Pelko lapsia kohtaan on sekä aiheellista että aiheetonta. Ruokarauhan perään määkivät anonyymit niputtavat kaikki kersat häiriköiksi, jotka pitävät ravintolaa huvipuistona. Minulla on uutisia: lasten syyttäminen on lyhytnäköistä. Jos lapset eivät osaa käyttäytyä, syy on dorkien vanhempien. Sitäpaitsi pöytätavat osaavia ipanoita löytyy. Nämä hyväkäytöksisetkin lapset kertovat välillä älyvapaita juttujaan liian kovalla äänellä ja kaatavat maitolasinsa. Huomautan, että sottaaminen ja möykkääminen eivät ole pelkästään lasten syntejä. Ja kannattaa ottaa omat diapamit mukaan, jos tuolissa keikkuminen hermostuttaa.
Muutama asia maailmassa täytyy vain hyväksyä vaikka kuinka ärsyttäisi. Yksi näistä asioista on se, että lapset ovat lapsia. Ne ovat aikuisia lyhyempiä, tyhmempiä, arvaamattomampia, spontaanimpia ja ajattelemattomampia - myös ravintolassa. Lapset kuitenkin kasvavat, jos heitä kasvatetaan. Ravintolaan lapsensa roudaavat vanhemmat suorittavat tärkeää tehtävää: opettavat jälkikasvulleen tapakulttuuria - ainakin osittain oman ruokahetkensä kustannuksella. He ansaitsevat aplodit. Heidän kersansa oppivat käytöstapojen lisäksi, että Saarioisten äidit eivät vastaa ihan kaikista safkoista.
Ravintolascenessäkin olisi kaapistatulon paikka. On jo olemassa alle 18-vuotiailta kiellettyjä lomahotelleja. Minä haluan tarkemmin tietää ravintolan valitseman asiakaslinjan - en kaipaa nauravia nakkeja vaan henkilökunnan, jolla on pelisilmää, ja todellisuudentajuisia kanssa-asiakkaita. Lapsia enemmän minua nimittäin ällöttävät aikuiset.
Itse olen toissa tormannyt tuohon vammaisten syrjintaan. Ravintolassa oli poydilla tyopaikkani nimella tehdyt poytavaraukset ja naissa kylteissa oli sana "kehitysvammaiset". Ravintolan henkilokunta tuli ilmoittamaan, etta voisimmeko poistaa kyseisen sanan, kun muut asiakkaat eivat muuten tule ravintolaan... Tama siis tapahtui Suomessa 2009. :(
VastaaPoistaJust. Jos sanaa "kehitysvammaiset" ei käytä => heitä ei ole.
PoistaKomppaan Katja sua niiiiin täysin tässä asiassa.
VastaaPoistaMäkin komppaan itseäni. Varsinkin kun olen käynyt ihan onnistuneesti faindainaamassa kolmevuotiaan kanssa. ;)
PoistaYES, lempiaiheeni!
VastaaPoistaTähän ravintola-aiheeseen liittyy aika jännä piirre: Poliittisesti epäkorrektit tiukkapipot kertovat, etteivät halua lapsia ravintolaan, koska nämä eivät osaa käyttäytyä ja pilaavat huudollaan heidän ravintolailtansa. Poliittisesti korrektit ja avarakatseiset taas toivottavat kaikki lapset tervetulleiksi ravintolaan, kunhan nämä osaavat käyttäytyä. Eli hetkinen? Eikö kukaan haluakaan viereiseen pöytäänsä huutavaa ja kiukuttelevaa uhmaikäistä - eivätkö edes nämä avarakatseiset ja positiiviset aikuiset?
Asian näin mustavalkoinen käsittely on aivan tarpeetonta. Lähdetään nyt vaikka siitä, että on olemassa 1. ns. perheravintoloita, joilla on lasten menu, leikkinurkkaus ja syöttötuoli ja 2. ns. aikuisten ravintoloita, joita myös fine diningiksi kutsutaan. Kaikki aikuisten ravintolat eivät tietysti ole tasoltaan fine diningia, mutta hengeltään esim. pieniä ja intiimejä ravintoloita, jonne tullaan viettämään vaikkapa romanttista hääpäivää. Jos olen valinnut ruokapaikaksi perheravintolan, hyväksyn samalla, että siellä voi kuka tahansa järjestää itkupotkuraivarit, juosta ympyrää tai kaataa minun viinilasini. Jos sen sijaan ruokailen aikuisten ravintolassa, odotan, että myös muut asiakkaat - olivat aikuisia tai lapsia - osaavat käyttäytyä aikuismaisesti.
Se, että vanhemmat tuovat hyvin pienet (alle 2 v) tai muuten vaan "tempperamenttiset" lapsensa aikuisten ravintolaan viikonloppuna klo 18:n jälkeen osoittaa erittäin huonoa tilannetajua. Asia nyt vaan on niin, että Suomessa ei arvosteta tapakulttuuria tai sen opettamista lapsille (joo, varmasti kaikki tätä palstaa lukevat kuuluvat poikkeustapauksiin). Kuka on eri mieltä niin kannattaa ensin hankkia ihan omakohtaista kokemusta keskieurooppalaisesta kasvatuksesta niin saa vähän perspektiiviä. Suomessa lapsiperheellä on lupa loukkaantua, jos ravintola haluaa ottaa myös muut asiakkaat huomioon.
Minusta asia ei siis ole näin mustavalkoinen, vaan kyse on siitä millaiseen ravintolaan lapsia viedään ja mihin kellonaikaan.
Jaiks, en hyväksy missään paikassa ympäriinsä juoksevia lapsia, olin sitten mäkkärissä tai michelin-ravintolassa - ravintola ei ole leikkipuisto, koskaan. "Perheravintolaan" mut saa sitten kuolleena. :D Niin ja lasten menut haluaisin kieltää lailla.
