"Lapsenne ryhmässä on havaittu kihomatoja. Pyytäisimme vanhempia tarkkailemaan lapsiaan ja ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin."
Oh noh!! Sen muistan Suosikki-lehden lääkäripalstalta lukeneeni, että kihomadot eivät juoksentele vapaina pitkin lattioita, vaan niiden havaitsemiseksi täytyy tehdä lähellä kohdetta toteutettavaa observointia. Tuhosin viikon ruokahaluni hakemalla googlen kuvahausta hakusanalla "kihomato", että tiedän, minkälaisia lieroja sieltä vaipasta pitää tonkia purkkiin. Hrrr.
Aion säästää teidät tarkemmalta kuvamateriaalilta (voit tehdä haun omalla vastuulla), mutta kyse on sen verran pienistä kavereista, että niiden havaitseminen on hemmetin vaikeaa. Onhan siellä paskan seassa kaikenlaisia kuituja, rusinankuoria ja paprikanpalasia. Ja jotain epämääräistä nöyhtää, joka etäisesti muistuttaa karvanpaloja. Mutta mikään ei liiku. Kaikki on värjääntynyt ruskeaksi (yllättävää).
Mistä perhanasta tiedän, onko kääpiön takapuolessa matoja vai ei? Voiko apteekista ostaa jonkun matotestin, joka upotetaan ulosteisiin? Nyt on paniikkinappula pohjassa. Shit. Kirjaimellisesti.
Kuva: CircumerroStock
Jostain muistaisin kuulleeni, että muksun peppuaukon päälle voisi pistää muutaman sentin palan haavateippiä yöksi (ei satu poistaessa kovin paljoa ainakaan), mihin matojen pitäisi jäädä kiinni havainnointia varten jos niitä on. Tai sitten muksu nukkumaan alasti, ja ipanan nukahdettua yöllä taskulampun kanssa tutkimaan, näkyisikö ulos munimaan tulleita matoja. YÖK, YÖK, ja vielä kerran YÖK moisille öttiäisille!
VastaaPoistaOMG: tässähän on scifi-leffan aihio kasassa.
PoistaYksi äitiyden kohokohtia on ollut hetki, jolloin otsalamppu päässä (jos yrität taskarilla, niin olet ongelmissa, sillä tarvitset molempia käsiä...) tirkistelin nukkuvien lapsien peräaukkoja. Ja parisuhde on todellakin silloin niin avoin kun mahdollista, kun tutkit myös miehesi pyllyn samalla periaatteella :) Ja kyllä, kaikilla oli kihomatoja. Kahdesti. Perkele.
VastaaPoistaMä oon kyllä sen verran rajoittunut että tohon taskulamppujahtiin en pysty lähtemään mukaan. Juu ei...
PoistaKun lapsi menee nukkumaan niin n.tunti sen jälkeen tekee tutkimus matkan. Ja meillä tytöllä näkyi kyllä ihan selkeästi mikä matonen siellä liikkui kakan joukossa kun pottaan teki tarpeensa. Inhottava ajatus se on, mutta onneksi hyvällä käsihygienialla ja perus siivouksilla selviää. Ei kannata alkaa hyperventiloimaan sen enempää =)
VastaaPoistaMä olen ilmeisesti niin vieraantunut luonnosta, että en pysty kelaan näitä matojuttuja. En vaan pysty. Voi luoja.
PoistaEikun lääkitys päälle vaan koko porukalle ja kunnon siivous. Ja uusinta kuuri parin viikon päästä varmuuden vuoksi. Sillä siitä pääsee.
VastaaPoistaMut voikohan niitä lääkkeitä vetää, vaikka tartunnasta ei ole mitään varmuutta?
PoistaSeuraavaksi sit saadaan vesirokko ja siihen perään täiepidemia, njäänjää.
Taidan lähteä apteekkiin kyselemään - ennen kuin pyörryn kauhusta.
