Älä klikkaa tätä juttua

‎"Lue perjantain (31.8.) Iltalehdestä, mitä tytön isä kertoi hätäkeskukseen soittamansa hyytävän puhelun aikana."

Jumalauta, mutta minua oksettaa. 8-vuotiaan tytön murha on tekona niin hirvittävä, että mitkään sanat eivät riitä kuvailemaan sitä kuvotusta, inhoa ja tuskaa, jonka tapahtunut nostaa esiin tavallisessa, terveessä ihmisessä. Olen sanaton ja avuton. Ja raivoissani.

Raivoani lisää se, kun moni media, etenkin iltapäivälehdet, mässäilevät kaamealla asialla nostaen esiin mitä tarkempia yksityiskohtia, joiden julkituominen ei hyödytä ketään muuta kuin clicks per news -mittaria.

Siispä pyydän:

Älkää klikatko YHTÄKÄÄN 8-vuotiaan tytön murhaa koskevaa tirkistelyuutisia. Älkää ostako lehtiä, jossa näitä yksityiskohtia tongitaan. Se ei auta ketään! Paitsi mediataloja, jotka työstävät nettiin juuri sitä paskaa, mitä eniten klikataan ja jaetaan.

Jos olet huolissasi lapsesi koulukaverin perheoloista tai näet, että lapsia kohdellaan kaltoin, puutu asiaan.

Jos haluat auttaa anonyymina, lahjoita vaikka rahaa Mannerheimin lastensuojeluliiton puhelintoimintaan, jotta kaikki lapset, jotka sinne soittavat, saisivat apua (klikkaa tästä). Jos ei ole rahaa lahjoittaa, mene ja tykkää MLL:stä Facebookissa ja jaa niiden viestiä.

Muitakin auttamistapoja varmasti on. Mutta niitä s**tanan iltapäivälehtien linkkejä älkää jakako. Niistä sataa euroja vain ja ainoastaan Alma Median ja Sanoman kassaan.

Kiitos. Ei muuta tänään.

Pottaongelma

Tämän pidemmälle ei olla päästy. Kuva otettiin viime vuonna.

Meillä - tai siis minulla - on ongelma. Lapsi 2,5 vee ei halua käydä potalla, vessasta puhumattakaan.

Lapsen ollessa puolivuotias olin varma, että tätä vaipparumbaahan ei enää kauaa kestä (!). Meillä ei kasva niitä tyyppejä, jotka kolmevuotiaana kiskovat itse vaipan päälle, naama punaisena tusertavat sinne kakkoshädän ja sen jälkeen innoissaan hautovat aikaansaannostaan. Kaksvuotiaana potalle, viimeistään!

No niin varmaan.

Lapsi inhoaa pottaa ja vessanpönttöä.  Kun ehdotan vaipan ottamista pois ja menoa potalle, seuraa tiukka EI ja huutoa. Kun poistan vaipan vastalauseista huolimatta, lapsi liruttelee lattialle. Mielensäpahoittaja.

Neuvolantäti sanoi, että lapsi oppii kyllä itsestään potalle. Lastentarhanopettaja sanoi, että se oppii vähitellen. Kauan tässä oikein menee - kymmenen vuotta?? Mitä minä voin tehdä? Sivellä potan reunoille hunajaa? Liisteriä? Kiristää jäätelöllä? Help!

Lyö naamalla näppistä

Siltä varalta, että ette ole facebook-ryhmämme jäseniä (kannattaa ehdottomasti olla), laitetaan tänne blogiinkin tämä Vauva.fi:n keskusteluketju. Tässä ollaan nerokkaalla tavalla äitiyslomatekemisen ytimessä. Välillä ei pysty muuhun kuin tsekkaamaan, mitä tapahtuu, kun naama osuu näppikseen. Älkää kokeilko vauvan naamalla.

Terveisin tg666 (oli vähän otsapainotteinen)

Vuoden faija

Kirjoittelin Project Maman puolella vanhempien hoitovastuun jakamisen hyvistä puolista. Anonyymi kommentoija kertoi, että isän vastuunvälttely oli tullut hänelle yllätyksenä.

