Tietoa mainostajalle ›

29.3.12

Ne tabut ja se myytti

Kirja on kirvoittanut paitsi haastatteluita myös paljon keskustelua - olemme koonneet linkkejä kirjasta kirjoitettuihin arvosteluihin Kirja-sivulle. Olemme tyytyväisiä. Hyväksyimme jo etukäteen sen, että joku varmasti loukkaantuu sisällöstä - vähintäänkin se, joka haluaisi lapsen, mutta ei saa. Pitäisikö vapaaehtoisesti lapsettoman loukkaantua lasten tuoman elämän tarkoituksen korostamisesta? Kipupisteet paljastavat tabuja.

Perhe-elämään liittyy paljon asioita, jotka ovat olemassa, mutta joista puhuminen on epämiellyttävää, jopa kiellettyä. Kun tabusta puhuu, ihmiset loukkaantuvat, raivostuvat tai sulkevat korvansa. Äiti-myytin penkominen on yhtä luvatonta. Me sörkimme Sadun kanssa (sekä blogeissa että kirjassa) molempia. Asenteet ja mielikuvat muuttuvat, kun niistä puhutaan.


Kirjassa muun muassa vitsaillaan äitiydellä. Myyttinen äiti ei ole hauska tai kepeä. Onneksi blogosfäärin aktivoitumisen myötä moniäänisyys on lisääntynyt ja lastenkasvatuspsykologit eivät ole enää ainoita, jotka saavat puhua äitiydestä. Huumori on silti vaikea laji. Ymmärrän hyvin sen, että lukijan on välillä vaikea tietää, olemmeko tosissamme. Mikä on sarkasmia ja onko se hauskaa? Joku näkee kirjan silkkana äitiyden vihaamisena, joku taas kiittää vapauttavista nauruista. Kukin tulkitsee tavallaan, ei vääriä mielipiteitä ole.

Hyvin vahva tabu on se, että äitiydestä pitää pitää. Tästä huomautti myös kustannustoimittaja. Kirjassa käsitellään vain vauvavuoden nurjaa puolta, eikö kirjaan voisi lisätä jotain positiivisia puolia?

Olimme tässä asiassa ehdottomia: ei. Monestakin syystä.

Ensinnäkin kirjan ydinviestihän on positiivinen, vaikka kokemuksemme pohjautuvat osin pettymyksiin: sinä osaat, vaikka et olisikaan uhrautuva, osaava ja epäitsekäs äiti. Negatiivisuus on lukijan silmässä, sillä jokainen katsoo äitiyttä omien linssiensä läpi. Se, että emme kirjoita perheonnesta, ei tarkoita, ettei sitä ole. Se ei vain kuulu tähän kirjaan - eikä välttämättä muille ollenkaan.

Toiseksi äitiyshehkutusta ja pastellinsävyistä vauvaonnea löytyy kirjallisuudesta, naisten- ja perhelehdistä ja blogeista pilvin pimein. Materiaalista ei ole pulaa niille, jotka haluavat lukea uusiksi menneistä arvoista, ihanasta vauva-arjesta ja äitiyden tuomasta merkityksellisyydestä. Keskinkertaisen äidin vertaistukiryhmässä puhutaan kaikesta muusta, kursailematta. Ei se muuten olisi vertaistukea. Joka muuten on tärkeää.

Lisäksi moni äiti on valmis tunnustamaan, että välillä homma on todella syvältä, mutta samaan hengenvetoon loiventaa kommenttiaan: "...mutta on tämä niin palkitsevaa" tai "...silti päivääkään en vaihtaisi pois".* Ettei vaan kukaan kuvittelisi, että henkilö ei viihdy äitinä. Että hän katuisi valintaa, jota ei voi katua. Perhe-elämästä järkyttynyt äiti on oxymoron kuten pimeä valo. Kummajainen. Emme halunneet pistää mörköä takaisin kaappiin. Katso ihmistä.

Eräs vanhempi herrasmies on todennut, että "lapsista tullutta iloa liioitellaan". Subjektiivista tämäkin. Minä saan iloa ihan kaikista rooleistani: vaimona, ystävänä, työntekijänä, kansalaisena, harrastajana ja sisarena, myös äitinä. Toisaalta onni, jonka mittareista väännetään ihan Arkadianmäkeä myöten, saattaa olla ylipäätään liioiteltua. Onnea määrittelee myös epäonni: helpotus siitä, että vesirokko loppuu, tuottaa onnea. Ollaanko silloin miinuksella vai plussalla? Keskinkertainen antaa itselleen luvan tyytyä tyytyväisyyteen. Sitä ei tarvitse hehkuttaa.

