Olenko ilonpilaaja, kun kysyn, miksi ihmeessä vietämme äitienpäivää? Pohdimme tätä myös Vuoden mutsi -kirjassa, jossa Katja osuvasti kirjoitti:
"Ongelman ydin lienee se, että en vieläkään tiedä, mitä äitienpäivänä kuuluu juhlia. Synnyttämistä? Hoivaviettiä? Pelkkä synnyttäminen ei tee äitiä ja hoivata voi koiraakin."
Joulun maallinen tarkoitus osuu jonnekin loman, uutuus-Remesten ja mahaläskin maastoon. Juhannuksena ollaan suomalaista: soitetaan Lapin kesää ja katsellaan saunassa lämmennyt kolmosolut kädessä suomalaista järvimaisemaa. Vappuna osa jengistä pätee koulutuksellaan vetämällä päähän kaapissa kellertyneen lippiksen. Yliopistoon päässeet juhlivat sitä, että eivät ole vielä saaneet itselleen koulutusta. SAK tarjoaa jossain munkkikahvit ja puhuu työläisaatteesta.
Mutta entä äitienpäivä? Koen äitinä olemisen yhtä kummallisena juhlapäivän syynä kuin sen, että olen nainen tai tykkään lukemisesta tai että minulla on ystäviä. En osaa suhtautua. Vaivaannuttavaa. Asennevamma.
Koska minä en edelleenkään tiedä, niin kysyn teiltä. Kun juhlimme äitienpäivää, niin mitä me itse asiassa juhlimme?
Kuva Letcombe
"Ongelman ydin lienee se, että en vieläkään tiedä, mitä äitienpäivänä kuuluu juhlia. Synnyttämistä? Hoivaviettiä? Pelkkä synnyttäminen ei tee äitiä ja hoivata voi koiraakin."
Joulun maallinen tarkoitus osuu jonnekin loman, uutuus-Remesten ja mahaläskin maastoon. Juhannuksena ollaan suomalaista: soitetaan Lapin kesää ja katsellaan saunassa lämmennyt kolmosolut kädessä suomalaista järvimaisemaa. Vappuna osa jengistä pätee koulutuksellaan vetämällä päähän kaapissa kellertyneen lippiksen. Yliopistoon päässeet juhlivat sitä, että eivät ole vielä saaneet itselleen koulutusta. SAK tarjoaa jossain munkkikahvit ja puhuu työläisaatteesta.
Mutta entä äitienpäivä? Koen äitinä olemisen yhtä kummallisena juhlapäivän syynä kuin sen, että olen nainen tai tykkään lukemisesta tai että minulla on ystäviä. En osaa suhtautua. Vaivaannuttavaa. Asennevamma.
Koska minä en edelleenkään tiedä, niin kysyn teiltä. Kun juhlimme äitienpäivää, niin mitä me itse asiassa juhlimme?
Kuva Letcombe
Musta se tuntuu jotenkin vaivaannuttavalta marttyyripäivältä. Että kun nyt olet taas vuoden muille uhrannut, tässä aamukahvit sänkyyn.
VastaaPoistaMikä puolestaan tekee asiasta jotenkin hieman tähän aikaan sopimattoman. En mä mitään aio uhrata, aion olla läsnä ja rakastaa, mutta yhtä varmasti aion huolehtia myös siitä, että nautin elämästäni niinäkin päivinä kun en saa aamukahveja sänkyyn.
Sitäpaitsi: ei äitiä ole pakko rakastaa, mutta jos rakastaa, se kannattaa mainita muutenkin. Mun äiti ei selviä viikkoakaan kuulematta, että se on mulle tärkeä ja rakas, mutta on outoa, että asiaa pitää ihan liputtaa.
Samoilla urilla mennään!
VastaaPoistaJotenkin mua nolottaa tässä se seromoniallinen korokkeelle nostaminen. Ehkä mä vaan oon hämäläisten juurteni vanki: älkää tehkä tästä ny mitää numeroo.
Luulisin, että koko päivän vietto juontaa ajoilta, jolloin haluttiin edes se yksi päivä vuodessa, kun äiti ei pelkästään raada perheensä eteen vaan saa osakseen erikoiskohtelua (ei varmaan tarvii mennä kun 50 vuotta taaksepäin, niin on ollut luksusta, jos ei olekaan tarvinnut nousta esim aamulypsylle edes kerran vuodessa ;)
VastaaPoistaOn minusta äidit edelleen päivänsä ansainneet. Mä en jotenkin ymmärrä, miks olis vaivaannuttavaa saada kahvit sänkyyn tai muuten vaan erityistä huomiota? Eihän se mitenkään vähennä sitä arkisen huomioimisen merkitystä?
Ehkä vaan tykkään juhlista ja juhlimisesta :D Ja kun kerrankin juhlitaan meikäläistä, niin en turhaa vaivaa päätäni pohtimalla, kannattaako sitä nyt oikeastaan edes juhlia ;)
t. toinen keskivertomamma
Saleen helpompaa olla mutsi nykyään kuin 1950-luvulla. Joten päivä tuli varmasti tarpeeseen :)
PoistaMä rakastan spontaaneja juhlia! Mikään ei ole kivempaa kuin kaivaa kuoharipullo jääkaapista, ottaa lasilliset ja juhlia jotain yllättävää ilman suunnitelmia. Mutta jäykistelen, kun pitäisi juhlia jotain omaa juttua järjestetysti. Syystä mistä en juuri järjestä esim. omia syntymäpäivä :)
Olen kyllä Sadun kanssa samoilla linjoilla - eikä tarvitse aamukahvista vaivaanua kun 1) ei juo kahvia 2) ei saa sitä sänkyyn äitein päivänäkään. :D
PoistaJoo, meillä ei tosiaan vietetty äitienpäivää - ja protestoidaan miehen kanssa moisia päiviä molemmat. Sen sijaan ylläpylläri illallinen tai yhdessä olo ja jaettu arki voi olla pitää jotain päivää juhlavampana - ilman kaavoja ja ennakko-odotuksia.