PoistaEi tarvitse hyväksyä, mutta on lapsia joiden kanssa se juoksentelu on se pienempi paha. Meidän Sähikäisemme (ks. alla) ottaa kaikesta kieltelystä ja rauhoittelusta ravintolassa vain lisää kierroksia. Niinpä yritän lähinnä ohjata juoksureittejä sellaisiksi, että lapsesta on mahdollisimman vähän häiriötä. Jos esikoinen ei ole muuta opettanut niin sen, että lapset kasvavat ja moni asia, mikä on kolmevuotiaan kanssa ihan mahdoton, sujuu kuusivuotiaan kanssa jo mallikkaasti.
PoistaNiin, sellaisen lapsen kanssa mennään sitten kammoamaani perheravintolaan. Joissa siis en käy siksi, että siellä on villejä lapsia vaan siksi että haluan nauttia myös siitä ravintopuolesta. Jos teen itse parempaa, ei maksa vaivaa.
PoistaMinulla ei ole tuota ongelmaa: saa olla jo tosi huonoa ruokaa, jos on niin huonoa, että tekisin itse parempaa. ;)
PoistaTuo "kello 18:n jälkeen" on kyllä huvittavan suomalainen juttu - "aikuisten" aika ei todellakaan monessa maassa ala noin aikaisin! Itse asun maassa jossa lapset ilman muuta ovat aina mukana ravintolassa, työpäivinä sentäán puolenyön jälkeen lapsia ei nyt kauhean paljon ravintoloissa näy, mutta viikonloppuisin kyllä. Ja lapset eivät taatusti ryntäile ympäriinsä. Meidán pikkupoikamme simahti pienempänä usein kun ruoka oli syöty ja laskua vielä odoteltiin, mutta ihan siististi vain pää nuokahti kylkeeni. Mutta nyt kun on jo iso kymmenvuotias ei sitäkään enää tapahdu. Joo, joskus lapset pitkästyvät jos palvelu on hidasta ja väkeä on paljon ja joka välissä pitää odottaa, mutta sellaista on elämä.
PoistaNo, saahan sitä vapaasti ihailla kasvatusta johon kuuluu lasten kukkuminen keskiyölle ;-) Olisiko kuitenkin niin, että välkyimmät veronmaksajat ovat vain poistuneet jo tuossa vaiheessa ravintoloista? Siinä maassa missä minä olen asunut lapset pistettiin nukkumaan klo 20, isommat puoli tuntia myöhemmin. Tämä malli on jo otettu meidänkin perheessä käyttöön, suosittelen lämpimästi.
PoistaOnneksi saa vapaasti ihailla. Ei ollut muuten tullut mieleen tuo ajatus että ne älykkäimmät ihmiset ovatkin jo nukkumassa kun tavalliset ihmiset vielä illastavat. Voi olla, enká yhtään väitá vastaan koska Suomi (jossa siis mennään aikaisin nukkumaan) on melkein kaikilla parametreillä tarkasteltuna maailman huippua - ja tämän sanon ilman mitäán piikittelyä koska tottahan se on.
PoistaLisäisin tähän sen, että meillä opetettiin lapsi nukkumaan viimeistään kello 20 täysin omasta itsekkäästä tarpeesta: haluan iltaisin muutaman tunnin lapsetonta omaa aikaa.
PoistaAh, ja minä muistelen lämmöllä sitä aikaa, kun perheessä oli parivuotias, joka sammui kuin saunalyhty siinä kahdeksan pintaan. Nyt se mokoma kukeltaa vielä yhdeksän jälkeenkin... veikkaan kyllä, että iltojen valoisuudella on osansa asiaan.
PoistaMinä laitan täysin itsekkäistä syistä molemmat kersat nukkumaan puoli kympin aikaan. Nukkuvat yhdeksään. :) En siis taida ottaa haarukkataiteilijan suosituksia käyttöön ihan noin heppoisin perustein.
PoistaVooooivvvvvtttu. Mähän en pääse mihinkään näiden kanssa: esikoislapsi 3v on hyvin käyttäytyvä vammainen lapsi. Ehkä mun on paras istua förever täällä kotona ja korkeintaa mennä tonne hiekkalaatikolle. Kun en saa kauppaankaan mennä tuon vauvan takia...
VastaaPoistaJep. Mnua myös oksettaa siis ne käytöstavattomat aikuiset jotka pääsee iloisesti siirtämään tavattomuuden lapsiinsa...
Niinpä. Mitähän siitä tulis jos kaikki alkais esittää toiveitaan ei-toivotuista kanssaihmisistä. Mä haluaisin että hienhajuiset ihmiset ei pääsis bussiin ja että lihavat ei tulis liukuportaisiin tukkimaan mun tietä.
PoistaKersamme 2,5 vee käy usein kanssamme kahviloissa. Meillä on tapana käydä viikonloppuaamuisin aamukahvilla korttelikahvilassa. Ensimmäiset kahvilakerrat olivat hasardeja: kahvi läikkyi, lapsi kitisi ja kun itse pääsin kahviin asti, se oli jo jäähtynyt. Uhraukset kuitenkin kannattivat: lapsi on oppinut jonottamaan kahvilassa, noutamaan itselleen lastentuolin ja pyytämään tarjoilijalta croisanttia. Välillä puolet voisarvesta on murusina lattialla, mutta so what. Läikkyyhän isokokoisiltakin välillä kahvia pöydälle.
