Yksi lapseton tuttuni harmitteli heränneensä naapurin remontin takia viikonloppuaamuna tavattoman aikaisin. Kymmeneltä. Purskautin hämmästyksestä kahvit väärään kurkkuun. Kymmeneltä! Myötätuntomittarini ei värähtänyt. Siinä kofeiinia kakoessani yritin palautella mieleeni neljän vuoden takaisia vapaapäiviä ja aamuja, jolloin ei ollut mihinkään kiire. Niitä aamuja, jolloin päivän ensimmäinen ohjelma oli kello 13 sovittu kaveribrunssi. Vetelin hirsiä ilman mitään vaikeuksia puoleenpäivään.
Neljä vuotta sitten tässä lapsiprojetkissa pelotti eniten se, että en tiennyt yhtään, mitä sieltä on tulossa. Jos ensimmäisen vuoden vauvahelvettiä ei lasketa, elämäni on aamujen lisäksi (kahdeksan on uusi puolipäivä) muuttunut lapsen saannin jälkeen ainakin seuraavalla tavalla.
Ruoanlaittotaitoni kyseenalaistetaan. Minulle on kerrottu, että Kaapon äiti tekee parempaa pitsaa.
Lahjoja tulee joka päivä. Kaikki ulkoa sisään kannetut kuivat oksat pitää säilyttää. Räkää ei saa laittaa roskiin, vaan varastoida räkämuseoon (wtf?).
Saan uusia näkökulmia. Lapsen löytämää pölykoiraa pitää kuulemma arvostaa. Kilpikonnalla pitää olla takki. Isä näyttää prinsessalta.
Keksin uusia asioita. Porkkanan voi naamioida syömäpuikon avulla tikkariksi.
Saan suoraa palautetta. Äiti, etkö sä haluaisi olla vähän nuorempi? Sulla on keltainen hammas. Miksi sulla on ryppyjä takapuolessa, vaikka me ei olla oltu kauaa täällä uimahallissa?
Saan epäsuoraa palautetta. Vittu nyt mennään sinne liukumäkeen! (Yritän ihan oikeasti olla kiroilematta lapsen kuullen - mutta se on pirun vaikeaa!)
Näitä varmaan löytyy lisää?
Voi apua, nauroin ääneen ja myöntelin hekotuksen välissä näille kohdille. :D Etenkin tuo lahjojen saaminen on myös meillä varsin jokapäiväistä. Nytkin tässä tietokonepöydällä lepää kaksi kuivanutta lehteä, jotka tytär kiikutti silmät loistaen ulkoa... :)
VastaaPoistaJa annetut lahjat muistetaan. "Missä se (toissapäivänä tuotu) oksa on?!"
PoistaAjankäyttö on mun mielestä ehdottomasti se isoin muutos ja sitä on vaikea selittää lapsettomille kavereille, että joutuu välillä valitsemaan kahden menon välillä jos ne osuu samalle viikonlopulle.
VastaaPoistaMua harmittaa itsenäni kaikista eniten ajankäytössä eniten se, että näkee hyviä ystäviä paljon vähemmän kuin aikaisemmin.
PoistaKomppaan kanssa tuota aika-käsitettä. Ennen lapsia mua ei saanut viikonloppuisin sängystä ylös ennen sitä kymppiä millään. Nykyään en saa nukuttua kasia pidempään vaikka voisin. Tätä en olis ikinä itsestäni uskonut !
VastaaPoistaMyös kärsivällisyys ja yleinen suhtautuminen pikku sattumuksiin on ihan eri sfääreissä kuin ennen ja jaksan myös toisten lapsia huomattavasti paremmin ;)
Onnellisena meikäkin olisi viime lauantaina voinut nukkua niin pitkään kuin olisin pystynyt. Lähden puoli kymmeneltä LENKILLE. Voi jeesusmaria.
Poistajep mulla ei myös sytyttanyt lapsettoman ystavan valitus ylakerran imurin laulamisesta JO kello 10 lauantaina....kello 10 lauantainahan ollaan jo puistossa?