Voi hyvät naiset, eikö sitä voi vaan nauttia kivasta syystä tuoda vähän juhlaa arjen keskelle? Ihan sama mitä siinä juhlitaan. Skoolaus, iloiset naamat ympärillä ja ehkä joku kortti/kukka/post-it lappu "muistamiseksi" riittää mulle juhlan tuomiseksi, ei tarvii vaivaantua tai nousta korokkeelle :)
VastaaPoista-Niina
En muiden nauttimista kieltänytkään :)
PoistaNiin samaa mieltä Niinan kanssa! Kyllä tästäkin pitää ilo ottaa irti - turha synkistellä :) Onhan meillä isänpäiväkin (joka on yksikössä,vrt. äitienpäivä). Norjassa synnyttäneenä olen vaatinut ja saanut vaatimukseni läpi, että meillä vietetään suomalaisen äitienpäivän lisäksi myös norjalaista äitienpäivää helmikuussa. Ei juhlia voi olla liikaa.
VastaaPoistaMinäkö synkistelisin? ;)
PoistaMä oon ehkä enemmän arjesta nautiskelija kuin juhlahirmu, joten en aivan täysin allekirjoita sitä, ettei juhlia voi olla liikaa. Jos mua juhlitaan, niin ehkä mieluummin muista syistä kuin äitiyden takia.
VastaaPoistaEhkä tähän liittyy myös se, etten voi sietää niitä huomenna Facebookin täyttäviä päivityksiä tyyliin olen äiti eikä minulle mikään ole tärkeämpää - jaa tämä jos itse välität lapsistasi, muuten et välitä, sydän sydän sydän. Olen vastarannankiiski.
Älkäämme unohtako kakuilla keulimista. ;)
PoistaVituttaa jo valmiiksi kun mua ei kuitenkaan mitenkään muisteta ja sitten on hirvee keulimiskilpailu että kuka mitäkin sai. Vaikka sillä ei oikeesti ole merkitystä, mukamas. Mulle. Ku oon niin moterni (marttyyri) eiku moterni.
PoistaMinä kun en saa palautetta muuta kuin siltä 80cm huutoukolta jotain epäselvää pölöpölöä, niin olisi kiva jos mies edes kerran vuodessa tulkkaisi tämän mulle että "hyvin sä vedät".
Ahahahaaa! Ihanaa, et muitki vituttaa noi statukset. Tässä yks kauheus, joka tuli päivää ennen äitienpäivää. Tässäon vaan kaikki niin väärin.
Poista"Hyvää lapsettomien lauantaita!
Osa ihmisistä on lapsettomia omasta tahdostaan osa tahtomattaan.
Tänään ajatukseni on erityisesti niiden naisten ja miesten luona joiden syli on tyhjä, jotka kyyneleet silmissään kaipaavat omaa lasta, elävät toivossa että jonain päivänä saavat tuntea ja osoittaa äidin- ja isänrakkautta pienokaiselleen ja niiden jotka ovat jo joutuneet luopumaan toivosta.
Muistan myös heitä jotka ovat joutuneet lapsestaan luopumaan.
Samalla tunnen ääretöntä kiitollisuutta ja onnea siitä että saan huomenna viettää äitienpäivää äitinä. ♥"
OMFG. Ei mulla muuta.
Poistamusta äitienpäivänä juhlitaan ihan vaan äitejä ja äitiyttä. se on kai kunnianosoitus kaikille äideille. enempi musta äitienpäivässä on juhlan aihetta kun vaikka yöttömässä yössä tai työläisten juhlapäivässä. äitiys ja äidit on kai kumminkin noin niinkun suurimmalle osalle ihmisistä rakkaampia ja tärkeämpiä kuin nuo muut em. juhlan aiheet(tai mistä minä sitä tiedän, luulen vaan). niin mä sen näen.
VastaaPoistaeikähän sitä ole pakko juhlia jos ei halua. eihän monet juhli synttäreitäkään. mä tykkään äitienpäivästä, isänpäivästä ja ystävänpäivästä. ne on kivoja perinteitä ja suloisia juhlia, jolloin saa muistaa omia rakkaita ja kenties tulla itsekin muistetuksi.
musta se vaan on niin sympaattista saada pienten käsien askartelema sulonen kortti ja lämmin halaus. kyllä ne aina muulloinkin toki lämmittää, mutta meidän lapsella on juhlapäivänä erityinen lataus ja se tuntuu niin hyvältä. itse haluan äitienpäivänä muistaa omaa äitiäni ja kertoa miten tärkeä hän minulle on. se valitettavasti arjen pyörityksessä luvattoman helposti unohtuu... ei kyllä saisi.
ei meillä ainakaan sen isommin jalustalle nosteta tai valokiilassa paistatella, kunhan ollaan yhdessä ja nautitaan pikkuisen ekstra-herkkuja ja ehkä mukavaa tunnelmaa. ja minä henkilökohtaisesti vietän äitienpäivää siksi, että nautin omasta äitiydestäni ja olen onnellinen omasta äidistäni. niin ja siksi, että sellainen sattuu kalenterissa olemaan ;)
-kukkis jii-
Komppaan täysin :) Kyllä mä paljon mieluummin vietän äitienpäivää kuin naistenpäivää... Jota en siis vietä.
PoistaMä olen ajatellut, että äitienpäivä on keksitty aikana jolloin (koti?)äityittä ei ehkä arvostettu samalla tavalla kuin nykyisin ja juhlalla haluttiin tuoda esiin äitien merkitys ei pelkästään yksilöille vaan myös koko yhteiskunnalle. Tavallaan äitienpäivänä juhlitaan myös biologisia lainalaisuuksia vähän samalla tavoin kuin syntymäpäivillä juhlitaan vanhenemista. Itse liikutuin kyynenliin, kun lapsi päiväkodin juhlassa kiikutti minulle itse kasvatamansa herneenversokukan pienessä punotussa korissa.
VastaaPoistaMun täytyy tunnustaa yksi asia: en juurikaan arvosta niitä päiväkodissa väsättyjä paketteja. Ne on Espoon päivähoidon päättämiä askarteluja, ei mun kersan mielikuvituksen tuotteita, joista saan nauttia ihan joka päivä. Mun puolesta vois jättää tekemättä, samoin kuin tän äitienpäivän pitämättä.