VastaaPoistaJoskus käymme yhdessä myös ravintoloissa - tosin aina niin, että ravintola on juuri avannut eikä iltaruuhka ole vielä alkanut. Jos haluan mennä nauttimaan pitkän, kostean ja ihanan illallisen, josta ei ihan viidelläkympillä ja kahdessa tunnissa selviä, menen tottakai mieluummin ilman lasta. Kun jälkiruokaviiniä kello 23 kannetaan pöytään, kersamme vetää sikeitä jo kolmatta tuntia. Eli Haarukkataitelijaa kompaten; kellonajalla on väliä.
Hei, nukkuva kersa pöydän alla ei ainakaan häiritsisi ketään! ;) Todellakin ne kuuden ruokalajin menut viinipaketteineen nautitaan niin että kersat on 10 kilsan päässä koisimassa.
PoistaNo juu, ei todellakaan! Sitä paitsi jos lapsen kantokopassa on kattorakenne, sen päällä voisi lepuuttaa jalkoja. Mä oon niin pätkä, että jalat ei aina ulotu lattiaan.
PoistaLapset raflaan joo! (Ajankohdasta riippuen, luonnollisesti). Ei sillä, ettei minua ärsyttäisi huonosti käyttäytyvä lapsi, mutta ilkeitä ajatuksia lähetän aina niiden vanhempien suuntaan. On paljon helpompi ymmärtää lapsen levottomuutta tai kiukuttelua, jos kuulee samalla vanhempien yrittävän kasvattaa lastaan rakentavasti - eli se ärsyttää ainakin miljoona kertaa enemmän, jos vanhemmat alkavat huutamaan "Nyt hiljaa tai selkäsauna odottaa kotona" tai naureskelemaan hyväntahtoisesti "Ai että ruoka ei sitten maistunut kun päätit sen siihen pöydälle syljeskellä, ja että naapuripöydässä on kivemmat keskustelut kun sinne tahdot huudella...". Lapset nyt on lapsia, mutta vanhemmilta odotan vähän enemmän...
VastaaPoistaJuuri näin! Olen muuten saanut kaupassa monta hyvää vinkkiä siitä miten lapselle selitetään asioita järkevästi, seuraavan kerran menen kiittämään. :)
PoistaTuo on kyllä kovasti totta. Monta kertaa minua eivät ärsytä riehuvat lapset vaan näiden riehuvien lasten kovaäänisesti komentavat vanhemmat, joiden komentelu menee lapsilla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
PoistaKahden hyvin erilaisen lapsen äitinä on pakko kommentoida, että se miten pieni lapsi ravintolassa käyttäytyy kertoo hyvin vähän vanhemmista. Esikoisen, rauhallisen tarkkailijan, äitinä olen ollut kovin ylpeä hyvinkäyttäytyvästä lapsestani ja pitänyt itseäni kovinkin hyvänä kasvattajana. Tänään viimeksi käytiin yhdessä ravintolassa lounaalla, kun oli käyntiä kaupungissa.
VastaaPoistaMutta sitten tuo toinen. Sähikäinen. Ei osaa olla hetkeäkään paikallaan. Paitsi sen hyvin lyhyen hetken, kun syö pahimpaan nälkäänsä. Hänelle ravintola on yksi leikkipaikka. Niinpä sitä sitten mennään vain sellaisiin paikkoihin, missä hänestä ei ole häiriötä.
Syyslomalla viimeksi yritettiin koko perheen voimin vähän paremmassa paikassa. Seuraavan kerran yritetään, kun unohdan miltä tuntuu, kun kesken pihvin syönnin heitetään äitiä lihapullalla. Ja nauretaan päälle.
Olen silti aivan varma, että kun Sähikäinen on eskari-iässä, hänenkin kanssaan voi käydä punastelematta ja häpeilemättä ravintolassa. Lapset nyt vain ovat erilaisia ja oppivat asioita eri tahtiin.
Kyllä, lapsia on erilaisia. On vanhempien tehtävä olla jossain määrin jyvällä siitä millaiseen paikkaan kersan pinna riittää - dorka vanhempi ei ole. Testikeikalle on syytä lähteä terveen pelokkaana plan B taskussa. :)
PoistaTodellakin. Itseäni ja kanssaihmisiä säästääkseni en syö kuopuksen kanssa kuin kotona, mummolassa ja miehen duunissa yliopistolla silloin, kun siellä ovat vain me ja raksamiehet. Pikkumiehen tyyli on tunkea lihapullat kerralla suuhun, kaataa päälle maitoa ja kiivetä sitten tuolista alas. Odottelen, että verbaalinen osaaminen kehittyy ja toivon, että sitten voisi vähän kasvattaakin:) Ja muistelen, miten kivaa oli käydä kahviloissa, kun esikoinen istui rauhassa tunninkin, hörppi mehua ja luki kirjoja. Oi niitä aikoja.
PoistaMun lempparia oli se, että joku anonyymi kävi provoamassa imettämisestä tuolla Hannan blogissa.
VastaaPoistaPakko tunnustaa, että joskus oikein pahalla tuulella ollessani olen toivonut, että joku tulisi aukomaan päätä julkisella paikalla imettämisestä, että saisin hyvällä syyllä huutaa jollekulle :D
Ai en huomannutkaan. Jätän kaikki imetyskommentit lukematta, koska sitä paskaa mun ei tarvitse harrastaa enää koskaan, ei himassa eikä julkisesti. Woohoo! :D
PoistaMaitolaiturilla tuli vastaan mielenkiintoinen keskustelu imetyksen vaikutuksesta mielialaan: http://maitolaituri.imetys.fi/index.php/topic,9089.msg71774.html#msg71774
PoistaMinua ravintolassa (ja kahviloissa) rassaa lähinnä se, miten jostain syystä leikki-ikäiset tulee aina mulle juttelemaan, ja ne vanhemmat ei reagoi mitenkään siihen, kun se kersa hengaa viidettä minuuttia meikäläisen pöydänkulmassa kiinni. En kehtais alkaa huutelemaankaan niille vanhemmille sinne toiselle puolen salia, ja aina ei ees nää, että mistähän pöytäseurueesta se lapsi on kotosin.
