"Lue perjantain (31.8.) Iltalehdestä, mitä tytön isä kertoi hätäkeskukseen soittamansa hyytävän puhelun aikana."
Jumalauta, mutta minua oksettaa. 8-vuotiaan tytön murha on tekona niin hirvittävä, että mitkään sanat eivät riitä kuvailemaan sitä kuvotusta, inhoa ja tuskaa, jonka tapahtunut nostaa esiin tavallisessa, terveessä ihmisessä. Olen sanaton ja avuton. Ja raivoissani.
Raivoani lisää se, kun moni media, etenkin iltapäivälehdet, mässäilevät kaamealla asialla nostaen esiin mitä tarkempia yksityiskohtia, joiden julkituominen ei hyödytä ketään muuta kuin clicks per news -mittaria.
Siispä pyydän:
Älkää klikatko YHTÄKÄÄN 8-vuotiaan tytön murhaa koskevaa tirkistelyuutisia. Älkää ostako lehtiä, jossa näitä yksityiskohtia tongitaan. Se ei auta ketään! Paitsi mediataloja, jotka työstävät nettiin juuri sitä paskaa, mitä eniten klikataan ja jaetaan.
Jos olet huolissasi lapsesi koulukaverin perheoloista tai näet, että lapsia kohdellaan kaltoin, puutu asiaan.
Jos haluat auttaa anonyymina, lahjoita vaikka rahaa Mannerheimin lastensuojeluliiton puhelintoimintaan, jotta kaikki lapset, jotka sinne soittavat, saisivat apua (klikkaa tästä). Jos ei ole rahaa lahjoittaa, mene ja tykkää MLL:stä Facebookissa ja jaa niiden viestiä.
Muitakin auttamistapoja varmasti on. Mutta niitä s**tanan iltapäivälehtien linkkejä älkää jakako. Niistä sataa euroja vain ja ainoastaan Alma Median ja Sanoman kassaan.
Kiitos. Ei muuta tänään.
Jumalauta, mutta minua oksettaa. 8-vuotiaan tytön murha on tekona niin hirvittävä, että mitkään sanat eivät riitä kuvailemaan sitä kuvotusta, inhoa ja tuskaa, jonka tapahtunut nostaa esiin tavallisessa, terveessä ihmisessä. Olen sanaton ja avuton. Ja raivoissani.
Raivoani lisää se, kun moni media, etenkin iltapäivälehdet, mässäilevät kaamealla asialla nostaen esiin mitä tarkempia yksityiskohtia, joiden julkituominen ei hyödytä ketään muuta kuin clicks per news -mittaria.
Siispä pyydän:
Älkää klikatko YHTÄKÄÄN 8-vuotiaan tytön murhaa koskevaa tirkistelyuutisia. Älkää ostako lehtiä, jossa näitä yksityiskohtia tongitaan. Se ei auta ketään! Paitsi mediataloja, jotka työstävät nettiin juuri sitä paskaa, mitä eniten klikataan ja jaetaan.
Jos olet huolissasi lapsesi koulukaverin perheoloista tai näet, että lapsia kohdellaan kaltoin, puutu asiaan.
Jos haluat auttaa anonyymina, lahjoita vaikka rahaa Mannerheimin lastensuojeluliiton puhelintoimintaan, jotta kaikki lapset, jotka sinne soittavat, saisivat apua (klikkaa tästä). Jos ei ole rahaa lahjoittaa, mene ja tykkää MLL:stä Facebookissa ja jaa niiden viestiä.
Muitakin auttamistapoja varmasti on. Mutta niitä s**tanan iltapäivälehtien linkkejä älkää jakako. Niistä sataa euroja vain ja ainoastaan Alma Median ja Sanoman kassaan.
Kiitos. Ei muuta tänään.
Sulla on todella hyvät perusteet asiaan. Itse olen kuitenkin klikannut noita juttuja ja valittanut monessa kohti esim. sitä, miksei lastensuojelu tehnyt mitään. Eikö tällä yleisöpalautteella ja "herättämisellä" ole mitään vaikutusta mihinkään?
VastaaPoistaOlen itse ollut erään perheen tilanteesta huolissani, enkä tiedä, onko yhteydenottoihini reagoitu mitenkään. Mikään ei ainakaan siinä perheessä muuttunut. Tältä kannalta ymmärrän, että ihmiset "huutavat" netissä ja yrittävät kyseenalaistaa asioita ja löytää niihin vastauksia. Kun ei oikein muukaan tunnu tepsivät. Ei se, että ottaa viranomaisiin yhteyttä tai se, että ottaa esim. suoraan ministereihin yhteyttä. Paluupostina tulee viesti "Kiitos yhteydenotostasi XX" ja siinä se.
