Mukava työ on minulle hemmetin tärkeää. Raskaana olemisessa minulle vaikeinta oli jäädä pois töistä. Sekoilin olan takaa: jäin äitiyslomalle synnytystä edeltävänä päivänä kun tajusin supistusten alkavan. Eli oli lähdettävä sairaalaan, eikä siellä ollut langatonta nettiä. (Mitäköhän oikein kuvittelin; että siinä supistusten välissä voisi kirjoittaa parit työmeilit?! Oh well.)
Kun lapsi ehti muutaman kuukauden ikään, kaipasin jälleen takaisin töiden pariin. Edes hetkeksi kerrallaan. Tiesin, että oma pääni kestää kotona istumisen paremmin, kun pääsee "miksi se taas huutaa", "miksi se ei nuku" -arvoitusten välissä loogisten kysymysten pariin, joihin löytyy ratkaisu ajattelemalla. Ja töissä tiesi pääsevänsä kahvitauolle ilman painoa puntissa.
Kaltaiselleni freelancer-yrittäjälle omien töiden säätely on ainakin teoriassa helppoa; ottamalla vastaan määrän X töitä, viettää X tuntia työpaikalla. Vakkariduunipaikan omistaville oman alan töissä käväiseminen on ollut hankalampaa. Vaan ei ole enää!
Kaltaiselleni freelancer-yrittäjälle omien töiden säätely on ainakin teoriassa helppoa; ottamalla vastaan määrän X töitä, viettää X tuntia työpaikalla. Vakkariduunipaikan omistaville oman alan töissä käväiseminen on ollut hankalampaa. Vaan ei ole enää!
Uusi työnvälitysfirma Mamwork on mahdollisuus yhdistää hoitovapaa lyhytkestoiseen työskentelyyn. Yrityksen idea on loistava! Mamwork siis välittää hoitovapaalla olevia asiantuntijoita yritysten lyhytkestoisiin projekteihin, jotka liittyvät mm. liiketoiminnan kehittämiseen, viestinnän konsultointiin, kirjanpitoon, taloushallintoon, AD:n hommiin... Verkostoon pääsee mukaan jättämällä ansioluettelon.
Mamwork on mainio esimerkki työn ja perhe-elämän yhdistämisestä. Ei ole pakko valita olevansa kotiäiti tai töissäkäyvä äiti. Koska jos vain haluaa, voi olla molempia! Työelämän ei tarvitse aina olla kasista neljään, maanantaista perjantaihin ja iltapäivän kahvitunti kello 14.00-14.10. Eikä kotona olevan vanhemman tarvitse jättäytyä täysin työelämän ulkopuolelle.
PS. Yrityksen nimestä huolimatta verkostoon voivat kaiketi liittyä myös hoitovapaalla olevat miehet. Kai heitäkin on?
PS. Yrityksen nimestä huolimatta verkostoon voivat kaiketi liittyä myös hoitovapaalla olevat miehet. Kai heitäkin on?
Laitoin linkin syksyllä hoitovapaalle jäävälle miehelleni. Että kyllä niitäkin on!
VastaaPoista:) hyvä!
PoistaOnpa upean nerokas idea! En ole vielä edes raskaana, mutta otan tuonne yhteyttä heti, kun asia on aktuelli... Hauskaa vappua kaikille, muuten!
PoistaNiin onkin! Harmittaa melkein, että en itse keksinyt, hehe.
PoistaÄääääääääää miksi en ollut kuullut tästä aikaisemmin?!?!? Nyt pitää mennä ihan oikeaan kokopäiväiseen ansiotyöhön syksyllä, vaikka tällainen olisi ollut aivan erinomainen ratkaisu! Loistava liikeidea, kyllä äiteet osaa! (Oletan siis että perustajat ovat asiantuntijauraäitejä...)
VastaaPoistaMä en ole varma onko perustajat mutseja... Mutta toinen heistä on vanha kauppistuttu, joten asiantuntijat ainakin asialla ;)
Poista"loogisten kysymysten pariin, joihin löytyy ratkaisu ajattelemalla. "
VastaaPoistaTodella. Ei voi kestää tätä ikuista "ei mitään hajua miksi se itkee / ei nuku / on kiukkuinen" -tuskaa. Aaargh. Olin jo vähän unohtanut tämän taaperoelämsässä, kun toi isompi jo osaa melkein kertoa mikä vituttaa. Tässä flunssassa osasi jopa osoittaa mihin sattuu, hurraa!