Meidän pojan päikyssä oli epidemia päällä myös. Meillä ei kellään ollut oireita, mutta päiväkodista ja neuvolasta tuli ohjeistus lääkitä koko perhe oli oireita tai ei - tämä siis kaikilla päikyn perheillä sama homma. Lääke otettiin yhden kerran (punaisia tabuja, jotka värjää shaiban). Mun mielestä helpompi ottaa se tablettiannos, kuin tutkia kaikkien tuotokset ja takapuolet ;)
Poistaminä olen kuullut vinkin, että mustalla kankaalla kun pyyhkii lapsen takamuksen, niin madot näkyy kätsästi siinä kankaassa sitten. onneks me ollaan vielä tältä ilolta säästytty. tsemppiä vaan matopuuhiin:)
VastaaPoistaHmm... mun miehellä on musta tyynyliina. Pitäisiköhän lainata sitä... :D
PoistaMinakin suosittelen matolaakkeita kaikille "varmuuden vuoksi". Meilla on ollut matoja kerran ja syotin perheelle laakkeet kolmena kuurina... eli 3krt 2 viikon valein. Syyna tahan munien sailymisaika ja matojen kehittyminen ... eli jos nain syo, niin on varmasti paassyt eroon *jos ei jostain muualta tule" ja samalla saastyy kauhealta siivous rumpalta...
VastaaPoistaJoo, toi vois olla hyvä.
PoistaMulla varmaan kestää vähän aikaa päästä tän kihomatojärkytyksen yli. Tää on niin lapsiper(s)heestä.
Jos se olikin vaan kutsu kevätjuhliin mut islanniks kihomato ja tervetuloa on hyvin samankaltaiset sanat? Tsekkaa vielä ukoltas.
VastaaPoista:D :D Hyvin mahdollista.
PoistaKyllä se lapsi raapii sitä pärshettään iltaisin, jos niitä matoja on.. Ei tartte tehdä sen kummempaa tutkimusta. Mutta joo, sen lääkityksen voi, saa ja kannattaakin ottaa ns. varmuuden vuoksi, siitä ei ole mitään haittaa, mutta se pitää heittää kerralla koko perheelle, liinavaatteet vaihtoon ja petivaatteet mahdollisuuksien mukaan pakkaseen (onneksi nyt on talvi). Näin sanoi mutsini, lääketyöntekijä jo yli 40 vuotta.
VastaaPoistaRaavintaa ei havaittavissa; se on ehkä positiivinen uutinen!
PoistaIpana meni muuten eilen yökylään anopille, joten kuinka sattuikin että sain samalla astetta tarkkasilmäisempää (ja kestävänenäisempää) apua ongelman kartoittamiseen.
Heips!
VastaaPoistaItse päiväkodissa työskennelleenä ja kahden jo kouluikäisen tytön äitinä tämä on tuttua hommaa - hengitä syvään ja paniikki pois! Kuulostaa niin paljon ällöttävämmältä kuin mitä on. Ensinnäkin EI varmuuden vuoksi lääkekuurien syöntiä - sitten ne eivät enää pure kuin tarvetta on!
Meillä tuo kutina on ollut varma merkki - jos lapsen on vaikea nukahtaa illalla tai heti kohta nukahtamisen jälkeen herää tuskaisea, kutisevana, niin sitten vaan lääkettä huuleen. Se lääke mitä me olemme ottaneet, on sellainen että koko perhe ottaa ekat napit ja kahden viikon kuluttua ottaa sitten uusinnan kaikki ne jolla oli oireita.
Lääkettä ottamista seuraavan päivänä olen vaihtanut lakanat koko porukalle ja tehnyt normaalin viikkosiivouksen, petivaatteden ja lasten pehmolelujen ulkona tuulettamisen kera. Mitään pakastamisia tai saunottomisia en ole tehnyt. Olen myös vessan pesua tehnyt matohavainnon yhteydessä vähän pidemmän aikaa (n vkon) päivittäin. Ja lasten käsi- peppupyyhkeitä vaihtanut tiheämmin.
Käsienpesua joka välissä kannattaa tehostaa, kynnet pitää lyhyinä ja ns. sormiruokaa syödä mahdollisimman vähän.
Tartuntatautiliiton sivulta ainakin täihin (voi pojat, kihomadot on ihan pikkujuttu niihin verrattuna!!) hirvittävän selkeää infoa asioista. Toisalta tieto lisää tuskaa, joten kannattaa ehkä pysyä pois netistä ....
Ja korostan vielä että en ole terveydenhuollon ammattilainen, vaan ihan vain äiti-kollegasi, joka kuvittelee tuntevansa ainakin osan kokemastasi tuskasta ja inhosta. Siksi kirjoitin tämän, en paasatakseni tai neuvoakseni!
Voima olkoon kanssasi!!
Doris, tämä oli oikeasti tosi hyödyllistä tietoa! Kiitos :)
Poista