kirjainta s. Sanoin lapselleni sen olevan "äs" ja mietimme kenen nimi voisi alkaa kyseisellä kirjaimella. Hetken mietittyään taapero totesi voitonriemuisena "Äiti!". No niinpä tietysti.. Äs ja äiti alkavat samalla. Tästä lähtien opetan, että kirjain s on "sss".

    VastaaPoista
  8. Olimme tutustumassa esikoisen kanssa tulevaan eskariin eräänä perjantaina. Lastentarhaope kysyi, että osaako lapsi jo lukea. Vastasimme, että ei osaa. Samana iltana ajoimme mummolaan pitkähkön automatkan - perillä lapsi kuiskasi mummolle, että olen vähän salaa opetellut tienvarsikylteistä lukemaan. Mummo otti esille vanhan aapisen ja kas, poika osasi lukea!! Olimme ihan pöllähtäneitä pojan isän kanssa, että noin helpostiko lukemaan oppiminen tapahtuu. Muistan itse, kuinka opin juuri ja juuri ekaluokan jouluksi lukemaan ja miten vaivalloista se oli.

    Tarinan paras osa: maanantaina alkoi eskari ja poika meni innoissaan kertomaan lastentarhaopelle, että nyt mä osaan lukea :DDD Joo, pidettiin sitten vähän reippaampi preppaaminen viikonvaihteessa.

    Äiti Sininen

    VastaaPoista
  9. Meillä on tahkottu Mauri Kunnaksen Herra Hakkaraisen Aakkoset-kirjaa tässä jo pari vuotta. 5v esikoinen rakastaa sitä. Yksi hyvä puoli siinä on, että opin sen aika pian ulkoa. Se on hyvin kätevää, kun voin "lukea" samalla kun teen jotain muuta. Siis esim. niin, että pojat istuvat olkkarin sohvalla ja selaavat kirjaa ja minä huutelen keittiöstä tiskikonetta täyttäessä "E-etevät elefantit esiintyvät mielellään, F-Farao Faruk syö toffeensa yksin" jne :D Lukemaan ei oo vielä oppinut, mutta tunnistaa suurimman osan kirjaimista ja on niistä kovin kiinnostunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunnaksen kirjat ovat täälläkin päin kovassa huudossa :)

      Poista
  10. Onkin pitänyt pitkään etsiä sopivaa aakkoskirjaa. 4 -vuotiasta kiinnostaa lukeminen ja kirjoittaminen. Tunnistaa kavereidensa nimiä ja suurimman osan kirjaimista. Jatkuvasti kyselee "mitä tossa lukee" :) 2 -vuotias pikkusisko on apinoinut tyylin ja kyselee myös usein "mitä tossa lukee" (tosin osoittaa myös kuvia innoissaan ja kertoo esim. "tossa lukee koira") :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on myös se hyvä puoli, että joka sivulla on paikka piirtää itse kirjain.

      Poista
  11. Kielellistä vaikeutta omaava eskarilainen kiinnostui kirjaimista viisivuotiaana ja niitä harjoiteltiin lola -appsien kautta ja ekapeliä pelaamalla. Itselleni tuli yllätyksenä, että kirjaimet opetellaan puhtaasti äänteiden kautta.. Eskarilainen osaa nyt hienosti lukea pikku sanoja ja kirjoittaa pitkiäkin lauseita, mutta sellainen sujuva lukeminen vielä odottaa ahaa-elämystä. Tietysti kielelliseen vaikeuteen liittyy muistin kapea-alaisuus, joka osaltaan vaikuttaa lukemisen sujuvuuteen.

    Nelivuotiaan kanssa luetaan paljon Tatun ja Patun aakkoskirjaa ja hänkin pelaa yksin tai siskon kanssa Lola-pelejä tai ekapeliä. Vielä ei kauheasti ole muistiin jäänyt, mutta pikku hiljaa pienempikin perässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin tsiigata tuo Tatun ja Patun aakkoskirja, lapsi muutenkin tykkää näistä tyypeistä.