* Satun huomautus: Kyllä todella voisin vaihtaa pois päiviä, vaikka sen ripuliyrjöhuutoraivaripäivän tai sen yön, kun patukka heräsi karjumaan vartin välein.

28.3.12

Kyllä isompi on hauskempi

Kaksivuotias lapsi on paljon hauskempaa seuraa kuin puolivuotias lapsi. IMHO.

Ajelimme toissapäivänä ruokakaupasta kotiin. Olin juuri kiihdyttämässä liikennevaloista, kun takapenkiltä alkoi kuulua omituista kakomista. Totesin oksennustaudin alkaneeksi saadessani 40 kilometrin tuntivauhdissa niskaani kasan ögää. Eikä se ollut mitään maitopuklua, vaan ihan rehellisiä paprikanpalasia perunasoseessa, ja keitoksessa oli hajusta päätellen kalanpalojakin seassa. Vilkaisin oksennuksen koristelemaa lasta peilin kautta. Silmissä paistoi pelästys ja alkava paniikki. Lapsi katseli vähän aikaa ympärilleen. Se pyyhkäisi osan oksennusta pois suupielistään ja pyysi hammasharjaa. Sitten se purskahti sitten itkuun. Ja minä - anteeksi nyt - en pystynyt pidättelemään nauruani. Hammasharjaa!



Äitinä ensimmäinen puoli vuotta oli minulle vaikein. Kun toinen vaan nukkuu - jos nukkuu - ja vastaa jokaiseen kysymykseen ÄÄÄÄÄÄÄÄ tai AAAARGGGGG on keskinäinen kommunikointi hankalaa. Mua ainakin otti pattiin se, että en tiennyt, mistä narusta pitäisi milloinkin vetää, kun selkeitä palautekeskusteluita ei ole. Paitsi itku, jonka sävystä en kyllä ymmärtänyt hölkäsen pölähtämää.

Sitten alkoi helpottaa. Vuoden ikäsenä lapsi osasi osoittamalla pyytää asioita. Parivuotiaana se näköjään hallitsee tilannekomiikan. Ensi vuonna ilmoitan sen Conaniin.

Kuva: Pondspider

26.3.12

Kotitakki takaisin!

Ystävä lahjoitti Skidille Marimekon "kotitakin". Jäin pohtimaan kotitakkien roolia. Tiedätte vaatteen. Perheelliset naiset tapasivat muutama vuosikymmen taaksepäin pukeutua näihin käytännöllisiin puuvillaisiin takkeihin, joissa oli taskut ja etunapitus. Mummo puuhasteli sinisessä kotitakissaan niin leivinuunin ääressä kuin viinimarjapuskassa. Mihin hittoon ne hävisivät?

Lasten koossa kotitakki on tietenkin sympaattinen mekko ilman arvolatausta, mutta aikuisen naisen kotitakki nähdään kahlitsevana ja alistavana, vaikka sen tehtävähän on hyvin käytännöllinen: suojata oikeita vaatteita lialta, kotitöiltä. Se on siis järkevä työasu siinä missä poliisin haalari ja kokin hattu.

Itse asiassa se alleviivaisi kotityöväen arvoa: perhevapaalla ei olla vapaalla vaan tehdään raskasta ja tärkeää yhteiskunnallista työtä! Palkkatyöelämästä poistuvalle kotitakin hankkiminen voisi toimia siirtymäriittinä. Mieskin voisi osoittaa moderniuttaan pukeutumalla kotitakkiin isäkuukautta viettäessään. Ja jos takissa olisi oma tasku nenäliinoille, maissinaksuille ja varahanskoille, ehkä ne eivät olisi keskinkertaiselta mutsilta aina hukassa.

Kotitakin ympärille voisi syntyä oikea ilmiö: keskustelua siitä kuinka monella kotitakilla pärjää ja mitä kotitakkisi kertoo sinusta – onko se puhdas ja silitetty vai ryppyinen ja perheen patinoima? Innokkaimmat tuunaisivat ja risainaisivat kotitakkejaan. Julkkisten kotitakit olisivat perhelehdissä esittelyssä! Samujin suunnittelema kotitakki myytäisiin loppuun päivässä.

