Tietoa mainostajalle ›

16.5.13

Päiväkodin valinta

Eletään jälleen sitä aikaa vuodesta, kun monissa kodeissa odotetaan tietoa ensi syksyn päivähoitopaikoista. Irtosiko paikka sieltä, mistä eniten haluttiin? Päästiinkö siihen kodin lähelle, vai pitääkö herätä kolmea tuntia ennen työpäivän alkua joka jumalan arkiaamu ja käyttää vähintään tunti päiväkotilogistiikkaan, lumisateella puolitoista?

Oma 3-vuotiaamme on kunnallisessa päivähoidossa viiden minuutin kävelymatkan päässä kotioveltamme maanantaista perjantaihin kello 9-17. Mukavat opettajat, kiva piha, paljon kaksikielisiä lapsia ja joka päivä kehittävää ohjelmaa. Huippupaikka.



Kun aikanaan täytimme päiväkotipaikkahakemusta, meillä oli kaksi kriteeriä: läheinen sijainti ja päiväkoti, jonka toimintaan ei tarvitse itse osallistua.

Talkootyötä, myyjäisiä, ruoanlaittoa, siivousvuoroja ja viikoittaisia vanhempainkokouksia. Ei kiitos. Päiväkoti on omassa kapeakatseisessa maailmassani lapsen paikka, ei aikuisten.  En halua osallistua päiväkodinopettajan rekrytointiprosessiin, koska en tajua lastentarhanopettajien pätevyyden arvioinnista mitään. En minä herran tähden laitosinsinööriäkään osaisi rekrytoida. Lastentarhanopeettajalla  on ainakin oman perheeni elämässä niin suuri merkitys, että en halua perustella valintapäätöstä mukavalla ensivaikutelmalla, koska mitään muuta en osaisi arvioida. Sitä paitsi pyöritän mieluummin ne lihapullat kotona lapsen seurassa kuin kymmenen muun vanhemman kanssa päiväkodin laitoskeittiössä. Sen takiahan se lapsi siellä päiväkodissa on, että me vanhemmat voimme käydä töissä. Niinpä valitsimme kaupungin päiväkodin, ja hyvin on toiminut. Meillä.

Vanhempainyhdistysvetoisella toiminnalla on saletisti uskolliset ja tyytyväiset kannattajansa. Tilanteita ja tarpeita on monenlaisia. Siksi olisikin kivaa kuulla, millaisten matriisimittarien avulla te muut suorititte päivähoitopaikkavalinnat. Vai jäikö käteen musta pekka: tunti poikittaisliikenteessä?

48 kommenttia:

  1. Muksun tämän hetkinen päiväkoti on valittu sillä perusteella, että se on ainoa, jossa tässä kaupungissa saa meidän ajoittain tarvitsemaa vuorohoitoa. Ei tosin lapsen ryhmässä, mutta sentään päiväryhmästä voi tehdä hyppäyksiä vuoropuolelle tarvittaessa (tällä hetkellä päivittäin).

    Ollaan autoton yh-perhe, ja kotia lähempänä olisi ollut 2 pienempää ja minusta paremman kuuloista vain päivähoitoa tarjoavaa paikkaa. Vaikka asutaan keskustassa, joudun ensin aamulla pyöräilemään 2km lasta tarhaan ja sen jälkeen 1km takaisin bussipysäkille, koska päiväkoti sijaitsee kaukana melkein kaikesta julkisesta liikenteestä.

    Vaikka muksun oman ryhmän henkilökunta on todella mukavaa ja pätevän tuntuista, useimpina päivinä kulkeminen ketuttaa kyllä todella pahasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella, että ketuttaa. Valoisaan aikaan kuljetusliikunta saattaa olla ihan piristäväkin juttu, mutta talvella... No, onneks on kesä tulossa!