      Poista
  12. Oi voi, meidän kaksivuotiaalla on lukeminen vielä kaukana, mutta kovin haluaisin tuon kirjan voittaa :) Aakkoslaulua meillä osataan laulaa (mutta ei varmaan tiedetä, mitä se tarkoittaa) ja laskea kymmeneen. Vaikka puheesta saa selvää ehkä vaan äiti ja isä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun on nyt kyllä pakko googlaa tuo aakkoslaulu, niin monet ovat sen jo maininneet :)

      Poista
  13. Röskva on ylpea kun on oppinut kirjoittamaan oman nimensa, kirjaimia tavataan rekkareista, vaatteista, lehdista, kylteista, mista vaan, ihan niin kuin teillakin, piipunrassista taivutellaan kirjaimia tai vaikka kaviaarista. Tarkeimmat kirjaimet ovat R niin kuin Röskva, P niin kuin Pappi, S niin kuin Sindri, Ä niin kuin äiti (jota tosin islannissa tulee harvoin vastaan, jos sita itse ei kirjoita), F niin kuin Floki, M niin kuin mummi, V niin kuin vaari ja A niin kuin amma ja afi, mutta paljon muitakin kirjaimia on plakkarissa ;) Katsotaan miten tama tasta etenee, mutta mekin sidotaan aanteet heti sanoihin ja aaniin röskvan kanssa ja muistellaan myos kirjainten aanne-eroja islannissa ja suomessa. Itse opin lukemaan aidille yllatyksena, taisin olla juuri viisi vuotias kun luin Jyvaskylassa auton kyydissa kyltin KUKKUMÄKI, aiti meinasi ajaa ojaan. :D Muistan sen tunteen, kun tuijottelin niita kyltteja. Sitten innostuin, enka vahiten koska aiti ja isa olivat niin mehuissaan. Muistan lukeneeni ensimmaisena omana kirjanani Tipi Tipunen kirjaa jossa on tikkukirjaimin tavutettu iso teksti. Luin sita yota myoten omassa sangyssa, valilla kavin kysymassa nukkuvalta aidilta etta onko tama C vai G. Upea muisto, voimaannuttava, silloin tajusin osaavani jotain todella hienoa, vapauttavaa. Lukea, ihan ITSE! Toivon siis etta myos Röskvalle kokemus olisi yhta mieleenpainuva. Ainakin Aiti ja Mummi odottavat innolla taman jannitysnaytelman edistymista! :)

    VastaaPoista
  14. Meidän kaksikielinen 2,5-vuotias opetteli numerot yhdellä rysäyksellä vähän alle kaksivuotiaana ja heti perään alkoi tivaamaan kirjaimia. Nyt hän osaa tunnistaa jo yleisimmät kirjaimet ja tietää, mikä sana/nimi sillä alkaa. Hän harjoittelee kirjaimia itsekseen magneettikirjainten kanssa (osasi kirjoittaa jääkaapin oveen suuren idolinsa, Maisan, nimen! Näkömuistilla, mutta olin ylpeä!), tietokoneella vanhempien kanssa (osaa kirjoittaa oman nimensä sekä papa, mama) sekä itsekseen muumi-tietokoneella. Suurin vaikeus on vielä konseptuaalinen eli se ymmärrys, että eri sanat rakentuvat samoista kirjaimista,on vielä hakusassa. Joitakin kirjaimia voi nimittäin käyttää vain omaan nimeen :D -Sara-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä numerojuttu on muuten jännä. Meilläkin lapsi luettelee numeroita ykkösestä kymppiin omilla kielillään ja haluaa oppia myös muilla kielillä, hokaa yhteen- ja vähennyslaskun (sormilaskennalla) jne. Hämmästyttävää tälläinen :)

      Poista
  15. 5-vuotias poikani oppi kirjaimet ja lukemaan traktoreiden avustuksella. Tosi juttu. Traktorit ovat muksua aina kiinnostaneet, hihkui onnesta jo 2-vuotiaana kun tiellä tuli vastaan mikä tahansa mikälie vempain ja osasi merkit ulkoa jo kilometrin säteella 2.5-vuotiaana. Asiaa kannustettiin appivanhempien taholta (asuvat maalla) ja koska poika viihtyy kirja kädessä koko ajan, kuten vanhempansakin ja nuorempi veli, alkoi kirjainten maailma aueta hänelle traktoreiden ja työkoneiden mukana. 4-vuotiaana kuuntelin kun poika luki itsekseen kirjasta, ja totesin että muistaa vaan mitä minä olen hänelle lukenut, mutta tajusin nopeasti että ei, koska se kirjojen määrä joka hänellä oli, ja josta luki itselleen satuja, ei olisi voinut millään oppia kaikkia ulkoa. Hän rakenteli myös rakennuspalikoista kirjaimia enemmän kuin torneja.