VastaaPoistaEttä olisi selvää: en meinaa, että ei pitäisi lapsille jutella, jos ne tulee sulle puhumaan, mutta vanhemmat vois välillä miettiä ravintolassa että a) missähän se lapsi on ja b) muut ihmiset ei ole siellä viihdyttääkseen sitä ventovierasta lasta, joka ei kehotuksista huolimatta "mee äidin luokse" vaan kertoo tarinoita mielikuvituskavereistaan, jotka ei suoraan sanottuna kiinnosta tätä vierasta tätiä yhtään.
Mä oon törmännyt muutamaan otteeseen just näihin "menemme perheen kanssa ravintolaan/teatteriin/näyttelyyn, eli henkilökunta huolehtikoon ipanoista" -tapauksiin. Ra-sit-ta-vaa.
PoistaEpailen etta Suomi on ainoa maa jossa "taytyy" edes kayda tallaista keskustelua?
VastaaPoistaSuomi on myos ainoa maa jossa hyvin kayttaytyvia lapsiani on "katsottu pahalla" ravintolassa kahdeksan aikaan illalla... (emme asu Suomessa mutta vierailemme usein).
Meidan lapset on kayneet aina ravintoloissa vauvasta lahtien - ihan sellaisissa oikeissa, valtan perheravintoloita aina kun vain mahdollista. Hyvin on aina mennyt ja lapset jopa itse pyytavat ravintolaan jos ei ole viikkoon kayty!
Joo, samaa ihmetellään, ollaan asuttu kolmessa eri maassa Suomen lisäksi ja missään muualla tämä ei tunnu olevan ongelma kuin Suomessa.
PoistaAi kauhee, pitäis varmaan lopettaa näiden juttujen lukeminen kun ei halua enää kohta palata kotimaahansa ollenkaan... (Voin vaan kuvitella, että seuraavaksi tähän vastaa joku että "ei me sua kaivatakaan"!)
PoistaHei kaikki ulkosuomalaiset (ja sisäsuomalaiset)! Voitaisko alkaa olemaan yhtä ystävällisiä ja suvaitsevaisia toisillemme kotimaankäynneillä kuin mitä uusissa kotimaissamme ollaan? Mä ainakin aion kesän Suomi-lomalla sinnikkäästi yrittää avata ovia, hymyillä vastaantuleville ja puhua hississä vieraille!
Niina
Kopsaan omahyväisesti facebookista ratkaisuni ko. keskusteluun kauppoja koskien, samaa voitaneen soveltaa ravintolaelämään.
VastaaPoistaKyllä minä niin mieleni pahoitin kun siellä kaupassa oli tänään nuori mies joka osti kaljaa ja kiroili. Ja ne vanhukset tukki rollaattoreillaan käytävät, kyllä en tällaista itsekeskeisyyttä ymmärrä. Eikö niiden naapurit voisi hoitaa ostokset niiden puolesta, tai jos ne vaikka vaan lopettaisi syömisen.
Kyllä pitäisi nyt jakaa kansalaisille kauppavuorot. Kotiäidit ja muut lapselliset kotona loisivat luonnonoikut klo 8-12, vanhukset ja sosiaalipummit 12-16, dinkut ja sinkut 16-20. Jos olet elämässäsi epäonnistunut niin pahasti että et esimerkiksi vuorotyön takia voi ko. aikoja noudattaa, sinut kyyditetään Romaniaan kerjäämään.
Vaihtoehtoisesti voidaan jakaa Suomi kolmeen osaan: sinkut ja dinkut voi jäädä Tsadiin ja sen lähialueille (saavat pitää myös Turun). Lapsiperheet kansoittavat Itä-Suomen, vanhukset vartioimaan länsirajaa ja lappia.
Nähdäkseni tarvitaan lisää luokituksia koska en halua asioida myöskään teinien kanssa samaan aikaan! :D
PoistaSamaa mielta yo. anonyymin kanssa etta Suomi on niita harvoja maita jossa tallaista keskustelua tarvitsee edes kayda. Asumme ulkomailla ja olemme kayneet tyttaren eka kk lahtien ulkona syömassa, mika taivas aidille ja isalle istuutua valmiiseen pöytaan, ei tiskeja eika vaivaa. Taalla lapset ravintoissa ja kahviloissa ovat ihan jokapaivainen naky, lapsi keraa ihastelua eika mulkoilua, tarjoilijat ja naapuripöydan tadit kayvat rapsuttelemassa ja vahan isommille lapsille löytyy aina jotain pienta ekstraa ravintolan puolesta. Suomen lomalla olimme aika yllattyneita ja ahdistuneita muutamista katseista ja mulkaisuista kun rattaiden kanssa tyrkimme lounaspaikkaan, eipa availtu ovia ja toivotettu tervetulleeksi. Eikös tassa joku aika sitten kayty keskustelua etta lapsia ei pitaisi vieda ostareihin tms. paikkoihin missa on melua ja aanta, kotia pitaisi siis muumioitua? Ikava kylla joidenkin vieraiden lasten kohdalla tama on huomattu, saikytaan aania ja ihmisvilinaa ja mihinkaan meneminen onkin sitten vaikeaa. Suomessa lapsen elama on monesti niin aidin ja isan kanssa olemista ilman yhteisön kasvatusapua etta on kylla syvalta kun sita vaikeutetaan viela tallaisella ilmapiirilla etta lasten pitaisi pysya neljan seinan sisalla.
