Lapsi, 3 vee, ilmoitti elokuussa, että hän haluaisi mennä balettiin. Tiedustelin asialliseen sävyyn, että miksi kaikista maailman harrastuksista juuri balettiin. Koska minä olen prinsessa. Vetäisin syvään henkeä ja koitin pitää naaman pokerilukemilla.
Tanssimisesta ei ole mitään pahaa sanottavaa. Eikä baletista. Eikä klassisesta musiikista. Mutta se oheissälä epäilyttää. Tiedän, että yllättävästä kiinnostuksesta tähän lajiin saan syyttää sitä possunpunaista röyhelömekkoa, jonka lapsi oli nähnyt balettia harrastavan serkkunsa päällä.
Koittakaa ymmärtää hankalaa suhdettani prinsessafantasiaan. Tajusin olevani feministi (ja melko lyhytpinnainen sellainen) 14-vuotiaana. Rähjäsin silloiselle poikaystävälleni, joka väitti, että lapsenteossa mies on keskeisemmässä osassa, koska se siittiö tulee mieheltä. Olin sitä mieltä, molempia tarvitaan kyllä ihan yhtä paljon - miehiä ja naisia. Aikani huudettuani nulikka heitti lisää bensaa liekkeihin väittäen, että miehet ovat älykkäämpiä kuin naiset, koska miehen aivot ovat kuulemma kooltaan suuremmat. Silloin ei ollut googlea, joten en voinut tarkastaa asiaa. Tyydyin rehellisesti rähjäämään. Sittemmin erosimme. (Yllättävää.)
Nykyinen mieheni teki feministiseen minääni vaikutuksen puuttumalla yhdellä italialaisella lentoasemalla siihen epäkohtaan, että vauvojen hoitopöydät on sijoitettu naistenhuoneen yhteyteen. Missä isä sen vauvanvaipan sitten vaihtaa? Mon dieu, miten ihana mies, ajattelin.
Tällaiset pienet yksityiskohdat liittyvät mielestäni johonkin isompaan ajatuskehikkoon. Jos mies on sitä mieltä, että on aina naista älykkäämpi, se kertoo alentuvasta suhtautumisesta puoleen maapallon väestöstä. Vastaavasti ajatus siitä, että mies voi hoitaa lapsia siinä missä nainenkin, taas kertoo korvien välissä olevasta tasa-arvon ihanteesta.
Okei, no miten tämä kaikki liittyy satubalettiin? No se, että liitän baletin äärimmäisyyteen vietyyn kaupalliseen tyttömäisyyteen - eli kaikkeen siihen, mitä en kestä. Vaaleanpunainen röyhelöpuku ja hempeän väriset sukkikset. Hyvä ryhti ja huomio ulkonäössä.
En haluaisi olla tuomitseva tiukkapipo. Minusta on todella ookoo, että tuttavaperheemme viisivuotias poika rakastaa Disneyn prinsessapukuja ja haluaa pukeutua tarhan naamiaisiin mieluummin Tuhkimoksi kuin Turtleksi. Aika tekopyhää, jos minusta ei sitten olisikaan ookoo, että oma lapseni - joka nyt sattuu olemaan tyttö - haluaisi tehdä samaa. Jos rajoitan lapsen valintoja vedoten sen sukupuoleen, niin tavallaan toimin ihan samalla tavalla kuin se pösilö, jonka mielestä tytöillä kuuluu olla tyttöjen ja pojilla poikien harrastukset.
Annan siis baletille mahdollisuuden. Balettipuku odottaa huomisen ensimmäistä kokoontumiskertaa eteisen naulakossa jumppapussissa. Tunnin jälkeen en sano Voi kun sä olit niin nätti! Sen sijaan sanon: Voi että, kun tanssit reipaasti, olit tosi rohkea!
Tanssimisesta ei ole mitään pahaa sanottavaa. Eikä baletista. Eikä klassisesta musiikista. Mutta se oheissälä epäilyttää. Tiedän, että yllättävästä kiinnostuksesta tähän lajiin saan syyttää sitä possunpunaista röyhelömekkoa, jonka lapsi oli nähnyt balettia harrastavan serkkunsa päällä.
 |
| Punainen vaate. |
Nykyinen mieheni teki feministiseen minääni vaikutuksen puuttumalla yhdellä italialaisella lentoasemalla siihen epäkohtaan, että vauvojen hoitopöydät on sijoitettu naistenhuoneen yhteyteen. Missä isä sen vauvanvaipan sitten vaihtaa? Mon dieu, miten ihana mies, ajattelin.