    Nyt keskiviikkoisin ilmestyvää Aku Ankkaa odotetaan kun kuuta nousevaa, ja kirjastossa kaivetaan ensimmäiseksi esille paksuimmat dinosauruksista kertovat opukset, joita hän sitten tavailee iltaisin. Uusimmaksi tuttavuudeksi tuli Mauri Kunnaksen Etusivun juttu jonka hän sai viime viikolla synttärilahjaksi, ja olemme lukeneet sitä yhdessä joka ilta. Kirjaan kuuluu mukaan yksi painos "Nuuskija"-lehteä, printattu sanomalehtipaperille, ja tätä hän jää lukemaan itsekseen sitten iltasadun jälkeen.

    2-vuotias veli tulee samalla mentaliteetillä perässä, tosin hän tempperamenttisena yksilönä ei jaksa kiinnostua kirjoista samalla tavalla kuten isoveli, mutta sen sijaan hän jaksaa kuunnella satuja tuntikaupalla, kuvakirjoista ollaan jo siirrytty Viiru ja Pesoseen ja Vaahteramäen Eemeliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Traktoreiden - no johan nyt! Nastaa kuulla myös, että jo noin nuori jaksaa kuunnella pitkiä satuja. Meillä on edelleen attention span noin 15 minuuttia...

      Poista
  16. Meillä neljä ja kaksi vuotiaan puheissa ja luetteloina on tällä hetkellä numerot, kaikkea lasketaan ja tai sitten vaan luetellaan numeroita. Lasten Muumitietokoneen kanssa ne kirjaimia taitaa katsella eniten, ostin joskus muoviset kirjaimet mutta ne ei alkuinnostuksen jälkeen kiinnostaneet,
    Tuon kirjan kanssa olisi kiva käydä opettelemaan kirjaimia ja niiden kirjoittamistakin kun nyt neljävuotiasta kiinnostaa kirjoittaa ainoastaan se oma nimi, ei yhtää enempää maanitteluista huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä on muumitietokone?

      Poista
    2. http://www.citymarket.fi/shop/fi/kcitymarket/muumi-muumi-lappari-4259438

      Poista
  17. Meidän 4,5 vee kaveri on ihan samassa vaiheessa. Sitä on todella kiinnostavaa seurata. Kuukausi takaperin huvitti itseään taputtamalla sanojen tavutuksen tahtiin. Äidillä vain on muistamista, ettei sano kirjaimia kuten ennen vanhaan vaan äänteinä. :)
    t. Riikkakp

    VastaaPoista
  18. Elokuussa neljä vuotta täyttävä esikoinen tapailee kirjaimia äännepohjalta. Äänteiden erottelukyky onkin jo aika hyvällä pohjalla, mutta kirjainsymbolien tunnistaminen ei ole ehtinyt vielä samalle viivalle. Tutuista kirjaimista osaa kyllä rakentaa sanoja kysymällä "mikä sitten tulee" ja tällä tavoin "kirjoittaa" itse nimiä ja yksinkertaisia sanoja. Monet lapset oppivat itseasiassa tällä tavalla ensin kirjoittamaan ja sitten vasta lukemaan.
    Itse olen ammatiltani Montessoriohjaaja, joten jotain hyötyä sitä on siitäkin koulutuksesta ollut näköjään meidän lapsille, eikä tarvitse tässä asiassa olla kuin se kuuluisa suutarin lapsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on äänteiden hahmottaminen vielä vaiheessa, mä luulen sen johtuvan tästä kahden kielen tilanteesta. Lapsi tunnistaa kirjaimet mutta ei ole vielä ihan varma, miltä se kuulostaa. Tuo Aakkoset-kirja on loruineen auttanut siinä paljon.

      Poista
    2. Meillä puhutaan kotona äidinkielenä suomea ja isänkielenä englantia. Se on aiheuttanut jonkin verran komplikaatioita näissä kirjain-ääntäminen jutuissa. Esimerkiksi v ja w ovat kummatkin tyypin mielestä vaan "dabljuu".. Youtube on täynnä englantilaisia fonic songs -juttuja ja niiden mukana on vähän auennut myös se heikäläisten tyyli opettaa asiaa.

      Poista
  19. 4,5v on ollut jo pitkään hurjan kiinnostunut kirjaimista, sanoista, äänteistä sun muista. Kaikki kirjaimet on hallussa ja muutaman ekapeli-testikerran jälkeen myös kirjain-äänneyhdistelmä melko hyvin. Siitä se sitten lähtee alkuäänteiden, riimiparien ja muiden sanaleikkien kautta. Symbolilukemista jo jonkin verran esiintyy, eli tunnistaa tuttuja sanoja vaikkapa mainoksista tai purkin kyljestä.