PoistaJa kyllä, tiedän että olen ainoa, joka ajattelee näin. :)
:D
PoistaTaas samaa mieltä Katjan kanssa. ;)
PoistaTänä vuonna olivat kuopuksen kanssa leiponeet oikein muffinssit, kaksi kappaletta, koristellut kermavaahdolla. Kumpikin lapsista sai yhden ja minä sain kaapia kuljetuksessa kierineen muffinssin kermat laatikosta.
Esikoisen kortissa oli taas sellainen värssy, josta yhdessä tämän kanssa totesimme jotta "yök mitä hempeilyä". Varsinaisen lahjan tekemisestä tuo oli ollut ihan innoissaan ja se oli ihan lapsen itsensä tekemän oloinen.
Katja! Olipa kiva lukea tuo kommentti, mä päiväkotityötä tekevänä purnaan aina valmiita askartelumalleja vastaan ja yritän antaa lapsille materiaaleja joista itse voisivat alkaa toteuttaa luovuuttaan haluamallaan tavalla. Että riepoo ne pääsiaiskanat ja joulutontut joihin kersa saa liimata valmiiksi leikatun pohjan päälle sen irtosilmän ja perähöyhenet tms. :D Kaikki työkaverit ei ihan aina ymmärrä mua kun sanon että "Nää on niin tympeitä kun näihin voisi saman tien kirjoittaa: tehnyt Sanna 32v" ;D Malliaskaretlun perinteet on kauhean pitkät ja syvät, mutta ainakin yksi tuulimyllyjä vastaan taistelija on olemassa - ja kiva tietää että ainakin yksi mutsi (tai kaksi, myös Riitta!) joka on samaa mieltä! :D
PoistaMallin mukaan tekemiselle on paikkansa, koska loppuviimeksi tavoitteena on kehittää käden motoriikkaa niin, että kirjoittaminen sujuu eikä ylioppilasainetta hylätä lukukelvottoman käsialan vuoksi. Mutta ei sitä malliaskartelua pitäisi tunkea ihan joka paikkaan: äitienpäivälahjan pitäisi näyttää lapselta eikä työntekijältä.
PoistaAihetta sivuten: meidän perheessä (siis lapsuudenkodissa) ei puhuta minun tai veljeni tekemistä joulukoristeista vaan niistä puhutaan Opettaja X:n ja Opettaja Y:n askarteluina. Ihan hyväntahtoisesti, mutta kumminkin.
Lasteni lähes samannäköiset pääsiäisaskartelut eri vuosilta ovat vielä lasten tekeleitä, mutta kunhan lasten ymmärrys kasvaa, niin niistäkin aletaan puhua lto:n tekeminä. Yhden vuoden työt erosivat muista: muina vuosina lapset ovat liimanneet tipuille ja pupuille valmiit silmät, mutta yhtenä vuotena toinen sai piirtää ihan itse. Vähän suttuinen siitä tuli, mutta siinä näkyy lapsen käden jälki.
Minä olen tässä asiassa mitä suurin asiantuntija, lapseton eikä äitiäkään ole ollut 12 vuoteen, mutta sanonpahan silti :D
VastaaPoistaMua huolettaa, että tämä menee sellaiseksi pakkohauskanpidoksi (kaupallisuudesta en edes aloita), kuin monet muut juhlat. Että on pakko tehdä sitäsuntätä, käydä sielläsuntäällä, leipoa seitsemää sorttia jne. riippumatta siitä mitä se äiti oikeasti haluaa. Jotenkin tuntuu siltä (näin sivusta seuraten), että äitienpäivänäkin siltä äidiltä odotetaan vaikka mitä. Silloin käy helposti niin, että ollaan poissa juuri sen henkilön mukavuusalueelta, jonka mukavuusalueella pitäisi nimenomaan pysyä. Tämä sama koskee tottakai myös isänpäivää, syntymäpäivää jne.
Jos joku haluaa juhlia, juhlikoon ihmeessä, mutta ei pidä alkaa ihmettelemään ja syyllistämään ketään, jos ei halua. Juuri niin kuin tuo aiemmin mainittu facebook-juttu, että jaa tämä jos välität, muuten et välitä. Tai Katjan ylläoleva kommentti, jonka en lainkaan usko olevan ainoa laatuaan. Joku facebook-kiertoteksti nyt on pisara meressä, mutta kun niitä pisaroita alkaa olla enempi, siitä tulee meri.
On hyvä, että ihmiset muistavat läheisiään edes tiettynä päivänä vuodessa. Samahan se on ystävänpäivän kanssa. Mutta kun mun mielestä se koskee enemmän niitä, jotka eivät muuten muistaisi. Koskettavampaa sen luulisi olevan saada ihan vain muuten, tavallisena päivänä, se kukkakimppu tai suklaalevy tai mistä nyt kukakin tykkää. Erityisesti kun aika monet kuitenkin sanovat, että mitään suuria ja ihmeellisiä lahjoja ja seremonioita ei tarvita, ei siis voi olla kiinni siitä, että yhtenäkään päivänä vuodessa ei ehdi ilman eri sanomista.
Juu, tiedän että vain täydellisessä maailmassa ihmiset muistavat toisiaan ilman eri sanomista. Voitaisko silti yrittää? Ja voitaisko olla kyselemättä, ja ennenkaikkea syyllistämättä, jos joku ilmoittaa ettei halua viettää äitienpäivää/isänpäivää/syntymäpäivää/joulua jne.?
Mutta hyvää äitienpäivää silti! Olette sen arvoisia ;)
Ymmärrän kyllä äitienpäiväahdistuksen oikein hyvin, itse taisin pohtia samoja kysymyksiä viime vuonna.
VastaaPoistaNyt kuitenkin huomaan odottavani äitienpäivänä edes jotakin. Jos edes yhtenä päivänä vuodessa saisi kuulla, että on osannut tehdä noiden mukuloiden kanssa edes jotakin oikein. Ja että jos tuo mies osoittaisi ymmärtäneensä, ettei tämä kahden lapsen kotiäitiys aina ole kovin helppoa.
Aamiaista täällä on turha odottaa sänkyyn, eikä kukaan ole toivottanut hyvää äitienpäivääkään. Mies lähti ulkoiluttamaan lapsia, joten tunnin ainakin saa tänään huoahtaa. Saa nähdä, saanko lahjaksi toivomani hotelliyön ihan yksin. Epäilen, mutta en ole vielä menettänyt toivoani.
