Listasimme Vuoden Mutsin ykkösosassa vauvavuoden sykähdyttävimmät ja puistattavimmat hetket - ja nyt on aika tehdä sama taaperoelämälle!
Kun lapsi kasvaa, inha napatynkä ja jatkuva pukeltaminen vaihtuvat uusiin haasteisiin, mutta yhtä lailla saamapuolellakin on uusia merkintöjä. Kuten aina ennenkin kauhu- ja onnenhetket ovat hyvin subjektiivisia, mutta avaamme pelin omilla kokemuksillamme.
Katjan lista
TOP 3
Satun lista
TOP3
Laita jakoon oma lista! Tee postaus blogiisi tai kommentoi tähän alle: mikä on hienointa ja karseinta elämässä alle kouluikäisen kanssa?
Me jäämme nyt kesätauolle. Erinomaista juhannusta, kesää ja lomaa, hyvät kanssamutsit. Muistakaa välillä skoolata siipan kanssa keskinkertaisuudelle!
Kun lapsi kasvaa, inha napatynkä ja jatkuva pukeltaminen vaihtuvat uusiin haasteisiin, mutta yhtä lailla saamapuolellakin on uusia merkintöjä. Kuten aina ennenkin kauhu- ja onnenhetket ovat hyvin subjektiivisia, mutta avaamme pelin omilla kokemuksillamme.
Katjan lista
TOP 3
- Dada. Tyyppi oli kulkenut päiväkodissa suu auki, koska "muuten hampaat ovat pimeässä". Talviaamuna esitetään kysymys: "kuka on heittänyt vusinoita tielle?" (hiekoitushiekkaa lumella). Fillarin takapenkiltä kuuluu: "Haluan olla kuu, että saan loistaa taivaalla." Välillä ei tiedä, onko se täysverinen hullu vai vain vähän kaheli, mutta huvittaa silti.
- Laulut. Spontaanien lauluesitysten parasta antia ovat sanoitukset. "Tuiki tuiki tätönen, iltaisin sua kastelen, korkin alla loistat vaan, kassot alamaailmaan."
- Itsenäisyys. Kun vanhemmat laattaavat norossa, käy ilmi, että kolme vee osaakin tehdä voileivän ihan itse. Lähempänä kouluikää kajahtaa sitten eteisestä että "Mä meen Iidan kans pihalle, moikka!"
- Märät housut. Miten Mooseksen nimeen voi olla, että pissahätä tulee *kolme sekuntia* sen jälkeen kun asiaa on nimenomaisesti tiedusteltu ja tiedusteluun saatu jämäkän kieltävä vastaus.
- Ei. Jyrkkä ei. Ei sinulle. Ei tällä tavalla. Ei nyt. EIIIIIIIII!!! Todennäköisesti ei koskaan. Ei näillä näkymin. Paitsi että joo. Jossain vaiheessa sitä tajuaa alkaa viedä läpi joitain asioita ihan mielipidettä kyselemättä.
- Päiväunet. Tai tarkemmin sanoen se vaihe, kun ne alkavat jäädä pois. Se, että yrität esittää nukkuvaa 10 minuutin verran, ei enää toimikaan. Silmämunaasi tökitään, peitosta tehdään maja, höpötystä, laulelua ja hihitystä. Sinua sen sijaan a) alkaa väsyttää ja b) vituttaa, koska erehdyit budjetoimaan päiväuniaikaan tpahtuvaksi jotain mukavaa. Tunnin päästä luovutat mutta et herää loppupäivänä enää edes tuplaespressosta.
Satun lista
TOP3
- Roolileikit. Tuhkimo-piirretyistä opittua: "Äiti missä pölyrätti ja lattiaharja ovat? Mun pitää nyt heti siivota tämä koko talo."
- Kompromissien rakentaminen. Kun lapsi ei osaa päättää, haluaako se pukeutua päiväkodin pukupäivään Peppi Pitkätossuksi vai Tuhkimoksi, se päättää laittaa toiselle puolelle päätä saparon ja toiselle puolelle nutturan. "Ja sitä mä otan essun, jolla hevosen voi nostaa ilmaan."