    Täytyy tässä yhteydessä myös suositella tuota ekapeliä, mitä voi ilmaiseksi pelata netissä. On ihan tutkijoiden kehittämä ohjelma lukemaan opettelun ja lukusujuvuuden tueksi. Monissa eskareissa ja ekaluokissa tuota käytetään ihan opetuksen tukena, meillä se on ollut ihan kotona hauskaa ajanvietettä välillä.

    -Iisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Superpaljon kiitoksia vinkistä tuohon ekapeliin! Menee testaukseen heti huomenna :)

      Poista
  20. Itse opin lukemaan n. 4-vuotiaana ihan itse, ilmeisesti niin että luettiin aina isän kanssa kirjoja silleen, että maattiin mahallaan sängyllä vierekkäin vaikka oli tekstikirjastakin kyse (ei kuvia siis) ja varmaan siinä samalla se teksti jotenkin hyppäsi tajuntaani.Kumpikaan vanhemmistani ei _todellakaan eväänsä liikauttanut että olisi ihan opettanut mulle kirjaimia.
    Nyt tyttäreni oppi kirjaimet Suomen Kuvalehden avulla :D - se ei jättänyt mua ikinä rauhaan (tiedättehän 2-vuotiaat) ja joskus sanoin että äiti lukee nyt, ja otin tylsän lehden käteeni, mutta se pahainen halusikin katsoa kirjaimia - SK:n artikkeleissa on aina kappaleiden ensimmäinen kirjain isolla. Sitten kun oli koneella, sen piti päästä syliin niin keksin sen ajankuluksi avata Wordin, laittaa tekstin lilaksi, suurentaa fonttia 24 kokoon ja kirjoiteltiin kirjaimia ja lyhyitä sanoja. Sitten sen into lopahti pitkäksi aikaa kunnes kerran tuli kaveri yökylään (tytöt olivat 5) ja kaveri osasikin lukea! Tyttö innostui opettelemaan myös, ihan itsekseen, ja oppihan se sitten. Nyt eskarin lopussa kirjoittelee jo omia kirjojakin (olipa keran yksi kala...jne, eli ei mitään Sinuhe Egyptiläistä kuitenkaan).
    Poika, kohta 4v ei ole kiinnostunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen Kuvalehden avulla - kiitos päivän nauruista :D Mainio kersa!

      Poista
  21. Kiva kirjavinkki ja myös tuo ekapeli, täytyypä kokeilla. Meillä 4-vuotias on myös hyvin kiinnostunut kirjaimista ja äänteistä. Vokaali-alkuisista sanoista osaakin jo sanoa, että millä kirjaimella alkaa. Tykkään itse leikitellä sanoilla ja riimitellä, mikä on nyt pojan mielestä erityisen hauskaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin tuo ekapeli oli ihan uusi tuttavuus, täytyy tosiaan heti käydä kurkkaamassa, millainen se on.

      Poista
  22. Omat lapset eivät vielä lue, eivätkä ole kiinnostuneet vielä kirjaimista, mutta siskon tyttö oppi itsekseen lukemaan. Häntä asia alkoi 5vuotiaana kiinnostaa, ja hän kyseli koko ajan mikä kirjain tuo on jne. Hän oppi että tämä on äidin kirjain (T, etunimen eka kirjain) ja tämä on isän kirjain, ja tämä minun. Ja siitä sitten eteenpäin. Pikkuhiljaa alkoi yhdistelemään, ja oppi sitä kautta lukemaan. Siis häntä ei varsinaisesti milloinkaan opetettu, vaan kysymyksiin vastattiin sitä mukaa kun niitä tuli, ja hän itse osoitti kiinnostusta asiaan.
    Hieno homma!

    Miten teillä muuten tuetaan kaksikielisyyttä? Mielestäni lukeminen on valtavan tärkeää kahden kielen erottelussa, ja 'kunnollisen' kielen oppimisessa. Tuo kirja (ja vastaavat) Ovat varmasti suurena apuna. Meilläkin kun on kaksikielisyys edessä, kunhan nyt edes puhuisivat kunnolla ensin :)

    Mervi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän lukea joka ilta lapselle suomeksi ja jopa laulan välillä (vaikka lapsi pyytää useammin vaikenemaan ja itseänikin nolottaa tämän olemattoman lauluääneni takia, haha). Katsomme paljon muumeja netistä ja pidän ihan hulluna kiinni siitä, että kukaan ei naura suomen kielelle varsinkaan silloin kun lapsi on äänessä - olen vetänyt aiheesta kilarit muutamalle islanninkieliselle puolitutulle....