Oma äitini ei todellakaan saa äitienpäivänä kuulla olevansa hyvä äiti ja tärkeä, eikä muuten saa kuulla minään muunakaan päivänä, sillä sitä hän ei ole ollut. Muistan koulussa ahdistuneeni, kun piti askarrella kortteja ja lahjoja ihanalle äidille, jota sai kotona pelätä. Samalla ahdisti niiden puolesta, joilla ei äitiä ollut ollenkaan. Ihan pelkästä ärsytyksestä vein koulussa askarrelun isänpäiväkortin isäni haudalle.
Todettakoon muuten vielä, että tämän äidin sydäntä lämmitti erityisesti, kun 3v. esikoinen halusi ehdottomasti antaa kerhossa askarrellut äitienpäivälahjahelmet äidin sijasta pikkusiskolle, jolla ei vielä ollut omaa kaulakorua. Mitä ihanaa pikkusiskon huomioimista! Ja pikkusisko tulee varmasti käyttämään korua useammin kuin äiti olisi käyttänyt...
PoistaOlipas hieno ele! Mä kaipaisin päiväkoteihin ajattelua, että lapsen antaman lahjan - varsinkaan äitienpäivänä - ei tarvitse olla konkreettinen. Ja että kortti riittää.
PoistaMinä arvostin paljon enemmän sitä, kun esikoinen toi eskarivierailulta kivimuseosta minulle korun (jokainen oli saanut ottaa sellaisen itselleen) kuin yhtäkään päiväkodissa varta vasten äidille askarreltua lahjaa. Siinä näki, että tämä antaminen oli lapsen oma ajatus.
PoistaMä luulen kanssa, että äitienpäivä on aikoinaan perustettu juuri sen vuoksi, että äitien tekemän kotityön yhteiskunnallinen arvostus nousisi.* Sitä varten kai niitä presidentin äitimitalejakin jaetaan tänään. Vaikea muuten kuvitella, että noita palkittavia enää löytyisi meistä pullamössösukupolven äideistä, kun meillä ongelmat löytyy enempi oman pään sisästä kuin todellisesta henkiinjäämistaistelusta :).
VastaaPoista* Luotettava internet-lähde Wikipedia tukee tätä ("Toukokuun 2. sunnuntaihin vakiintuneen äitienpäivän vietto alkoi Yhdysvalloista. Anna Jarvisin äidin kuolema vuonna 1905 sai Jarvisin ajattelemaan, ettei yhteiskunta ottanut huomioon äitien asemaa kansakunnan teollistumisen ja lasten kasvatuksessa.")
Oon miettinyt ihan samaa että keitä palkitaan sitten kun nämä oikeasti haastavia aikoja elänyt äitisukupolvi on mullissa. Heitähän äitienpäivänä pitäisi muistaa.
PoistaPalkittujen joukossahan on jo nyt paljon ns. yhteiskunnallista äitiyttä toteuttavia: sijaisvanhempia, perhepäivähoitajia, lastensuojelun parissa työskenteleviä ynnä muita, jotka jaksavat omien lastensa lisäksi välittää muidenkin penskoista. Minusta tuo on ihan oikea suunta ja he totisesti ovat mitalinsa ansainneet. Sitä en tiedä löytyykö meidän sukupolvestamme enää tuollaisia sissejä. Syytä kyllä olisi, perheiden ongelmat kun eivät näytä olevan ainakaan vähenemään päin.
PoistaMies kysyi mitä toivon Äitienpäiväksi. Vastasin, että koko perheen stressitöntä ja kiireetöntä aikaa. Sitä tuli. Nyt isä ja poika vetää päikkäreitä ja Äiti saa nauttia rauhallisesta nettiajasta. Ihanaa! Niin ja sain mä ruusujakin. Ja kortin. Ja pojat vie mut syömään. Ei olis tarvinut mut tuntuu kivalta. Tosin kukkia ja ravintola lounaita saan muulloinkin joten parasta on vaan se yhdessä olo. Hyvää toukokuun toista sunnuntaita vaan kaikille. Synnyttäneille ja synnyttämättömille.
VastaaPoistaSekä äiti että äitienpäivä kirjoitetaan muuten pienellä lauseen keskellä. Gnggh.
Poista:D
PoistaMua ei yhtään ahdista äitienpäivän juhliminen. Eihän siitä ole mikään pakko tehdä kaupallista karnevaalia tai kauheilla odotuksilla ladattua "mitähän ihanaa tänään tapahtuu"-päivää. Eikö tämä nyt vaan ole sellainen päivä, että voi syödä kakkua (meillä se oli näemmä Pirkka-prinsessakakku) perheensä kanssa ja olla iloinen siitä, että on äiti? Jos ei yhtään iloitse äitiydestään (tai omasta äidistään), niin olkoon sitten "juhlimatta".
VastaaPoistaJoojoo, toki pitäisi huomioida läheisiä joka päivä ja muistaa äitejä myös arkena, mutta eikö SEN LISÄKSI voida kerran vuodessa ihan erikseen sanoa, että oletpa sä kiva äiti minulle tai mun lapsille? Ja jos se oma puoliso ei IKINÄ mitenkään huomioi omaa äitiyspanostusta, niin kai asialle voi tehdäkin jotain, eikä angstata muiden äiti(enpäivä)onnea? Tai jos kokee äitinä olevansa vain uhrautuva marttyyri, niin ehkä ois aika muuttaa jotakin? On omituinen ajatus, että oman perheen kesken "jalustalle nostaminen" jotenkin vaivaannuttaa - mutta samalla toivottaisiin lisäarvostusta (koti)äideille. Ja heh, jos ne päiväkodissa sarjatuotantona askarrellut massatuotteet ei yhtään ilahduta, niin pitäkää penskat kotihoidossa, antakaa niille kartonkia ja pistäkää mielikuvitus töihin ;)
Hyvää äitienpäivää nyt kuitenkin kaikille äideille, vaikkette hyvää päivää haluaiskaan! :)
Mun mielestä velvollisuuden juhliminen on turhaa, sama kuin juhlisi ruokaostoksia. :D Ja koti-insinööri on sen verta kovilla isyytensä kanssa että tasoissa ollaan. ;)
PoistaOkei, mulle äitiys ei kyllä taida olla mikään velvollisuus (ylevästi sanoen sen voisi ajatella jopa oikeudeksi). Saavutus ehkä, ihan oma valinta, ja ennen kaikkea iloinen osa mua ja mun elämää. Sellaisia mun mielestä kuuluukin juhlia :) En mä tänään juhli mitään vaipanvaihtoja tai valvottuja öitä, vaan sitä että mulla on kiva lapsi ja olen sille hyvä äiti. En edelleenkään ymmärrä, miksei pala kakkua äitienpäivänä olis ihan paikallaan.
