Tietoa mainostajalle ›

23.1.14

Pidetään huoli rahoistamme

Omistimme Vuoden mutsi 2 -kirjassa muutaman luvun taloudenpidolle ja säästämiselle. Miksi ihmeessä? No esimerkiksi siksi, että tutkimusten mukaan naisten tulot laskevat äitiys- ja vanhempainvapaiden aikana noin 35 prosenttia. Tulotason lasku alentaa luonnollisesti myös tulevaisuudessa maksettavia eläkkeitä.

Eikä se tulotason lasku edes jää niihin vanhempainvapaakausiin. Vanhemmuus ei ylipäätään tee hyvää äitien palkkatasolle: 26-40-vuotiaiden työssäkäyvien äitien palkka on jopa kolmanneksen pienempi kuin samanikäisten isien palkka (Palkansaajien tutkimuslaitos 2006). Aika hurjaa!

Emme väitä, että äitien ei kannattaisi missään olosuhteissa jäädä kotiin kahdeksi tai kolmeksi vuodeksi lapsia hoitamaan ja arkea pyörittämään. Joissakin perheissä se on toimivin vaihtoehto. Joissain perheissä se on ainut vaihtoehto. Perheet ovat erilaisia. Se mikä sopii yhdelle, voi olla katastrofi toiselle.


Mutta kun. Vanhemmuus ei köyhdyttäisi (äitejä), jos työssäkäyvä vanhempi (useinmiten isä) ja kotona oleva vanhempi (useinmiten äiti) joko jakaisivat vanhempainvapaakaudet tasaisemmin keskenään ja/tai laittaisivat tulonsa tasan. Eikö olisikin paljon reilumpaa, että molempien tulotaso laskisi vähän kuin että toisen tulotaso ei laskisi ollenkaan mutta toisen laskisi ihan hitosti? Kaikkein anaalein on tilanne, jossa töissä oleva vanhempi jatkaa omia harrastuksiaan ja ravintolalounaita toisen vanhemman venyttäessä pyykkikoneen rytmissä penniä. Töissäkäyvän vanhemman pitäisi reiluuden ja oikeudenmukaisuuden nimissä osallistua kotiin jäävän toimeentuloon esimerkiksi maksamalla selvästi isompi osa kodin yhteisistä kuluista ja sen lisäksi siirtämällä osa palkkapussista kotona olevan vanhemman tilille. Eikä tässä nyt puhuta mistään karkkirahoista vaan toimeentulosta, eläkkeistä ja tulevaisuuden turvasta.


Muutaman kotonaolovuoden aikana jää aika monta kuukausipalkkaa saamatta. Kyse ei ole mistään pienistä numeroista. Siksi suosittelemme lämpimästä laskemaan, paljonko menetät palkkatuloja jäämällä kotiin.

Tästä linkistä pääsee excel-taulukkoon, jonka avulla voit selvitää kotonaolon vaihtoehtoiskustannuksen eli sen rahamäärän, joka kotiin jäävällä vanhemmalla jää saamatta hänen jäädessään pois työelämästä.  Tämä luku on hyvä pohja perheen sisäisille rahankäyttöneuvotteluille.

Muutama disclaimer:

- Taulukossa ei ole huomioitu lapsilisää tai äitiyspakkausta/äitiysavustusta, koska ne ovat sosiaalietuuksia lapselle, eivät palkkatasoon sidottu korvaus kotiin jäävälle vanhemmalle kotona tehtävästä työstä.
- Äitiysrahan ja vanhempainrahan keskimääräisen nettosumman joudut arvioimaan itse. Tässä auttaa mm. Kelan laskuri.
- Ota nettopalkassasi huomioon myös työssäkäynnin kustannukset eli vähennä nettokuukausipalkastasi työssäkännistä johtuvat menot kuten työvaatehankkinnat, bussikortit, autoilukulut jne.
- Taulukko on suuntaa-antava, eli siinä ei ole huomioitu esimerkiksi inflaation vaikutusta. En ehtinyt lisätä sitä mukaan kaavaan, koska lapsi vaatii juuri ruokaa. Soon moro!