      Poista
  23. Meidän 4-vuotias esikoinen "lukee" ja "kirjoittaa" ;) Hän on oppinut yhden Muumi-kirjan ulkoa, ja lukee sitä sitten meille. Oikeasti hän ei osaa lukea, mutta hyvin hartaasti katselee itsekseen kirjoja ja selailee sivuja. Meillä on aina luettu paljon, ja olin ajatellut että poikakin olisi kiinnostunut kirjaimista ja kirjoittamisesta. Hän kyllä "kirjoittaa" kirjeitä (eli piirtää aalltoviivaa paperille), mutta se ihan oikeiden kirjamien opettelu ei oikein kiinnosta.
    Nyt meillä on kirjastosta lainassa Catarina Kruusvallin Ellens ABC (olemme kaksikielinen perhe), ja sen loruja poika kyllä kuuntelee mielellään. Tuo Reuhurinteen Aapinen saattaisi kuitenkin herättää vähän enemmän mielenkiintoa. Näyttää sen verran vauhdikkaalta ja värikkäältä kirjalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykästyin kuvitukseen itsekin, tosi värikäs ja raikas olematta sekava.

      Poista
  24. Onpa mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia aiheesta! Meillä esikoinen on täyttämässä 3v. Oppi numerot ja joitain kirjaimia 1,5-vuotiaana, nykyään tunnistaa liki kaikki tavanomaiset kirjaimet (eli ei F, G jne) ja bongailee niitä kylteistä, kirjoista, pakkauksista jne. Varsinkin oman nimen etukirjain täytyy aina bongata ja osoittaa kaikille: "Äiti, tuolla on minun kauppa koska se alkaa minun kirjaimella!" :D

    Tällä pohjalla kuvittelisin, että lukemaan opettelu ei tule aikanaan olemaan vaikeaa, vaikka mistäs sitä vielä tietää. Itse olen lukutoukka ja tällä hetkellä näyttäisi, että Esikoinen seuraa perässä. Vilkkaampi Tosikoinen ei ole osoittanut ollenkaan samanlaista mielenkiintoa kirjaimiin tai numeroihin, vaikka onkin nyt reilu 1,5-vuotias eli samanikäinen kuin Esikoinen oli tämän innostuksen alkaessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niin mustakin! Tässä tulee taas todistettua se, että lapset kehittyvät eri aikoihin ja niitä kiinnostavat erilaiset asiat.

      Poista
  25. Meillä on harjoiteltu kirjaimia ja äänteitä ekapelin avustuksella.
    http://www.lukimat.fi/lukeminen/materiaalit/ekapeli
    Jos lapsi jotain haluaa pelata, niin tuossa saa samalla ihan pätevää harjoitusta lukemaan oppimiseen. Pelissä on erilaisia tasoja eri vaiheissa oleville lapsille, myös matemaattisia harjoituksia.
    Olen ymmärtänyt, että lukemaan oppiminen on myös osittain geneettistä. Jos vanhemmat ovat itse oppineet jo varhaislapsuudessa lukemaan on todennäköistä, että oma lapsikin oppii taidon ennen koulun aloitusta. Meillä molemmat vanhemmat ovat oppineet vasta koulussa lukemisen, ja kun on vielä kaksikielinen perhe, niin luonnollista, että oppimisessa menee hieman pidempään. Kyllä ne siellä koulussa ehtivät.
    MR

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt tuli linkkikin tähän ekapeliin, tattis!!

      Poista
  26. Meillä 5v osaa kaikki kirjaimet ja tykkää kirjoitella sanelusta. Mitään erityistä lukemisintoa en ole huomannut. Siis että tavaisi esim. liikennemerkkejä tai kyselisi, että mitä missäkin lukee. Enemmän tykkää laskea erilaisia juttuja :)

    Kuopus 2v taas saattaa istuskella joskus sohvalla ja selailla kirjoja kaikessa rauhassa. Samalla 'lukee' eli puhua pulputtaa, mitä kuvista mieleen tulee :)