- Terävät huomiot. Pyöräkärrystä kuultua: "Äiti miksi sun pylly heiluu noin paljon, kun sä pyöräilet?"
- Kiinnostus räkään. Jotenkin sitä pitäisi osoittaa olevansa ilahtunut, kun saa kouraansa hartaasti esiin kaivetun, yli kolme senttiä pitkän limamadon.
- Yli-kirjaimellisuus. Olen juuri selittänyt, miksi vaari on kuollut (koska hän oli tosi vanha). Lapsi miettii hetken ja alkaa itkeä sitä, miten vaari voi mahtua keittiön roskikseen. Olin hetkeä aikaisemmin heittänyt maitopurkin roskikseen ja sanonut, että maito on mennyt vanhaksi.
- Yli-rehellisyys. "Äiti miksi sun pylly heiluu noin paljon, kun sä pyöräilet?"
Laita jakoon oma lista! Tee postaus blogiisi tai kommentoi tähän alle: mikä on hienointa ja karseinta elämässä alle kouluikäisen kanssa?
Me jäämme nyt kesätauolle. Erinomaista juhannusta, kesää ja lomaa, hyvät kanssamutsit. Muistakaa välillä skoolata siipan kanssa keskinkertaisuudelle!
TOP 3
VastaaPoistaTuutulaulut äidille.
Hämärät keskustelut ikäistensä kanssa hiekkalaatikolla. Molemmat puhuu mitä sattuu, mutta jollain mystisellä tavalla keskustelu kuulostaa loogiselta.
Huijattavuus: "Ai sä et jaksa kävellä. Hypitäänkö tasajalkaa kotiin?"
BOTTOM 3
Rutiinit. Ei ikinä mitään kivaa, koska yhdeltä pitää olla kotona päikkäreillä.
Arvaamattomuus. Ei ikinä mitään kivaa, koska jos äiti lähtee lasten nukahdettua humpalle, niin eikös ne pärähdä itkemään ja äidin pitää tulla kotiin. Vaikka muuten kyllä yleensä nukkuisivat.
Voimat. Pitäis varmaan käydä joku itsepuolustuskurssi että pärjäis tolle kaksvuotiaalle.
Tuo huijaaminen ja harhauttaminen muuttuu vaikeammaksi ajan myötä. Harmi. esim se mitä sulla on suussa -kysymys (kun siellä on puolikas suklaapatukka) on vaikea kuitata ruisleiväksi.
PoistaTOP 3
VastaaPoistaLapsi osaa jo itse kertoa mikä on hätänä, ei tarvi arvailla onko nälkä, jano vai vessahätä.
Lapsi viihtyy hetken itsekseenkin, eikä ole heti tuhoamassa mitään. Ruuanlaiton ajan lapsi piirtää nätisti, eikä tyhjennä vaatekaappeja.
Lapsi ymmärtää puhetta. Se osaa tehdä asioita, kun pyytää ja joskus jopa jättää tekemättä, kun kieltää.
BOTTOM 3
Siitä on tullut fiksu. Enää ei onnistu ihan niin helposti huiputtaa lasta luopumaan esim. kissan kynsisaksista.
Uhma. Mikään ei ole hyvin, eikä mikään kelpaa.
Vauhti. Se osaa jo juosta karkuun ja on hyvin äkkiä ihan jossain muualla kuin vielä hetki sitten.
Yhdyn etenkin iloon siitä, että lapsi ei ensimmäisenä reaktiona yritä hajoittaa tai tuhota käteensä saamaa asiaa! :)
PoistaTäältä löytyy oma listaukseni:
VastaaPoistahttp://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2014/06/17/taaperovuoden-parhaita-ja-pahimpia/
Jes, samoilla linjoilla! :)
PoistaTop 3
VastaaPoista1) Lausahdukset, viisaudet ja laulut:
* Kamalan raivarin jälkeen. Lapsi: 'Minä tykkään äidistä'. Äiti: 'Miksi sinä sitten huudat ja raivoat minulle noin kamalasti jos tykkäät minusta niin paljon?' Lapsi: 'Minä olen kaksi vuotta'.