Sillä jos ihan rehellisiä ollaan, oranssi lapsenkakka valkoisella angoraneuleella ei ole mikään liberaaliuden manifesti vaan tyhmyyden. Nyt kun ryhdittömän imetystrikoon aika on ohi, tarvitsisin uuden työasun. Tyylikäs kotitakki voisi tuoda henkistä selkärankaa kirjopyykin lajitteluun ja kalasopan hämmentelyyn. Ja Facebookissa roikkuminen tuntuisi luvattomalta kahvitauolta.

Kuva: marimekko

24.3.12

Kalassa

Sain päiväkodista perjantai-iltapäivänä sen kaikille vanhemmille osoitetun sähköpostiviestin, joka olisi voinut jäädä saamatta.

"Lapsenne ryhmässä on havaittu kihomatoja. Pyytäisimme vanhempia tarkkailemaan lapsiaan ja ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin."

Oh noh!! Sen muistan Suosikki-lehden lääkäripalstalta lukeneeni, että kihomadot eivät juoksentele vapaina pitkin lattioita, vaan niiden havaitsemiseksi täytyy tehdä lähellä kohdetta toteutettavaa observointia. Tuhosin viikon ruokahaluni hakemalla googlen kuvahausta hakusanalla "kihomato", että tiedän, minkälaisia lieroja sieltä vaipasta pitää tonkia purkkiin. Hrrr.



Aion säästää teidät tarkemmalta kuvamateriaalilta (voit tehdä haun omalla vastuulla), mutta kyse on sen verran pienistä kavereista, että niiden havaitseminen on hemmetin vaikeaa. Onhan siellä paskan seassa kaikenlaisia kuituja, rusinankuoria ja paprikanpalasia. Ja jotain epämääräistä nöyhtää, joka etäisesti muistuttaa karvanpaloja. Mutta mikään ei liiku. Kaikki on värjääntynyt ruskeaksi (yllättävää).

Mistä perhanasta tiedän, onko kääpiön takapuolessa matoja vai ei? Voiko apteekista ostaa jonkun matotestin, joka upotetaan ulosteisiin? Nyt on paniikkinappula pohjassa. Shit. Kirjaimellisesti.


Kuva: CircumerroStock

20.3.12

Pesukone lastenhoitajana

Ostin uuden edestä täytettävän pesukoneen. Sain samalla luotettavan lastenhoitajan tämän "vauvakanavan" tiimoilta.


Kun ohjelma lopettaa hetkeksi pyörittämisen, kersa nousee hakkaamaan ikkunaa muovikipolla. Tv-etiketissä on vielä hiomisen varaa, mutta alku on lupaava.

18.3.12

Lapseni syö jätettä

Olen työmatkalla Chicagossa - täällä jazzin, hot dogien ja art decon luvatussa kaupungissa. En ole nähnyt perhettä viikkoon. Vaihdoimme eilen miehen kanssa kuulumisia Skypessä. Hänellä oli mielenkiintoisia uutisia lapsemme kehityksestä: ipana on alkanut syödä roskiksesta. Meillä oli kyllä kotona puhetta siitä, että voisimme alkaa kierrättää vähän aktiivisemmin. Lapsemme on ilmeisesti ottanut puheet uusiokäytöstä kirjaimellisesti.



Roskisdyykkari jäi kiinni rysän päältä, kun mieheni huomasi lapsen möyhentävän suussaan jotain pehmeää. Kysyttyään mistä ruoka on peräisin lapsi avasi keittiön kaapin oven, osoitti roskista ja nauroi leveästi suu täynnä jotain vaaleaa mössöä. Mies kertoi syöneensä aiemmin leipää, josta oli löytynyt karvoja (en jäänyt kyselemään yksityiskohtia), ja sylkäisseensä sen sitten roskikseen. Ipana oli huomannut episodin ja kiitänyt viivana apajille. Sitä mieheni ihmetteli, miten lapsi on pystynyt avaamaan keittiön kaapin ja kaivamaan roskiksesta leivänjämät suuhunsa niin hiljaa, että hän ei ole samassa huoneessa ollessaan kuullut mitään epäilyttäviä ääniä.

Niinpä. Sitä jäin miettimään kun suljin Skypen. Pitäisi varmaan palata takaisin kotiin, ennen kuin siellä siirrytään biojätteestä sanomalehtipaperiin.

Kuva: Luiza.

16.3.12

Voita itsellesi Vuoden mutsi -äitiyspakkaus

Vuoden mutsit uudistivat äitiyspakkauksen. Avaudu ja voita!