    Tykkään itse lukemisesta tosi paljon, mutta uskoisin, että lukuinnostus tulee sitten, kun on tullakseen. Itse opin 5 vuotiaana yhtäkkiä lukemaan. Se vaan jotenkin loksahti kerrasta.. Muistan, kun yhtenä aamuna kurkkasin äitin olan yli ja kysyin, että lukeeko tuossa 'Keskisuomalainen' ja äitillä meni kahvit väärään kurkkuun :D

    VastaaPoista
  27. Meillä esikoinen oppi juuri tuolla Sadun (Satun?) kertomalla tavalla lukemaan. Että oli riipivää aamiaispöydässä, kun jutut oli 'äm aa ii tee oo - mitä siinä lukee? Vee oo ii äm aa är ii ii än ii - mitä siinä lukee?' muutaman kuukauden onnistuin jarruttelemaan, mutta sadepäivänä kun otettiin esille tavuaapinen niin lukeminen sujui sitten. Kaksi nuorempaa sisarusta on oppineet 'vasta' 6-vuotiaina lukemaan, ehkä vähän siksikin että ei ole sitä jakamatonta huomiota vastaamaan tuollaisiin juttuihin. Koulussakin ehtii ihan hyvin, mutta kuten jo aiemmin kerrottiin niin nykyisin tuetaan lukeviakin ihan hyvin, silloin kun minä aloitin koulun, meitä lukevia oli ihan muutama vain ja se oli jotenkin outoa (v. 1978j. Nykyisin kai puolet ikäluokasta osaa lukea kouluuntullessa ja tavoite on, että kaikki osaisivat lukea jouluun tai viimeistään ekaluokan kevääseen mennessä. - LeenaK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa kuulemma itse päättää - Kielitoimistosta vastasivat, kun kerran kysyin tätä oman nimen taivutusasiaa. Mä olen käyttänyt t-muotoa, mutta d:kin kelpaa :)

      Poista
  28. Meillä ovat molemmat lapset osanneet kirjaimet ja numerot valtavan aikaisin, ei niitä ole tuputettu, mutta jotenkin ovat kiinnostuneet ja oppineet. Molemmilla itse lukutaito tuli kuitenkin ekaluokan keväällä, ja vanhemmalla lapsella valtava innostus lukemiseen noin kolmannella luokalla. Opettaja on kehunut hänen kykyjään kirjoittamisessa, mutta alku ei ollut nopea. Itse olen lukenut noin viisivuotiaana kiroja, mm. raamattua ja Valittujen Palojen Lääkärikirjaa, kun kirjahyllymme kirjat loppuivat aina kesken.

    Minun on ollut vaikea hahmottaa, miten lukemaan oppimiseen kestää "kauan", kuten molemmilla lapsillani, vaikka he ovat oppineet aikaisin puhumaan ja sanavarasto on ollut laaja sekä kirjaintuntemus täydellistä hyvin pienenä. Itse en tosin oppinut tavaamaan tai kai tavasin, jos pakko oli, mutta koin sen todella vastenmielisenä. Ekaluokkalaiseni lukee nyt, mutta ei sillä tavalla, että jaksaisi lukea kirjoja vaan lähinnä läksyt ja jotain lyhyitä juttuja. Hän nauttii paljon äänikirjoista tällä hetkellä ja Harry Potteria kuunnelleena, sanavarasto on jollain lailla "hienostunut" lisää. Mitä kaikkea se lukutaito laajasti ymmärrettynä tarkoittaakaan... Äänikirjat ovat huippujuttu nykylapselle, pitkät, hitaat tarinat, vaikka siis toivottavasti kirjan lukeminesen ilo löytyy myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tullutkaan aikaisemmin ajatelleeksi, että äänikirjathan ovat mainio juttu myös lapsille!

      Poista
  29. Omia lapsia ei vielä ole, mutta itse opin vähän ennen viisivuotissynttäreitäni lukemaan. Olin ja olen edelleen tosi kiinnostunut kirjoista ja lukemisesta, mm. Harry pottereita luin ennen kuin aloitin koulus. En muista, miten oikeasti opin lukemaan, mutta vanhempani kertovat tajunneensa, että osaan lukea, kun luin siskolle (silloin 2v) kuvasanakirjaa ääneen. Osoittelin kuvia, ja sanoin jotain tyyliin: karhu....kettu...joutsen... Ja vanhempani tietysti ajattelivat, että katsoin vain kuvia. Kunnes sitten kohdalle tuli "saksanhirvi" :D tietenkään en olisi osannut kuvan perusteella sanoa, ettei kyseessä ole vain "hirvi" tai vaikka "poro", ja siinä kohtaa vanhemmillani välähti, että tosissaan luin niitä sanoja:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on varmasti aina yhtä hieno hetki vanhemmille... Enpä malta odottaa, että tuo alkaa tavaamaan joku päivä maitopurkin raaka-aineluetteloa.