-----
Vuoden mutsi  -kirjat myynnissä Suomalainen.com:ssa: Vuoden mutsi irtoaa 13,95 eurolla ja Vuoden mutsi 2 hintaan 22,95 €. Sähkökirjoina opukset saa mm. Elisa Kirjasta. Tsekkaa toki myös lähikirjastosi tarjonta!

Kuvat: Björgvin Hilmarsson


30 kommenttia:

  1. No jopas, mehän olemme siis edistyksellisiä! Kaikki hurjat 2,5v noudatimme samaa kaavaa: joka kuukausi tsekattiin paljonkon mun tulonmenetys oli. Insinööri kuittasi tästä suoraan puolet mun tillle. Bam, valmista.

    Kohtuu tasapuolista, sanoisin. Ainoa, mikä jäi kismittämään oli Insinöörin palkankorotukset ja bonukset yms, joista luonnollisesti jäin itse paitsi. Niitäkin kyllä kompensointiin aina välillä esim. matkustelun yhteydessä niin että Insinööri maksoi enemmän. Ja kaiken tämän jälkeen kävi _silti_ niin, että 2,5v jälkeen mun säästötili oli tyhjä ja Insinöörin vastaava oli paisunut aika paljon. Mene ja tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistava juttu, että teillä on ollut tämmöinen systeemi! Isoin raha-asioita koskeva muutos mikä me lapsen syntymän jälkeen tehtiin oli, että siirrettiin miehen nimiin ostettu talo (jota mä en silloin vielä maassa kovin vähän aikaa asuneena voinut olla virallisesti ostamassa) 50 %:sti mun nimiin.

      Poista
    2. Ihan jees toikin, että saa katon pään päälle :) Ps. Kadehdittava kommenttivastausnopeus. Itsehän vastailin eilen kommentteihin ajalta 23-12-2013.

      Poista
    3. Trooppiset yöt ovat ihmisen parasta aikaa roikkua bloggerissa :D

      Poista
  2. Luulisi tämän talouden tulonjaon olevan itsestäänselvyys? Jos miehelle tulee tilille palkkaa käteen n. 3000 euroa ja itselleni äitiyspäivärahaa 1200 euroa, ei siinä kohdassa kannata edes yrittää vaatia mitään tasajakoa lainalyhennysten ja talouden menojen kohdalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa olisikin, jos tulojen tasapuolinen jako olisi kaikissa perheissä itsestäänselvyys. Ikävä kyllä näin ei ole. Olen kuullut lukemattomista tapauksista, joissa - yleensä toki vasta eron hetkellä kun suhde on ohi - on tullut kylmä todellisuus vastaan: kotiin jääneellä osapuolella ei omia säästöjä ole lainkaan, mutta puolisolla on. Jos pari ei ollut naimisissa, omaa säästökassaa kartuttaneella ei ole edes laillista velvollisuutta antaa penniäkään ex-puolisolleen.

      Poista
  3. Öööö eikö kaikille olekaan itsestäänselvää, että paremmista tuloista maksetaan enemmän yhteisiä kuluja? Oli vanhempainvapaalla tai ei. Meiän tuloero on jotain 500e miehen hyväksi ja kyllä miehen tililtä maksetaan enemmän laskuja. Kaupassa maksaa ja auton tankkaa se kumman lompakko sattuu olemaan matkassa. Ns. omat menot maksetaan omalta tililtä ja suunnilleen yli 50e ostoksiin kysytään lupa (=katotaan onko varaa). Rahat on siis yhteiset ja molempien pankkitunnukset ja kortit on molempien käytössä. Systeemi toimii loistavasti eikä rahasta tartte tapella. Mun hoitovapaalla ekat säästökohteet oli molempien harrastusmenot tasapuolisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se - ikävä kyllä - ole itsestäänselvää. Mutta teillähän on siis hyvä systeemi!

