Äitienpäivä on kohta ovella. Jos pohdit, voisiko omaa äitiä ilahduttaa jollain muulla kuin viidennellä puuvillapaitulilla, niin annamme vinkin: harvinaista omakustannepainostamme, josta oletettavasti revit miljoonia huutiksessa parin vuoden päästä, on vielä jäljellä.
Esikoiskirjaamme on ostettu paljon äitienpäivälahjaksi sekä tuleville äideille babyshowereihin. Hienoa on ollut huomata, että huumoripainotteiselle mammaoppaallemme ovat käkättäneet myös lapsettomat: kirjan kautta saa kätevästi synninpäästön omaan epätäydellisyyteensä jo etukäteen!
Mutta sopiiko tämä kirja äitienpäivälahjaksi kenelle vain? Kuusikymppiselle naiselle, joka koki äitinä olemisen jo 70-luvulla? Naurattaako häntä vai meneekö hänen päivänsä pilalle?
Äitiydelle ei ole ollut luvallista nauraa kovin pitkään. Kyseessä on kautta aikojen ollut itsestäänselvä ja vakava rooli, josta ei naisen sopinut poiketa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö naisista olisi jo 1800-luvullakin löytynyt kapinahenkeä yhteiskunnan odotuksia kohtaan. Niistä ei vain sopinut puhua.
Meidän omilla äideillämme on ollut aivan samanlaisia huonouden, riittämättömyyden ja syyllisyyden kokemuksia kuin meidänkin sukupolvellamme - heillä ei vain ollut netissä ja mammakahviloissa vertaistukea. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Tämä kirja saattaa kirvoittaa isoäiti-ikäisestä helpottuneet naurut, joiden olisi pitänyt irrota jo 30 vuotta sitten. Ja ainakin saatte äitienpäiväpöytään keskustelunaiheen, miksi ihmeessä et vain ostanut uusinta Remestä.
Tarjoammekin äitienpäivän kunniaksi kirjaan omistuskirjoituksen. Kotiosoitteeseen toimitettu Vuoden mutsi kustantaa 25 euroa ja ehtii äitienpäiväksi, kun tilaat viimeistään 3.5. Tilausohjeet löydät tästä. Muista myös mainita henkilö, jolle omistuskirjoitus osoitetaan.
Ps. Lisääkin pukkaa.
Kustannussopimuksessa on nyt nimet alla: Vuoden mutsi II käsikirjoituksen eräpäivä on ensi syyskuussa. Kauppoihin se ilmestyy alkuvuodesta 2014 ja lystin maksaa Otava. Seuraavassa teoksessa jatketaan äitien hauskuuttamista esikoisen tyyliin: kelataan muun muassa uhmaäikää, kasvatuspulmia, päivähoitopolitiikkaa ja sitä, miten hitossa työelämän, perhe-elämän, työmatkojen ja oman henkilökohtaisen ajan voi saada tasapainoon ilman, että tulee psykoosi.
Esikoiskirjaamme on ostettu paljon äitienpäivälahjaksi sekä tuleville äideille babyshowereihin. Hienoa on ollut huomata, että huumoripainotteiselle mammaoppaallemme ovat käkättäneet myös lapsettomat: kirjan kautta saa kätevästi synninpäästön omaan epätäydellisyyteensä jo etukäteen!Mutta sopiiko tämä kirja äitienpäivälahjaksi kenelle vain? Kuusikymppiselle naiselle, joka koki äitinä olemisen jo 70-luvulla? Naurattaako häntä vai meneekö hänen päivänsä pilalle?
Äitiydelle ei ole ollut luvallista nauraa kovin pitkään. Kyseessä on kautta aikojen ollut itsestäänselvä ja vakava rooli, josta ei naisen sopinut poiketa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö naisista olisi jo 1800-luvullakin löytynyt kapinahenkeä yhteiskunnan odotuksia kohtaan. Niistä ei vain sopinut puhua.
Meidän omilla äideillämme on ollut aivan samanlaisia huonouden, riittämättömyyden ja syyllisyyden kokemuksia kuin meidänkin sukupolvellamme - heillä ei vain ollut netissä ja mammakahviloissa vertaistukea. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Tämä kirja saattaa kirvoittaa isoäiti-ikäisestä helpottuneet naurut, joiden olisi pitänyt irrota jo 30 vuotta sitten. Ja ainakin saatte äitienpäiväpöytään keskustelunaiheen, miksi ihmeessä et vain ostanut uusinta Remestä.
Tarjoammekin äitienpäivän kunniaksi kirjaan omistuskirjoituksen. Kotiosoitteeseen toimitettu Vuoden mutsi kustantaa 25 euroa ja ehtii äitienpäiväksi, kun tilaat viimeistään 3.5. Tilausohjeet löydät tästä. Muista myös mainita henkilö, jolle omistuskirjoitus osoitetaan.
Ps. Lisääkin pukkaa.
