Ipanamme täytti 2 vee ja aloittaa sen kunniaksi huomenna uudessa, "isojen lasten" päiväkodissa. Se on pätkälle iso muutos; työpaikan vaihdokseen verrattava tapahtuma. Mielessä on varmasti monia kysymyksiä. Missä on vessa? Milloin on kahvitauko? Milloin voi ottaa power napit? Kuka ohjaajista on helppo kiertää pikkusormen ympäri? Kuka on se jatkuvasti pierevä kollega, jonka kanssa ei kannata hankkiutua yhtä aikaa suljettuun tilaan? Kuka kertoo ruokapöydässä parhaat vitsit? Mistä löytyy lähin sähköpistoke? Millainen on organisaation pikkujouluperinne? Onko casual fridaynä tapana vetää niin överiksi että nokosten jälkeen herätään kakat housuissa?
Tämä on paitsi iso muutos ipanalle myös parantamisen paikka minulle. Lupaan olla vähän parempi vanhempi tällä kertaa. Sen ensimmäisen päiväkodin kanssa meni vähän vituralleen.
Viittasin lastenhoitajiin nimillä "se viiksekäs mies", "silmälasipäinen täti" ja "puolalainen". Anteeksi!
Parannus: Lupaan opetella teidän ohjaajien etunimet, lupaan!
Edellisessä paikassa en muistanut ipanan tarhakavereiden nimiä. Kun vaatenaulakolla lastani puhuteltiin etunimellä, mulla ei ollut hajuakaan, kenen kanssa juttelin. (Meni puoli vuotta tajuta, että lasten ja heidän vanhempiensa nimet voi luntata naulakon nimilapusta.)
Parannus: Skannaan eteisen läpi ensimmäisenä iltapäivänä.
Unohdin pehmolelupäivänä pehmolelun.
Parannus: Tätä ei tapahdu toiste. Piilotin nimittäin auton hansikaslokeroon ruskean pehmolelumyyrän. Just in case. Pitää vaan muistaa se auto.
Jätin varavaatesäkin tarhaan viikonlopun yli, vaikka se oli kiellettyä. En voinut käsittää, miksi sitä suljettua jättisuurta vaatepussia ei voi säilöä tarhan tyhjässä eteisessä lauantaina ja sunnuntaina, jos sen voi tehdä maanantaista perjantaihin.
Parannus: Tästä tavasta en aio luopua. Tai sitten se on mies, joka hoitaa perjantaikuljetukset.
Yhteistyöterveisin,
Satu
PS. Sen ilmoitan jo nyt, että vanhempainneuvostoon en lähde. En edes varainhankinnan varajäseneksi.