      Poista
  2. Meillä oli vain yksi kriteeri: läheltä! Tai no, kyllä niiden lähellä sijaitsevien paikkojen suhteen tuli sitten tehtyä vertailua ja yhdestä sain kuulopuheiden ja oman visiitin perusteella mieleisimmän kuvan, joten sitä aloin sitten pommittaa. Ja siinä onnistuin. :)

    Olen tosi tyytyväinen tähän tavalliseen kunnalliseen päiväkotiin. Mukavat ja pysyvät ja kokeneet hoitajat, lapsi viihtyy ja mikä parasta, tuollakaan ei vanhemmilta edellytetä mitään toimintaa. Sopii meille! :)

    VastaaPoista
  3. Meillä vuoropäiväkoti oli ainut vaihtoehto, ja sinne lapset pääsivätkin. Onneksi se sijaitsee ihan työmatkan varrella ja on muutenkin mukava paikka. Enpä muuten edes tiennyt, että joissain (yksityisissä?) päiväkodeissa voisi itsekin joutua aktiiviseksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsittääkseni kaikissa yksityisissä päiväkodiessa ei ole osallistumisvelvoitetta; enemmän kai niissä, joissa vanhemmat omistavat päiväkodin.

      Poista
  4. Mekin haettiin kunnalliseen lähipäiväkotiin aikoinaan (2 vuotta sitten).
    Paikat saatiin sieltä ja hyvin on mennyt. Päiväkoti on uusi ja iso, yli 80 lasta. Vaan ei ole haitannut, kun tilat ovat sen mukaiset. Lisäksi paikassa on erittäin hyvä ja lämminhenkinen henkilökunta. Joten tosi tyytyväisiä ollaan kunnalliseen päivähoitoon, ei vielä ole tullut mitään valittamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä: kunnan päiväkoti on tosi iso. Mutta eri ikäluokille on eri ryhmät; 3-vuotias on vielä nuorimpien ryhmässä ja siellä on 6 hoitajaa (4 täysiaikaista ja 2 täydentäjää) 16 lasta kohti.

      Poista
  5. Kunnallinen päiväkoti. En minäkään halunnut ryhtyä siivousvuoroja sopimaan kenenkään ventovieraan kanssa, saati että siihen siivoamiseen olisi ollut aikaakaan, ja vaikutti asiaan myös kunnallisen sopivat aukioloajat ja se, että varahoitopaikkaa ei tarvitse käyttää koskaan. Saa olla tutussa paikassa ja aina on paikalla tuttuja hoitajia, vaikka omahoitaja olisikin kipeänä tai lomalla tai jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kun joskus on aikaa siivota, niin mieluummin kotona :)

      Poista
  6. Täällä tuhannen korvessa ei ole mitään yksityisiä päiväkoteja. Itseasiassa kunnallakaan ei ole tarjota, kuin yksi päiväkoti. Ja neljä ryhmäperhepäiväkotia. Ja pari perhepäivähoitajaa. Tällä hetkellä pojat ovat perhepäivähoitajalla ja kun ensi syksyksi täytyi löytää uusi paikka (hoitaja jää eläkkeelle) oli kriteerinä mahdollisimman pieni ryhmä, mielellään perhepäivähoitaja. Ja perhepäivähoitajalle pojat sitten pääsivätkin. Meillä tosin tähän on perusteluna muukin kun "mä vaan haluan", sillä toisen lapsen sairaus vaatii infektioiden karttamista. Vähä tasapainoilua kun toinen lapsi olisi varmasti hyötynyt päiväkotiryhmästä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienemmillä paikkakunnilla ei tosiaan ole paljoa valinnan varaa.

      Täällä Islannin pääkaupunkiseudullakin ollut aika täyteläistä viime vuosina; paikkaa saa jonottaa ihan huolella, ja vaikka vaihtoehtoja on monia, ne ovat kaikki olleet täynnä. Että hyvin usein on käynyt niin, että on pitänyt ottaa se paikka, jota ekana tarjotaan. Yksityisiin päiväkoteihin taas tarvitaan tyyliin suosittelijoita, tai muuten niihin ei ole toivoakaan päästä...