      Poista
  30. Meillä 5-vuotias tuntee kirjaimet ja osaa kirjoittaa ne. Hän myös tunnistaa sanojen alku- ja loppuäänteet. Lukeminen ja kirjoittaminen eivät kuitenkaan kiinnosta vielä niin paljoa, että hän haluaisi oikeasti oppia lukemaan. 3-vuotias seuraa perässä. Hänkin tuntee osan kirjaimista ja tietää tuttujen sanojen alkuäänteet. En ole pitänyt kiirettä lukemaan oppimisen kanssa. Kyllä koulussa vielä ehtii ja toistaiseksi vältytään vielä lehtien ja lööppien ikäviltä jutuilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa muuten hyvinkin olla, että kova halua apinoida ajaa nuoremmat sisarukset noin keskimäärin nopeamin lukemaan kuin isoveljensä ja -siskonsa.

      Poista
  31. Kummatkin lapset osanneet lukea jonkin verran nelivuotiaina (kolme- ja nelikirjaimiset suomenkieliset sanat) ja poika luki helpohkoa satukirjaa jo viisivuotiaana. Nyt on vähän aikaa sitten täyttänyt kuusi ja lukee erittäin sujuvasti mitä tahansa, mieluiten kuitenkin löytyy hautautuneena Aku Ankkoihinsa :) Homma taisi alunperin lähteä siitä että löysin mutsilta vanhan ekan luokan aapiseni ja kun poika on aina ollut hyvin kiinnostunut oppimaan uutta niin lähdettiin käymään sitä läpi. Tyttö taas on sekä halunnut oppia koska veljensäkin osaa että oppinut siinä sivussa kun on kuullut veljensä harjoittelevan.

    Nyt tyttö on 4,5v ja varmasti viisvuotissynttäreihinsä mennessä osaa lukea helppoa kirjaa. Mitään paineita ei olla asiasta otettu,nyt kun mietin niin en edes muista milloin ollaan viimeksi aapinen avattu :D Muutama viikko sitten kirjainpalikoilla leikittiin sellaista että mä valitsen sanan (vaikka maito) ja otan ne kirjaimet esiin ja lapsi sitten järjestää ne oikeaan järjestykseen. Se oli hitti myös pojan kanssa, seuraava vaikeustaso on sitten sellainen että kaikki palikat on käytössä ja niistä pitää keksiä sanoja, aina kun keksii sanan niin saa sen sanan pistää sivuun. Kun palikat loppuu niin peli loppuu ja voi laskea monta sanaa tuli.

    Mietin aluksi sitä myöskin että lööpit tms vahinkolukemiset, en halua lapsen törmäävän asioihin joita ei ole valmis käsittelemään. Kuitenkaan jostain syystä lööppejä ei tän parin vuoden aikana oo lukenut ainakaan ääneen tai niistä mitään kysellyt ja lähinnä ulkona lukeminen on jotain tienvarsikylttejä tms jos on tylsää eikä esim. omaa kirjaa autossa mukana. Sitten ajattelin että en halua rajoittaa lapsen omaa lukemista ja oppimista omaan tahtiinsa,kerran asia kiinnostaa niin opetetaan sitten. Lukutaito kun avaa mielettömän maailman ja samalla mun ei tarvi olla joka dinosauruskirjan sivulla kertomassa mitä siinä tapahtuu. Se toimii! Poika lukee mielellään kirjoista satuja myös tytölle, mahtava juttu :D

    Tää pätee meillä kyllä moneen muuhunkin asiaan lasten kasvatuksessa, mielelläni opetan kun se samalla meinaa että mun oma työmäärä vähenee samassa suhteessa :D Meinaan siis esim. kotitöitä tms, lapset on vieneet niin kauan kuin muistan esim. omat lakanansa pyykkiin,petaavat sänkynsä,siivoavat huoneensa ja laittavat astiansa koneeseen. Hyvin onnistuu eikä mulla olisi mielenkiintoa siivota lasten sotkuja joka ilta itse :D

    Ollaan myös luettu iltasatu lähes joka ilta ihan pienestä saakka, joten sitäkin kautta lukeminen ja kirjaimet tulleet tutuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomaan muuten, että Akkari on mainittu täällä useampaan kertaan. Mä muistan, kuinka ihanaa se oli kun Aku Ankka odotti postilaatikossa maanantaisin (vai olikohan se perjantaisin) ja Hevoshullu joka toinen tiistai.