Moon niin samaa mieltä! Mulla menee aika harvoin töissä hermot, mut kotona joudun laskeen kymmeneen noin kerran päivässä...
PoistaAika mainio idea! Jos elämäntilanne olis vaikka sellainen, ettei olisi duunia mihin palata, saattaisin hyvinkin aloittaa tuolla. Jos niillä käyttöliittymäsuunnittelijalle edes olisi käyttöä.
VastaaPoistaAnteeksi hölmö kysymys, mutta mitä tekee käyttöliittymäsuunnittelija?
PoistaEi yhtään hölmö kysymys. Ja kukakapa ei haluaisi puhua itsestään? :D
PoistaKäyttöliittymä on se juttu, jonka kautta ihminen kommunikoi tekniikan kanssa. Esimerkiksi mikrouunissa napit ja webisivussa ... erilaiset napit, mutta myös linkit, valikot ja informaation rakenne. Käyttöliittymäsuunnittelija suunnittelee niitä - projektista riippuen hommaan kuuluu enemmän tai vähemmän konseptisuunnittelua (esim. webisivut - miksi tämä on olemassa ja mitä me tarjotaan täällä kävijöille) tai sitten pelkästään sitä, miten asia esitetään käyttäjälle (jonkun paperikoneen käyttöliittymän designissa ei varmaan suunnittelijalta usein kysytä, että mitä sen masiinan pitäisi tehdä. Tai ehkä kysytään.)
Esimerkiksi Bloggerin hallintapaneeli on käyttöliittymä, ja sen on joku piirtänyt.
Sori pitkä vastaus, mutta tämä on näitä ensimmäisen maailman ammatteja, joita on vaikea tyhjentävästi selittää. (Kun tyttäreni kirjoittaa ruotsin aineen ylioppilaskirjoituksessa, hänen vanhempansa ovat lääkäri ja kalastaja.)
Kiitos, tää selvensi paljon. Käyttöliittymä on siis tavallaan pitsa, jonka päällä on kaikenlaisia tarpeellisia juttuja. :)
PoistaNo saletisti tuollaiselle osaamiselle on kysyntää, joten eiköhän kannata lähettää cvee!
Tämä ei nyt varsinaisesti tähän aiheeseen liity mutta näin teidät Huomenta Suomessa,ja oli ihan pakko tulla heti kiittelemään! Aivan mahtavaa että edes JOKU uskaltaa puhua näistäkin asioista julkisesti ja rehellisesti! Itse noin 5 kk ikäisen ihanan (ja välillä vähemmänkin ihanan) pikkuneidin äitinä puhun aika suoraan siitä että äitiys ei todellakaan aina ole aivan niin hohdokasta kuin annetaan kuvitella. Sanotaan että olen niin onnellinen että minulla on tyttäreni ja elämäni on varmasti täydellistä-noh,onhan se,tavallaan. En kuitenkaan ymmärrä sitä,että äitiys muka tekisi elämästä jotenkin "suurempaa" tai hienompaa. En myöskään itse ole niitä äitejä,joiden mielestä lapsi on kaikki kaikessa,ja eihän sitä omaa elämää oikeastaan lapsen jälkeen enää edes kaipaa. Pah. On vaikea selittää ihmisille,niin lapsettomille kuin näille "huippuäideillekin", että olen kyllä tyytyväinen tilanteeseeni ja rakastan lastani ja miestäni yli kaiken MUTTA haluan että olen edelleen myös minä ja elämässäni on muutakin kuin vain lapseni. Ihmettelen suuresti myös sitä,että miehet todellakin jäävät useimmiten syrjään lastenkasvatuksessa ja niin ehkä niin myös lasten elämässä (no ehkä vähän kärjistetysti sanottu,mutta onko miehen roolinkaan pakko olla se perinteinen paljon kotoa pois oleva tienaaja?). En tiedä olenko nyt sitten itsekäs-omasta mielestäni ennemminkin tasa-arvon ja isienkin puolestapuhuja-kun ajattelen että isien paikka on yhtälailla kotona ja lapsen arjessa kuin äidinkin. On mielestäni epäreilua niin äidin,isän kuin lapsenkin kannalta että isä on perheessä mukana suunnilleen vain töiden jälkeen leikkien merkeissä ja ehkä nukuttajana-sen jälkeen kun päiävn kriisit ja "normaali elämä" on jo ohitettu. Jos lapsella on kaksi vanhempaa,eikö