Olen digannut lukemisesta siitä asti kun jouduin nuorena nielurisaleikkaukseen. Hoippuessani kurkku hellänä pitkin osaston kerrosta löysin yhdeltä käytävältä kirjahyllyn. Nappasin käteeni Isabel Allenden Henkien talon. Kirjan julmetun maaginen maailma ja viittaukset Chilen lähihistoriaan avasivat minulle täysin uuden maailman. Kirjaa lukemalla voi päästä ihan mihin vain - olkoonkin, että nielusta on juuri sahattu puolet pois. Kurkku parani, mutta harrastus jäi. Henkien talon jälkeen aloin lukea vimmatusti kaikkea mahdollista Daniel Steelistä Väinö Linnaan. Huomasin, että saan kirjoista viihdettä, turvaa ja seuraa.
Lapsi tietää, että iPadilla voi piirtää ja pelata. Sähkökirjan lukeminen lapsen läsnäollessa on yhtä helppoa kuin irtokarkkien piilottaminen poskeen. Viidensadan sivun kovakantista taas on hieman haastavaa sujauttaa yhtään minnekään.
Lukemisharrastus jatkui kirja viikossa vauhdilla aina siihen asti kunnes lapsi syntyi. Nyt on vähän vauhti hidastunut. Kolmen tunnin kirjasohvasessiot ovat harvassa. Jos vapaa-aikaa on, se on nykyisessä perusarjessa kovin pätkittäistä.
En silti ole suostunut antamaan periksi. Lukeminen ei ole loppunut, mutta lukemistyylini on viimeisen neljän vuoden aikana ratkaisevasti muuttunut. Luen pätkissä. Ja pätkiähän löytyy, kunhan vain muistaa hyödyntää ne. Leikkipuistossa luen lapsen keinuessa. Luen keittiössä, sillä pastan kiehussa ehtii ihan hyvin luvun loppuun. Ja jos luku on pitkä, penne on vähän löysää, mutta se nyt on vaan kestettävä. Joskus pöllin omaa aikaa lupautumalla hoitamaan likapyykin. Koneen käydessä istun tyhjän pyykkikorin päällä lukemassa. Toki luen myös vessassa. Tarinan ollessa kriittisimmillään saatan ottaa kirjan mukaan myös ruokakauppaan, koska jonossa voi olla luppoaikaa useampi minuutti.
En häiriinny keskeytyksistä. Jos en muista, minne viimeksi jäin, palaan pari sivua taaksepäin ja olen taas radalla. Ainut haaste tässä pätkimisessä on kirjaesine.
 |
| (Kuva: Björgvin Hilmarsson) |
Lapsi tietää, että iPadilla voi piirtää ja pelata. Sähkökirjan lukeminen lapsen läsnäollessa on yhtä helppoa kuin irtokarkkien piilottaminen poskeen. Viidensadan sivun kovakantista taas on hieman haastavaa sujauttaa yhtään minnekään.
Lomamatkamme aikana tutustuin ja ihastuin minikirjaan eli mikiin. Kirjanen on kämmeneen mahtuva pikkupokkari, jonka sivut ovat kuin sätkäpaperia. Pienen kokonsa takia sen voi kaivaa esiin missä tahansa ja se mahtuu taskuun. Se ei paina juuri mitään. Muutamat kaverit ovat kehuneet mikin käteväksi imetyskirjaformaatiksi: Sitä voi - toisin kuin isoa kirjaa - lukea yhdellä kädellä. Sen voi - toisin kuin lukulaitteen - pudottaa sähellyksessä lattialle ilman paskahalvausta.
Miki on Otavan (joka kustantaa myös Vuoden mutsi -kirjojamme) omistama kirjaformaatti. Miki-valikoima on vielä aika rajallinen verrattuna perinteisiin ja e-kirjoihin, mutta kyllä näiden parissa
* saa muutaman kalakeiton poltettua pohjaan.
* = affilinkki
* saa muutaman kalakeiton poltettua pohjaan.* = affilinkki
Mä olen kans löytänyt nuo mikit ja tykkään :) Ostin viime duunireissulla lentokentältä lähtiessä yhden se on ihan loistava, kun kaiken muun hyvän lisäksi sitä voi lukea lentokoneessa nousujen ja laskujenkin aikana. Tykkään myös siitä, että nuo vie vähemmän tilaa kotona, kun en kuitenkaan raski heittää kirjoja poiskaan ja kaapit on niitä täynnä...
VastaaPoistaOlin aluksi vähän spektinen. "Mihin tätä tarvitaan.". Kokeiltuani tulin toisiin aatoksiin...
PoistaOh, kiitos vinkistä, mikit menivät korvan taakse ;) Kirja-aiheesta kirjoittelin itsekin taannoin ( http://ainalahellani.blogspot.fi/2013/12/kirjahaaste.html ). Ehkä noiden avulla lukuharrastus voisi taas palata päiviin. Nyt on tullut luettua vain iltaisin sängyssä - siis kerrattua aina ne eiliset pari sivua, joista ei muista enää mitään, ja sittenpä uni jo tuleekin.
VastaaPoistaPS. Lukulistaani olisin voinut kyllä lisätä luonnollisesti myös Vuoden mutsit. Kiitos kakkosesta, on parhaillaan työn alla! Ja on muuten sen verran hauska, että lukeminen tuntuu etenevän ihan mukavasti myös rättiväsyneenä :)
Kiitos palautteesta, Nunu! Kirjoittajat kiittävät :)
PoistaJa sitä voi lukea auringossa!
VastaaPoistaJuur näin! Rannalla olen erityisesti tykännyt. Ensi kesänä aion kokeilla suomalaisella möksälaiturilla. Toivotaan aurinkoista kesää. Kirjat ovat jo valmiina.
PoistaIhanaa on lukea ja kiitos joskus antamastasi Pablo Tusset vinkistä. Meillä pätkästä on tullut jo lähes itseni pituinen, joten kirjoja voi taas lukea entiseen malliin ja mikä parasta esimerkistä oppineena huipelon omakin nenä on kirjassa kiinni. (Jopa niin, että sitä joutuu sieltä kansien välistä pois komentamaan). Tämä lapsukainen voi kävellä kadullakin kirjastosta lainattu kirja auki kädessä samalla kun kävelee.
VastaaPoistaIhana lapsukainen! Pablo Tusset on kyllä mainio. Toivotaan, että ukolta on tulossa vielä lisää ja suomeksi käännettynä; olen tykännyt niistä edellisistä suomenkielisistä paljon, propsit kääntäjälle.
Poista