Kympin nainen

Naisten kymppiin on enää kolme viikkoa. Jösses, mihin tämä kevä on mennyt! No ainakin lenkkipolulle. Mutsien kymppi -juoksuporukan jäsenistä kaikki ovat edelleen hengissä ja hyvässä voinnissa. Ja niin hemaisevan sporttisen näköisiä, että. Katsokaa vaikka, jos ette usko.

Tämä on ollut mieltä ja ennen kaikkea juoksukuntoa avartava kevät. Olin nimittäin vielä helmikuussa aivan varma, että en mitenkään pysty suoriutumaan kymmenen kilsan hölkästä pyörtymättä tai pissaamatta housuun*. Mutta pakkohan se oli yrittää. Aloin noudattaa Esportin Harrin ohjeita. Me juoksuporukan mutsit jaoimme vertaistukea blogeissamme ja lietsoimme toisiamme ja toivottavasti myös muita lukijoita lenkkeilemään. Omassa facebook-ryhmässämme olemme sumplineet kyytejä Esportiin, hihitelleet puskakakkosille, lähetelleet valokuvia juoksulenkkien varsilta ja vertailleet perussykkeitä. Meillä on ihan supermahtava porukka! Kyllä näiden naisten kanssa on kivaa juosta kymppi ja kilauttaa skumppalasit yhteen.

Ja sitten. Eilen jaksoin JUOSTA 10.9 kilometriä ILMAN TAUKOJA. Suu oli korvissa, vaikka polvia vähän särki. (Siis vähän niinkun hyvän seksin jälkeen. Aijjettä.)

Näillä teeseillä pääsin tavoitteeseeni:

- Kumilanka venyy parhaiten, jos sitä venyttää hitaasti. Olen juossut viimeiset vuodet 5 km pituisia lenkkejä noin kahdesti viikossa. Päätin venyttää lenkin pituutta varovasti. Lisäsin viikkoon kolmannen lenkin, jonka tein joka kerta hitusen edellistä pidempänä. Ensin 5,5 kilsaa. Sitten kuusi. Seuraavalla viikolla seitsemän. Kasi ja puolikas... Ja nyt eilen, melkein 11! Kolmannen lenkin vähittäinen pidentäminen tuotti tulosta. (Islannissa asuva kanssasisareni, lenkkeilyä harrastava Piia, kiitos tästä neuvosta!)
- Venyttely. Venyttely. Venyttely. Parantaa muuten ainakin minun lenkkikestävyyttä. Venyttelen jokaisen juoksun jälkeen isoimmat lihakset lyhyillä, noin kymmenen sekunnin mittaisilla venytyksillä. Kerran viikossa käyn joogassa, ja joogan jälkeisenä päivänä teen sen pitkän lenkin.
- Maha tyhjänä. Yhden kerran söin lihamureketta tuntia ennen kuuden kilometrin lenkkiä. Lyllersin pitkin lenkkipolkuja kuin susi kivisäkki mahalaukussa. En tehnyt toiste sitä virhettä. En syö ennen lenkkiä kolmeen tuntiin kuin korkeintaan banaanin. Juoksen yleensä kello 22. Se tarkoittaa tukevaa lounasta ja neljää tuntia ennen lenkkiä välipalaa, joka koostuu banaani-skyr-hapanmaito-smoothiesta ja parista leipäpalasta.

*) Olisin pystynyt juoksemaan eilen 12 kilsaa, mutta oli pakko oikaista - kiitos paksuilun seurauksena löystyneen seurapiirirakkoni - kotiin kuselle.  Että ei se  Mutsien kympin  Tena-sponssi ainakaan meikän kohdalla hukkaan mene :)