      Poista
  7. Kunnallinen täälläkin, perusteena oli välimatka. Päiväkoti on n. 100 metrin päässä meistä. Oltiin onnekkaita, kun päiväkoti osoittautui tosi kivaksi ja henkilökunta mukavaksi. Mä en itse asiassa tiedä missä niitä julkisuudessa esiintyviä paskapäiväkoteja tyrannitäteineen (jotka teippaa lapset tuoleihin) oikein on koska kaikki keiden kanssa puhun työpaikallakin, on tyytyväisiä päiväkotiinsa.
    Noh, olemme just muuttamassa ja uusi päiväkoti (vaikkakin lähin) on 1,2km päässä uudesta kodistamme ja hieman isompi kuin nykyinen, joten katsotaan miten siellä sitten menee.
    Meillä on vanhempaintoimikunta, jonka toiminta lähinnä keskittyy jokakeväisen päiväkodin ulkoilutapahtuman (Nuori Suomi) yhteydessä tapahtuvaan makkaranpaistoon ja sen myyntiin. Niillä rahoilla kustannamme jotain pientä ylimääräistä lapsille, esim. tänä vuonna ostettiin muutama djembe-rumpu. Vanhempaintoimikunnan tilin kautta kierrätetään myös teatterirahoja, koska päiväkoti ei sellaisia saa enää vanhemmilta suoraan kerätä (jos lapset lähtee maksulliseen teatteriin niin vanhemmat maksavat sen vitosen vanhempaintoimikunnan tilille ja vanhempaintoimikunta sitten maksaa laskun).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuullostaa hyvältä! Toivotaan, että uudessakin paikassa jatkuu sama, hyvä meno.

      Poista
  8. Meillä tyttö aloittaa elokuussa päiväkodissa ja saatiin paikka sieltä mistä ykköstoiveena haluttiin :) Kunnalliseen menee ja etäisyys noin 10min kävellen. Pelkkää positiivista palautetta kuulunut kyseisestä päiväkodista, vielä kun ei omakohtaista kokemusta ole :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä tulikin mieleeni... Kaikkein parasta sisäpiiritietoa päiväkotien tilasta olen saanut, kun eksyin kerran samaan baariin viikonloppuiltana lastentaranopettajien kanssa. ;)

      Poista
  9. Sijainti, sijainti, sijainti... Need I say more? Lapsemme aloitti päiväkotiuransa tammikuussa ensin parin kilometrin päässä (joka vaati toisen auton ostamisen) ja luojan kiitos uusi paikka saatiin siitä ykkösvaihtoehdosta pari kuukautta myöhemmin (auto myytiin samalla). Nyt lapsen tarha on 50 metriä kotiovesta. Ihanaa! Aikanaan valintaan sijainnin lisäksi vaikutti se, että tarha on liikuntapainotteinen. Mikä taas tarkoittaa sitä, että lapsemme saa riehua apinanraivolla ohjatusti koko päivän ja nauttii siitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 50 metriä! Tuo on jo silkkaa luksusta :)

      Poista
  10. Saatiin kunnalliseen päiväkotiin paikka osapäivähoitoon. Sijainti ratkaisi, päiväkoti on etupihallamme.
    Taidepäiväkoti, jossa on kuvataide-, musiikki- ja draamaopetusta sekä halutessa soitinopetusta saatavilla olisi haaveissa joskus kun meillä on auto ja aikaa kuskata. Mutta nyt mennään tällä.

    Tosin nyt jo stressaan opiskelujen ja perhe-elämän yhdistämistä ja 1,5-vuotiaan selviytymistä päiväkodissa...

    http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/kurkistus-syksyn-opiskelusuunnitelmiin-ja-aitienpaivaan/

    VastaaPoista
  11. Kieli! Haluttiin ehdottomasti äidinkieliseen hoitoon ja sinne onneksi pääsi, kun satuttiin hakemaan semmoseen saumaan että oli vapaa paikka. Muutenkin tuo 8-paikkainen ryhmäppk on aivan jees, ei mitään valittamista :) olen tosi iloinen että tytön päivät kuluu nyt saameksi, suomea se varmasti oppii muutenkin, mutta saamea ei kuule päiväkodin ja mun lisäksi kuin satunnaisia kertoja viikossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieliasia on muuten tärkeä. Mä olen kokenut sen tosi isona etuna, että kersan nykyisessä päiväkodissa on paljon kaksikielisiä. Näin se ei tunne olevansa ainut untamo, joka solkottaa välillä kahta kieltä sekaisin...