VastaaPoistaHih, hauskoja nämä marttyyrikohtaukset joita tästäkin aiheesta täytyy järjestää :D "Kotia pitää muumioitua, lasten pitäisi pysyä neljän seinän sisällä, koko ajan joku mulkoilee..."
PoistaMä en ihmettele yhtään jos lapsiperheet eivät ole ravintoloille toivottua asiakaskuntaa, jo siitäkin syystä että TODELLA monet niistä käyttäytyy huonommin ja möykkäävät enemmän kuin yksikään aikuisten känniporukka. Sillä erotuksella että aikuisten känniporukka yleensä tuo ravintolalle rahaa, kun taas se karjuva juoksenteleva maitolaseja kaatava pentu syö suunnilleen kaks nakkia puoleen hintaan ja sen vanhemmatkin juovat ruokansa kanssa vain lasin vettä, viinipullon sijasta ;) Bisnestä ne ravintolat tekee ja kyllä niille vaan on paljon enemmän iloa kunnolla syövistä ja juovista aikuisporukoista, kuin näistä kiljuvista lapsilaumoista. Voihan niitä "perheravintoloita" halveksua ja vastustaa vaikka ihan periaatteesta, mut kyllä ravintola-käytöstapojen opettamisen lapsille voi aloittaa ihan yhtä hyvin niistäkin kuin fine dining-paikoista.
Ja mikä ihme siinä on, että mitä ahtaampi ravintola niin sinne pitää "tyrkkiä" niiden rattaiden kanssa? Eikö sen jo järkikin sano, että jos paikka on pieni komero ja pöydät vieri vieressä niin ehkä kannattaisi miettiä pesueelleen jotain muuta paikkaa? Ei 5 henkilön seuruekaan mahdu ravintolaan jossa on enää 2 paikkaa vapaana eikä se mitään syrjintää ole, kuten ei ole sekään, jos kaikkia ravintoloita ei ole erityisesti mitoitettu riville lastenrattaita pöytien välissä.
Lapsiperheille voisi laittaa lapsiperhehinnat, jossa on likaisen työn lisää: pöydän siivous sisältyy hintaan vain kerran, lattian ja syöttötuolin putsauksesta oma maksunsa. Juoksentelusta välittömästi kaikille kanssa-asiakkaille ilmaiset jälkiruoat perheen piikkiin. Karjuminen sallitaan vain alle yksivuotialle ja yksi uhmakohtaus per taapero. :D
PoistaPitääpä tosiaan muistaa, ettei tästedes jalallaan astu ravintolaan, jos ei ole valmis vetämään lärvejä ja muutoinkin tuomaan ravintolalle maksimikatetta. Miten epäkohtelias olenkaan ollut, kun joskus olen jättänyt jälkiruoan syömättä! Ihme, etteivät tarjoilijat ole sylkeneet kasvoille.
PoistaEn nyt sitten tieda kuka niita kanniporukoitakaan haluaa ravintolaan jos on todellakin varaa alkaa valita siella syövia seurueita tyyliin ei möykkaavia ulkomaalaisia, vaivaannuttavia vammaisia, hitaita vanhuksia jne. Taytyy kylla sanoa etta vaikka tulee syötya jonkun verran ulkona ja paikalla on lapsiperheita niin harvemmin törmaa " karjuva juoksenteleva maitolaseja kaatava pentu" tapauksiin. Asia ei sinansa minua haittaa kun en Suomessa asu ja kayn satunnaisesti, sinansa ikavan tuntuinen suuntaus. Toi perheravintola termi saa kylla yrjön suuhun.
PoistaHah hah Anonyymi olet niin oikeassa! Näitä kommentteja kun lukee niin tulee kyllä yksi asia mieleen. Suhteellisen moni täällä julistaa perheravintolat pannaan. Mutta entä jos kysytään lapsilta? Kumman paikan he valitsisivat - sen missä on valkoiset liinat ja hiljaista taustamusiikkia ja missä pitää istua hiljaa nätisti paikallaan kalliista ruoasta nauttien, vai sen missä on värikkäät liinat, leikkinurkkaus ja lasten menu? Minusta tuntuu, että aika moni aikuinen pitää kynsin hampain kiinni oikeudesta parempaan ravintolaan, vaikka lasten kannalta joku muu ratkaisu olisi kivempi. Olen samaa mieltä anonyymin kanssa, että tapakasvatuksen voi aloittaa perheravintoloista. Monissa maakunnan pikkukaupungeissa ei edes ole muita vaihtoehtoja kuin osuuskaupan perheravintolat.
PoistaJa hienoa on jos jossain perheessä lapset jo nyyhkivät, jos jää viikko väliin ettei käydä ravintolassa syömässä. Meidän perhe on siitä poikkeuksellinen, että meillä ei ole varaa syödä ravintolassa joka viikko. Saattaa olla muutamalla muullakin sama tilanne täällä Suomessa.
Odottelinkin jo tätä "lasten kannalta paras ratkaisua". :D Meillä lapsilta ei todellakaan kysytä mihin ravintolaan mennään jos mennään. Niin kauan kuin minä maksan. ;)
PoistaMeillä kysytään kaikilta perheenjäseniltä mielipidettä, niin tässä kuin monissa muissakin asioissa. En pidä siitä ajatuksesta, että vain maksajalla olisi sananvaltaa perheessä. Voihan vielä tulla sekin aika, että sitä on taloudellisesti lapsistaan riippuvainen. Tai, mikä vielä pahempaa, miehestään...