"Myönnän auliisti, että mieheni välinpitämätön suhtautuminen lapsensa hoitamiseen tuli minulle yllätyksenä ja suurena pettymyksenä. Hän on sanonut suoraan, että on mieluummin töissä kun kotona lastaan hoitamassa - ja näin myös toimii ilman neuvotteluvaraa. Hoitovapaan ehdottaminen oli hänestä vitsi. Sen sijaan vauvalle voi purkaa pahaa mieltä jos siltä tuntuu. Jos 5-kuinen vauva vahingossa sohaisee puuralusikkaa, mies suuttuu ja viskaa loput lusikasta vauvan naamalle. Jos vauva itkee, korvatulpilla voi kätevästi peittää metelin sen sijaan että rauhoittelisi itkevää lasta. Kuvittelin, että isäksi tuleminen aikuistaisi yli kolmikymppistä miestä. Olin väärässä, niin väärässä."

Niin. Vanhemmuus ei itsessään tee ketään aikuiseksi. Selkärangaton mulkvisti poikaystävänä on hyvin todennäköisesti selkärangaton mulvisti myös aviomiehenä ja lapsen isänä. Ei sellaista kannata riesakseen ottaa.

Mutta ehkä mies ei ollut selkärangaton mulkvisti ennen vauvaa. On ihan totta, että yli kolmikymppisen miehen pitäisi olla henkisesti valmis isäksi, mutta kukaan ei kerro etukäteen millaiseksi elämä varsinkin vauvavuonna muuttuu. Vauva yllättää vanhemmat, niin isän kuin äidinkin. Isän lapsellinen käytös on oire epämukavuusalueelle joutumisesta. Kasetti on liian kovilla.

Univelka, duunistressi, masentunut vaimo ja parkuva vauva vituttavat myös isää. Jos miehellä ei ole vertaistukea, läheisiä ystäviä samassa elämäntilanteessa ja/tai hän on surkea puhumaan tunteistaan, puurot lentävät vauvan naamalle. Tästä päästäänkin asiaan: isille järjestetään aivan liian vähän valmennusta ja tukea vanhemmuuteen. Vanhempainvapaat ja neuvolat ovat lapsille ja äideille. Kun äiti yrittää pitää itsensä ja vauvansa kasassa, ei kukaan kysele isän mielialoja ja pärjäämistä. Pitäisi vissiin kysellä.

Mitäs te sanotte? Onko tilanne korjattavissa? Mitä neuvoja antaisitte tälle perheelle? 

Töissä taas

Kukkuu, täällä ollaan! Vuoden mutsit ovat palanneet kesätauolta. Kesäämme mahtui mm. Yks muumimaailma, mökkilaituria ja risteily Ruotsiin. Toivottavasti teidänkin kesä oli keskinkertaisen jees! Se on nimittäin melko lailla ohi ny. Mutta älkää masentuko, on siinä loman loppumisessa arjen kannalta hyvätkin puolensa. Näin työsskäyvän vanhemman näkökulmasta olen esimerkiksi kovin iloinen päiväkodin auenneista porteista.

Miten 4 viikon palkallisen kesäloman pitäjät järjestävät arjen, kun kouluikäiset lapset ovat 2,5 kk kesälomalla ja jos päiväkoti yli kuukauden kiinni?

Ottamalla lapsen mukaan töihin? Lapsen, vanhempien ja työpaikalla istuvien kollegoiden takia toivon, että toivottavasti muu ratkaisu löytyy.

Tänään ei löytynyt. Lapsi pääsi aikaisin tarhasta, itse jouduin olemaan myöhään töissä, mies lähti työmatkalle viikoksi ja anoppi oli varattuna. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa lapsi mukaan kauppaan.

Hiljaisuutta kesti tasan 21 minuuttia.

Iskin Suhosen suunnittelemat Save the C -laukut syrjään, asetin läppärin laukkutelineeseen, avasin YouTubesta Muumit, annoin lapselle lakua ja sormet ristissä toivoin, että se olisi kaupan viimeisen aukiolotunnin hiljaa paikallaan.

No ei ollut. Ensimmäisen Muumi-jakson jälkeen kääpiö pyörähti lattialle kierimään (muumeissakin painittiin), rikkoi kännykkäni latausjohdon (ensi kerralla voisin varata enemmän leluja laukkuun) ja piereskeli kovaäänisesti (ei olisi pitänyt antaa sitä lakua). Luojan kiitos anoppi ei ole huomenna varattu.

Jouduitteko muut tukaliin tilanteisiin perheen kesäloma-aikataulujen yhteensovittelussa?