      Poista
  12. Me valittiin aikanaan perhepäivähoito, koska kaikki lapset meni hoitoon jo alle 1 vuotiaana. Perusteena meillä oli, pieni ryhmä ja yksilöllisempi hoito. Tuuira meillä oli hoitajissa. Eka hoitaja hoiti vanhinta pari vuotta kunnes jäin ekalle äitiysvapaalle ja muutettiin ja toinen kahta nuorimmaista kaikkiaan kai jotain 6-7 vuotta. Jälkimmäisen hoitajan kanssa ei enää vikoina vuosina paljon tarvinnut neuvotella, hommat hoitui kuin itsestään, me tunsimme hoitajan ja hoitaja meidät !

    Isompana lapset sitten olivat kunnallisessa päiväkodissa ja en kyllä edes miettunyt muita vaihtoehtoja. Sijainti piti kyllä olla mahdollisimman lähellä. Tosin täsät poikkeuksena en koskaan hakenut lapsilleni paikkaa tien toisella puolella olevaan päiväkotiin, koska en pitänyt paikan koosta (liian iso), hengestä enkä osasta henkilökuntaa (nyrpeitä aina jos tulit hakemaan lasta 16.55...). Sen verran tuli kokeiltua perhepäivähoidon varahoitopäivinä tuota päiväkotia, etten vapaahetoisesti edes eskariin lapsilleni paikkaa sinne hakenut.

    Onneksi meillä oli silloin käytössä 2 autoa, joten logistiikka ei ollut ongelma. Nykyään on vaan 1 auto, koska enää ei tarvitse roudata lapsia päiväkotiin ja hoitavat ison osan harrastusmenoistakin itse bussilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "itse bussilla". Oih, ajan kulumisessa tosiaan on myös monia hyviä puolia :)

      Poista
    2. Jep niin se aika kuluu... nyt jo melkein haikeudella lueskelen teidän muiden juttuja alle kouluikäisistä. =)

      Lisäksi meillä osa kavereistani kauhisteli, kun 7-vuotias kulki ekalla luokalla bussilla kouluun (2,5 km kävelymatkan takia)... ja kulki myös bussilla 8-vuotiaana luisteluharkkoihin 10 km päähän.
      Osa sitten toisaalta ihasteli, että on teillä itsenäiset lapset. Olen tähän aina vastannut, että laiska äiti kun ei kaikkea jaksa valmiina tarjoomaan. =)

      Poista
  13. "Taidepäiväkoti, jossa on kuvataide-, musiikki- ja draamaopetusta sekä halutessa soitinopetusta saatavilla" - no huh, ehkä lapsi pärjäis vähemmälläkin? Onko tuommoisia ylipäänsä olemassa? Tavallisessakin päiväkodissa on kyllä tarjolla ohjattua askartelua, lauluhetkiä ja retkiä lähimetsään, silleen ikätasoon sopivassa haastavuusluokassa.

    Ihan mahtavaa, että Helsingissäkin on mahdollista saada saamenkielistä päivähoitoa! Oikein!

    Meillä päiväkodin valinnan ratkaisi myös sijainti; kunnallinen päiväkoti sijaitsee viereisellä tontilla. Lapsi on helppo kuskata hoitoon, vaikka olisi itse ripulissa ja kuumeessa.

    Eilen juuri pihatalkoissa haravoin päiväkodin pihaa viime syksyn lehdistä, mutta kyseessä oli vanhempainyhdistyksen järkkäämä puhtaasti sosiaalinen tapahtuma (josta tosin päiväkotikin ilahtuu). Vastikään kuulin juttua espoolaisesta yksityisestä päiväkodista, jossa vanhemmilla on viikottaiset talkkarivuorot, joihin kuuluu talvisin myös lumityöt. Juu ei kiitos.

    Venni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu en kyllä lähtisi minäkään säännöllisesti lapioimaan lunta kenenkään takapihalle, jeesus sentään. Mieluummin käyttäisin sen ajan rakentamalla ite lumiukkoja kersan kanssa.

      Poista
  14. Minun lapseni, ensi syksyn ekaluokkalainen, on viihtynyt kaupungin päiväkodissa mainiosti viisi vuotta. Myös me vanhemmat olemme olleet hoidon laatuun oikein tyytyväisiä. Ihan turhaan kunnallisia päiväkoteja parjataan ihan vain siksi, että ne ovat kunnallisia.