PoistaSuomen ulkopuolella useissa maissa on halvempi syoda ulkona, siksi lapsetkin ovat siihen enemman tottuneita! (t. se ulkomailla asuva anonyymi jonka lapset kyselee milloin mennaan ravintolaan syomaan taas)
PoistaRiitta, meidän perheissä vedetään muutenkin vähän erilaisella otteella joten ei yllätä. :) Meillä aikuiset päättävät kaikki isot asiat, lapset saavat osallitusa pyjaman valintaan. Sue me.
PoistaSe joka maksaa, päättää. Jos kersa haluaa parikymppisenä tarjota mulle ABC:n lounaan, niin kyllä mä kutsun vastaan otan. ;)
PoistaJa mitä rahankäyttöön tulee, niin meidän perheyksikössä ei laiteta paljoa rahaa ulkona syömiseen. Mutta sillion kun mennään, niin mennään paikkaan, josta saa erilaista ruokaa kuin kotona. Meillä on hitto soikoon perheravintola viihdenurkkauksineen täällä himassa 24/7, en halua maksaa samasta menosta kodin ulkopuolella.
No eipä kyllä meidän lapselta kysytä, että mihin mentäis syömään tai mitäs ylipäätään syötäisiin. Voisin kuvitella, että kouluikäisten kanssa ravintolavalintakeskustelua voisi jo käydäkin, mutta sen ikäisten kai pitäisikin sitten jo osata käyttäytyä ja istua pöydässä ilman tarvetta minkäänlaisille leikkinurkkauksille. Mutta en mä kyllä alle kouluikäiseltä lähde kyselemään, että "mitäs herra tänään haluaisi pistää poskeensa".
PoistaJa jos nyt miettii "lapsen parasta", niin mun näkemys kasvattajana on se, että lapsen paras sen lapsen tulevaisuutta ajatellen on, että opetan sen jo pienestä pitäen olemaan (mm.) ravintoloissa ja käyttäytymään tilanteiden vaatimalla tavalla.
Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Jokaisella on varmasti omat tavoitteensa lasten kasvatukselle ja sille mitä pitävät hyvänä ja tarpeellisena.
Touhuan harrastuksissa aika paljon kouluikäisten kanssa. Homman luonteeseen kuuluu, että esimerkiksi retkien ruokalistat suunnitellaan yhdessä. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin vekara, joka ei ruokalistaa tehtäessä ollenkaan osaa sanoa, että millaisesta ruoasta pitää ja sitten retkellä marisee, että aikuisen johtajan valitsema ruoka on ihan pahaa.
PoistaKyllä, minä opetan lapseni sanomaan kysyttäessä mielipiteensä. Ja pitämään mölyt mahassaan silloin, kun päätökset on jo tehty.
"Mutta entä jos kysytään lapsilta? Kumman paikan he valitsisivat - sen missä on valkoiset liinat ja hiljaista taustamusiikkia ja missä pitää istua hiljaa nätisti paikallaan kalliista ruoasta nauttien, vai sen missä on värikkäät liinat, leikkinurkkaus ja lasten menu?" No meidän lapset aivan TAATUSTI valitsisivat tuon ensimmäisen vaihtoehdon. Ulkona syödään noin kerran viikossa (kyllä, asutaan ulkomailla), ja niin kuin joku tuolla edellä mainitsi, myös meillä aletaan kysellä ravintolaillan perään jos tauko käy pitkäksi.
PoistaOma lapsi on vielä sen verran pieni, ettei ole tarvinnut ravintolakeikkoja pahemmin miettiä. Tullee ajankohtaiseksi sitten kun lapsi osaa istua syöttötuolissa. Kahviloissa olen kyllä käynyt enkä ole sen kummemmin asiaa miettinyt. Jos rattaat on mahtuneet sinne järkevästi niin sisään vaan. Yhdessä kahvilassa olin vähän epävarma joten kysyin henkilökunnalta onko ok nostaa rattaat sisään. Oltiin oikein tervetulleita. Imettänytkin olen siinä kahvittelun ja juoruamisen lomassa, oon varmistanut että päällä on sellainen paita, jonka alle lapsen saa hyvin piiloon. Tai sitten käyttänyt harsoa niin ettei muiden tarvitse nähdä vilaustakaan mun utareista :) En tee imettämisestä numeroa ja hoidan sen mahdollisimman huomaamattomasti, jos joku siitä kovin pahastuu niin mielestäni se on sitten heidän (asenne)ongelmansa.
VastaaPoistaMuistelen, että silloin kun siskon lapset oli vielä pieniä ja käytiin joskus koko perheen voimin sunnuntailounaalla, tiedusteltiin etukäteen ravintolasta onko heillä syöttötuolia. Jos löytyi, niin oletimme että lapset ovat tervetulleita. Ja missään Rossoissa ei todellakaan käyty, kyllä nää oli ihan "oikeita" ravintoloita :) Itse oon ehkä vähän sillä linjalla, että ajalla ja paikalla on väliä. Iltapäivän perhelounaalle haluaisin lapseni mukaan, mutta jos sellainen ihme tapahtuu, että jaksan illalla raahautua ravintolaan asti, niin menen sitten mielummin aikuisseurassa ja nautin viinini rauhassa. Ja tähän vaikuttaa myös se, että lapsi menee (onneksi!) nukkumaan viimeistään klo 20.