Noita paskalehtiä ei kannata ostaa muutenkaan. Mä en tiedä miksi menin lukemaan edes sen ensimmäisen uutisen, koska siitä tuli niin hirveä olo - mutta sitten mietin, että mikä oikeus mulla on sulkea itseni näiden hirveyksien ulkopuolelle. Kyllä suomalaisesta arkirealismista pitää jokaisen olla tietoinen, mutta lööppien repiminen näistä pitäisi olla kiellettyä. Olen täysin samaa mieltä syyttäjän kanssa, että tämä on kuvottavinta mitä Suomen rikoshistoriassa on vähään aikaan tehty.
VastaaPoistamä en pysty lukemaan ja samalla mietin samaa, mistä katja kirjoitit. mutta just tätä mässäilyä en kestä. ja sitä, ettei asioihin puututa ajoissa. tiedän, ettei se aina ole helppoa ja silti, jokainen voisi kysyä itseltää näissä tilanteissa, että jos minua aikuisena, sivullisena, pelottaa puuttuua, kuinka paljon enemmän lasta pelottaa elää ko. tilanteessa??
Poista-miuku
Oon ehdottomasti sitä mieltä, että tästäkin asiasta pitää uutisoida. Kaikkien velvollisuus ihmisenä on tietää ja toimia. Karmeiden yksityiskohtien loputon myllytys (laitetaan karmea juttu printtiin, julkaistaan siitä mässäilevä täky netissä, säästetään viikonlopun erikoisnumeroon jotain vielä hirveämpää jne.) on törkeen väärin. Laskelmoivaa peeaaäs..jne.
VastaaPoistaEhdottomasti näin.
PoistaHieman asian ohi; mua on vaivannut se, että ainakin lööpeissä ollaan seuraavaksi hirttämässä viranomaiskunta. Olen itsekin sitä mieltä, että joku mokasi ja pahasti, mutten silti aivan ymmärrä. Vastuu ja syy on kuitenkin lopulta murhaajan (molempien, tässä tapauksessa), enkä oikein sulata sitä, että heistäkin ikään kuin tulee kasvottoman viranomaiskoneiston uhreja tällä tavalla. Odotan vain lausetta "olisipa joku pysäyttänyt minut". Eivät ole uhreja, ovat kaikkea muuta.
Yleisesti ottaen median mässäily katastrofeilla riipii mua; eikä pelkkä iltapäiväsonta vaan myös esim. Ylen liveseuranta ja uudelleen ja uudelleen luupatut katastrofikuvat Fukushiman katastrofista olivat minusta jo vähän tirkistelyn puolella.
Se kasvottomuus on musta juuri ongelma. Mä näen sen niin, että viranomaiset eivät ole hoitaneet tehtäviään jos tyttö on palautettu väkivaltaiseksi tiedetylle isälleen. Miksi vastuu koskee kaupan kassoja ja lääkäreitä, mutta ei minun verorahoillani ylläpidettyä palvelua? Tällaisesta työtehtävien laiminlyönnistä pitää saada kiinni se, joka päätöksen palauttamisesta on hyväksynyt, henkilökohtaisesti.
PoistaMutta kuka vastaa, jos sosiaalityöntekijälle ei anneta resursseja hoitaa työtään niin hyvin kuin hän haluaisi? Onko 8 tunnin työpäivänä 15 erilaista huostaanottotapausta hoitamaan pistetty sosiaalityöntekijä lopulta se, joka on syyllinen murhaan?
PoistaVähän tuntuu, että tämänkin asian ympärillä vellovassa keskustelussa syytellään suuntaan jos toiseenkin. Lopputulos on varmaan samaa luokkaa kuin kouluampumissyyttelyssä: hyvällä tuurilla luvataan lisää resursseja, esimerkiksi kouluampumistapauksissa oppilashuoltoon ja koulupsykologien palkkaamiseen. Hienoista puheista huolimatta oppilashuolto ei käsittääkseni ole radikaalisti parantunut tapausten jälkeen.
