Vuoden mutsi - only for you!

Median edustajat eivät jostain syystä ole vielä muodostaneet jonoa oven taakse, vaikka kirja on jo julkistettu! Mystistä. Koska haluamme jo antaa haastatteluita, päätimme haastatella itse itseämme. Siispä, eksklysiivisesti, only for you!



1. Miksi tämä Vuoden mutsi -kirja piti kirjoittaa?
Katja: Satu ehdotti tätä. Suostuin, koska mulla ei ollut viikkoa ennen laskettua aikaa ihan kaikki himassa.
Satu: Oma ipana alkoi nukkua täysiä yöunia ja piti keksiä jotain tekemistä aamuyön tunneille.
Katja: Täytyy myös myöntää, että Tieto-Finlandia ehdokkuus kiehtoo.
Satu: No todellakin! Sillä 30 000 euron palkintorahalla saisi jo aika monta kestovaippaa. Taikka Thaimaan-matkaa.

2. Miksi kirjoititte kirjan juuri nyt?
Katja: No kun kymmenen vuotta sitten ei olisi ollut mitään valittamista.
Satu: Tämä piti tehdä, ennen kuin oma lapsi kasvaa isoksi ja aika alkaa hämärtää muistoja. Ja mun tekee mieli päästä Thaimaahan.

3. Miksi juuri te kirjoititte tämän kirjan?
Katja: Oli asiaa. Ja kun naapurin tätikään ei tästä ole kirjoittanut.
Satu: Kaksin on kivempi valvoa: äidit ja freelancerit polttavat tunnetusti yölamppua, joten kanavoimme energiamme meseilyyn ja kirjoittamiseen.

4. Olette molemmat keskinkertaisia äitejä. Miten teidät erottaa toisistanne?
Katja: Jos kysyt jotain islanniksi, mä oon se, joka ei vastaa (selvin päin). Kirjassa tekstit on onneksi erotettu erilaisten maatuskojen avulla.
Satu: Mä taas en myönnä asuneeni Espoossa. No okei. Kerran asuin, mutta se oli vain puoli vuotta Mäkkylässä ja sinne pääsi Helsingin sisäisellä lipulla. (Tuota kokeilua voi verrata tilanteeseen "kävi sisällä mutta ei liikkunut".)

5. Ovatko tissinne muuttuneet teepusseiksi?
Katja: Ei tietenkään. Korkeintaan riisipusseiksi.
Satu: Teepussejakin on erilaisia. Totuus kuitenkin on, että ketunkuonot ovat hävinneet.
Katja: Sitä ei kuitenkaan pidä kertoa ääneen.
Satu: Mutta ehkä se lohduttaa, että ne olisivat tod.näk. muuttuneet joka tapauksessa. Harvalla kolmikymppisellä on kaksikymppisen tissit, imetti tai ei. Yksi mun kaveri sai itselleen upeet tissit lapsen saannin jälkeen. Joskus voi mennä noinkin päin. Nythän tämä meni ihan tissittelyksi. Seuraava kysymys!

6. Millainen on Vuoden Mutsi?
Katja: Vuoden mutsi on mielentila. Vuoden mutsi -fiilis tulee, jos skidille pitää pukea sukat käteen, kun hanskat ei löydy tai neuvola-aika unohtuu. Kamojen lainailu muilta vanhemmilta kuuluu tähän meininkiin. Vuoden mutsilla ei esimerkiksi oo koskaan nenäliinoja hiekkalaatikolla pikku räkänokkaa varten.
Satu: Toi oli hyvä. Hiekkalaatikolla muuten paidanhelma tai purkkapaketin käärepaperi pelastaa! Joskus vuoden mutsi unohtaa hoitolaukun kotiin. Silloin tarvitaan vähän mielikuvitusta. Jos jollekin kävisi näin, tää henkilö voisi vaikka riisua merinovillaisen paitansa ja sitoa sen muovikassin avulla paikalleen. Tällä kestolla pärjäsin.. siis henkilön vauva pärjää kotiin asti. Mutta älä vain laita villapaitaa pesukoneeseen - siitä tulee kuudenkympin myllytyksessä munanlämmittin.

Haluaisitko Sinä tietää meistä jotain? Kysy! Vuoden mutsit vastaavat heti kun ehtivät!

Mutsi soikoon!

Jos rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin kyllä on äideilläkin. Kun pohdimme tämän kirjan nimeä, kysyin blogini lukijoilta, mitä he ajattelevat sanasta mutsi. Uumoilimme nimittäin, että mutsi saattaa kuulostaa ärsyttävältä, vaikka minun suussani mutsi on ihan arkipäiväinen äidin synonyymi. Kutsuin Mutsi-vainaatani oikeastikin mutsiksi, kuten myös broidini ja mutsi itse tekivät.