PoistaHei kyllä mulle kakku maistuu, make no mistake! ;) Olen vain äitinä niin keskinkertaisuus, että liputus tuntuu nololta. Nostan mieluummin skumppalasia noille mitaliäideille, joilla oikeasti on ollut jotain annettavaa tällä saralla.
PoistaEivät ne päiväkodin äitienpäivälahjat nyt niin kamalia ole, että niiden vuoksi sentään työstäni irtisanoutuisin...
PoistaSiinä on vain semmoinen ongelma, että jos sattuu olemaan suvusta jossa äitienpäivä vietetään perinteiden mukaan ja jossa äidit ja mummot loukkaantuu kun ei niitä ostettuja tai itse tunteella väkisin väsätttyjä lahjoja tule, niin saadaan parin kuukauden raivarit ja mykkäkoulu.
PoistaEttä kun ei ihmiset osaa olla onnellisia siitä, että ovat lapsia saaneet vaan pitää kiukutella jostain lahjoista.
Paskanmarjat, äitiys ei ole saavutuskaan, se on lahja. Ja kun lapsi on saatu siitä tulee huolehtia ja siitä saa huolehtia. Ei lapsen tarvitse olla vanhemmilleen kiitollisuuden velassa. Vanhempien rakkaus lapsia kohtaan pitäisi olla pyyteetöntä. Vihaan marttyyriasennetta. Vihaan niitä perheriitoja, jotka äitienpäivästä aiheutuu kun kaikki ei menekään putkeen.
Ugh. Meillä ei siis äitienpäivää vietetä muita päiviä kummoisemmin.
Eikö keskinkertaista äitiyttä voi juhlistaa? Ei kai tässä mitään kilpailua tarvitse järjestää siitä, kenellä on oikeus viettää tai peräti juhlia äitienpäivää? Joku voi siitä jopa nauttia, hui kamala.
PoistaEn ikinä oo oikeen ymmärtäny tätä äitienpäivää, eikä myöskään ikinä sitä olla kummemmin julhlittu. Kakkua on syöty jos on satuttu muistaa ostaa.:)
VastaaPoistaTänä vuonna oli poikkeus.
"Tilasin" äitienpäivä lahjaksi teidän kirjan! Joten myös odotin tätä päivää sen kirjan takia.:D
Aamulla sen sain ja nyt melkein luettu. Aivan huippuhyvä kirja, välillä saanu aivan loistavat naurut!:)
Kiitos teille aivan mielettömästä kirjasta!!
Ei kestä kiittää! Hieno homma että tuli mieluinen lahja! :)
PoistaEn ole 50-luvun ihanteiden mukainen pelkästään perheelleen elävä kotiäiti (enkä varmaan minkään muunkaan yleisten ihanteiden mukainen xD ) mut tätä muinaisjäännejuhlapäivää juhlin silti antaumuksella. Tää on mulle kiitollisuuspäivä; hitsi vieköön kun olen saanut ihanan perheen! Upea mies, ihanat lapset - ja ne rakastavat mua Ihan Just Tällaisena kuin mä olen. Wau! :D
VastaaPoistaVaikka meillä äitienpäivää juhlitaankin, näen kyllä tässä sen korninkin puolen. Nauraisin itseni tärviölle jos mua kiiteltäisi uhrautumisesta ja pullantuoksuisuudesta mikä kaiketi on ollut sitä äitienpäivän ihan alkuperäistä ideaa. Onneksi kukin perhe voi tehdä tästä omanlaisensa juhlan (tai olla juhlimatta kokonaan) On todellakin jees että tätäkin äitimyytin ilmentymää vähän pöyhitään! TässäKÄÄN ei ole yhtä oikeaa näkemystä tai tapaa toimia.
No juuri näin, tuollaista perheen päivää minäkin viettäisin, juuri samoista syistä. Hitto vieköön, kersat tuntuvat tyytyväisiltä eikä avioliittokaan ei rakoile! Ja tästä kiitos ei kuulu yksin mulle. :D
PoistaEi ole mikään ihme, että naiset ovat edelleen yhteiskunnassamme epätasa-arvoisia, jos emme osaa edes itse arvostaa meille tarjottuja spesiaalijuttuja, kuten äitienpäivää. Moniko mies kyseenalaistaa isänpäivän? Kysehän ei ole lahjoista, vaan hyvästä tahdosta. Meillä suomalaisilla on muutenkin vaikeuksia ilmaista positiivisia tunteita, joten tällaisia tärkeitä kalenteripäiviä tarvitaan. Ja onhan äitienpäivä tärkeä myös pienille lapsille, eikö vain?
VastaaPoistaJa tämän lisäksi, miettikääs nyt vähän millaiseksi elämä muuttuisi, jos kaikki juhla- ja liputuspäivät poistettaisiin kalenterista jotta ihmiset saisivat juhlia spontaanisti. Taitaisivat avioerotilastokäyrät nousta entistä jyrkempään kulmaan. Onhan se hienoa jos jollakulla täällä on niin spontaani mies että hän ilahduttaa lastensa äitiä harva se viikko kukilla ja suklaalla, mutta minun tuttavapiiriini ei sellaisia kuulu.
Vietin tänä päivänä ensimmäistä äitienpäivääni. Tunnen kiitollisuutta ja onnea siitä, että saan olla äiti.
