Tietoa mainostajalle ›

18.2.14

Normaalia kotiruokaa

Löysin neuvolasta saamani ruokaesitteen kuuden vuoden takaa. Esitteessä kerrottiin, että yksivuotiaalle saa alkaa tarjoilla normaalia kotiruokaa. Muistan, kuinka ajatus aiheutti hikoilua.

Normaalia? Kotiruokaa? Eli mitä? Ipana ei ollut siihen mennessä suostunut syömään mitään minun laittamaani sosetta, joten olin oppinut luottamaan purkkiin. Sitäpaitsi normaali kotiruoka oli tarkoittanut meille lapsettomille mausteista intialaista, valkosipulilla läträämistä, noutopizzaa, salaattia ja sushia. En ollut koskaan tehnyt makaronilaatikkoa.


Löytyisikö esitteen ehdottama normaali kotiruoka siis omasta lapsuudesta?

Tuskin. Olen 70-luvun työläisperheen tuotoksena kasvanut sen ajan normaalilla kotiruoalla: mummon nakkikastikkeella, munakokkelilla ja kaakaolla, teininä kouluruoalla, voileivillä ja sokerihuurretuilla muroilla. Lempiruokaani oli purkkitonnikala. Mutsi ei ollut mikään ruoanlaittaja ja yksinhuoltajana hän teki kahta duunia. Meillä ei siis ollut edes yhteistä ruoka-aikaa, vaan kukin söi omaan tahtiinsa, mitä jääkaapista löysi. Veikkaan, että OAJ:n puhis paheksuisi.

Nykyään puhutaan jo proteiineista, nitriiteistä, flavonoideista, probiooteista, antioksidanteista ja glukoosi-fruktoosisiirapista. Mihin todellisuuteen esite oikein viittaa?

Tieto lisääntyy - ja sitä mukaa lisääntyy myös ylitulkinta. Normaali ruoka on juuri se asia, josta normaaliperheessä ei tarvitse hikoilla.

Normaali asettuu oikeaan mittakaavaan globaalista näkökulmasta: ihmislapset kasvavat niin hylkeenrasvalla kuin maniokkijauhoillakin. Päätin, että viesti on: syökää, mitä syötte. Opettelin siis tekemään sen makaronilaatikon, mutta tuunasin siitä meille normaalia.

Paitsi jokainen perhe, myös jokainen sukupolvi määrittelee normaalin uudelleen. Maailma on varmasti muuttunut silloin, kun omat lapsemme tavaavat neuvolan ohjeita. Tulevaisuudesta povataan karua. Ehkä heidän ruokaesitteensä kehottaa syömään toukkia, erottamaan suppilovahveron seitikistä ja jatkamaan jauhoja petulla.

7 kommenttia:

  1. Ah, te ootte ihania. Niin vertaistukena, kanssa ihmettelijöinä kuin kissan pöydälle nostajina. Jouduin pakostakin lukemaan OAJ:n puhiksen tekstin ja jep tunsin piston sydämessäni.. meilläkin on syöty kylmiä nakkeja, jep. Kiitos hyvistä teksteistä - äitiyspakkauksen voittaja-teksti sai viimeksi nauramaan vedet silmissä. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva palaute! Eläköön keskinkertaisuus! :)

      Poista
  2. Ihan sama juttu täällä. En olisi voinut kuvitella, että juuri vuoden täyttänyt vetäisi muuta kuin semisosetta, kun tavallinen kaurapuurokin oli liian rakeista. Kaikki keitot, kiusaukset ja laatikkoruoat on opeteltu vasta nyt, kun puntissa roikkuu tyyppi joka ei syö mediumpihviä, karitsaa tai edes nauhapastaa.

    Vaikka arkiruoan laittamisesta saa harvoin muutenkaan kiksejä, ristiriitaisin tunne syntyy puolivalmisteiden käytöstä. Pidän tärkeänä, että lapsi syö paljon raakoja kasviksia. Pakastekasvikset olen hyväksynyt, koska keitto syntyy niillä niin nopsasti, mutta suuri kiusaus on myös muusijauheen käyttämiselle, kun se todellakin säästää aikaa (ja kaiken lisäksi tenava syö sitä mielellään). Muusiahdistus syntyi siitä, kun käly innostui päivittelemään asiaa "no tuohon ei ole meillä tarvinnut mennä", argh! Ja samat ihmiset vetää itse eineslihapullia, onko se muka parempi? Ruoanlaitossa on ilman muuta äärimmäisen helppo oikaista hyvällä tai huonolla syyllä, ja samasta syystä siitäKIN on helppo tehdä hyvän äitiyden mittari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kaikesta voi tehdä äitiyden mittarin, joten kannattaa suosiolla jättäytyä kisojen kastomopuolelle.

      En muuten tiennytkään, että muusijauhe on pahasta - käytämme sitä pakastekamaa. :D Meillä käytetään ihan kaikkia oikopolkuja, päivästä riippuen.

      Poista
    2. Pakasteet kyllä pelastaa, parsakaali on mun ja pojan herkkua js sitä höyrytän pakkasesta. Kuopus heittää tasapainoa ylläpitääkseen lattialle moisen ihmisruuaksi kelpaamattoman moskan. Keittojuurekset ja marjatkin tulee pakkasesta. Pakastemuusi on ihan parasta, siinähän on vaan esikeitettyä, raastettua perunaa eikä mitään muuta. Sitä saa luomunakin ja ite lisätään maito, vesi ja mausteet. Aikaa menee 10 min sen sijaan, että kuorit, pilkot, keität, survot jne. 45 minsaa.

      Poista
  3. Mä mietin tota ihan samaa. Että mitä tolla normaalilla kotiruoalla nyt haetaan: Nakkikeittoa, makaronilaatikkoa, muusia ja kalapuikkoja, kaalilaatikkoa? Kun ei meidän kasvis-kalasyöjäperheessä hitto vieköön mitään nakkeja napsautella... Onneksi mies tekee ruoat ja kaikki vastuu niiden täyspainoisuudesta siis sinne päin.

    Yksi meidän perheen herkku-suosikeista on mm. tällainen:
    http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2014/02/03/superherkkua-artisokka-pesto-halloumleivat/

    En kyllä tiedä onko tuo nyt sitä neuvolan esitteen "normaalia kotiruokaa". Mutta hyvää se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Normaali kotiruoka tarkoittaa sitä, että vauvalle ei tarvitse tehdä omaa ruokaa. Tällä mittarilla mitattuna kuopus söi normaalia kotiruokaa viisikuisesta lähtien: hän kieltäytyi syömästä soseita. Niinpä joka aterialla oli tarjolla keitettyä perunaa ja porkkanaa.

      Niihin ruokiin, joita söimme aikana ennen lapsia emme ole vielä kahdeksassa vuodessa takaisin päässeet. Makaronilaatikkoa teen taas varsin usein.;)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...