Kela ei aio uudistaa äitiyspakkausta tänä vuonna. Konsepti kaipaa kuitenkin mielestämme pikaista tuuletusta. Nykyinen äitiyspakkaus on hieno juttu – mutta nimenä harhaanjohtava. Neliön kokoinen torkkupeitto, kylpyveden lämpömittari ja 50 senttisiä bodeja – äidille. Jep.

Tilanteesta kimpaantuneina otimme ohjat omiin käsiin. Laitoimme äitiyspakkauksen uusiksi.Katso mitä kaikkea Vuoden mutsien äitiyspakkaus sisältää ja osallistu kilpailuun (ohjeet videolla ja tämän tekstin lopussa). Tämä kaikki voi olla sinun!



Eli kerrataan vielä:
  • Helsinki Day Spa Luxurious Body Treatment (90min.): virkistävä suolakidekuorinta, ihoa pehmittävä naamio, rentouttava lihashieronta, joka sisältää mm. energiapisteiden aktivointia. Helsinki Day Spa sijaitsee - tadaa - Helsingissä, vaikka te ette. Hierontalahjakortin voi siis halutessaan vaihtaa Darphinin ylellisiin vartalon- tai kasvonhoitotuotteisiin!
  • Neljä kiloa Fazerin Sininen -suklaata.
  • Kolme Mondon mainiota matkaopasta; näiden avulla voit tehdä nojatuolimatkoja omalla kotisohvalla New Yorkiin, Thaimaahan ja Barcelonaan.
  • Pullo Llagrima d’Or cavaa suoraan katalonialaiselta viinitilalta. Tätä tavaraa voi tilata Facebookista, voit liittyä ryhmään täällä.
  • Pari pakettia Meiran reilu -kahvia. Mutsin pitää pysyä hereillä – vedä siis pääsi täyteen kofeiinia. Reilusti.
  • Ravintola Raflan 70€ lahjakortti. Rafla sijaitsee Helsingissä eikä annoksia kannata lähettää Uudenmaankatua kauemmas, joten tässäpä loistava tekosyy dumpata ipanat mummille ja lähteä siipan kanssa rimpsalle!
  • Kolme megaimusidettä siihen synnytyksen jälkeiseen ihanaan vuotoon. Olet kuitenkin hankkinut vaipat vain vauvalle.
  • Isot aurinkolasit, joiden taakse saa silmäpussit piiloon.
  • Kuukautiskuppi! Menkat alkaa taas jossain vaiheessa!
  • Nenäpidike. Vauvan kakka ei ole hajutonta, vaikka jotkut muuta väittävät. Jos sulla on yhtä herkkä nenä kuin meillä, tää auttaa.
  • Kuka, mitä, milloin –peli. Hyvin valvottujen öiden jälkeen muisti pätkii. Lunttaa tämän pelin korteista vastaukset päivänpolttaviin kysymyksiin. Peli on vuodelta 2004, mutta ei sitä kukaan huomaa.


Haluatko pakkauksen? Näin osallistut!

Me olemme avautuneet Vuoden mutsi –kirjassa 300 sivun verran ensimmäisestä vuodestamme äitinä. Nyt on sinun vuorosi! :)
1. Osta, lainaa tai liisaa kirja ja lue se.
2. Kerro meille, mikä kirjan asioista kolahti sinuun eniten: Menikö joku samalla tavalla kuin meilläkin? Vai aivan päinvastoin? Jäikö joku asia käsittelemättä?
3. Kerro tarinasi tämän blogipostauksen kommenttiosuudessa.

Kilpailu on auki huhtikuun viimeiseen päivään asti. Me päätämme voittajan, ja lähetämme pakkauksen voittajan kotiosoitteeseen – ehtii hyvin perille äitienpäiväksi. Eikö nyt vaan olisikin kivempi saada pullo cavaa ja sikana suklaata kuin se kallis höyrytyskattilasarja?

EIKÄ TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI! Tietenkään.

Koska saamme kuitenkin todella paljon ja todella hyviä tarinoita, jaamme kunniamainintana toiseksi parhaalle vastaukselle Darphinin ylellisen vartalon- ja kasvojenhoitotuotesetin, johon kuuluu Darphinin Ideal Resource hoitovoide (kosteuttaa ja virkistää kasvoja ja lupaa pitää hormonaaliset pikkunäppylät kurissa), Azahar Micellar Cleansing Water all-in-one puhdistusvesi, joka puhdistaa silmämeikin ja kasvomeikin ja kosteuttava ja pehmittävä Soothing Body Balm vartalovoide (pitää testata raskausarville).