Olen siinä kanssasi ihan samaa mieltä, että positiivisia juhlia Suomessa voisi olla enemmänkin - ja se tuolla yllä mainitsemani perheenpäivä voisi olla hyvä! Mutta veikkaan että isiä ei voisi pätkän vertaa kiinnostaa jos isänpäivä poistettaisiin kalenterista - he kun ottavat roolinsa muutenkin paljon rennommin. Isänpäivähän ei edes ole virallinen liputusjuhla kuten äitienpäivä. :)
PoistaEikä täällä kukaan ehdota että kaikki juhlat poistettaisiin. Satuhan kysyi vain että mitä lukijat äitienpäivänä juhlivat.
Juu, mutta Satu kommentoi myös jäykistelevänsä järjestettyjä juhlia ja joku toinen taas viittasi siihen, että äitienpäivään liittyisi pakkojuhliminen tai pakkohauskanpito. Yksilönvapaus nyky-yhteiskunnassamme tarkoittaa jo vähitellen myös sitä, että pitää saada juhlia silloin kun siltä tuntuu eikä silloin kun kalenterissa niin lukee. Kalenterijuhlia vastaan on mukava pullikoida erityisesti silloin, kun itsellä ei ole yhtään juhlafiilis.
PoistaPerheenpäivä olisi siitäkin hyvä juhlapäivä, että meillä on jo vaikka minkälaisia perheitä. Ydinperhe alkaa olla melko harvinainen ja ihmisten asenteissa olisi paljon korjattavaa. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 15 vuotta, muta siltikään emme tähän asti olleet vanhojen sukulaisten mielestä perhe, koska meillä ei ollut lapsia! Kyllähän se välillä otti päähän. Voitko Katja viedä tätä perheenpäivä-ajatusta eteenpäin siellä tulevaisuusvaliokunnassa vai mikä se oli ;-)
Pakko ei ole onneksi muuta kuin maksaa veroja ja kuolla, joten äitienpäivällekin voi halutessaan viitata kintaalla. ;) Kirjassa olivat muuten juurikin nuo perustelut perheen päiväksi! Kaiken ei tarvitse olla niin äiti/isäkeskeistä ja perhe antaa sijaa myös laajemmalle tulkinnalle, johon voi kuulua myös ei-verisukulaisia.
PoistaTulevaisuusseminaari oli one-timer, mutta eiköhän tätä joku poliitikko lue. :D
Perhepäivä tosiaan on hyvä idea!
PoistaHalusinpahan siis todeta vielä sen, että en olisi näitä vappuja, uusvuosia ja muita yleiskivaa poistamassa kalenterista - kyllä mulle vapaapäivät kelpaa :) Mä vaan oon sellainen tyyppi, jota tiettyihin ajankohtiin sidotut julhat ei välttämättä aina natsaa enkä jaksa siitä stressata sen enempää. Esim. joulua tulee vietettyä yleensä siksi, että silloin myös muu perhe on vapaalla ja on luonnollinen hetki tavata kaikkia, kokoontua yhteen ja tehdä kivoja asioita.
Mut siis onneks ukko on samanlainen, joten lupaan että emme tule näkymään avioerotilastoissa ainakaan tämän syyn takia ;-) Kuvaava esimerkki: Toissapäivänä tajusimme, että perkele, meiltä meni molemmilta hääpäivä ohi. Se oli toukokuun alussa. Meistä molemmat onnellisesti unohtivat koko päivän. Korkattiin sitten se skumppa eilen ja pärähdettiin baariin kuten vanhoina aikoina kun anoppi ilmoittautui halukkaaksi lapsenvahdiksi.
Rakkautta ja huomaavaisuutta kun voi näyttää muutenkin kuin kukkapuskilla ja dimangeilla.
Perhepäivä tosiaan on hyvä idea!
PoistaHalusinpahan siis todeta vielä sen, että en olisi näitä vappuja, uusvuosia ja muita yleiskivaa poistamassa kalenterista - kyllä mulle vapaapäivät kelpaa :) Mä vaan oon sellainen tyyppi, jota tiettyihin ajankohtiin sidotut julhat ei välttämättä aina natsaa enkä jaksa siitä stressata sen enempää. Joulua tulee vietettyä yleensä siksi, että silloin myös muu perhe on vapaalla ja on luonnollinen hetki tavata kaikkia, kokoontua yhteen ja tehdä kivoja asioita.
Mut siis onneks ukko on samanlainen, joten lupaan että emme tule näkymään avioerotilastoissa ainakaan tämän syyn takia ;-) Kuvaava esimerkki: Toissapäivänä tajusimme, että perkele, meiltä meni molemmilta hääpäivä ohi. Se oli toukokuun alussa. Meistä molemmat onnellisesti unohtivat koko päivän. Korkattiin sitten se skumppa eilen ja pärähdettiin baariin kuten vanhoina aikoina kun anoppi ilmoittautui halukkaaksi lapsenvahdiksi.
Perhepäivä on kannatettava idea! Mutta veikkaampaa, että jos sitä jossakin ehdottaisi, niin alkaisi kauhea kitinä siitä, ettei pidä hämärtää sukupuolia tai jotakin vastaavaa. Itse koen ensisijaisesti olevani lapsen vanhempi, vauvavuoden jälkeen imetyksen loputtua kun olemme olleet miehen kanssa lapsen hoidossa täysin tasavertaiset, eikä meillä ole perheessä selkeitä äiti- ja isä -rooleja. En koe äitiyttä velvollisuutena, enkä myöskään koe kaipaavani siitä palkintoa, koska olen lasta halunnut pitkään, ja lopulta saanut, vielä hyvin helpon sellaisen :) Mutta lapsen into äitienpäivänä kyllä liikutti.
PoistaHmmm... Tässä juhlimattomuuden ajatuksessahan haisee vähän syyllisyys... ;) Juhlitaan vaan, epätäydellisyyttäkin!
VastaaPoistaItse juhlin äitienpäivänä ihan itseäni. Ei helvetti että olenki hyvä äiti. Saan esittää pari toivomusta puolisolle ja nauttia. Tänä äitienpäivänä keskityin lepäilyyn näin keskellä rankkaa vauvavuotta. Oli ihana nukkua koko päivä, herkutella ja saaha pari lahjaa. Mies hoiti vikisemättä lapset. Huomenna paluu arkeen, mies opiskelee liikaa ja mie hoidan yksin kotia. Tämä päivä tuli todellakin tarpeeseen. Minusta äitien- sekä isänpäivä on paljon parempia juhlia ko esim. Joulu, vappu, pääsiäinen yms. turhuudet. Niistä voi tehä omannäköset, rakastaa lähimmäisiään ja yllättää.