Tällaiset pienet yksityiskohdat liittyvät mielestäni johonkin isompaan ajatuskehikkoon. Jos mies on sitä mieltä, että on aina naista älykkäämpi, se kertoo alentuvasta suhtautumisesta puoleen maapallon väestöstä. Vastaavasti ajatus siitä, että mies voi hoitaa lapsia siinä missä nainenkin, taas kertoo korvien välissä olevasta tasa-arvon ihanteesta.
Okei, no miten tämä kaikki liittyy satubalettiin? No se, että liitän baletin äärimmäisyyteen vietyyn kaupalliseen tyttömäisyyteen - eli kaikkeen siihen, mitä en kestä. Vaaleanpunainen röyhelöpuku ja hempeän väriset sukkikset. Hyvä ryhti ja huomio ulkonäössä.
 |
| Ladies only. Kuva: Flickr/Piaser |
Annan siis baletille mahdollisuuden. Balettipuku odottaa huomisen ensimmäistä kokoontumiskertaa eteisen naulakossa jumppapussissa. Tunnin jälkeen en sano Voi kun sä olit niin nätti! Sen sijaan sanon: Voi että, kun tanssit reipaasti, olit tosi rohkea!
Ehkä voisit korostaa sitä, mitä supersankareita ballerinat ovat! (Tsekkaa linkki, aika lohdullista - nämä nuoret naiset tietävät mainiosti olevansa ennen muuta atleetteja, eivät prinsessoja!)
VastaaPoistahttp://aspookynightvaleintern.tumblr.com/post/60665745832/misandry-mermaid-hallucifer
Mahtava näkökulma, tää kiittää!
PoistaKirjoittelin tästä samasta aiheesta vuosi sitten, kun meidän prinsessamme oli kolmen: http://pikkuisenparempaa.blogspot.fi/2012/08/on-ihanaa-olla-tytto.html.
VastaaPoistaUskon vakaasti, että jos lapsi saa tykätä niistä asioista, joista tykkää, hänestä kasvaa tasapainoinen ja tervejärkinen nuori nainen. Minäkin tanssin pikkutyttönä balettia ja se puku oli i-ha-na! Isona minusta tuli matemaatikko, jonka mies jäi kotiin hoitamaan lasta, koska äiti karkasi töihin heti, kun se imetyksen puolesta oli mahdollista. Tervejärkisyydestä en tiedä.
Olen samaa mieltä, ei saa alkaa dissaamaan asioita, joihin lapsi kokee kiinostusta. Yritän siis olla hihittelemättä kun näen sen vaaleanpunaisen tyttöarmeijan siellä baletin pukkarissa...
PoistaÄlä huoli Satu! Se menee ohi. Noin viidennen balettitunnin jälkeen lapsesi keksii, että haluaa soittaa viulua kuten se yksi kaveri päiväkodissa. lapset vaan on sellaisia. Ne ei ota asioita niin vakvasti :-)
VastaaPoistaKyllä se tuon ekan balettitunnin jälkeen oli jo vähän että haloo, mä vihaan tätä. Opettaja on pelottava. (No olihan se musta joutsen aika ilmestys, myönnän.)
PoistaTäälä ihan samat keskustelut menosa 3- vuatiaan kans. Sai pikkuserkuiltaan piäneks jääneen vaaleenpunasen balettirimpsuihanuuden, ja se jos mikä aiheuttaa ällöväristyksiä äitille. "Isona haluan olla prinsessa ja ballerina." Huh. No baletti vaihtu kuitenki muskariin, kotona saa kattoo prinsessaelokuvia ja tanssia pinkissä unelmassans. Äiti purree hammasta, ja sannoo vaan et "Ai ku tanssit hianosti." Vastapainona kyl onneks pikkutraktoreillaki painellaan menemään.