      Poista
  4. Mua kans hieman ihmetytti tulojen jakaminen. Minä olin reilut kaksi vuotta lapsen kanssa kotona. Maksoin "omistani" eläkerahastooni saman summan kuin töissä ollessani. Ja mies kustansi suurimman osan menoistamme. Minä maksoin sen minkä pystyin. Kävin samoissa harrastuksissa (kuten kävi myös mies) ja kerroin jo raskausaikana, että en suostu luopumaan kampaajalla käynnistä (1 kerta / 2 kuukautta). Mies maksoi talon lainat (alensimme kk-erät niin, että maksu ei ollut hänelle kohtuuton). Kaupassa maksoi kumpi pystyi. Ihmettelen suuresti jos joku mies oikeasti vaatii puolisoltaan samaa taloudellista panostusta kotona ollessa kuin työssä käydessä... Meillä ainakin molempien henk.koht. tulot on yhteistä tuloa ollaan sitten töissä tai kotona hoitovapaalla. Mehän ollaan perhe. Molemmilla on omat tilit mut tilisiirrot on keksitty. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Useamman vuoden kotona ollut (oli se sitten isä tai äiti) menettää paljon palkkatuloja - jotenkin tämä vaje pitäisi kompensoida, vaikka sitten niin, että se joka käy työssä hoitaa isomman osan laskuista ja jos on isotuloinen eli välttämättömien menojen jälkeen jää rahaa säästöön, sitä rahaa pitäisi säästyä molemmille yhtä paljon.

      Poista
  5. Pieni provo, ehkä?, Rosa Meriläisen kolumni, joka ehkä vähän liippaa aihetta

    http://www.hs.fi/elama/Alisuoriutuneen+naisen+pelko+voi+pit%C3%A4%C3%A4+perhett%C3%A4+kasassa/a1389061224412

    Ote kolumnista: Minkään yhteisen sopimuksen nojalla naisen ei kannata hylätä omaa työuraansa kokonaan. Aivan samoin kuin rakkauden alkuhuumassa naiset sanovat, etteivät he ole kiinnostuneita miehen rahoista, miehet sanovat samaa. Kun rakkaus kuolee ja jäljelle jää vain kipua ja katkeruutta, uraton ja rahaton ämmä alkaa tuntua taakalta, vaikka olisi ollut millainen kodinhengetär imetysvaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, Rosalla on aika provosoiva kirjoitustapa :)

      Poista
  6. Raha on yksi suurimpia riitojen ja varmasti jopa erojen aiheita pikkulapsiperheissä ja oman kokemukseni mukaan ei todellakaan ole itsestäänselvyys tämä rahojen jakaminen, siis kavereitakin katsellessa ja kuunnellesssa. Tuntuu jopa siltä, että oli sitä rahaa ja omaisuutta paljon tai vähän niin riitaa siitä tulee kuitenkin, silloin kun sisääntuleva raha on tiukemmalla kuin normaalisti (tai miksei silloinkin). Olen täysin samaa mieltä, että puolensa pitää pitää, jos yhteisesti sovitaan mikä aika on tarpeellista olla kotona lapsen kanssa niin rahoitus täytyy tietenkin myös yhteisesti sopia, mutta näin ei kyllä aina käy.... On nöyryyttävää pyytää toiselta kampaaja- tai rintsikkarahaa siinä vaiheessa kun viides kuukausi hoitorahalla alkaa ja omat säästöt on jo käytettty - eli asiasta kannattaa ehdottomasti sopia jo siinä vaiheessa kun aletaan ehkäisyä jättää pois. Silloin tilanne on vähemmän tunnepitoinen. Itse tosin otin aiheen puheeksi noin kolmansilla treffeillä, se oli ehkä hiukan liian aikaisin... ;) Mutta tasan jaettiin kyllä, ihan pilkulleen, sisääntuleva raha, sitten siitä päältä yhteiset menot ja lopuilla kukin teki mitä lystäsi, lyhensi lainaansa tai ei lyhentänyt (meillä on omat lainat, kun asunnon omistus ei ole tasan ja alkurahoituksessakin oli todella iso ero, joskin omaksi hyväkseni :), harrasti mitä harrasti ja leikkasi tukkaa tai ei leikannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin just, juuri näin: asioista kannattaa sopia ja puhua mieluummin vähän liian aikaisin kuin liian myöhään. Raha on ylipäätään vielä aika tabu, ihmiset eivät esimerkiksi puhu omista tuloistaan tai omistuksistaan tai veloistaan kovin avoimesti (siis tarkoitan nyt perheen sisällä tai hyvien ystävienkään kesken).