Äh, mun on vielä pakko vähän vaahdota... nyt menee vähän ohi ton ravintola-aiheen, anteeksi jo etukäteen :)
PoistaMua otti niin päähän noin viikko sitten hesarin mielipidesivulla ollut jonkun nuorisojärjestön pj:n (tms) kirjoitus koskien tätä vauvakinoa. Hän oli sitä mieltä, että eikö se äiti voi virkistyä kotona katsoen elokuvaa samalla kun vauva nukkuu, kun vauvojen vieminen meluun/väkijoukkoon on haitallista. Haloo!!! Sitä vartenhan se äiti sinne elokuviin lähtee, kun se on KOKO AJAN muuten siellä kotona, ja virkistykseksi koituu nimenomaan se, että muistaa että elämä ei ole loppunut vaikka itse on pääsääntöisesti neljän seinän sisällä, ja että näkee muitakin ihmisiä välillä. Jos lapsi viettää satunnaisesti pari tuntia hämärässä leffasalissa äidin sylissä (vauvan olleessa kyseessä), niin ihan oikeestiko joku väittää sen olevan niin haitallista sille lapselle, ettei niin saisi tehdä!? Samalla perustella voisi sanoa, ettei vauvaa voi viedä puistojen järjestämiin vauvaryhmiin, siellähän vasta melua ja hälyä onkin kun parikymmentä vauvaa mönkii pitkin lattioita ja kiljuu. Itse kyllä roudaan ipanani sinne ihan tarkoituksella ja nimenomaan sen melun takia: kotona on niin hiljaista, että lapsi raukka säpsähtää pienintäkin ääntä. Lisäksi tuo pötkylä jo näyttää nauttivan muiden lasten katselusta ja on melkoisen innostuneen oloinen kun saa tuijotella toisia pötkylöitä.
Pointti kai mulla tässä oli se, että kyllä jumankauta niiden lastenkin kanssa täytyy saada liikkua ihmisten ilmoilla, ja järkevät aikuiset (joita suurin osa vanhemmista on), eivät varmasti tahallaan altista lastaan millekään oikeasti vahingolliselle toiminnalle. Joten rajansa sillä holhoamisella!
Pohjimmainen ongelma kai on, että kun laki kieltää alle xx-vuotiailta tietyt elokuvat, niin jos lakia tiukasti noudatetaan, vauvoiltakin ne leffat on kielletty.
PoistaSitä minä vain ihmettelen, että kun järkevät perustelut kiellolle puuttuvat, niin sitten arvon asiantuntijat alkavat kehittää järjettömiä perusteluja. Kohta varmaan itkevät oman asiantuntekmuksensa arvostuksen perään...
Se täällä meilläpäin maailmaa on hyvä, että toivotetaan lapset tervetulleeksi ravintoloihin. Heille tuodaan piirrustusvälineet eteen ja lasten ruokalistat on hyvät. Meidän lapset ovat pienestä pitäen viety ravintolaan ja näin ovat oppineet miten siellä toimitaan....alkuun tietty oli erittäin paljon hampaiden välistä kuuluvaa sihinää minulta "nyt jumakekka hiljaa ja ruokaa suuhun".
VastaaPoistaOltiin viimeksi vappuna lounastamassa lapsen kanssa ravintolassa ja siellä naapuripöydän lapsista yksi alkoi juosta ja riehua pitkin ravintolasalia. Meni mm. naapuripöytiin istumaan, ei totellut kieltoja ja lopulta yksi ko. pöytäseurueen aikuisista karjaisi niin kovaa lapselle, että koko ravintolasali hiljeni. Mietittiin miehen kanssa, että näissä tilanteissahan huonosti käyttäytyvät lähinnä lapsen vanhemmat eikä lapsi itse. Mä lähden siitä, että jos lapseni ei käyttäydy hyvin ravintolassa eikä tottele, jos käsketään istua pöydässä paikallaan, niin sitten toinen vanhemmista vetäisee sapuskat naamariin vauhdilla, ottaa lapsen kainaloon ja lähtee ravintolasta pois. Voisin olettaa, että seuraavalla kerralla lapsi osaa sitten olla niinkuin pitää. Vaikka toistaiseksi meidän ravintolakeikat ovat sujuneet hämmästyttävänkin hyvin lapsen kanssa, niin en oleta etteikö meillekin tulisi vielä vastaan joku katastrofi-keikka. Siinä ratkaisee sitten se, miten vanhemmat homman handlaavat.
VastaaPoistaTuosta juoksemisesta pitkin ravintoloita, kirkkosaleja, konserttisaleja ym. mulla on sellainen mielipide, että se nyt vaan ei ole hyväksyttävää. Mun 2-vuotias ei todellakaan juoksentele pitkin poikin, kun käynnissä on joku tilaisuus / tapahtuma. Jos ei suostuta istumaan hiljaa, niin sitten lähdetään pois. Jos en vaadi sitä 2-vuotiaalta, niin en usko, että se 6-vuotiaanakaan osaa istua paikoillaan, jos koskaan. Ja mua kyllä ärsyttää se, että nykyään lapset saavat kekkuloida joka tilanteessa miten haluavat ja juosta pitkin käytäviä.
Mä en kyllä myöskään vie lastani mihinkään leikkinurkkaus-ravintolaan paitsi matkustaessa pakon edessä. En halua opettaa, että ravintola on paikka, johon mennään leikkimään. En kyllä myöskään halua opettaa, että ravintolaruoka on sitä nakki-perunamuusi-linjaa. Olen ollut parissa ravintolassa, joisa on ollut asiallinen lasten menu: kunnon sapuskat, mutta pienemmässä annoskoossa.
Sähikäisen poistaminen ravintolasta tai muusta lapsen mielestä tylsästä paikasta ei toimi ihan niin kuin pilami edellä olettaa. Lopputulemana yleensä on ollut se, että myös yleensä hyvinkäyttäytyvä esikoinen riehaantuu, koska haluaa myös päästä pois. Yleensä olemmekin tehneet niin, että Sähikäinen ei tule ollenkaan mukaan sellaisiin paikkoihin, joissa hänestä on vain häiriötä.
