Anna armoa, hoitotäti

Mulla on syndrooma. Sen nimi on hoitopaikan ovella iskevä paniikkihäiriö. Kyseinen fiilis johtuu siitä, että meidän kersalta aina puuttuu jotain.
Kurahousut.
Toinen lapanen.
Konserttiraha.
Luistimet.
Kuvatilauslappu (täytettynä).
Reissuvihko (joka katosi totaalisesti eikä ole vielä tähän päivään mennessäkään löytynyt).

No. Joulun jälkeen havaitsin, että en tiedä, missä ipanan hoitokassi on. Kun kämppä oli käännetty ylösalaisin, piti tehdä tarkistussoitto hoitotädille. Kyllä, olin unohtanut kassin hoitopaikan pihaan aatonaattona. Kyllä, täti oli korjannut sen talteen. Naureskelin väkinäisesti, että onneksi lapsi sentään tuli mukaan. En kuullut naurua puhelimen toisesta päästä.

Nyt haluaisinkin tietää, mihin toimenpiteisiin tässä pitäisi ryhtyä. Vaihtaa spinning aivojumppaan? Ruveta syömään jotain vitamiinia tai hivenaineita? Kokeilla sähköshokkeja? Vai onko mun päässä imetysaukile, joka aiheuttaa kroonista tietovuotoa? Help.

Hohhoijaa, mitä vitsejä

Eräänä iltana en saanut unta. (Kyllä, sellaistakin sattuu, vaikka olisi kuinka väsynyt.) Tällaisissa tilanteissa minun on tapana vaivuttaa itseni uneen keksimällä huonoja vitsejä. Tässä viimekertaisen unettoman yön saldo:

- Mistä tietää, että Vuoden mutsi ei ole kotona? 
- Kotona on siistiä. 

- Mistä tietää, että Vuoden mutsi on kotona? 
- Keittiössä tuoksuu Kotipitsa. Tai mikropinaattilätyt.

- Mikä on Vuoden mutsin bravuuri keittiössä? 
- Sämpylät, joista ei unohtunut hiiva!

- Millä nimellä kutsutaan sitä Vuoden mutsin kaveria, joka sai lapsia yli 45-vuotiaana? 
- No tietysti Vaihdevuoden mutsi.

- Kuka on se Vuoden mutsin kaveri, joka sai lapsen heti lukiosta päästyään? 
- Välivuoden mutsi.

- Kuka on se Vuoden mutsin kaveri, joka on todella raskaana? 
- Lihavuoden mutsi.


- Millä nimellä kutsutaan sitä Vuoden mutsin kaveria, jonka lapsi teki niskakakat ostoskeskuksessa ja joka oli unohtanut vaipat kotiin? 
- Minä.

Sitten nukahdin.

Ja näitähän voi keksiä lisää, jos ei vieläkään uneta. Antaa palaa ;)