Itse olen erikoistunut pieniruokaisten lasten syöttämiseen viekkaudella ja vääryydellä. Paras tapa on antaa vauvan käteen jotain uutta materiaalia (leivinpaperia, folioa, lankaa tai pullonkorkki), jonka se vie satavarmasti suuhunsa, monta kertaa. Kun suu aukeaa, siihen väliin sitten tuikkaat puuron. Toinen konsti on erilaisten äänten päästeleminen. Köhiminen, sihiseminen ja viheltäminen (laulaminen on nähty) muun muassa hämää kersaa niin, että se jää tuijottamaan sinua ja suu aukeaa hiukan. Tsädäm.
Toinen konstini uusien motoristen taitojen aiheuttamiin yöjameihin on pinnasängyn pienentäminen. Jos se mahtuu möyrimään siellä valtoimenaan, se löytyy takuulla parkumasta kummallisista jooga-asanoista aamuyöstä. Kersa pitää jumittaa nukkumaan kylki-selkä-kylki -akselille pitkien sivujen alle laitettaville lakanakääröillä, jotka tekevät patjasta lievän kourun.
Näitä vinkkejä pitäisi jakaa paljon enemmän. Siispä pyydän: laittakaa jakoon oma lastenhoidollinen taikatemppunne, jota ei neuvolan ohjekirjasta löydä. Pieni vaiva teille, mutta ehkä suuri harppaus jollekin kanssamutsille!