PoistaJoskus kun esikoinen oli kahden, mietimme, että mitä oikeastaan haluamme ravintolassa lapsellemme opettaa. Onko se paikka, jossa herkutellaan, vai paikka, jossa joutuu syömään outoa ruokaa, jota ei oikein saa alas? Päädyimme ensimmäiseen vaihtoehtoon ja annoimme tilata ne nakit ja ranskalaiset, kun itse söimme pihviä. Ajan mittaan esikoinen on oppinut tilaamaan jo muutakin ja valikoi esimerkiksi seisovasta pöydästä herkkuja varsin ennakkoluulottomasti.
Niin, meillä on toistaiseksi yksi lapsi ja edellä esittämäni näkemys se, jonka olemme omalle kohdalle laatineet selviytymisstrategiaksi.
PoistaOlen silti sitä mieltä, että vaikka lapsia olisi neljä, niin ei siellä ravintolassa yksi saa huidella miten sattuu. Omalla kohdallani ajattelisin asian niin, että sitten pitänee koko perheen korjata luunsa mahdollisimman vauhdikkaasti. Kyllä mä ihmettelin viime ravintolakeikalla sitä miten huonosti vanhemmat hoitivat lapsensa riehumisen ravintolassa. Ja kuten sanottua, mun mielestä näissä tilanteissa on ennemminkin kyse siitä miten vanhemmat käyttäytyvät tilanteessa kuin miten lapsi käyttäytyy.
Lapset tosin ovat myös erilaisia. En mäkään lähde oman lapseni kanssa illalliselle ravintolaan. En usko, että se olisi kenellekään kivaa.
Yritäpä motivoida ne muut lapset syömään mahdollisimman nopeasti, kun perheen nuorimmainen riekkuu... siitä vasta riemu repeää.
PoistaTäydelliset äidit tietenkin selviävät tilanteesta kuin tilanteesta mallikkaasti. Me epätäydelliset äidit joudumme joskus toteamaan, että aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja tilanteesta on vain jotenkin selvittävät.
Ihan mielenkiinnosta: mitä sä olisit tehnyt edellä kuvaamassani tilanteessa, jossa yksi neljästä lapsesta riehuu pitkin salia ja pöydässä syö vanhempien kanssa myös isovanhemmat? Tilanne oli käytännössä se, että kukaan ei hakenut lasta pois vieraista pöydistä, ei pahoitellut, kun lapsi istui vieraisiin pöytiin ja lopulta lapselle karjuttiin niin että koko ravintolasali kuuli sen. Ei se elämä varmasti koskaan mene kenelläkään niinkuin on suunitellut eikä kyse ole siitä onko äiti siinä kohtaa täydellinen vai epätäydellinen. Oma tulkintani tilanteessa nyt vain oli se, että vanhemmat hoitivat tilanteen todella huonosti, kun eivät puuttuneet lapsen touhuihin mitenkään vaan kai toivoivat, että tilanne loppuisi itsestään (ikäänkuin se koskaan loppuisi).
PoistaMinä olisin toiminut niin, että yksi neljästä aikuisesta olisi lähtenyt lapsen kanssa ravintolasta ulos.
Tilannetta paremmin tuntematta on paha ottaa kantaa. Jos paikalla oli vielä isovanhemmat, niin he ovat saattaneet omalta osaltaan sekoittaa pakkaa. Tuollaisessa tilanteessa helposti käy niin, että isovanhemmat vesittävät kaikki vanhempien yritykset rauhoittaa lapsiaan ja lopulta jollain menevät hermot niin, että koko ravintolasali sen kuulee.
PoistaMutta siis... silloin kun meidän sähikäisemme alkoi pistää ravintolan sisustusta uusiksi, mies siirtyi lopulta hänen kanssaan kadulle ja minä jäin esikoisen kanssa maksamaan ja keräämään kamppeita. Tästä on kohta kaksi vuotta eli sähikäinen oli yhden ja juuri oppinut kävelemään.
Mua itseäni ärsyttää aika lailla tämä *kyllä ulkomaila on paremmin* asenne. Joissain maissa varmasti onkin, muttei kaikkialla. Asun itsekin juuri nyt Keski-Euroopassa, missä toki on halvempaa käydä ulkona syömässä ja ehkä lapsia näkyy vähän useammin. Paras selitys sille lienee kuitenkin se, että (ainakin meidän asuinalueella) lapsille pidetään rautaista kuria (myös päivähoidossa). En pidä siitä yhtään vaan toivoisin, että vanhemmat antaisivat lasten olla lapsia. Mutta okei, kyllähän ne istuu pöydässä kuin herrantertut...
VastaaPoistaToinen puoli sitten lienee se, että ravintolakulttuuri on monipuolisempaa. Ravintoloita on joka lähtöön ja kaikkialle ruoka on hyvää ja edullista. Rosson pizzan tasoista ruokaa saa kans, mutta enemminkin noista "kebab-mestoista". Suomessa ravintolat on taas jakaantuneet hyviin ja järjettömän hintaisiin sekä heikkotasoisiin ja (silti) kalliisiin. En siis ihmettele, että vanhemmat ei halua käydä noissa Rossoissa ja sitten ei ole paljon muita vaihtoehtoja kuin fiinimpi mesta. Nauratti ensin kun joku kommentoi, että käy kaksi kertaa vuodessa ravintolassa ja silloin haluaa nauttia koko rahalla. Sitten alkoi itkettää... Summasummarum, Suomessa on melko arssista käydä ravintolassa, mutta hei, se on aika elitistinen ongelma se.
Mua niin käy hermoon, kun joku selittää, että näin voi tapahtua vain Suomessa, ei meillä ulkomailla vaan. Ihan kun hei kaikki "ulkomaat" olisivat toisensa kaltaisia, ja ihan kun kenelläkään voisi oikeasti olla kokemusta kaikista "ulkomaista".
Poista