VastaaPoistaVaikka äitiä kylmii prinsessaihanuudet, mikä mää oon niitä piäneltä tytöltä kiältämään. Itekki omat prinsessakaudet mukulana ollu, ja ihan hyvä tuli. :)
Sama täällä; noi traktori- ja autoleikit on kans pop. Mun henkilökohtaisesta näkökulmasta katsottuna tykkään prinsessaleikeistä eniten Tuhkimosta, koska silloin kersa siivoaa kuin maaninen sisäkkö ;)
PoistaHyviä kommentteja täällä! Ja vaikka mulla ei olekaan a) kasvatustieteellistä koulutusta; b) samanikäistä lasta (mutta kaksi vanhempaa siskonlasta, joita oon seuraillut), sanoisin silti, että tasa-arvoisuus pätee vahviten juuri sillon, kun ihminen - sukupuolestaan riippumatta - saa tykätä just niistä jutuista, joista tykkää ja saa siihen tärkeimmiltään kannustusta :)
VastaaPoistaMelkein kaikilla tytöillä on jossain vaiheessa nähdäkseni prinsessavaihe, ja se on näille tärkeä osa naiseksi kasvamista ja identiteetin rakentumista. Nää on näitä hetkiä myös, jossa vanhemmat voi tehdä todellisen karhunpalveluksen lapselle kieltämällä, vähättelemällä, omien traumojen / ideologioiden / fiilisten takia ohjaamalla toiseen, suoranaisella kieltämisellä (ja tämä ei nyt tarkottanut, että kuvittelisin sun tekevän niin :). Ja se prinsessavaihe menee ohi, don't worry!
Ulkonäön sijasta tanssimisen kehuminen on oikein hyvä idea! Kunhan muistaa kehua myös lapsen ulkonäköä sillon, kun se sitä selkeästi kaipaa kuulla olevansa sievä :) (saahan lapsi olla sieväkin?)
Ehdottomasti samaa mieltä: sukupuolivapaita valintoja puoleen ja toiseen. Siksi mua raivostuttaakin todella paljon, kun joku kommentoi jutussani mainitun pojan prinsessaleikkejä. Että "meillä ei kyllä tommoinen onnistuisi", "mikä tostakin isona tulee".
PoistaJos tyttö saa leikkiä Lumikkia, niin tottakai poikakin. Eihän tytöiltäkään kielletä hämähäkkimiesleikkejä.
:)
Aikuisbalettilaisena sanoisin, että baletti on kyllä oikeasti kivaa, röyhelöitä tai ei. Kunhan ei mennä siihen anoreksia ja verta vuotavat varpaat -vaiheeseen toki. Vaikka satubaletissa meininki onkin varmaan vähän eri, niin laji vaatii keskittymistä, kehittää koordinaatiota ja kehonhallintaa. Lisäksi ollaan balettiryhmässä mietitty, että jos pojat tietäisi millaisia ninjahyppyjä siellä välillä tehdään niin nekin olis siellä. ;)
VastaaPoistaUhka!
VastaaPoistaOlen lajin vastaisella rintamalla, koska jos lapsi kiinnostuisi siitä vakavissaan, niin lajin hurjat ulkonäköpaineet (tavoiteltu alipainoisuus) ja suorituskeskeiyys ahdistaisi sitten kouluiässä.
Noin muuten olen kyllä ihan samoilla linjoilla kanssasi lapsen valintojen rajaamattomuudesta sukupuolen perusteella.
Suoritus- ja ulkonäkökeskeisyys tosiaan vähän jännittää tässä muakin. Mutta kuten tuolla alempanakin tanssinopettaja sanoi, lastenkurssit ovat usein vielä aika leikkipainotteisia. Tai ainakin niiden pitäisi olla. Mä luulen että me kokeillaan sitä break dancea heti kun mukelo ylittää minimi-ikärajan.
Poista:)
Satu
Mä olen juuri vähän aikaa sitten päättänyt myös antautua pinkille ja prinsessoille, ballerinoille ja mitä lie kaikkea siihen kylkiäiseksi mahtuukaan. Ei siis todellakaan ole mun juttuni, mutta eipä sen mun juttuni kuulukaan olla. Oli aika kasvattavaa huomata ahdistuvansa jostain väristä näin aikuisena ja oikotie oivallukseen oli alkaa ajattelemaan pinkkiä värinä muiden joukossa. Viime viikon ajatuksia asiaan liittyen täältä http://elamankevatta.blogspot.fi/2013/09/tyttojen-juttuja.html :)
VastaaPoistaJuuri näin!
