Töissä ja kotona

Mukava työ on minulle hemmetin tärkeää. Raskaana olemisessa minulle vaikeinta oli jäädä pois töistä. Sekoilin olan takaa: jäin äitiyslomalle synnytystä edeltävänä päivänä kun tajusin supistusten alkavan. Eli oli lähdettävä sairaalaan, eikä siellä ollut langatonta nettiä. (Mitäköhän oikein kuvittelin; että siinä supistusten välissä voisi kirjoittaa parit työmeilit?! Oh well.)

Kun lapsi ehti muutaman kuukauden ikään, kaipasin jälleen takaisin töiden pariin. Edes hetkeksi kerrallaan. Tiesin, että oma pääni kestää kotona istumisen paremmin, kun pääsee "miksi se taas huutaa", "miksi se ei nuku" -arvoitusten välissä loogisten kysymysten pariin, joihin löytyy ratkaisu ajattelemalla. Ja  töissä  tiesi pääsevänsä kahvitauolle ilman painoa puntissa.

Kaltaiselleni freelancer-yrittäjälle omien töiden säätely on ainakin teoriassa helppoa; ottamalla vastaan määrän X töitä, viettää X tuntia työpaikalla. Vakkariduunipaikan omistaville oman alan töissä käväiseminen on ollut hankalampaa. Vaan ei ole enää! 

Uusi työnvälitysfirma Mamwork on mahdollisuus yhdistää hoitovapaa lyhytkestoiseen työskentelyyn. Yrityksen idea on loistava! Mamwork siis välittää hoitovapaalla olevia asiantuntijoita yritysten lyhytkestoisiin projekteihin, jotka liittyvät mm. liiketoiminnan kehittämiseen, viestinnän konsultointiin, kirjanpitoon, taloushallintoon, AD:n hommiin... Verkostoon pääsee mukaan jättämällä ansioluettelon.  

Mamwork on mainio esimerkki työn ja perhe-elämän yhdistämisestä. Ei ole pakko valita olevansa kotiäiti tai töissäkäyvä äiti. Koska jos vain haluaa, voi olla molempia! Työelämän ei tarvitse aina olla kasista neljään, maanantaista perjantaihin ja iltapäivän kahvitunti kello 14.00-14.10. Eikä kotona olevan vanhemman tarvitse jättäytyä täysin työelämän ulkopuolelle.

PS. Yrityksen nimestä huolimatta verkostoon voivat kaiketi liittyä myös hoitovapaalla olevat miehet. Kai heitäkin on?

Sushi uis

Rakastan miestäni yli kaiken. Mutta jotkut hänen tavoistaan saavat minut raivon partaalle. Jos joku väittää, että omassa puolisossa ei kyrsi mikään, kyllä en usko. Tai jos vannot puhuvasi totta, oletan, että suhteenne tähänastinen kesto mitataan kuukausissa.

Katja nosti taannoin esiin perheyksikön sisällä ilmenevät pakkausten avaamiseen liittyvät haasteet. Nyt on minun vuoroni.

Minua ketuttaa mieheni tapa syödä sushia. Eikä muuten ketuta ihan vähää. Saan päänsäryn, kun istumme saman pöydän ääressä kolistelemassa syömäpuikkoja.

En ole foodie, joka saa orgasmin puristelemalla avokadoja. Mutta sushipalan upottaminen soijakastikeastiaan nyt vaan on liikaa. Kun sushiriisit tipahtelevat kastikekulhoon ja soijakastike roiskuu pitkin pöytää, minulla läikkyy yli. Ei 15 kappaleen makirullalajitelmaan tarvita pari desiä soijakastiketta!!!

Yritän hienotunteisesti vihjata, että kasta sinne kastikeastiaan vain se kalapuoli äläkä  huljuta soijassa sitä koko saamarin riisipalleroa. Mutta kun mä tykkään kastikkeista. Tykkää kuule ihan rauhassa, mutta kun sushi ei ole kastikeruokaa. Tilaa ens kerralla pitsa.

No niin, teidän vuoronne avautua ja päästää höyryjä. Ärsyttääkö toisen tapa aivastaa, piereskellä peiton alla tai maiskuttaa suuta unissaan? Sana on vapaa.