      Poista
  7. Entä mitä mieltä olette siitä, että miten tulot ja menot tulee jakaa, jos nainen, esimerkiksi, haluaa olla piltin kanssa kotona täydet kolme vuotta, toki piltin kotihoidon takia, mutta silloin myös noin 2v pelkällä hoitorahalla, kun taas miehen mielestä olisi hyväkin mennä tarhaan esim. 1,5vuotiaana ja miehen mielestä kotihoito ei ole niin tarpeellista pitkään, eli 3v asti - puhumattakaan sitten niistä vaimon tuloista, jotka olisi kanssa ihan kiva saada kotiin ja joskus päästä vaikka matkallekin jne. Onko tällöin reilua vaatia tasajakoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun henkilökohtainen mielipide tällaisessa tilanteessa on se, että ensin on ratkaistava ne asiakiistat, löydettävä lopputulos, jonka kanssa molemmat pystyvät elämään. Kysymys rahankäytöstä ja tulojenjaosta kannattaa nivoa mukaan neuvotteluihin.

      Poista
  8. Ja kovin monessa perheessä, joiden kanssa olen tekemisissä, lapseen suoranaisesti liittyvät menot kuten vaatteet, lelut, hoitotarvikkeet, hankkivat ja maksavat äidit... Meilläkin mies hoitaa kyllä yhteisiä kuluja, mutta vain yhden lapsen ulkovaatteen olen saanut maksatettua hänellä. Kun eihän se lapsi mitään kestovaippoja/vaatteita/uimapukua tms. tarvitse...

    http://www.lily.fi/blogit/ilman-sinua-olen-lyijya/mamma-betalar

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut paljon samanlaisesta ja se on mielestäni ihan hullua! Meillä otetaan kaikki vaatteet lähtökohtaisesti yhteisestä kassasta, PAITSI joskus ostelen paidan ja kaksi vähän kalliimmalla (kun on niin ihania... ;) niin maksan omasta pussista ja sitten taas kun myyn ne myöhemmin Huudossa tms, niin otan kyllä rahatkin itselle. Toki minä kyllä näen hulluna vaivaa, että ostan ja myyn kirpparilla kamaa, miehellä tuskin on mitään käsitystä, että kuinka paljon minä meille lastenvaatebudjetissa säästän! :) P.S. Meillä on myös diili, myyn miehen vanhoja vaatteita Huuto.netissä ja saan 20% myyntivoitosta provikkaa. Se on kyllä musta miehelle ihan hullun hyvä diili, ei se niitä itse jaksaisi myydä. ;)

      Poista
  9. Kiitos, että nostitte tämän(kin) lähes vaietun näkökulman esiin! Laskeskelin samoja asioita viime syksynä, kun totaalisesti kuumenin perhevapaiden jakamisehdotuksesta kirvonneisiin yksipuoleisiin perusteluihin siitä, ettei perheillä ole varaa jakaa perhevapaita. Vaikka useamman vuoden poissaolo työelämästä tekee ison loven perheen tuloihin ja kotiinjäävän tilille, on hyvä tiedostaa, että pitkien työelämästä poissaolojen suurimmat taloudelliset vaikutukset muodostuvat poissaolojen jälkeisten vuosikymmenten aikana korkoa korolle periaatteen mukaisesti niistä tuloeroista, joita pitkät perhevapaat aiheuttavat työtulojen ja myöhemmin myös eläkkeiden tasoon. Ne tuloerot toistuvat kuukausi kuukauden ja vuosi vuoden jälkeen. Mitä pidempiä yhtäjaksoiset poissaolot ovat, sitä suuremmaksi palkkaerot ehtivät venähtää ja sitä epätodennäköisempää on saada kurottua niitä ainakaan kokonaan kiinni. Esimerkiksi pysyväksi jäävä 20 % tuloero noin 3000 tonnin palkalla kolmikymppisenä muodostaa 80 vuoden ikään (naisten keskimääräinen elinikä) mennessä useamman sadan tuhannen euron eron tuon varsinaisen ´työelämästä poissaolon aikaisen tulonmenetyksen lisäksi. Laskelmassa ei ole huomioitu poissaolojen vaikutusta uran ja palkan positiiviseen kehittymiseen tai mahdollisia saamatta jääneitä tulospalkkioita ja muita bonuksia (äitiysvapaalle jäädään aika harvoin tilikausien mukaan, vaan jo lyhytkin äitiys- ja perhevapaa helposti nollaa vähintään kahden vuoden mahdollisuudet tulospalkkioihin. Äitien kannattaa myös neuvotella ansaitut palkankorotuksena ennen äippärille jääntiä!). Raha ei ole ainoa näkökulma ja perheet tekevät valintansa tilanteidensa mukaan, mutta mietittäessä, kuka jää kotiin ja kuinka pitkäksi aikaa kannattaisi välittömien tulonmenetysten lisäksi huomioida välilliset pitkäaikaisvaikutukset sekä niiden kompensointi kotiinjäävän osalta. Nämä huomioiden olisi reilua esim. siirtää melko arvokaskin asunto kokonaan pidempiaikaisesti kotiinjäävän nimiin tai tehdä muu merkittävä sijoitus hänen nimiinsä.Yksinkertainen vaihtoehto on jakaa pidempi poissaolo, jolloin tulotason lasku jää kummallakin pienemmäksi, on helpompi kuroa kiinni ja perheen kokonaistulonmenetys pitkällä ajanjaksolla jää pienemmäksi. Bonuksena kaikki muut hyödyt perhevastuiden tasa-arvoisemmasta jakamisesta... - Ullis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Word. Kiitos varsin perusteellisesta kirjoitustasi. Samoilla linjoilla soittelen!