VastaaPoistaTai hoplopis jos on skeida ilma. Ehheh. :) PS. Uuteen kirjaamme muuten tulee selviytymisopas hoploppiin.
PoistaKuinka kattava opas ;) ensimmäinen reissu päättyi meillä ensiapuun :D
PoistaOh noh!!! Kävikö pahasti?
PoistaMeillä herätään usein klo 6 aikaan. Lauantaisin 8.45 ollaan jo uimassa koko perhe. Sunnuntaisin imuroidaan usein, joskus klo 9 alkaen, meillä ei pyhitetä lepopäiviä, pakanoita kun ollaan :)
VastaaPoistaAarteita meillekin kannetaan sisään ja kärryn kori on täynnä niitä :(
Oman ajan puute on isoin muutos kyllä ja välillä ahdistavin. Paljon nuo nuppuset antaa myös ja välillä vaan tuijottaa noita kahta tervettä tyttöä onnesta soikeena!
Kuudelta on jo varsin aikaisin - tai siis mulle, joka istun lähes joka ilta työpäivän jatko-osaa puolilleöin...
PoistaMut kaikki on suhteellista. Näin mäkin ajattelin, kunnes kuopus alkoi herätä viideltä. Joka ikinen aamu reilun kahden kuukauden ajan. Se kuusi on siitä perspektiivistä kuitenkin jo ihan aamu. ;)
Poistasiis pilami. kirjotushärö. mutta vielä voin lisätä, että mielestäni lapseni heräsi siis päiväänsä yöllä. ei aamulla. aamu voi alkaa kuudelta mutta ei yhtään aikaisemmin.
Poista"Äiti, kun isä sanoo että sä olet maailman kaunein nainen, se ei tarkoita sitä oikeasti, se haluaa vaan olla hyvissä väleissä sun kanssa."
VastaaPoistaHahaha, tässä ollaan jo aika pisteliään huumorin ääressä :D
PoistaTää vauvavuosi tiputtaa varmaan mun hiukset.. Onneks on enää 8kk jäljellä tätä :D nytkin kaikki muut nukkuu paitsi mä, koska en saa unta, kun äsken syötiin, ja aamulla syyään taas, toivon hartaasti et herättäs vast kasilt. Ei toivoakaan et saisin nukkuu kahteentoista, niinkin joskus..
VastaaPoistaOnneksi vauva-aika loppuu :)
PoistaIte oon vielä lapseton 23 vee, mutta kummilapsia on neljä kipaletta ja heistä osa on silloin tällöin yökylässäki. Yksi kummilapsistani herää kuudelta aamulla. Viimeksi kun tämä aamuvirkku oli hoidossa, ajattelin aamulla että otan lapsia hoitoon/yökylään vasta kun ne on teinejä. :D
VastaaPoistaMulla on linjaasi kohtaan täydellinen ymmärrys.
PoistaMeillä tämä on heräämishomma ja nukkumaanmeno on jo nykyisin keikahtanut niin, että äiti menee ekana nukkumaan ja lapset sitten joskus myöhemmin, näin tapahtuu varsinkin viikonloppuna. Ja sitten aamulla herään itestään viimestään kasilta, yleensä jo aikasemmin.
VastaaPoistaVarmaan olen ihan kamala mutsi kun en valvo vanhimman 17 v. tyttären kotiintuloa, mutta en vaan pysty pysymään hereillä. Tähän asti on tullut aina kotiin kun on sovittu. Meillä alkaa olla lähinnä vitsinä se, että kysyn tytöltä, et "mihin aikaan tulit, mä en kuullut mitään...."
Lapset nukkuis kyllä puoleen päivään, jos ei olis treenejä la ja su aamuisinkin ja niihin lähtö nykyisin klo 10 aikoihin. Joka on mielestäni ihan luxusta verrattuna joihinkin takavuosiin, jolloin ainakin yhden kauden nousin myös viikonloppuisin klo 6.30 , jotta ehdin viedä lapsia treeneihin.... Joskus olis ihan kiva valvoakin, mutta kun ei vaan pysy hereillä.