* Kun muistutin, että pitää muistaa käydä vessassa kakkalla ja pissalla kun on pikkuhousut jalassa, lapsi totesi aivan ällistyneenä "Ei pikkuhousuihin kakata, niihin pissataan".
* Lapsi kaatoi maidon pöydälle ja ennen kuin kerkesin sanoa mitään, hän ryhtyi laulamaan risto räppääjää mukaillen "Elämä ei ole hassumpaa, kun saa minun kanssa asustaa."
2) Näen evoluution käytännössä. Se on joskus isompi ihminen kuin minä. Kun minulta kaatui jauhopussi, lapsi totesi 'Ei se haittaa mitään, vahinkoja sattuu.' Itse olisin automaattisesti alkanut motkottaa: tunsin pistoksen sydämessäni.
3) Aito ilo ja riemu, joka tulee pienistä asioista kuten yllättäen parhaaseen päiväkotikaveriin törmäämisestä leikkipuistossa. Pikkuiset hihkuvat ja tanssivat piirissä, aivan hurmiossa. Joskus päiväkodista hakiessani lapsi kapsahtaa kaulaan ja sanoo "Onpa ihana nähdä sinua!" Isänsä kotiin tulosta riemuitsee kuin koira: alkaa hyppiä ja juosta rinkiä :D
Bottom 3
1) Ongelmanratkaisu ulvomalla. Tämä kaksivuotiaan managemement by perkele-mukaelma voisi jo jalostua eteenpäin. Kaikkeen negatiiviseksi koettuun (ja tabu-sanaan 'ei') reagoidaan itkulla, jonka aitousaste vaihtelee nollasta sataan.
2) Spagetti. Kaveri makaa äksänä vaatteiden päällä, väittää että kengät ovat liian isot ja pipo pieni. Äiti laittaa, äiti pukee. Päiväkodissa (ja kahvilaan lähtiessä) vaatteet osataan laittaa itse päälle, vetskaria myöten. Mutta tämä on vielä se parempi versio - karkailu ja jo puettujen vaatteiden riisuilu on spagettiin liittyvä aktiivinen resistanssi, joka oikeasti saa otsasuonen sykkimään.
3) Jankutus ja siihen liittyvä kuurous vastauksille. "Minä haluan leikkipuistoon/sukset/kiivetä puuhun" ja mitä muuta "Minä haluan"-alkuista. Vaikka miten selittää ja selitys tuntuu menevän perille ("Me tultiin justiin kotiin leikkipuistosta/Nyt mennään kotiin/kauppaan/päiväkotiin/uimaan/Nyt on kesä yms") niin se vain jatkuu. Yleensä viimeinen jankutus kuuluu viisitoista sekuntia ennen nukkumaanmenoa "Mutta minä halusin..."
-Sara-
"Elämä ei ole hassumpaa kun minun kanssa asustaa!" XDDD
PoistaMinullahan ei tunnetusti ole lapsia, mutta vietin taas mukavan viikonlopun kuuden 1-5 vuotiaan kanssa. Yksi asia, missä minulla meni aivan totaalisesti hermot oli vatulointi ruokapöydässä (onko se nyt niin stanan vaikeeta syödä se lautanen edes suunnilleen tyhjäksi vs. venkoillaan puoli tuntia ja menetetään kaikki hermot?!?!). Muuten ne skidit olivat aivan ihania ja aivan parasta oli, kun neljä vanhinta heistä kuunteli minun lukemani sadun aivan hiiskahtamatta ja sitten, kun olin lukenut sen, niin vanhin tuli halamaan minua ja sanoi, että "minä tykkään sinusta siksi, kun sinä jaksat lukea meille satuja"! Itkuhan siinä pääsi... Snif! :)
VastaaPoista