    Jaksan aina ihmetellä yksityisiä ties-mihin-painottuneita päiväkoteja, joiden tarkoitus on muka kehittää lasta erityisesti. Oikeastihan tarkoitus on pönkittää vanhempien egoa.

    Lapseni oli ollut pk:ssa vuoden, kun talon johtaja vaihtui. Hän linjasi ensitöikseen "painotukseksi" leikin. Parempaa painotusta ei voi olla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo egonpönkitys on kyllä välillä valitettavan totta - ainakin sellaisissa päiväkodeissa (ja kouluissa, harrastekerhoissa, ylipäätään missä tahansa sosiaalisissa ryhmissä), joihin on todella vaikea päästä sisään ilman, että tuntee sisäpiiriläisiä = saa suosittelijoita. Koska haluan päästä eroon keskiviikkokerhojen tapaisista suljetuista pippeliklubeista, niin en kyllä näe mitään järkeä tukea samanlaista toimintamallia päivähoitopaikkatasollakaan...

      Vaikka kutsuisivatkin sitten tasapäistäväksi demariksi, ihan sama :D

      Poista
    2. Meidän lapset oli yksityisessä päiväkodissa, enkä ainakaan tietoisesti :) ajatellut mitään pönkitystä. Kunhan vaan tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Lapsille. Joissain harrastuksissa ovat myös olleet, joissa olen huomannut, että muiden lasten vanhempien tulotaso huitelee pilvissä meidän perheeseen verrattuna. Enkä silloinkaan ole etukäteen tajunnut laittavani lasta "vanhempienpönkitysharrastukseen" mutta oonpahan sitten lasta viedessä ja hakiessa huomannut olevani muihin vanhempiin verrattuna köyhä resupetteri.

      Poista
    3. En tarkoittanutkaan, että kaikissa yksityisissä päiväkodeissa olisi pönötys etusijalla :) Tarkoitin tuon edellisen enemmänkin yleisenä huomiona, että mitä suljetummat ympyrät ja mitä enemmän on sosiaalisista suhteista kiinni pääseekö johonkin ryhmän jäseneksi vai ei, ryhmän jäsenyydestä tulee statussymboli.

      Poista
  15. Meillä täällä suuren kaupungin kehyskunnassa ei edes ole yksityisiä päiväkoteja, joten sillä mennään mitä on. Ja tarjontahan on mielestäni ylisuuret ryhmät (jotain 20 lasta / ryhmä), keskitetyssä laitoskeittiössä valmistetut sapuskat, jotka ovat samoja koululaisten kanssa (ennen kuin lapseni meni päiväkotiin luulin päiväkodeissa tarjottavan laadukkaampaa ruokaa kuin peruskoulussa) ja -no- meidän kokemuksen mukaan ihan ok tädit töissä, mutta ei ne nyt mitään hehkutuksen arvoisia ole olleet.

    Ei ihan hirveästi tarvinnut miettiä otanko esikoisen pois päiväkodista kun jään vauvan kanssa kotiin. Vaikka se ykkösprioriteetti päiväkodille, eli välimatka, olikin oikein passeli. Päästiin lähimpään mihin haluttiin, mikä on siinäkin mielessä meille tärkeätä, että emme halua opettaa lastamme siihen, että päiväkotiin ja muuallekin mennään aina autolla. Koemme ihan esimerkkimielessä(kin) tärkeäksi kulkea siirtymiä kävellen ja pyörällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin diggaan kävellä lapsen kanssa tarhaan. Välillä mennään rattailla, joskus pyöräntarakalla minä pyörää taluttaen. Se on kiva tapa aloittaa aamu :)

