Veljellä on väliä

Ajauduin taannoin keskusteluun, jossa pohdittiin, millaista on olla duunissa miesvaltaisessa työyhteisössä. Minun mielestäni ei mitenkään erikoista. Minulla on nimittäin pirusti veljiä. Yksi 100% samasta geenipoolista, neljä puolikasta ja yksi ei oikeastaan ollenkaan, mutta veljeksi hänet on aina luettu.

Olen tietenkin koko elämäni toivonut, että minulla olisi sisko eikä pöljiä veljiä, jotka pöllivät legolaatikosta aina parhaat palat, huijasivat karkit tai kantelivat heti mutsille, kun mottasin takaisin. Olinkin vilpittömästi pahoillani aina kun kuulin, että jollain tyttölapsella oli perheessä myös veli.

Jäin miettimään, miten paljon minua oikeastaan on muokannut se, että olen kasvanut veljien kanssa? Mitä sisarus ylipäätään oikein opettaa? Paitsi kinaamaan.

Kun etsiskelin dataa siitä, miten veljien kanssa kasvaneen käy, löysin valtavasti tutkimuksia sisarusten välisistä suhteista:

• sisko suojaa murrosikäistä masennukselta. Samassa tutkimuksessa myös todettiin, että sisarus ylipäätään vaikuttaa lapsen kehitykseen enemmän kuin vanhemmat.
• Syntymäjärjestyksellä on väliä: esikoiset ovat vastuunkantajia, kuopukset taas luovia rauhanrakastajia. 
• Toisaalta esikoiset selviävät älykkyystesteissä paremmin, mutta kuopuksilla taas on paremmat kouluarvosanat.
• Ainoilla lapsilla on aikuisena suurempi ylipainon riski kuin sisarusten kanssa kasvaneilla.
• Puhekyvyttömällä kuopuksella voi olla vanhemman sisarensa kanssa kommunikointiyhteys. Lisäksi sisarussuhteen läheisyys ei ole riippuvainen ikävuosista eikä biologisuudesta.

Aika vaikuttavaa. Nykyään vanhemman ja lapsen välistä suhdetta korostetaan niin paljon, että sisarusten merkitys jää yleensä täysin huomiotta. Ehkä useampilapsisessa perheessä osan neuvolan painokäyräkeskustelusta voisi käyttää sisarussuhteiden läpikäyntiin.

Sen lisäksi mietin, että tätä elämän pisintä ihmissuhdetta voisi jotenkin muistaa, samalla tavalla kuin isää ja äitiäkin. No kas: Siskojen ja veljien päivä on olemassa -- sitä vietetään 31.3. Merkatkaa kalenteriin! Kakun lisäksi voi tarjota vähintään yhden kinan valinnaisesta aiheesta. For old times sake.

Kertokaapa, millainen suhde teillä on sisaruksiinne ja toisaalta, oletteko ainoina lapsina kaivanneet siskoa tai veljeä?

Kuumeilua

Lapsen myötä on auennut ihan uusi näköala ruumiillisuuteen. Ensin on istukka ja kasaan kursittu toosa. Sitten irtoava pala napaa ja kaula-aukosta alas valuva maitopuklu.  Joku syö sun tissejä 24/7. Ja silloin kun ei syö, vaihdat kakkavaippoja.  Kävelet koko yön vauva harteilla ja saat kiitokseksi pierun.

Vaippa-tuhnu-ögä-sulkeiset menevät - kuten mikä tahansa vaihe - jossain vaiheessa ohi, jotta uusi vaihe uusine yllätyksineen voi alkaa.

Kolmivuotiaan kanssa luulisi, että on jo helpompaa. Tavallaan onkin. Se ei pissaa päälle, vaan osaa itse kertoa, että pitää päästä vessaan. Mutta nyt lasta ei voi enää yksisuuntaisesti hoitaa. Kaikki viestintätilanteet ovat muuttuneet kaksipuoleisiksi. On tilanteita, joissa kolmevuotias kampittaa vanhempaansa 6-0.

Esimerkiksi silloin, kun lapsi on kipeä. Kun kolmivuotias kuumeilija huutaa kurkku suorana, että äiti ei saa mennä mun peppuun, muuttuu hetkessä täysin aseettomaksi, vaikka onkin se kuumemittari kädessä.

Kuumemittarista on tullut kaikkia pahiksia yhdistävä tekijä. Iltasatujen kaikilla vähemmän miellyttävillä päähenkilöillä on taskussa mittari, jolla ne vaanivat päästä mittaamaan kuumeen paikasta, jonne aurinko ei paista.

Luimme tänään Hanhiemon Satuaarreetta. Siellä on satu Laiska Jaakosta. Sadun lopussa on kuva, jossa hääparin sulhasella on reipas hymy naamalla. Se aikoo mitata ton prinsessan kuumeen, lapsi tietää. 

Eihän sen tarvitse, prinsessahan on ihan terve, sanon. Kuume mitataan vain silloin kun on kipeä, yritän. 

Eipäs. Toi mies aikoo mennä ton pyllyyn.

Olin vähän aikaa ihan hiljaa. Minulla ei ollut aavistustakaan, miten keskustelua voisi viedä järkevällä tavalla eteenpäin. Löysin lattialta automainoksen. Katselimme vähän aikaa erilaisia runkomalleja. Siinä lastenhuoneen lattialla polvi-istunnassa päätin, että nyt vihdoin ja viimein käyn ostamassa sen korvakuumemittarin.

Syntymäpäiväkakku - part two

Sain taannoin lietsottua itseni paniikkiin lapsen syntymäpäiväkakkutoiveesta. Mutta arvatkaapa mitä? Sain aikaiseksi kakun. Enkä vähiten teidän vinkkienne avulla. Kiitos törkeän paljon avusta kaikki asianosaiset!