Musta on todella hyvä, että tässä tapauksessa tutkitaan, onko viranomaisten toiminnassa tapahtunut laiminlyöntejä. Mutta olen myös sitä mieltä, että eivät sosiaalityöntekijät ole mitään selvännäkijöitä tai yli-ihmisiä, vaan luulen että päätöksiä joudutaan tekemään kiireessä ja usein aika ristiriitaisenkin infon pohjalta. Jos esim. vanhemmat kertovat sosiaalityöntekijälle täysin päinvastaista tarinaa, niin miten sitä voi oikeasti tietää, mitä on tapahtunut ja mikä on tilanne. Sosiaalityöntekijällä pitäisi olla aikaa luoda aika syvällinen suhde perheeseen, että pystyisi oikeasti arvioimaan kuka puhuu totta ja kuka valehtelee ja että lapseen saisi luottamuksellisen suhteen. Luulen, että tähän ei nyt resurssit riitä.
PoistaNyt oli pakko puuttua vähän jälkikäteen tähän Katjan kommenttiin vastuusta. Toki helppo puhua nyt, kun tietää että viranomaisten toiminnasta on käynnistetty esitutkinta.
PoistaMutta ensinnäkin: viranomaisilla on virkavastuu, joka on suurempi kuin vaikkapa kaupan kassalla. Jos jotakin menee pieleen, tutkitaan sitä virkavelvollisuuksien laiminlyöntinä. Esimerkiksi otan Kauhajoen koulusurmat: Poliisi ei evännyt aselupaa ampujalta, vaikka hän ei ollut tasapainoinen. Aseella tapettiin monta koululaista. Juttu meni oikeuteen. Oikeuden päätös oli, että kyseinen virkamies (poliisi) ei voinut tietää, mitä tulee tapahtumaan. Hänellä ei ollut kaikkea sitä informaatiota, joka jälkeenpäin näyttää itsestäänselvältä.
Sama juttu tässä tilanteessa. Ei kukaan huvikseen tee vääriä ratkaisuja. Eikä edes välinpitämättömyyttään (vaikka näin roskamedia antaakin ymmärtää). On helppoa sanoa jälkikäteen, että olisi pitänyt tietää, mutta kuten joku jo mainitsikin, lastensuojelun resurssit eivät anna aikaa paneutua tilanteeseen kunnolla.
On hyvä, että tutkitaan, missä kohti tiedonkulku on katkennut. Ehkäpä sillä saadaan aikaan parannuksia järjestelmään. Mutta oikeita syyllisiä ovat vain ne, jotka lapsen tappoivat: isä ja äitipuoli.
No, mä en edes uskaltanut lukea sitä ensimmäistä uutista.
VastaaPoistaIltapäivälehtiuutisoinnin lisäksi mua meinaa tympiä , kun ihmiset jakavat Facebookissa jotain ihan järkyttäviä kuvia - kuolleista/kuolemaa tekevistä lapsista, tai sitten jakavat jonkun karmean uutisen yksityiskohdat "saatteena", kun julkaisevat linkin.
Inhoan sellaista mässäilyä. Kun niitä kuvia on niin vaikea saada pois mielestään.
Pakko vastata tähän hieman ot, kun suutahdin vähän tuosta kommentista kuolleitten/kuolevien lasten kuvien julkaisemisesta Facessa. Eivät ne kuolleet/kuolevat lapset ole yhtään sen vähemmän rakkaita vanhemmilleen kuin elossa olevat lapsetkaan, joten en ymmärrä, mikseivät nämä vanhemmat saisi halutessaan julkaista Facessa kuvaa omasta rakkaastaan, kun elävienkin lasten vanhemmat julkaisevat kuvia omista mussukoistaan koko ajan. He haluavat yhtä lailla jakaa rakkautensa ja "onnensa" niin kuin muutkin vanhemmat.
PoistaJotakuta saattaa tietysti järkyttää kuva ruumiista, mutta ehkä siinä vaiheessa kannattaisi palata todellisuuteen ja tajuta, että ihmisiä kuolee koko ajan. Joissakin hautajaisissakin (esim. ortodoksi) pidetään arkku auki. Nykyihminen on jotenkin niin vieraantunut niinkin luonnollisesta asiasta kuin kuolema, että edellä mainittukin saattaa järkyttää. Faceen laitetut kuvat tuskin vielä esittelevät ruumista mätänevässä tilassa. Toisaalta, jos julkaistaan kuva sairaasta (esim. syövän runtelemasta) lapsesta, niin en ymmärrä, mitä vikaa siinäkään on. Herrajee, se on sairas, viekää se pois "normaalien" ihmisten näkyviltä. (Ja nyt siis puhutaan Facesta, ei esim. kaupan ilmoitustaulusta.) Samalla kaikki vammaiset ja synnynnäisesti epämuodostuneet voidaan sulkea vaikka jonnekin saareen.
