Metrin perspektiivistä

Keskenään eri mieltä olevat ihmiset keskustelevat usein täysin samasta asiasta. Se, mikä aiheuttaa erimielisyyksiä, on näkökulmaero. Kersat, jotka eivät vielä ole tottuneet miettimään tietyllä tavanomaisella tavalla, ovat mestareita katselemaan asioita eri perspektiivistä. Teekutsut vessanpöntön kannen päällä päättyivät tänään räsäykseen. Keraaminen leikkiteepannu tipahti säpäleiksi kylppärin laatoitetulle lattialle. Rypistin naamani kasaan ja nielaisin pari kirosanaa. Kersan suusta sen sijaan purkautui  vatsasta asti nouseva nauru. Jee! Kannu on nyt pitkä. Liimataan se paperiin.

No ei ihan liimattu, mutta olihan se silti mainio, dalimainen idea.

Pyhäpäivien rimakauhu

Kerronpa teille mielipiteeni pääsiäisestä. Se on maailman epäonnistunein juhlaputki: Yksi tyyppi ristiinnaulitaan, kaupassa myydään tiedätte kyllä minkä näköistä ruskeaa jälkiruokaa ja koko yhteiskunta laittaa lapun luukulle. Kaupunki on autio, koska koko muu maailma on muuttanut kesämökille, Kanarialle, hiihtolomareissulle tai hyvin palkattuihin pyhätöihin. Museot ovat kiinni. Kahvilat ovat kiinni. Kaupat ovat kiinni. Leikkipuisto on auki, mutta sen hiekkalaatikko on edelleen täynnä viimetalvisia kissankakkoja. Yhteiskunta hylkää kaltaiseni kotiinjääjän! 

Varmin tapa estää mukelon riehaantuminen sisätiloissa on antaa sille tekemistä. Kuten aikaavieviä lajittelutehtäviä. 

Tämä pyhäpaniikki muistuttaa minua siitä sumuisesta ajanjaksosta, joka seurasi synnytystä. Tunsin silloin olevani pitkällä välitunnilla. Ahdistuin siitä, että olen muuttunut tissiksi, joka ei voi mennä minnekään. Nyt ahdistaa se, että minä & kolmevuotias emme voi mennä minnekään. Muumejakaan kehtaa kuutta tuntia putkeen tuijottaa. Yritin varautua viisipäiväiseen pyhäputkeen tekemällä päiväkohtaisen suunnitelman. 

Kiirastorstai. Jotkut mestat ovat vielä auki. Mennään sinne, ihan sama minne. Kävimme tänään museokahvilassa, ruokakaupassa ja liukumäessä. Teimme ruokaa ja leivoimme keksejä.

Pitkäperjantai. Vakoilin Facebookista, että tutun tutulla juhlitaan railakkaita 2-vuotissyntymäpäiviä, jonne tulee taikuri. Näin jälkikäteen vähän ihmetyttää, että menin todella kutsumaan meidät sinne kylään. Loppupäivä pestään pyykkiä. Pestään ikkunat. Mennään kylpyyn. Syödään keksejä. Skypetetään.

Lauantai. Elämä palaa maan päälle. Käymme ruokakaupassa. Paikallislehden mukaan yhdessä leffateatterissa pyörii kokoperheen elokuva. Vien mukelon sinne. Ostan popcornia ja toivon, että kolmiulotteiset muovailuvahavirtahevot herättävät treffiseuralaisessani kiinnostusta.

Sunnuntai. Sovittiin ystävän kanssa sinihomejuustolasagne-lounastreffit. Illalla aakkostamme lapsen kanssa kirjahyllyjen kirjat.  

Maanantai.  Mies palaa työmatkalta. Ylösnousemus.

Hyvää pääsiäistä :)

Tunteita minigrip-pussissa

Sulatin pakastimen. Löysin jääsedimenttien alta pienen minigrip-pussillisen valkoista jäätä. Kas, rintamaitoa. Oletettavasti vuosikertaa -11 eikä -07.

Kun tajusin, mitä valkoinen kimpale edustaa, aivokuoreni kehitti salamana kaksi ajatusta. Ensimmäinen koski sitä, että pitäisi sulattaa pakastin useammin. Toiseksi jäin pohtimaan, voiko tätä vielä juoda. Mikä mahtoi olla pakastuspäivämäärä? Koska olisihan se nyt sääli heittää hyvä maito pois.

Siis. Haloo. Oikeasti?

Äidinmaito säilyy pakastimessa puolisen vuotta, olin lopettanut imetyksen vuosi sitten. Juomakelpoista se ei siis enää ollut. Ja mitä sitten vaikka olisi?!? Kenelle olisin sitä ollut tyrkyttämässä? Esikoinen ei olisi koskenut siihen pitkällä tikullakaan. Kuopusta olisin ehkä voinut huijata - mutta miksi? Miehelle sen olisin voinut toki töräyttää aamukahviin.