      Poista
  16. Meillä valinta meni (ja menee) kielen mukaan: isänkieli on ranska, ja sillä haluttiin hoitoa. Sen jälkeen ruvettiin vertailemaan paikkoja, ja päädyttiin ranskalaiseen Jules Verne -"kouluun", koska siellä on taustalla Ranskan valtion opetussuunnitelmat, taloudellinen tuki ja prestiisi, joka sitten auttaa pitämään henkilökunnan tason korkealla. Matkaa kertyy enemmän kuin naapuritalon tarhaan, mutta toistaiseksi (nyt 4. vuosi menossa) se on ollut sen arvoista, lapsesta on kasvanut vahvasti kaksikielinen ja -kulttuurinen. Ja vaikka on yksityinen päiväkoti, niin ei kyllä tarvitse siivota tai pyöritellä lihapullia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieliasia on tärkeä! Jos Islannissa olisi suomenkielinen päiväkoti, niin yrittäisin toki saada kersan sinne. Eikä kaikissa yksityisissä päiväkodeissa tosiaan olekaan tuota osallistumispakkoa (täällä Islannissakaan, Suomen tilannetta tunnen vähän heikommin).

      Poista
  17. Minä mitään valinnut... alueella on useampi kunnallinen päiväkoti, joista yhdessä oli yksi paikka vapaana silloin, kun esikoiselle paikkaa haettiin. Minulle on vuosien saatossa syntynyt viha-rakkaus -suhde ko. päiväkotiin, mutta kertaakaan en ole harkinnut vaihtamista toiseen paikkaan. Aika monenmoista on näihin vuosiin mahtunut, kun toinen lapsista ei ole ihan tavallinen lapsi.

    Kuopuksen kanssa sen verran on valittu, että pyysimme ja saimme lapsen samaan integroituun erityisryhmään, jossa esikoinenkin vuoden oli. Se on ihan huippu ryhmä! Kaksitoista lasta ja neljä työntekijää, joista yhden ammattitaito aivan omaa luokkaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, että välillä on vaan otettava se paikka, joka osoitetaan, ettei jää kokonaan ilman...

      Poista
  18. Lähellä olevista päiväkodeista valitsin. Esikoisen aikana olin aktiivinen kävin paikan päällä katsomassa ja tutustumassa kahteen eri (kunnalliseen)vaihtoehtoon ennen hakemuksen laittamista. Ryhmäperhepäivähoito kiinnosti pienen ryhmän takia, mutta tilat olivat surkeat. Sisällä haisi homeelta ja ummehtuneelta, eikä ollut omaa leikkipihaa, lapsi oli vasti 1,5v joten päivittäiset kulkemiset autotien yli puistoon. Toinen oli peruspäiväkoti, lähellä ja osottau loistopaikaksi. Paikasta rummutettiin leikkipuistossakin, alueen paras paikka, pysyvin henkilökunta jne.

    Nuoremman kanssa olimme muuttaneet välissä, hain ensin toiseen lähipäiväkotiin, mutta esikoinen oli siellä puolipäiväeskarissa ja ryhmässä kiertävä angiina hoidettiin pk:n taholta aika laiskasti. Yksi aktiivinen äiti sai sitten pk:n kanssa sovittua, että tulivat ottamaan näytteen kaikilta.(Parhaimmillaan 5 angiinaa koko perheellä peräkkäin, kun tarttui oireettomilta aina uudelleen)Sitten puistossa äidit rummuttivat toisen päiväkodin puolesta ja siellä käytettiin esim. käsidesiä. Siinä kohtaa antibioottiallergisen lapsen kanssa se tuntui tärkeältä kriteeriltä. Tyytyväinen olin, lapsi oli siellä 4v.
    Puistuissa siis kannattaa avata suunsa ja kysellä, mitä lähipäiväkodeista suositellaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai hitto noi homeongelmat ovat kyllä maailman eniten perseestä...

      Poista
  19. Lähtökohta oli sijainti. Kunnallinen olisi ollut täysin väärään suuntaan molempien vanhempien työpaikasta, ja Espoosaa ei tällä hetkellä pääse muualle kuin omalle päivähoitoalueelle (työpaikan lähellä olisi kunnallinen, mutta sinne ei toisesta espoolaisesta piiristä pääse). Näin ollen päädyttiin työpaikkani vieressä olevaan yksityiseen kansainväliseen päiväkotiin, josta tutuillamme oli positiivisia kokemuksia. On osoittautunut todella hyväksi ja lapsi viihtyy selvästi. Vaikka oman lounaan vieminen joka aamu onkin hieman rasittavaa. Ovh hinta näytti kovalta mutta yksityisen hoidon tuki+kuntalisä tekevät maksusta loppujen lopuksi vain 50€ kalliimman kuussa kuin kunnallinen. Ihan kiva bonus että lapsi oppii englannin jo heti pienestä. Ehkä siitä hyötyä esim matkustaessa tai jos lähdemme ulkomaille töihin jossain vaiheessa. Itsemme pönkityksellä ei ollut mitään tekoa yksityisen valinnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuossa ei tosiaan ole suurta hintaeroa - ihan yllätyin! Arvostan myös tuota toisten kielten ja kulttuurien läsnäoloa.