Kustannussopimuksessa on nyt nimet alla: Vuoden mutsi II käsikirjoituksen eräpäivä on ensi syyskuussa. Kauppoihin se ilmestyy alkuvuodesta 2014 ja lystin maksaa Otava. Seuraavassa teoksessa jatketaan äitien hauskuuttamista esikoisen tyyliin: kelataan muun muassa uhmaäikää, kasvatuspulmia, päivähoitopolitiikkaa ja sitä, miten hitossa työelämän, perhe-elämän, työmatkojen ja oman henkilökohtaisen ajan voi saada tasapainoon ilman, että tulee psykoosi.
Onnittelut!
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaOstan ehdottomasti kakkososan! (Jos ei siis psykoosi iske ennen sen ilmestymistä.)
VastaaPoistaJee, kiitos luottamuksesta!
VastaaPoista(ei se iske ü)
Mullakin on jo sohvapaikka lämpenemässä tulevia lukuhetkiä varten. ;) Onko teillä raakaversio jo tehty vai vieläkö keräätte äiti(kol)legojen kokemuksia ja ajatuksia? Miten muuten kirjailija "hyötyy" kirjastossa olevista teoksistaan, siis tarkoitan, että onko se vaan sidoksissa kirjastossa olevien opusten määrään vai meneekö joka lainauksella jonkin sortin "teostomaksu". ;) Hengessä megessä.
VastaaPoistaKirjastosta lainattavista opuksista kirjailija saa "palkkaa työstään" kahta kautta. Kirjastoja on Suomessa aika paljon, ja jos kirjastot ostavat muutamankin kappaleen, siitä saa jo muutaman sata kappaletta kirjamyyntiä. Lisäksi jokaisesta lainatusta kirjasta tekijöille maksetaan pientä lainauskorvausta, se tosin on huimat muutaman pennin per lainaus. Mutta kuitenkin.
PoistaLukijoiden kokemukset ja ajatukset ovat totta kai edelleen tervetulleita :)
voih, miten jaksan odottaa vielä ensi vuoteen asti?? täytynee lukaista uudelleen tuo ykkös"osa" odotellessa. se on kyllä nii-in hyvä! kiitos! :)
VastaaPoista-miuku
Kiitos itsellesi, ihana palaute! Mua vähän nolottaa sanoa tämä (oman työnjäljen kehuminen on suomalaiselle - tai ainakin mulle itselle - välillä aika vaikeeta), mutta mä nauran itsekin kippurassa kun luen kirjaa uudestaan ja katselen sen kuvia. Toivottavasti kakkososasta tulee yhtä hauska. Kyl siit tulee :)
PoistaOnnea uudesta kirjasta! Toinen osa kuulostaakin jo enemmän mun jutulta - oon vaan ihan läpiväsynyt vauvajuttuihin, vaikka kakkonen vatsassa kasvaakin.
VastaaPoistaJos vielä ehtii, saisko toivoa kirjaan (tai blogiin) jotain survival-opasta toisen lapsen syntymään? Siis miten selvitä hengissä taaperon JA vastasyntyneen kanssa. Myös isänäkökulma kiinnostaa: väittävät, että toisen lapsen saaminen tekee jengistä peruuttamattomasti LAPSIperheen, kun yhden kanssa vielä pystyi välillä huijaamaan itseään. Loppuuko (oma) elämä toisen lapsen synnyttyä? Miten sitä voi jatkaa?
-Niina
Kiitos, tällainen survival-opas näyttäisi tulevan tarpeeseen. Otamme ehdottomasti messiin!
PoistaHei joo, ehdottomasti tuollainen survival pitää olla ensi kirjassa, ehtis just hätiin jos haaveemme menee nappiin ja vuoden päästä perheessä olisi esimurkun ja uhmaikäisen lisäksi vastasyntynyt:)
VastaaPoistaMahtava idea! Mäkin tarvitsen tälläisen kitin, ihan vaan sen varalta että jos joskus kävisi lapsiluvun lisäys mielessä :)
PoistaKoska kaikki eivät synnytä lapsiaan 1,5v. välein toivotaan uuteen kirjaan Survivalia myös muista variaatioista:Kuinka hanskata vauva ja kännykkää räpläävä esiteini? Kuinka opettaa eskari apupyörättä ajoon kun kantoliinassa keikkuu vastasyntynyt? Ottaako 5v päiväkodista kotiin kun vauva syntyy vai ei? Käytetäänkö murrosikäisten kanssa lahjontaa,kiristystä vai uhkailua kun halutaan heidät vauvavahdeiksi..jne jne..
VastaaPoistaLisäksi isä-näkökulmaa tarvitaan! Imetys ja muut sählingit ovat ohi, nyt ISÄt ryntäävät kehiin. Vai ryntäävätkö?
Mainioita ajatuksia, kiitos. Ja vastauksena viimeiseen kysymykseen: totta mooses! (Onhan heille taattu paikka kikattavien kotiäitien päiväfantasian kohteena. Vai kuinka se ay-liikkeen karsea perhevapaamainos nyt menikään haha ;) )
Poista