      Poista
  32. Kaksikielinen kummityttöni oppi kolmevuotiaana ensin kirjoittamaan ja vasta vähän myöhemmin (muutama kk) lukemaan. Äitinsä liimasi valokuvia albumiin ja antoi hutiotoksia tytölle,joka liimasi niitä vihkoonsa ja "kirjoitti" tekstit alle. Kun työ tuli valmiiksi,tyttö näytti vihkoa äidilleen,joka yllätyksekseen huomasi että teksteistä sai oikeasti selvää... (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Aika huikeeta, että kirjoittaminen voi tulla tällä tavalla ennen lukemaan oppimista.

      Poista
  33. Meillä alkoi lukemisen/kirjainten opettelu automrkeistä. 2-vuotiaana osasi melkein kaikki automerkit, tiesi traktorit, mopot ja bussit. 3-v alkoi kiinnostua kirjaimista ja opetteli omaa nimeään josta sitten kiinnostus kirjaimiin ylipäätään. Ennen 4 vuotta osasi "lukea" kaikki yleisimmät logot, nimet yms ja nyt 4,5vuotiaana lukee sujuvasti (samantasoisesti kuin 8-v kaveri). En oikein tiedä mistä kumpuaa tämä innostus kirjoittamiseen ja lukemiseen muuten niin vilkkaalla lapsella. -Saija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilkas tyyppi on ilmeisen kunnianhimoinen! Massey Fergusonissa on meinaan vähän tavaamista :D

      Poista
  34. Oispa pitäny käydä tämä teksti käydä lukemassa heti ilmestymisen jälkeen, niin olisin ostanut kirjan entiselle työpaikalleni lähtölahjana. Olin siis päiväkodissa töissä 3-6 -vuotiaiden osastolla ja siellä ois kyllä tuosta kirjasta tykätty.

    Ja omia lapsia ei (vielä) ole, mutta itse opin lukemaan 5-vuotiaana Aku Ankan avulla :D Olin niin kateellinen isosiskolleni joka osasi lukea ja kun äitikään ei suostunut minulle lukemaan juuri sillä hetkellä kuin olisin halunnut, niin päätin opetella itse lukemaan. Olin toki siinä vaiheessa jo tutustunut kirjaimiin, joten ainoa ongelma oli vain ne kirjainrivit saada selkeiksi sanoiksi. Päivän verran istuin omassa huoneessa Aku Ankan kanssa ja sitten illalla yllätin äitini kun luin hänelle paikallislehdestä muutaman rivin tekstiä ja kaikki meni oikein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos vaan muistan oikein, niin eikö Akiksessa teksit oltukin kirjoitettu isoin kirjaimin? En muista omaa lukemaanoppimiskokemusta, mutta sen muistan, kuin paljon harmitti kun isot kirjaimet opittuaan tajusi että on olemassa myös _pieniä_ kirjaimia. Ohh...

      Poista
  35. Lapsi melkein neljä. Tuntee osan kirjaimista. Tunnistaa nimensä. Ei piirrä kirjaimia. Ei ylipäänsä piirrä. Jaksaa kuunnella lukemista loputtomasti, väliin myös kirjoista ilman kuvia. Suomenkielisten kirjojen saanti rajallista, joten kuvattomatkin menee kun tarina on uusi.

    Muistan ensimmäisen itse lukemani sanan. Sellaisesta pahvi-sivuisesta kirjasta, AU-TO. Menin ihan tohkeissani isän luo; 'Isi, isi, katso, auto!!!' 'Joo joo, mene näyttään äidille.' 'Äiti, äiti, auto, auto!!!' 'Joo joo, niinpäs onkin'. Seuraavana päivänä lukeminen oli mulle jo vanha juttu, mutta vanhemmat oivalsi osaamiseni vasta silloin.

    - Sini O.

    VastaaPoista
  36. Reuhurinteen Aapinen on arvottu. Onni potkaisi nimimerkkiä Anu (Niunau-blogi). Laitahan osoitetietosi satu (ät) suomi (piste) is, niin laitamme kirjan tulemaan postissa. Onnea voittajalle ja kiitos paljon kaikille vastaajille!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...