PoistaMä uskon, että tässäkin asiassa tärkeintä on se oma malli. Mä toivon että lapsi näkee mussa hauskan ja itseensä uskovan naikkosen, joka puhuu paljon ja välillä rähjää pienestä, ja joskus laittautuu nätiksi kun on menossa jonnekin tärkeään paikkaan. (Mut ehkä tuo on vaan toiveajattelua; todellisuus taitaa olla homssuinen akka, joka kohkaa pinkistä ja roikkuu aina tietokoneella) ;)
En tiedä, minkä nimisillä tunneilla teidän tyttö alkaa käymään, mutta yleensähän 3-vuotiaille ei ole tarjolla balettitunteja, vaan lastentanssia. Jos tytön tunnin nimi sattuu olemaan vaikka esibaletti, niin voit aina lohduttautua sillä, että sitä samaa lastentanssia se on mitä muillakin tunneilla ;) Noin pienten kanssa harjoitellaan vielä ihan perusasioita liikkumisesta ja ryhmässä toimimisesta, mukana voi toki olla mielikuvia keijukaisista ja prinsessoista (joita lapset yleensä itse viljelevät opettajaa enemmän), mutta myös sammakoita, pupuja, jättiläisiä... Tietysti tämä riippuu paljon opettajan tyylistä. Pikkutytöt tietty tykkää tulla tunnille pinkeissä hörhelöissään, mutta eipä siinä kovin paljon muu varsinaiseen balettiin vielä viittaa.
VastaaPoistaJos lapsi sitten sattuu innostumaan tanssimisesta enemmänkin, voitte myöhemmin kokeilla muitakin vaihtoehtoja kuin balettitunteja. Luovilla tunneilla pääsee hyvin tutustumaan omaan kehoon, tunteisiin ja mielikuvitukseen, mutta myös riehumaan ja purkamaan energiaa sekä oppimaan keskittymistä - mikäs sen parempaa :)
T. tanssija-tanssinope
Kersa rakastaa tanssia ja musiikkia. Eniten hän haluaisi break danceen, mutta ikäraja oli 5 vuotta... Sinne sitten seuraavaksi!
PoistaTämän 10 viikon kurssin nimi on nuorten lasten baletti, eli varmasti leikillä ja lauluilla on iso rooli. Eilen ekalla tunnilla olivat juurikin messissä mainitsemasi puput ja sammakot.
Mäkin olen haudannut meille annetut pinkit röyhelöjumppa-asut laatikon syövereihin. Olen myös kiitollinen että meidän 3-vuotias on perhepäivähoitoryhmänsä vanhin ja seuraavaksi vanhin on poika, päivittäiset prinsessavaikutteet minimoitu :) Toistaiseksi tytön lempiväri on musta ja jumppahousuiksi on vakiintuneet siniset legginssit, mutta kai se prinsessakausi jostain tunkee joskus joka tapauksessa. Jos oikein jaksaisi niin voisi miettiä tarkemmin, mistä tämä oma vastenmielisyys asiaa kohtaan oikein puskee.
VastaaPoistaKehoitan miettimään. Minua aina ihmetyttää, miksi pikkutytöt eivät saisi olla niitä röyhelöprinsessoja ja miksi äidit kärkkäästi tuovat esiin oman ällötyksensä pinkkiä ja röyhelöitä kohtaan. Sehän vasta on tukahduttamista.
PoistaNo siis... ainakin minusta pinkki ja röyhelöt olivat pikkutyttönä tosi i-ha-ni-a, mutta sitten vähän vanhempana, joskus kouluiässä, aloin inhota niitä. Niin kuin varmaan useimmat tytöt. Jos nyt aikuisena tunnustaa, että ne ovat oikeastaan ihan kivoja, niin sitä jotenkin taantuu takaisin pikkutytöksi.
PoistaMä (eli ylin anonyymi) en kyllä lapsenakaan tykänny kummemmin pinkeistä hörhelöistä, eli siitä ei mun kohdalla ole kyse... Enkä lapsen kuullen kyllä kauhistele niitä, mutta vielä kun pystyy valitsemaan lapsen puolesta niin tarjoan jotakin muuta. Mulle värit ei ole ongelma, tykkään itekin käyttää pinkkiä mutta prinsessoissa ja röyhelöissä tulee raja vastaan.