Eikö tullutkin hieno?

Tarkempi prosessikuvaus kakun rakentamisesta löytyy oman blogini puolelta.

Uusi, uljas isyys

Isät ovat olleet viime aikoina hyvin tapetilla.

Ensin Sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvobarometrissä arvioitiin, että isien on nykyään helpompi pitää vanhempainvapaita (joskin edelleen huomattavasti naisia vaikeampaa). Sitten Jaakko Lähteenmaan kolumnissa huomautettiin, että miehen vanhempainvapaan poissaolon järjestely ei ole sen kummallisempi asia kuin naisenkaan. Tähän päälle tarjoiltiin vielä naapurimaan vanhempien haastatteluja.

Jep. Suomalainen mammayhteiskunta tuntuu olevan vähän vaipanvaihdon tarpeessa. No eipä hätää. STTK tarttui kapulaan ja duunasi sankarivideon, jossa isiä kannustetaan pitämään isyysvapaat.



En aio nyt puuttua siihen, että mehun sijaan kannattaa tarjota lapselle vettä enkä siihen, että äitikin on hei sankari. Puutun siihen, että isyysvapaan pitämisessä tärkeintä ei (törkeän subjektiivisen mielipiteeni mukaan) ole se, että on hottis HopLopissa.

No, ehkä tämän videon oli tarkoitus olla vitsikäs. Tai ehkä kampanjassa olisi ollut vaikea näyttää niitä todellisia, perhepääomaa kasvattavia seurauksia. Tiedätte kyllä: kun arjen pyörittämisen vaatimukset ovat selvillä molemmille, harhat hälvenevät puolin ja toisin, yhteisymmärrys lisääntyy, molemmat vanhemmat pystyvät osallistumaan kasvattamiskeskusteluihin tasa-arvoisina, oman lapsen kanssa saa muodostettua tiiviimmän siteen, jne jne.

Olen toki iloinen ihan jokaisesta isyyden alleviivaustempauksesta. Ehkä se todellinen sanomakin sieltä sitten joskus kirkastuu.

_________________________________________________________________________________

Tässä vielä kiteytetysti vuoden alusta voimaantulleet muutokset:

• Isyysrahaa maksetaan aiempaa pidempään. Isä saa isyysrahaa enimmillään 54 arkipäivää. Isäkuukausi jää pois.
• Isyysrahapäivät eivät enää vähennä vanhempainrahapäiviä kuten isäkuukaudessa.
• Isyysvapaan voi pitää aiempaa joustavammin. Aikaisemmin 1–18 arkipäivää piti pitää ennen vanhempainrahakauden loppumista. Nyt koko vapaan voi halutessaan pitää kerralla vanhempainrahakauden jälkeen.
• Isyysvapaan voi pitää aiempaa myöhemmin. Vapaan pitää olla pidettynä ennen kuin lapsi täyttää 2 vuotta tai ennen kuin adoptiolapsen hoitoon ottamisesta on kulunut 2 vuotta.
• Isä ei menetä vapaita, vaikka perheeseen syntyy tai adoptoidaan uusi lapsi. Aikaisemmin isäkuukauden menetti, jos vanhempainpäiväraha alkoi uudesta lapsesta ennen vapaan pitämistä.
• Isyysrahan hakuaika pitenee. Isyysrahaa haetaan viimeistään 2 kuukauden kuluessa siitä, kun lapsi on täyttänyt 2 vuotta tai adoptiolapsen hoitoonottopäivästä on kulunut 2 vuotta.
• Lapsi voi olla päivähoidossa ennen isyysvapaata. Aikaisemmin isäkuukauden siirtäminen edellytti, että lapsi oli tätä ennen kotihoidossa.
• Perhe voi saada kotihoidon tukea ja isyysrahaa samaan aikaan. Kotihoidon tuen hoitoraha ja äitiys- ja vanhempainrahakauden jälkeen maksettava isyysraha kuitenkin sovitetaan yhteen. Perhe voi saada hoitorahaa, jos se ylittää isyysrahan määrän. Isyysrahaa, jota isä saa äitiys- tai vanhempainrahakaudella, ei soviteta yhteen hoitorahan kanssa.

Syntymäpäiväkakku

Lapsi täyttää tällä viikolla kolme vuotta. Juhlimme typistetyssä perhepiirissä; kutsumme sunnuntaikahville lähimmät ystävät ja maassa olevat lähisukulaiset. Lastenjuhlia kersa ei vielä osaa vaatia. (Ei se mitään. Marenkivaahtoa pääsee kaivelemaan ulos dvd-soittimesta tulevina vuosina.) Mutta kakku-konseptin se jo tajuaa. Koska olohuoneessamme ei järjestetä ensi sunnuntaina aasinhännän kiinnitystä tai hop lop -karnevaalia, lupasin täyttää minkä tahansa kakkutoiveen. Ajattelin, että hän toivoisi ehkä leppäkerttua tai kukkasta. Niinpä menin lupaamaan, että voi toivoa ihan mitää vaan.

Mä haluaisin sellaisen sinisen. Sellaisen Muumitalon. Ja sit muumeja pihalle.

Vedin happea sisään. Noh. Liitulakuista saa hattivatit, vaahtokarkeista muumit... Mutta miten mistään, mihin tulee munia, sokeria ja vehnäjauhoja voi saada kapean ja pyöreän, kakkulapion leikkauksesta siististi halkeavan asian?

Rakennusinsinöörit, arkkitehdit, leipuriammattilaiset hoi? Anyone?

Kuva: Flickr/Nina´H