Koo-mis-ta. Vaikka imetys itketti toisella kierroksella paljon vähemmän kuin syksyllä 2007, suhteeni rintamaitoon on edelleen täysin epä-älyllinen: pyhän tissituotoksen poisheittäminen on kuolemansynti. Työllä ja tuskalla pumpattu tavara oli priorisoitava kaiken yli ja käytettävä ravinnoksi, vaikka minigrip-pussi olisi löytynyt jäämies Ötzin repusta. Muistin myös muutaman riidan aiheen tiimoilta.

Tsiisös. Kuinkahan kauan vielä kestää, että saan muodostettua jonkinlaisen rationaalisen suhteen tähän "maailman luonnollisimpaan asiaan".

Miten paljon on 10 kilometriä?

Tunnin? Kaksi tuntia? Kolme ja puolituntinen kahdella pissatauolla. Ei hajuakaan.

Olen aloittanut valmistautumisen Mutsien kymppi -haasteeseen miettimällä, miten paljon kymmenen kilometriä itse asiassa onkaan. Päättelin, että sitä pääsisi ehkä varmemmin maaliin, jos tietäisi, mitä on edessä. Vakiolenkkini on viisi kilsaa, mutta pyörryn tylsyyteen (ellen sitten hapenpuutteeseen), jos juoksen saman lenkin kaksi kertaa peräkkäin.

Lyhyt skannaus lähiympäristöön. Lapsen päiväkoti on 500 metrin päässä. Kymppi on sinne ja takaisin 10 kertaa. Jotta lapseni ei tarvitsisi hävetä noloa mutsiaan sen enempää, on ehkä parempi, että toteutan tavoitettani toisaalla.

Suhtaudun skeptisesti liikuntamittareihin. En kestä alkuunkaan niitä ylipirteitä heijaheijoja (Petra juoksi 1 h 25 min. Terttu työnsi vaunuja vartin. Joonas kävi pilateksesessa 1 h ja sambatunnilla 45 min. Wohoo.). Enkä sitä paitsi haluaisi vapaa-ajallani mitata, kuinka paljon suoritan jotain harrastusta.

Mutta tämän haasteen kanssa taitaa olla vähän pakko. Lähdin netistä etsimään ratkaisua pulmaan. Kahlasin aikani appstorea ja tein tuote- ja hintavertailua. Päädyin maksuttomaan SportTrackeriin. Latasin ohjelman kännykkääni, joka kulkee lenkeillä mukana. Laitan applikaation päälle kun astun ovesta ulos ja sammutan sen lenkin päätteeksi. Harjoituksen jälkeen ruudulta näkee kilometrimäärän, kuluneen ajan ja keskinopeuden. Eikä tuloksia tarvitse jakaa missään, jos ei halua. Tai kehtaa.

Kohti Mutsien kymppiä!

Voiko ihminen oikeasti juosta kymmenen kilsaa parin kuukauden päästä? No siitä otetaan nyt kevään aikana selvää. Lähtötaso ei nimittäin ole kauhean korkealla, alkaen ihan meistä haasteen kehittäjistä.

Satu on viimeiset kaksi vuotta harrastanut viiden kilsan mikrohölkkälenkkejä iltakymmenen jälkeen, koska mihinkään muuhun ei ole aikaa.

"Kerran eksyin naapurilähiöön ja lenkki venähti kahdeksaan kilometriin. Seuraavat kaksi päivää makasin jalat krampissa sängyssä ja kirosin, miksi piti mennä kokeilemaan sitä vaihtoehtoista risteystä. Nyt mietin, miksi hemmetissä pitäisi lentää 2 500 kilometriä, että voi juosta 10 kilometriä. Järjetöntä! Mutta hauskimmat läpät irtoavatkin juuri arjen järjettömyydestä. Nauru taas pidentää ikää. Ja hyvä skumppa."

Katja vihaa lenkkeilyä, mutta aloitti opiskelut vuosi sitten, kun 10 kerran jumppakortti meni umpeen niin ettei yhtäkään kertaa ollut käytetty.

"On ihmisiä, joita ei ole tarkoitettu juoksemaan. Jumalan tapa merkata tämä ryhmä on yli D-kupin tissit. Koska olen naimisissa ärsyttävän, mustaan lycraan pukeutuvan maratoonarin kanssa, olen tietenkin esittänyt, että jos vähänkään treenaisin pystyisin samaan. Köhhh."

On aika laittaa toivo ryhmäpaineeseen, kuoharipalkitsemiseen ja ammattivalmentajaan. Mukana haasteessa ovat seuraavat 10 supermotivoitunutta bloggaajaa: 