Sain yli sata vastausta - ja krampin vatsalihaksiin. Tässä parhaimmistoa:

"Aiemmin jo kiivaasti vastustin mutsi-sanaa ja teen sen uudelleen, kun vasta nyt tajusin, että mutsin perheeseen kuuluu tosiaan yleensä faija, broidi ja systeri... hyi yök! Nuo kuulostaa siltä, että koko perhe, ei pelkästään mutsi, on deekiksellä ;) Ja että kaikki yrittää olla jotakin muuta kuin ovat. Että siinä perheessä on jotain hyvin syvästi pielessä. Kauniimpia ja OIKEITA sanoja ovat luonnollisesti äiti, isi, sisko ja veli. Näissä äidin ja isin perheissä ei juoda, polteta eikä hakata ketään, toisin kuin mutsi ja faija tekevät. :D"
- Anonyymi

"Yhdyn kommenttiboksin kuoroon: mutseja on vain kehien sisäpuolella. :) Samaa mieltä täälläkin, mielestäni termi on ruma. Hyi olkoon, toivottavasti kukaan ei koskaan sano mua mutsiksi! Faija, broidi ja porukat on myös paha. Mitkä ihmeen porukat? En ymmärrä. Mistä tulikin mieleeni seinäjokelaisten ihan oma sana isälle - issee. En tottunut tuohon koskaan, en ymmärrä vieläkään. Misään muualla etelä-pohjanmaalla ei sanaa tunneta. Eihän tuo pohjalaiselta mitenkään kuulostakaan, toisin kuin äitee ja äiree, millä toivon itseänikin joskus kutsuttavan."
- Marika  

"Kyllä mutsi on mutsi. En ollut ikinä edes pohtinut että sana olisi negatiivinen jonkun mielestä. Äiti taas on mielestäni neutraali yleissana siinä missä nainen, mies, lapsi jne. Mutsi on minulle se henkilökohtaisempi malli, mun mutsi on mutsi ja mutsi olen omillekin lapsille. Naureskelin lukiessani kommentteja että miltä näyttäisi iltapäivälehtien lööpeissä "Lapsi löydettiin yöllä harhailemasta kadulla kun Mutsi oli lähtenyt baariin ja jättänyt lapset yksin kotiin", eikö se aina ole niissä se Äiti joka sen tekee eikä pahamainen stadilainen raggari-Mutsi , pirtsakka-Äippä, lässynlää-Äityliini, muumi-Mamma tai muu Äitiä tarkoittava synonyymi."
- Anonyymi 

"Kyä mää täälä Tanpereellaki oon kuullu että jokkut sanoo mutsi, aika harvat, mutta kumminki, mut kyä mää ite oon äite tai oikeesti äiti tai äippä, ku miäs on Pohjammaalta ja täälä ny puhutaan kaikkee sekasi.  Mutta mitä ny kirjaas tulee, ni sen tyylilajii se sopii musta oikeinki hyvi enkä nää mitää estettä sitä siinä nimessäki mainita. Ja ei kai me täälä kolmosen tällä pualen niin mettäläisiä olla, että sen takia jätettäs opus ostamati."
- Tea 

"Mutsia kamalampi sana on vain Mamma. Mutta kun teidän tyyli on muutenkin tuollainen sarkastinen "me välitetään lapsistamme, mutta enemmän itsestämme" niin mutsi sopii oikein hyvin! Ja samaa mieltä monen kanssa, kun tietää että teidän kirja niin sen nimi vois olla vaikka äityli, silti sitä ostettaisiin:)"
- Anonyymi 

"Omaa äitiäni olen kuitenkin kutsunut aina äpyksi. Äpy legendaarisen (?) vappulehden mukaan - tosin eihän sitä silloin tajunnut mistä sana oli kotoisin. Systeri keksi teininä että äpy on lyhenne sanoista Äly Pakenee Yllättäen, ja lempinimi vain parani entisestään, myös äitini mielestä! Jokainen taaplaa tyylillään, mutta äippä on hirvein ikinä. Äänteestä tulee mieleen vaippa ja muu mielikuva on (anteeksi jo etukäteen, jos joku tästä hermostuu!) lettipäinen lässyttäjä jolla on pohjepituinen vaalea farkkusalsahame, pörrösukat crocseissa ja bostonkakku uunissa."
- Anonyymi

Voi äiti, etten sano! Nämä voimakkaat assosiaatiot ovat täysin linjassa sen kanssa, että yhteiskunnassa vallitsee selvä käsitys siitä, miltä oikean Äidin pitää näyttää, kuulostaa ja tehdä. Muita sanoja on vaikea hyväksyä, sillä äidillä on kasvot. Äiti on erisnimi.

Päädyimme kuitenkin Vuoden mutsiin, vaikka tiedämme, että jotakuta nyppii ja pahasti. Pahoittelemme, mutta mikään muu synonyymi ei olisi sopinut meidän näppikseemme! Merkityskin olisi muuttunut, sillä Vuoden äiti saa pressalta kunniamerkin, mutsi ei. Kolmanneksi, ne joille kirjan nimi on aivan liikaa, myös sisältö on todennäköisesti liikaa. Pyydämme silti tutustumaan. Jos sisältö ei tuo hymyä huulille niin ehkä lohduttaa se, että kirjan myynnistä 10% menee Mannerheimin lastensuojeluliiton vanhempain puhelimen ylläpitoon. Äideille, mutseille, äityleille, äipille ja mammoille.