normaalia olisi jakaa myös lapsenhoito/lapsen kanssa oleminen tasan? Mahdollinen imetys jää luonnollisesti äidille,mutta muuten kyllä kuvittelisin että jokainen isä on aivan yhtä hyvä esimerkiksi vaipanvaihdossa kuin äitikin,eikä se äitiys mitään "paranna"-ainakaan enempää kuin isyyskään. Kuitenkin tuntuu että jatkuvasti näin ajatellaan,ja tosiaan kaikesta mahdollisesta syyllistetään (mikä muuten on aivan älytöntä,jo sosiaalialan koulutuksen saaneena ammatillisesta näkökulmastakin katsottuna) Oma mieheni on onneksi todella ihana,ja ajattelee suunnilleen niin kuin minäkin. Olen suorastaan vetänyt häntä mukaan kaikkeen jo raskausajasta lähtien,eikä kyllä ole paljon vastustellut :) Neuvolassa kyllä puhuivat perhekeskeisyydestä ja isien mukaanottamisesta,mutta ainakin meidän neuvolassa se tarkoitti lähinnä isiltä hemoglobiinin ja verenpaineen mittaamista siinä äidin ohella?! Aika sujuvaa :D Jotenki tuntuu hölmöltä että eletään vuotta 2012,ja siitä on aika monta vuosikymmentä kun oli käytännössä normi että äidit jäi kotiin suunnilleen koko loppuelämäkseen lasten kanssa,ja isät elätti perhettään. Viimeistään nyt itse äitinä olen kuitenkin huomannut että kyllä nuo asenteet vaan on tiukassa vieläkin. Ja niistä mieleipiteistä pitää tietenki kertoa,mahdollisimman isoon ääneen ihmetellen. Käsittämätöntä!
VastaaPoistaÄh,tämä aihealue on itselle jotenki niin iso juttu että ei pysy tekstitkään ajatusten perässä eikä kohta oo mitään järkeä tässä. Pitää lukea se teidän kirja,näin sen yks päivä kirjakaupassa ja ajattelin että voi ei,taas noita äippäkirjoja... Seuraavalla reissulla nappaan mukaan :D Niin joo,ja sitähän minä oikeasti tulin tänne kirjoittamaan että KIITOS,KIITOS,KIITOS! Ei ole ollenkaan enää niin yksinäinen olo näiden ajatusten kanssa,useimmiten kun suuni aukaisen ajatusteni kanssa niin saan vastaani vaan kummastelevia kommentteja tai paljonpuhuvan hiljaisuuden. Ehkä minä en sitte kuitenkaan ole aivan outo?
Hei todella laadukas avautuminen! Ja kiitos itsellesi palautteesta, et todellakaan ole yksin! Tällaisen vuodatuksen jälkeen on fiilis että on oikeasti tehnyt jotain tarpeellista. :)
VastaaPoistaJuuri näin! Mielettömän kiinnostava ja aito teksti! Kuten Katjakin sanoi, et todellakaan ole yksin; mutta se joka puolelta pursuava "perfect mom - tee näin" -meteli vaan aika tehokkaasti peittää alleen muita näkemyksiä ja tuntemuksia.
VastaaPoistaMinun tuli sinun kommentista aivan valtavan hyvä mieli, kiitos sinulle ihan megana!! :D
Pakko muuten mainita vielä että toimimalla ja ajattelemalla niin kuin teen en mielestäni ole (tai muutkaan jotka eivät ole niitä "perinteisiä" äitejä)missään tapauksessa huono äiti,tai mitään sinne päinkään. Sen sijaan täydellisyydestä puhuminen sellaisten asioiden kohdalla, joissa "oikeaa" tapaa tehdä ei olekaan, on mielestäni epäilyttävää. Lastenkasvatus on yksi näistä,ei ole sitä yhtä kirjaa josta löytyisi vastaukset kaikkeen kasvatukseen liittyvään. Toisaalta onni ettei sellaista ole,harmi vaan että jotkut ilmeisesti sellaista ovat "lukeneet"...
VastaaPoistaNäkökulmasta riippuen täydellistä äitiyttä taas joko ei ole olemassakaan,tai joka ikinen (lukuunottamatta ehkä niitä oikeasti ongelmaisia tapauksia,joiden kohdalla lapsen etu ihan oikeasti on vaarassa-mutta siitä ei tässä välissä sen enempää) äiti on täydellinen äiti omalle lapselleen tai lapsilleen. Haluan uskoa jälkimmäiseen vaihtoehtoon.