      Poista
  20. Location, location, location! Ipanat voi viskata parvekkelta aidan yli tarhaan tai kävellä vaihtoehtoisesti sen 50 m. Bonuksena paikka on sellainen kehityshenkinen kokeilupaikka. Mutta on yksi iso mutta.

    Tämä uusiolähiö on niin superlapsiperhekehitysmyönteistä, että tänne perustettiin oma kaupungin eka tarhan vanhempainyhdistys. Johon imetyshuuruissaninlupauduin mukaa. Idea on mitä mahtavin lapsille ja myös puuhasteluhenkisille askartelijavanhemmille, mutta väsyneelle ja kädettömälle se on helvetti. Olen myös hallituksessa, koska en kehdannut kieltäytyä niissä samoissa huuruissa. Se vaatii just niin paljon vaivaa ja aikaa kun vaan voi kuvitella. Toki olen oppinut tuntemaan paljon porukkaa, ihan nastoja mutseja ja lapsille onmmahdollistettu paljon kivaa, mutta.. Mä en ole tota tyyppiä, vaikka haluaisin. Mutta kaksien joulumyyjäisten jälkeen osaan keittää helvetin hyvää sinappia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän asian viereistä, mutta: Onnittelut sinapinkeittotaidosta! Ei ole mikään ihan helppo homma. (Kokeilin kerran, mutta siitä tuli liisteriä. Ketsupin valmistaminen oli helpompaa)

      Poista
  21. 250 metriä ja näin on ekaluokkalainen ja 2-vuotias omilla "työpaikoillaan". Eli koulun yhteydessä toimii sisarusryhmämuotoinen päiväkoti. Perhepäivähoitoa en harkinnut, koska meidän vuorotyön ansioista meillä tarvitaan hoitoa vaan n. 10 päivää/viikko. Niin ja kevät- ja joulujuhlaan osallistuminen, sekä 5 euroa xylitolpastilleihin vuodessa riittää. ;)

    VastaaPoista
  22. Jeps, siis 10 pvä/KK.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutamat ovat maininneet nuo xylitol-pastillit - tämä pitäisi saada Islantiinkin käytännöksi!

      Poista
    2. Helsingissähän niiden jakaminen lopetettiin, kun niistä tuli kai liikaa sotkua. Ihmettelen syvästi, koska kaikki lapset, jotka mä tunnen, rakastaa niitä. Lisäksi meidän 1v 9kk on syönyt niitä jo n. 8kk enkä ole vielä kotinurkista löytänyt niitä pyörimästä. Luulisin, että nuo pienimmät niillä nimenomaan sotkisi.

      Poista
  23. Tarhan pieni koko ja hyvä sijainti oli tärkeimmät kriteerit, kun tarhapaikkaa aikoinaan hain. Tiitäisellä oli aloittaessaan juuri täyttänyt vuoden eikä viellä kävellyt.

    Vaikka tarha rakennuksineen muutti pari kilsaa rakennustyömaan alta (, joka ei ainakaan vielä ole valituskierrosten takia aloittanutkaan), olen tyytyväinen valintaan. Kivat hoitajat, pienet ryhmät=koko tarhassa max. 50 lasta. Ryhmien välinen yhteistyö toimii ja lapset saa päivän aikana käydä leikkimässä toisissa ryhmissä, kun ilmoittaa hoitajille. PArasta kaikessa, hoitajat oikeasti tykkäävät lapsista....

    Paikan ainut miinus on kesähoidon järjestämispaikka, joka on itseasiassa meidän lähitarha, mutta se onkin sitten toinen stoori

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...