PoistaVastaisin 10:30:00 Anonyymille, että itselläni ainakin kyse ei olisi niinkään periaatteellisesta ongelmasta pinkin röyhelön itsensä kanssa, vaan siitä, miten usein se yhdistyy sellaiseen ulkonäkökeskeiseen maailmankuvaan, jossa etenkin tytöt joutuvat muutenkin melkoiseen pyöritykseen. Totta, mustavalkoinen kieltäminen on tukahduttamista, mutta minusta on varsin ymmärrettävää, jos äiti ei suin päin halua tytärtään sellaisen harrastuksen pariin, jossa on tapana huokailla nimenomaan sitä, miten kaunis harrastaja on.
PoistaItse olen Satun kanssa samoilla linjoilla: Antaisin harrastaa, mutta korostaisin tuota taitavuus- ja reippauspuolta asiassa.
Minullakin on vahva feministinen pikkupiru olkapäällä ja en ole suurenmoinen pinkin tai baletinkaan ystävä. En kuitenkaan ymmärrä, miksi pikkutyttöseltä pitäisi rajoittaa prinsessavaihetta tai pinkkivillitystä. Lisäksi olen aidosti sitä mieltä, että pikkuneitimme on hurmaava näky. Ulkonäön kehumisessa ei mielestäni ole mitään vikaa, jos kehuminen ja kannustus ei rajoitu vain siihen.
VastaaPoistaTäysin epätieteellisesti, oikein tukevasti mutu-pohjalta totean, että kyllähän me kaikki kaipaamme vahvistusta omasta viehättävyydestämme. Tämä on itsetunnonkin kannalta olennaista, eikä vähiten pikkutytöillä. Eikä kyse ole ns. objektiivisesta kauneudesta, vaan siitä, että opitaan näkemään kauniit asiat ympärillämme. Samoin pitää nähdä ne kauniit piirteet rakkaimmissamme. 3-vuotiaani lohkaisi muutama päivä sitten mummistani (80 v.), että tämä on kaunis. Teki ryppyiselle ja iästään liiankin tietoiselle mummilleni tosi hyvää... Samaisella mummillani on uskomattoman paljon silmää kauneudelle, aina kattauksesta kukka-asetelmiin ja lahjapaketointeihin. Nämä ovat niitä pieniä asioita, joilla voi tuoda luksusta arkeen.
Jos kritiikkiä pitää johonkin kohdistaa, niin siihen, että yhteiskuntamme on aina vain ulkonäkökeskeisempi ja siihen liittyvät paineet kohdistuvat yhä enemmän miehiinkin. Kauneuskäsitys ennen kaikkea on aika kapea ja odotukset kovia. En tiedä, onko tämä niin tavoiteltavaa tasa-arvoa.
Oipa ihana kirjoitus, kiitos! Feminsiti olen minäkin, mutta uskon, että ihmisen on tarkoitus nauttia kaikesta kauniista ympärillään. ja sehän onnistuu parhaiten, jos kauneuskäsitys on mahdollisimman avara.
PoistaMun 3-vuotias poikani aloitti juuri balettitunnit. Ryhmässä on kymmenen tyttöä ja yksi poika omani lisäksi. Niin toivon, että päiväkodissa ei kukaan ala inttää, että baletti on tyttöjen juttu. Toistaiseksi jätkä on nimitttäin ollut intoa täynnä ja tulee tunnilta maailman levein hymy.
VastaaPoistaPistin pojan balettiin, koska toivon, että hän hoksaisi jo lapsena tanssimisen olevan mahtava harrastus, ja baletti on ihan älyttömän hyvä pohja muille lajeille.
Feministinä ymmärrän kyllä vastentahtoisuutesi.Mutta miksiköhän kukaan ei ikinä huolestu siitä, tekeekö jääkiekko pojista väkivaltaisia kusipäitä?
Mä en muuten tajua vanhempia, jotka antaa tyttärensä harrastaa cheerleadingia. Ihan kamalaa.
annA
Baletti on sairaan hyvää tasapainoharjoittelua sitä aikaa varten, kun kersa kirmaa iskän kanssa kallioilla kiipeilemässä. ;)
VastaaPoista-Jenni
Kenenkään mielipiteet tässä keskustelussa ei näköjään ole ollut puolueettomia.. huoh. Ollaan innoissaan kun pieni tyttö lapsi pitääkin enemmän mustasta kuin pinkistä .. minkähän ikäisiä itse olette henkisesti..
VastaaPoistaBaletti on ensisijaisesti taidetta ja tanssia, vaativaa sellaista. Miehiä ja naisia tarvitaan lajissa. Pienet taaperot eivät vielä varsinaisesti siis harrasta muuta kuin SATUbalettia.