Näppis tuleen, mutsit!

15.3.12

Tältä se näyttää!

Juhlallisesti ilmoitamme, että kirja - kolmisen sataa sivua tilitystä ja hihitystä - on laskeutunut kirjakauppoihin! Lisähuumoria kirjaan tuo kuvitus, jossa ei ole maatuska-parkaa säästelty. Käy katsomassa julkkaritunnelmia täältä.


Muutama bloggaaja on jo ehtinyt tuottaa skumpanhuuruisia kirja-fiilistelyjä:

Lisää ihmeessä oma linkkisi kommenttiboksiin, jos olet kirjasta kirjoittanut!

14.3.12

Kuvakisan voittaja on..

Vuoden mutsin kotialbumikisan voittajasta ei jäänyt epäselvyyttä. Essi Toiviaisen ikuistama suklaavanukasta lappava keskarinnäyttäjä räjäytti pankin.


Tässä on tavoitettu uniikki kohtaaminen lapsen ja äidin välillä, bonusta pinkistä kynsilakasta. Toivottavasti kolme kiloa Fazerin sinistä maistuu! Ehdotamme, että poitsu saa myös yhden rivin.

Koska kuvakisa oli niin älyttömän korkeatasoinen, päätimme palkita myös perintömutsit: Meiran reilun kaupan kahvipaketti lähtee Eeva Viljamaan kuvasta, jossa tyttö on selkeästi lähdössä takaisin Karjalaan, ja Piia Ikosen leikkimatolle sammahtaneesta laitapuolen vauvasta!

Onnittelut voittajille! Kiitämme poski- ja lantionpohjanlihastreenistä kaikkia osallistuneita!

Ottakaa yhteyttä facebookin kautta niin paketit lähtevät vielä tällä viikolla matkaan!

12.3.12

Millainen mutsi olet?

Kili kili!
Kirja on matkalla Suomeen! Woohoo! Sen kunniaksi julkaisemme esimakua tulevasta: the mutsitestin*! Kyseessä on erittäin tarkkanäköinen persoonallisuustesti, joka auttaa sinua selvittämään, millaisten tähtien alle lapsesi synty(isi)vät / ovat syntyneet. Testaa siis itsesi pikimmiten ja jaa arkkityyppisi ylpeästi kaikille muillekin!

Ja kaiva samalla allakka esiin: tällä viikolla pidetään kirjan julkistamistilaisuus - ja sinä olet tervetullut ottamaan kanssamme omakustanteisen Vuoden Mutsi -drinkin ravintola Raflaan Uudenmaankadulle keskiviikkona klo 18.00 jälkeen - toivottavasti nähdään siellä!

* Disclaimer: testi on leikkimielinen eikä edusta mitään hyväksi havaittua tsykologista linjaa tai akateemista näkökulmaa. Jos et löydä vaihtoehdoista sopivaa vastausta tai katsot että tulos on väärä, pahoittelemme. Asiakaspalvelunumeroa ei ole, joten minnekään voi valittaa. Tsori. Jos taas katsot, että tällainen äitien kategorisoiminen on loukkaavaa, olemme samaa mieltä. Ja ehdotamme, että otat ison lasin punkkua, niin jo helpottaa. Tai tule nauttimaan kanssamme Vuoden Mutsi -drinkki tai kaksi(kymmentä). ;)

7.3.12

Lastenhoitajat, työpaikkahuumori jakoon!

Tämä on haaste lastentarhassa työskenteleville ja perhepäivähoitajille.

Anonyymi kirjoitti tänään hauskasti lastentarhan työntekijöitä kuvaavista lempinimistä: "Gestapo-Kaisa" ja "yli-innokas päällekäyvä aamutäti". Meillä puhutaan tällä hetkellä "Parrakkaasta" ja "Jeesus-hipistä".

Mutta kelatkaa, mitä päiväkodeissa mahdetaan puhua meistä ja meidän ipanoista. :)



Jokaisella työpaikalla on oma huumorinsa.

Kätilöt heittävät läppää rumista varpaista. Siisus, taas oli yhdellä pontevalla synnyttäjällä hirvee sieni varpaissa, meinas tulla yrjö kun vilkaisin.

Kampaajat kehuvat rasvatukka-asiakkaitaan. Liima-Liisa tulee tänään, pitää taas varata ylimääräinen puolituntinen pesupaikan jälkisiivoukseen.