VastaaPoistaOmaa perhettä - minulle äitienpäivä = perhepäivä. Samoin isäinpäivä.
VastaaPoistaMä en myöskään oikein ymmärrä tätä äitien- tai isänpäivän viettämistä, mutta koska ne nyt kuitenkin puolen vuoden välein tulevat vastaan niin loin oman perinteen kyseisille juhlapäiville: valokuvaus. Isänpäivänä lapsi (kohta toinenkin) isän kanssa kuvassa, äitienpäivänä mun kanssa. Hauska seurata jälkikäteen miten lapset (sekä itse) muuttuu, varsinkin kun väliä on aina tasaisesti se puoli vuotta. (Ja ihan kotona otettuja kuvia siis, ei sentään mitään kuvaajaa.)
VastaaPoistaLoistoidea!
PoistaJuhlimme - siis vietämme päivää sen kunniaksi, että minä äitinä olen meidän perheessämme se, joka on 24/7 läsnä, saavutettavissa, huolehtimassa, hoivaamassa ja olemassa. Isä ei sitä ole; hän on monesti paikalla, mutta ei läsnä. Minä olen se, joka herää öisin lohduttamaan painajaisista, jota huudetaan kun pihalla tulee hätä, joka joutuu miettimään, miten voisi sovitella päiväkodissa kaverin kanssa syntyneen riidan.
VastaaPoistaIsä on isä ja tärkeä; suurimmassa osassa perheitä se äiti on kuitenkin isompi osa lasten elämää ja arkea.
Olen täysin keskinkertainen ja ajoittain jopa surkea äiti. Kerran vuodessa kuitenkin juhlimme sitä, mitä olen saanut aikaan sillä, että olen ollut äiti - läsnä. Enemmän tai vähemmän. Keskinkertaisuudessanikin kuitenkin enemmän kuin isä. Ja edes kerran vuodessa sen isän ja lasten on hyvä se muistaa.
Me emme juhli, mutta äitienpäivänä sain nukkua pitkään, sinivuokkokimpun sänkyyn ja rakkaudella tehdyt päiväkotilahjat. Ja sitä ne todella olivat; vaikka kuinka ohjeistettuja ja valmiiksi mietittyjä, niin näin lasteni silmistä, että ne oli rakkaudella tehty.
Mä pidän juhlana sitä että saan aamukahvin sänkyyn ja että voin viettää koko päivän perheeni kanssa lähtemättä mihinkään (meidän kummankin äidit ja mummat ovat kuolleet).Sattuneesta syystä emme käy edes hautausmaalla,jotenkin tuntuu liian raskaalta muistaa menneitä silloin kun itse pitäisi nauttia elämästä(tai ehkä haavat ei oo parantuneet?)Me tehdään mitä mieleen juolahtaa,esim.tänä vuonna nuorimmainen pyysi että mentäis pyöräilemään,joten ei muuta ku rotsi niskaan ja menoksi,kuunneltiin linnunlaulua ja katteltiin heräävää luontoa ja sit käännyttiin takas ku tuli perkeleenmoisen kylmä viima..:D Loppupäivä rapsuteltiin puutarhassa ja könsikäs käänsi kasvimaankin,kiva päivä =)
VastaaPoistaMulla oli ensimmäinen äitienpäivä ja sitä 'juhlittiin' niin hienosti että päätin etten jatkossa juhlista isänpäivääkään. Katsotaan sitten uudestaan kun toi 9 kk ymmärtää jotain niiden päivien päälle. Muistin omaa äitiäni itse tehdyllä kortilla ja pienellä lahjalla :-) Itse olisin toivonut että olisin edes saanut nukkua aamulla pidempään tai saanut valmiit aamukaffet. Sen sijaan sain mieheltäni onnitteluhalit ja koko päivän kestänyttä nurinaa ja natkutusta joka päättyi vasta kunmies pääsi katsomaan jääkiekkoa vanhemmilleen. Sain tosin kyllä lounaankin raflassa mutta seuran käytöksestä johtuen siitä nauttiminen oli vähän niin ja näin.
VastaaPoista:( Tosi ikävää. Kuulostaa siltä, että miehesi voisi toista huomioida enemmän oli sitten äitienpäivä tai ei.
PoistaMulla on nyt takana ensimmäinen "äitienpäiväsankaruus" ja koin, että silloin me juhlittiin kumppanin kanssa sitä, että ollaan tähän asti selvitty suht tervejärkisenä tuon 24/7 palosireenin kanssa. Meillä annetaan suklaalevyjä ja (luonnon)kukkia ja muita pieniä ilahdutuksia muutenkin (oikeastaan äitienpäivänä en sellaisia edes saanut, käytiin kävelyllä ja kahvilla päivän kunniaksi, mitä oikeastaan tehdään myös muutenkin spontaanisti :D), mutta sinä päivänä huomio keskittyi siihen miten hyvin meillä perheenä asiat oikeastaan on ja miten hyvä meidän on olla yhdessä.
VastaaPoistaNo, kyllä kumppani oikeastaan muisti mua myös seksilelulahjakortilla - en kuitenkaan ihan pelkästään Äiti ole. :D
Hei loistotempaus ukoltasi ;D
PoistaHei, laitanpa kiitokset tätä kautta! Kirjan tilasin ja ei voi kuin nauraa kun sitä lukee. Tänäänkin myöhästyin töistä kun aamukahvipyödässä en malttanut laskee kirjaa käsistä.. :-)
VastaaPoistaEli kovasti kiitoksia mahtavasta kirjasta!
Sisukko
Jee!! Kiitokset tulivat perille ja tekivät meidät onnellisiksi :)
PoistaMIksi ihmeessä miehen pitäisi muistaa vaimoaan äitienpäivänä? Kukin muistakoon äitiään, en minä ainakaan halua mieheltä siinä kohtaa yhtään mitään, en minä sen äiti ole.
VastaaPoistaJoku pohti radiossa samaa; totesi mun mielestä fiksusti sanoessaan että äitien-,ystävän- ja isänpäivä on aina. Mitä sitä kummemmin tarvis juhlia, riittäis ett kertois läheisille heidän olevan tärkeitä (mitä pitäis muutenkin tehä tarpeeks usein...).