      Poista
  10. Olenko mä ihan vanhanaikainen kun meillä on vain yksi käyttötili ja yksi säästötili, jotka ovat molempien nimissä, ja kaikki kulut maksetaan yhteisesti? Isommista ostoksista keskustellaan ja sovitaan, mutta molemmat voivat ihan vapaasti käyttää tiliä.

    Nyt mä teen osa-aikaisesti töitä (koska pää ei kestänyt olla täysipäiväisesti kotona 1.5 vuotta kauempaa), mutta mun miehen mielestä mun ei missään nimessä kannata miettiä pienempää palkkaani, koska osa-aikainen lapsen hoito ja pääasiallisesti talouden pyörittäminen ovat myös työtä ja ne pitää laskea yhteiseen työpanokseen perheen hyväksi. Hänen laskuissaan minä teen perheen eteen enemmän töitä tällä hetkellä.

    Mutta joo, ymmärrän pointin kyllä, varsinkin jos rahat ovat erilliset. Vaikka meillä rahat ovatkin yhteisiä, minua risoo tienata vähemmän. Tosin monta vuotta minä ansaitsin meistä kahdesta enemmän rahaa, ja totuin suureen palkkaan. Miestäni tämä asia ei vaivannut silloin eikä nyt. Pitkällä aikavälillä en kuitenkaan haluaisi olla se pienipalkkainen puolikotirouva, koska haluan turvata sekä perheen että oman tulevaisuuteni. -Hellu-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin allekirjoittaa koko tän tekstin. Meillä myös kaikki rahat; lainat, palkat jne. ovat yhteisiä. Isommat hankinnat tehdään yhdessä, mut muuten vapaat kädet käyttää eli yrittää säästää rahaa.. itse olen vaan nyt osahoitovapaalla, mitenköhän 80% työaika muuten vaikuttaa eläkekertymään? Kiitos hyvästä aiheenavauksesra ja ihanaa loman jatkoa Satu!

      Poista
  11. ..eikä se ole ainoastaan raha, mikä ottaa pattiin loppuviimeksi, vaan se uran ja egon menetys

    http://www.dailymail.co.uk/femail/article-2548299/She-lives-life-envy-Yet-Carolyn-says-Giving-career-care-children-nearly-ruined-marriage.html

    -Hellu-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri. Jos omaa, lapsiperhearjen ulkopuolista tonttia (kuten esim. työelämää tai omia harrastuksia), ei ole useaan vuoteen, se alkaa varmasti ottaa useimpia jossain kohtaa pattiin. Tai ainakin siinä vaiheessa, jos joutuu syystä tai toisesta jäämään lasten kanssa yksin.