• Paikka auringossa ja Paspartuu-blogien Dorit, koska valokuvaaja tietää, missä vaiheessa Mutsien kympin ryhmäkuva otetaan,
• Lähiömutsi-blogia emännöivä Hanne, joka haluaa oppia heiluttamaan vatsanahkaansa myös juosten,
• Tessa on haastehullu yksinhuoltajamutsi, joka kaipaa lenkkitreenistä omaa aikaa. Blogi löytyy osoitteesta Yksi kaksi meitä on vain kaksi.
• Kupla-blogia kirjoittava Paula muuttaa maaliskuussa Norjasta Pohjois-Pohjanmaalle, eikä näe mitenkään ongelmallisena, että treenit ovat Espoossa. :D
• Lydas, jolla on kesällä 2012 syntynyt vauva, kaipaa juoksusuhteeseensa pysyvyyttä vihan sijaan. Blogi löytyy osoitteesta Gravid-raskaana.
• Pudonneita omenoita -blogia kirjoittava Liina, joka on luvannut olla porukan violetein lenkin jälkeen,
• Valeäiti, koska jonkun pitää kyetä juoksemaan maaliin asti. Blogi osoitteessa Valeäidin tunnustukset.
• Rouva Ruuhka bloggaa ruuhkavuosistaan Tampereelta. Rouva lupasi vääntäytyä Espooseen treeneihin vaikka ei pääse edes saman paikkakunnan salille. 
• Vihreä Lintu, joka haluaa tietää, miten voi juosta, kun rillit menevät huuruun ja koira vetää puskaan, ja
• Nonariina Kahvia ja unelmia -blogista, joka myönsi rehellisesti että skumppa maistuu hölkkäystä enemmän. 

Juoksuharjoitteluun liittyvät postaukset löytyvät blogeista tagilla "Mutsien kymppi".

Sponsoreina toimivat:

- Esport Arena, joka järjestää kaksi ammattivalmentajan vetämää juoksutreeniä. Esport myös tarjoaa tämän viikon ajan kaikille Vuoden mutsin lukijoille fitness card -jäsenyyden ilmaiseksi (sillä saa alennusta lapsiparkista).

- Llagrima d'Or kuohuviini, joka testataan palautusjuomana.
- Pågen, jolta saadaan treeneihin proteiini- ja kuitupitoisia täysjyvätuotteita ja juoksun jälkeiselle piknikille kiinteät hiilarit.

Työn alla myös muita sponsoreita - niistä lisää pian!

Haaste: kympin suoritus

Milloin viimeksi olet tehnyt täyden kympin suorituksen? Vuoden mutsithan eivät yleensä kauheasti pinnistele, mutta nyt olisi hyvä tilaisuus ylittää itsensä...

Nimittäin juoksutrikoissa! Perinteinen Naisten kymppi kirmataan taas toukokuun 26. päivä ja ajattelimme koota sinne valovoimasen joukkueen meistä mutseista!

But why??? Kuten tiedätte, elämä mutsina pakottaa välillä epämukavuusalueelle, varsinkin urheiluharrastusten suhteen. Jumpat alkavat ikävästi ajallaan (ja ovet vielä lukitaan, ettei edes pääse kesken sisään) ja salille raahautuminen on joskus työn ja tuskan takana. Perheellistymisvaiheessa vanhemmat joutuvatkin etsimään uusia, helpompia uria harrastaa urheilua. Sitä ei nimittäin voi skipata ilman seurauksia: ihminen - myös mutsi - on luotu liikkumaan. 

On vain muutama laji, joka ei katso kelloa. Yksi on juokseminen. Mutta miten siitä saa harrastuksen? Varsinkin, jos on aina vi-han-nut pururataa? Luvassa onkin ammattiapua!

Mutsien kympin erikoisiskuryhmään valitaan 10 bloggaajaa. Bloggaajaa siksi, että haluamme levittää tämän kuntoliikuntamuodon ilosanomaa mahdollisimman monelle mammalle. Emme edellytä lantionpohjanlihaksia, vyötäröä tai pohjakuntoa. Motivaatio (=kypsyminen omaan rapakuntoon) riittää.

Bloggaajan tulee siis osallistua juoksukouluihin (tsekkaa, että päivämäärät sopii!), treenata, kirjoittaa harjoittelustaan (suosittelemme rehellisyyttä) säännöllisesti ja suorittaa se 10 kilometrin lenkki joko juosten, hölkäten tai silmäripsillä madellen.

Me tarjoamme pääsymaksun ja ammattilaisvalmentajan pitämän juoksukoulun! Opastus tapahtuu Esport Arenalla Espoon Tapiolassa:

1. kerta: 27.3. keskiviikkona kello 17:00-18:30 - Kävelystä juoksuun (peruskestävyys)
2. kerta: 29.4. maanantaina kello 18:00-19:30 
- Juoksutapahtumaan valmistautuminen (vauhtikestävyys).

Palkintokin on kondiksessa: urheilutuokion jälkeen juodaan erinomaista kuohuviiniä katalonialaiselta pientilalta ja nautiskellaan tapaksia - ja nautitaan aurinkoisesta päivästä!

Ilmoittaudu mukaan kommenttiosiossa! Perustele 8.3. mennessä, miksi juuri sinä olisit tähän erityisen motivoitunut ihminen!

Ja sinä lukija, jolla ei ole blogia: tule mukaan virtuaalisesti! Lue bloggaajien vinkkejä, voimaudu ja kokeile! Maksun ja juoksukoulun voimme valitettavasti tarjota vain kymmenelle, mutta mikäli haluat pestä meidät lenkkarit jalassa sata-nolla, niin nyt siihen on elämäsi tilaisuus. :)

Hikiterkuin, Satu ja Katja