Toimittajat avautuvat hankalista haastateltavista, jotka vastaavat joka kysymykseen Joo tai Ei. Hotellisiivoojat vertailevat, kenen kansallisuusryhmän jäljiltä vessanpönttö on paskaisin. Jne. You got the point.

Mutta mitä puhutaan lastentarhoissa? Haluan kärpäseksi kattoon! Täten haastan kaikki lastentarhoissa ja perhepäivähoitopaikoissa työskentelevät laittamaan työpaikkahuumorinsa jakoon. Eli nyt kaikki lastentarhanopettajat, ohjaajat, keittäjät ja apulaiset: kertokaa meille, millaisella huumorilla te lääkitsette päiväänne.

(Ehkä parasta tehdä se anonyymisti, ettei lähde työpaikka alta. Näen jo silmissäni otsikot: Lastentarhanohjaaja avoimena: kohtalokas blogiavautuminen toi potkut!)

6.3.12

Voitonriemua äitiyslomalla

Äitiyslomalla täytyy joskus repiä riemua pienistä asioista. Tässä kaksi suosikkiani.

1. Ota kolme, maksa yksi!
Vauvavuoteen mahtuu monta unetonta yötä. Syitä on monia: on nälkää, koliikkia, eroahdistusta, vatsanväänteitä, hampaita, univaikeuksia, nuhia ja motoriikkaharjoitteita. Joskus käy kuitenkin mäihä ja saat kaksi yhden hinnalla. Kuopuksella on vesirokko, mutta se on samaan huutoon laittanut alulle etuhampaansa. Jes! Humanistin matematiikalla tämä tarkoittaa yhtä unetonta yötä vähemmän! Olo on kuin ale-laarin penkojalla, joka löytää Filippa K:n farkut omassa koossa -70% alennuksella.

2. Älynpilkahdus
Imetyshormonit pitävät aivoni slow motionilla ja valvominen laskee älykkyysosamäärää vähintään 20%. En osaa sanoa paljonko on 7x8 edes viiden minuutin ankaran miettimisen jälkeen. Lasten henkilötunnusten muistaminen vaatii ponnistelua - ja lunttaamista. Päivän aterian suunnittelu alkaa joka päivä tabula rasasta - inspiraatio ei herää edes kaupassa. Kun sitten tänä aamuna tajusin, miten kämpän lamput pitää sijoittaa, jotta jokaisessa huoneessa olisi optimivalaistus, tunsin itseni Einsteiniksi. Hahaa, vielä on toivoa! Iloani ei vähennä se, että olin pohtinut tätä asiaa jo vuoden päivät.

Pätee myös äiteihin.

Mikäs teitä ilahduttaa, ruuhkavuosien viettäjät? Jos ei juuri tällä hetkellä ilahduta mikään niin käykää katsomassa kuvakilpailun satoa - tirskahdus pääsee väkisinkin!

3.3.12

Äiti osaa piirtää

Ipanamme on tullut siihen ikään, että vahaliidulla osuu paperiin. Kivointa on silloin, kun mutsi on toiminnassa mukana vahaliitu kädessä. Ja nyt ymmärrän, miksi.

Aloin nimittäin tänään selata piirustuksia, joita olen viime viikkoina ipanan pyynnöstä väsännyt. Totta kai lapsi haluaa, että piirrän: jostainhan se huumori on kaksivuotiaankin revittävä.

Kuva 1. Lapsi pyysi että piirtäisin puun. Osaan piirtää kuusen. Mutta miksi väritin sen punaiseksi? Helvetin hyvä kysymys.




Kuva 2. Lapsi pyysi, että piirtäisin "suihkussa" ja "pissalla". Voi miten säälittäviä vaaleanpunaisia tikku-ukkoja. Toisella kasvaa hometta hiuksissa. Istuma-asento vessanpöntällä on esimerkillisen ergonominen. Tässä ei kyllä auta enää edes tekniikkatunnit. Jäin miettimään, että miksi piirsin kuvaan myös talon (sitä ei nimittäin erikseen pyydetty). Varmaan siksi, että vessassa istuja voi työntää jalkansa savupiippuun



Kuva 3. Lapsi ei antanut periksi, vaan pyysi, että piirtäisin auton. Voi mikä pieraisu. Tällä ympäristötietoisella nyhräyksellä pääsisi varmaan ykköseksi Maddoxin listalla. Pitäisiköhän tarjota näitä Kiasmaan?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...