      Poista
  12. Mielenkiintoinen artikkeli, vaikkakin täytyy ihmetellä miksi joku noin naivisti jättäytyy kokonaan kotiin noinkin pitkäksi aikaa. Anyhow, olen 100% samaa mieltä että naisen EI kannata uhrata koko elämäänsä ja uraansa lapselle/lapsille/miehelle. Siinä vaan katkeroituu kun ja jos se äijä sitten ottaa sen parikymmentä vuotta nuoremman ja nostaa kytkintä. Ihan varmasti naisen itsenäisyys ja elämä kodin ulkopuolella pitää suhteenkin paremmassa kunnossa ja ainakin varmistaa naiselle mahdollisuuden tulla toimeen omillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tämähän on yksi skeidoimpia skenaarioita: että toinen on jäänyt kotiin vuosiksi, tehnyt koko ajan hullun paljon hommia, mutta sitten taloudellista turvaa ei olekaan, kun tulee ero tai puoliso vaikka menehtyy.

      Poista
  13. On erilaisia perheitä ja erilaisia ratkaisuja. Jo naimisiin mennessämme teimme sellaisen avioehdon, mikä turvaa erityisesti kotivuosina jos ero sattuisi tulemaan. Syy tähän oli hyvin yksinkertainen, että tiesimme tulevista ulkomaanvuosista ja että lapset hankitaan sinä aikana. Toistaiseksi tämä on toiminut hyvin. Myös omistukset ovat kaikki 50%/50% ja tietenkin aviomies on kustantanut lainanlyhennykset jne, kun en ole ollut töissä.

    Sitä en voi tosiaan käsittää, että on perheitä missä ei eletä ns. yhteisestä pussista vaan toisen täytyy kustantaa omat menot ihan kuin olisi töissä... ja jos ei ole rahaa niin toinen voi sanoa, että voi voi. Järkkyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä: yksi ja sama ratkaisu ei voi mitenkään olla jokaiselle se paras mahdollinen. Siksi onkin hyvä, että systeemi joustaisi tilanteiden mukaan. Perheiden tasolla tärkeintä on, että näistä raha-, työelämä jne. aiheista edes puhuttaisiin kun lasten yrittäminen on suunnitteilla.

      Poista
  14. Itse en ole toistaiseksi menettänyt senttiäkään, kerta opiskelijan ansiot on tasan opintotuki. Jotain hyvää siinä, että saa lapsen kesken opintojen. ÄP-raha (miniminä tietenkin) sekä kotihoidontuki on ollut aika jees tulo itseasiassa opiskelijalle. Tämä olisi eka kuukausi, kun olisin töissä kuvitteellisen valmistumiseni jälkeen. Plussalla ollaan ja paljon, koska kyllähän tuo rakas aviomieheni perheestään hyvin hyvää huolta pitää. Myös pitänyt kiintiönsä vanhempainvapaasta ja hoitovapaasta. Yhdessä tuumin perustettu perhe, täysin yhteiset rahat. Ja tietty vaimon hypoteettiset eläkkeenkertymät tästä tammikuusta alkaen hoidetaan. Ja luonnollisesti kaikki avioliiton aikana tienattu on puoliksi avioehdolla, kun kerran toinen tekee töitä kotona yhteisestä päätöksestä enimmäkseen, ja toinen ansiotyötä. Jään kotiin vielä hoitovapaan jälkeenkin, hoidan opintoja vasemmalla peukalolla.

    VastaaPoista
  15. Meillä kyllä tasataan muutenkin tilit siten, että molemmille jää palkasta saman verran omalle tilille ja yhteiselle tilille enemmän tienaava laittaa enemmän. Ero on hoitovapaajaksoilla sitten vaan huimasti suurempi. Mä olen nyt töissä ja mies hoitovapaalla. Olen paljonkin miettinyt, että eikö niitä miehiä yhtään ota pannuun jos vaimo on vaikka sen kuusikin vuotta yhteensä kotona. Mua nimittäin kyllä ottaisi. Ei se nyt niin siistiä ole elättää koko perhettä. Mut meillä tää menee aika 50-50 hoitovapaajaksojen osalta, että siinäkin mielessä varsin tasapuolista.

    Mulle tuli kyllä aika yllätyksenä että ei olisikaan normi tasata niitä tuloja perheen sisällä. Oli lapsia tai ei. Varsinkaan jos on niitä lapsia. Ei sille nainen kuitenkaan mitään voi, että sen pitää synnyttää ja olla pakostikin kotona ees jonkin aikaa. Jos niitä lapsia siis halutaan.

    VastaaPoista
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...