VastaaPoistaNo näinpä! Amen ja hallelujaa.
PoistaTämän blogin innottamana päätin itsekkin julkaista muutaman omista Vuoden mutsi-hetkistäni.. :D
VastaaPoistahttp://apinapullapitko.blogspot.com/2012/05/vuoden-mutsi.html
Hienoa! Hyvin menee mutta menköön! :D
PoistaEikö ole vähän turha tehdä asiasta ongelmaa? Jos tuntuu siltä, ettei äitienpäivässä ole mitään juhlittavaa, niin kukaan ei sitä pakota juhlimaan.
VastaaPoistaOmasta mielestäni äitienpäivän perimmäinen syy juhlia on helpompi ymmärtää kuin vaikka juhannuksen. Äitiys on kuitenkin ihmiskunnalle paljon merkityksellisempi kuin keskikesä, joten emmeköhän me äidit ole kakkukahvimme ansainneet ilman asian problematisointia.
Miksi äitiys on ihmiskunnalle merkitksellistä? Onnistunut lisääntyminen on. :) Minulle ongelma on tämä äitienpäivälässytyksen mittakaava - turhalta hehkutukselta on todella vaikea säästyä. Keskikesän juhla on paljon rennompi.
PoistaMua vaivaa (päädyin tähän pitkän mietinnän jälkeen) se, että äitienpäivänä viljeltävä kuva äitiydestä on todella kaavamainen. Ihan kuin kaikki se diversiteetti, jota äidit pikkuhiljaa saavat edustaa, vietäisiin yhtäkkiä pois. Äitienpäivänä kuuluu tuoksua pullalta ja mennä rikki jos joku sanoo ruman sanan.
PoistaTai jotain.
Hmmmm,kuinka moni uskaltaa myöntää että oma äiti on/oli helvetin ärsyttävä joskus/ehkäpä useinkin? Ehkä se äitienpäivä on psykologisesti tarpeen,saa sovitettua omat "pahat" ajatukset ja muistaa omaa äitiä kukalla,kortilla tai pelkällä läsnäololla :D Nykyaika pyörii niin paljon työn ehdolla että tapaamiset harvenee,eiks se oo hyvä että joku ns."sanelee" että tänään on äitiä muistettava,oli sitten välimatkaa 200m tai 200km? Nimittäin ihminen oppii vain kantapään kautta mitkä asiat on tärkeitä..äitini yllättävän kuoleman jälkeen tajusimme sisarusten kanssa vasta pitää paremmin yhteyttä toisiimme,juhlimme synttäreitä,joulua,uutta vuotta ym.riehoja yhdessä ja parhaiten se onnistuu "sanelemalla" päivän koska tavataan.
VastaaPoistaMeidän mutsi oli ainakin täysi kylähullu ja olen tosi tyytyväinen että olen vain puoliksi samanlainen. :D Mut meillä ei koskaan vietetty äitienpäivää, tapasimme ja soittelimme ihan vapaaehtoisesti. Ehdottomasti kaikki perhejuhlat ovat hyvä tapa saada kinkerit allakkaan, siksi juuri se perheenpäivä olisikin paljon parempi kuin pelkän toisen vanhemman. :)
PoistaMinusta on ollut hupaisaa seurata nyt näitä keskusteluja, koska jotenkin koko äitienpäivätohina meni ohi. Tämä oli eka äitienpäiväni ilman omaa äitiä ja toinen itse äitinä.
VastaaPoistaMinun perheessäni on aina juhlittu asioita aika minimalistisesti, mutta silti se jokin pikkujuttu on ollut tärkeä. Yllättäen tuntui haljulta, kun ei puhuttukaan äidin kanssa puhelimessa tänä toukokuisena sunnuntaina. Tosin sama tunne iski jo vappuna, koska äidin kanssa soiteltiin jokaisena juhlapäivänä peruspuhelu jossa toivotimme hyvää juhlapäivää. Soittelimme kyllä muutenkin melkeinpä joka päivä, mutta nämä juhlapäiväpuhelut olivat ihan omanlaisiaan. :-D
Mies vei pojan aamulla metsään poimimaan pienen kukkakimpun että minä sain jatkaa unia pitempään. Sitten syötiin koko perhe aamiaista sängyssä yhdessä (ja todettiin, että ne lakanat piti vaihtaa muutenkin), käytiin kävelyllä ja ihanan juntisti lähihuoltiksella jätskillä. Syötiin hyvin ihan kotosalla (ja tehtiin ruoka yhdessä). Illalla vielä uudestaan metsäkävelylle lintuja kuuntelemaan ja korvasieniä etsimään (ei löytynyt). Ihana päivä, mutta olisi voinut olla mikä tahansa sunnuntai -- paitsi ettei tuota aamiaisen syöntiä sängyssä jaksaisi kuin puolen vuoden välein, on se vähän hankalaa kuitenkin.
Tuota minä en kyllä ole koskaan ymmärtänyt, että miksi helkkarissa miehen pitäisi muistaa kumppaniaan äitienpäivänä tai naisen miestään isänpäivänä!? WTF? Eikö se ole niiden lasten homma muistaa omia äitejään, jos sen tarpeelliseksi kokevat? Kaikkien äidit eivät kuitenkaan kiitosta ansaitse sen enempää äitienpäivänä kuin milloinkaan muutenkaan. Minäkään en ymmärrä mitään isän- tai äitienpäivähössötystä. Jokainen on vanhemmuutensa itse valinnut ja samalla ottannut velvollisuudekseen hoitaa pentunsa. Ei siitä tarvitse kenenkään erikseen kiitellä. Syytön se pentu syntymäänsä on. On mullakin eläimiä, joista huolehdin ympäri vuoden kitisemättä, satoi tai paistoi. Missä mun eläintenomistajan päivä on? Tuo oli sitten sarkasmia, en vitussa halua mitään jalustaa itselleni omien valintojeni ja niistä ottamani vastuun takia. :D
VastaaPoistaJoo kyllä ihan lämmittää ajatus saada lahjaksi puolisolta äitienpäivänä esimerkiksi lettupannu. :D Hahaha.
Poista