Anteeksi, huomaan että kommenttini sävy on aika kärkäs ja kärjistävä, mutta hieman kyllä suututtaa tuollainen suvaitsemattomuus (näin sen itse näen).
T. Yhden terveen elossa olevan lapsen äiti
Olen myös sitä mieltä, että tällaisista asioista on kirjoitettava, mutta joku roti sentään – yksityiskohdat hätäkeskuksen puhelusta ovat jo mässäilyä, eivätkä auta yhtään ketään. Mutta se, että tästä asiasta kirjoitettiin voi auttaa ehkä muita lapsia, kun ihmiset pitävät paremmin silmänsä auki.
VastaaPoistaMinä sen sijaan ehdotan, että lukekaa kuitenkin tämä:
VastaaPoistahttp://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288496077811.html?pos=ok-nln
Lastensuojelua syytellään ja viranomaisten toimia kauhistellaan nyt joka palstalla. Mutta miten on hyvät lukijat: jos ihan rehellisiä ollaan, moniko meistä uskaltaisi OIKEASTI soittaa poliisille, jos epäilee, että jossain perheessä kaikki ei ole kohdallaan? On niin tavattoman paljon mukavampaa olla sekaantumatta muiden elämään.
Kiitos tästä blogikirjoituksesta! Täysin samaa mieltä asiasta.
VastaaPoistaTiina
Tasan näin. Pitää tietää, pitää toimia. Mutta ei näin, ei todellakaan näin.
VastaaPoistaSama silloin reipas vuosi sitten Norjan tapahtumien aikaan. Voi hyvä luoja sentään miten mua ihan oikeasti oksetti, kun luin kaverin fb-seinältä että toimittajat oli soittaneet nuorille sinne saarelle, kun tilanne oli ollut vielä täysillä käynnissä.
Nyt mun kyllä täytyy kysyä näiltä kommentoijilta, että miten itse olette toimineet vieraiden lasten hyväksi, niin että siitä olisi ollut konkreettista apua ja pelastusta juuri tietylle lapselle ja perheelle? Olisitteko osanneet tehdä enemmän, kuin esim.olla viranomaisiin yhteydessä? Missä teidän oman auttamisenne raja olisi tullut vastaan?
VastaaPoistaEli miten pitää toimia, mitä pitää tietää?
Mitä sitten, kun viranomaiset eivät reagoi?Mitä sitten pitää tehdä?
Kyllä mä osaisin poliisille soittaa, mutta mun leikkipuistossa ei ole tällaisia tapauksia. Kyllä se on se sosiaalitoimi, joka näitä lapsia tapaa ja heidän pitää duuninsa hoitaa niin ettei näin käy.
PoistaYksi ihan konkreettinen tapa auttaa on ilmoittautua mukaan sijaisperhetoimintaan. Tämäkin vaatii uskallusta, vieläpä enemmän kuin poliisille soittaminen.
Sijaisperhetoiminnan esiinnostaminen oli hyvä juttu! Jos ei itse pysty lähtemään toimintaan mukaan, voi sijaisperhetoimintaa myös tukea esim. SOS-Lapsikylän katuta (http://www.sos-lapsikyla.fi)
PoistaMutta olisiko tätäkään kirjoitusta syntynyt, ellei niitä törkeitä juttuja olisi julkaistu? Masentavaa, pöyristyttävää, sanoinkuvaamatonta on se, mitä pieni tyttö on joutunut kokemaan. Ikävät tosiasiat julkaistuna ovat lisänneet ihmisten kiinnostusta konkreettiseen auttamiseen, vaikka tarvetta sille olisi ollut ilman lapsenmurhaakin!
VastaaPoistaMie en klikkaa ees iltapäivälehtien nettisivuilla. Oli sitten uutinen mikä tahansa. Keltainen lehdistö ei ansaitse mun klikkejäni.
VastaaPoistaEdelliselle kommentoijalle: tällaisista asioista voidaan keskustella myös ihan asiallisen lehdistön sivustoilla/heidän uutisiinsa pohjautuen. Siellä uutisointi ei ole skandaalinhakuista yksityiskohdilla mässäilyä.