Tietoa mainostajalle ›

31.12.12

Ajattele ilmapalloja

Uudenvuodenlupausten aika. En lupaa tipatonta tammikuuta (rakastan viiniä), irtokarkkilakkoa (en halua elämää ilman irtokarkkeja) tai himourheilukuuria (päivään ei mahdu kuin lyhyt juoksulenkki). Mutta minulla on yksi huono puoli, josta haluaisin päästä eroon. Olen herkästi hermostuvaa sorttia. Pinnani on lyhyt kuin Suomen kesä. Kun lapsi kätisee, maitolasi kaatuu, päiväkodissa on yllättäen taas henkilökuntapäivä tai mies on unohtanut likaiset sukat lattialle, keitto palaa pohjaan kahdessa sekunnissa.

Vaikka lepynkin nopeasti, nopeasyklinen rähinä on alkanut ärsyttää myös itseäni. Haluan siitä eroon. Nyt heti, perkele.

Luin joulukuussa Talouselämästä Kotkamillsin toimistujohtajan Tuija Suur-Hamarin haastattelun. Muutoin aika tylsässä bisneshaastattelussa oli eräs mahtava yksityiskohta. Suur-Hamari antoi neuvon itsensä johtamiseen: "Kun mielen valtaa ärsytys, pysähdy, kuvittele että se on ilmapallo ja päästä siitä irti."

Kuulostaa hipiltä, mutta metodia pari kertaa testanneena on myönnettävä, että se toimii. Näin ollen lupaan ajatella ensi vuonna paljon ilmapalloja. Hyvää uutta vuotta!

Balloons for Sale

Kuva: Flickr/Fotobydave

14 kommenttia:

  1. Kiitos vinkista. Tata taytyy kokeilla. Veikkaan, etta ilmpalloilen suurimman osan seuraavasta vuodesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meneeköhän helium dopingin puolelle? Tajusin nimittäin just, että eihän se pallo pysy ilmassa muutoin.

      Poista
  2. Pitääkin kokeilla ja toivoa ettei ilmapallo räjähdä käsiin ennen kuin kerkiän laskemaan sen irti. Toivottavasti myös muistan pysähtyä ja kerkiän ajatella ilmapalloa ennen pamahdusta.. Ei ole kovin pitkällä pinnalla varustettu.

    VastaaPoista
  3. Toinen lyhtypinnainen ilmoittautuu.
    Täytyy sanoa, että viimeisen parin vuoden aikana pinna on noin isossa mittakaavassa pidentynyt, mutta vauvan mukanaan tuoman univelan myötä sitä ei ajoittain ole ollenkaan. Harmillista.

    http://www.lily.fi/palsta/ilman-sinua-olen-lyijya

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen univelkaisena ihan hermoraunio. Siinä on varmaan yksi syy, miksi äitiys on omalla kohdallani ollut paljon paljon miellyttävämpää sen jälkeen kun lapsi alkoi nukkua täysinäisiä yöunia.

      Poista
  4. Mä epäilen salaliittoa. Olen ihan varma, että mun pinna ei palanut ennen lasta ja sen jälkeen jälkeen aloitettua kemiallista ehkäisyä näin nopeasti, pienestä ja totaalisesti, ja ennen kaikkea kontroiloimattomasti.
    Ehkä ilmapalloista on apua.

    VastaaPoista
  5. Minäkin tarvitsen ilmapalloja. Paljon ilmapalloja!

    VastaaPoista
  6. Jos joku vielä kertoisi, että miten ehtii/muistaa ajatella ilmapalloja, ennen kuin alkaa karjua lapselle, olisin kovin iloinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Tuli kirjoitusvirhe; piti kirjoittaa, että hanki kotiin helium-ilmpalalloja. Ei ilmapöllöjä. :)

      Poista
  7. Mä epäilen vahvasti, että biologia tekee meistä äideistä helposti hermostuvia. Ennen lasta olin kuin viilipytty. En suuttunut. Koskaan. Siis ihan oikeasti en koskaan suuttunut vaan harmistuin ainoastaan, sattuipa mitä tahansa. Tai ainakin nyt tiedän ainoastaan harmistuneeni, sillä nykyään minä ja koko lähiympäristö tietää minun suuttuvani. Pinna palaa salaman nopeasti ja suuttumus tuntuu siltä kuin veri kiehuisi. Kai ne saakelin synnytys- ja raskaushormonit on tehneet lopullisesti tuhojaan. Niillä lienee ollut alunperin tarkoitus ohjelmoida äidit puolustamaan vauvojaan pedoilta.... Mä tarviin palloja ja paljon.
    T. Tiinuska

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...