Vuoden mutsi -kirjan kannessa poseeraa maatuska-nukke. Se on prototyyppi mutsista: yhden nuken sisällä on uusi nukke, jonka sisällä on uusi nukke. Mummo, jonka sisältä tulee uusia mummoja.
Satavuotiaana voi vanhainkodin vierailutunnilla kelata, että jos minua ei olisi, ei muuten olisi noita kädet jäykkänä ovensuussa seisovia sukulaisiakaan. Samalla ei myöskään voi välttyä huomaamasta, kuinka nuorin lapsesi on perinyt edustavan nenäsi tai kuinka lapsesi esikoinen on samanlainen tulisielu kuin oma lapsesi pienenä. Tällaisilla ajatusleikeillä saa perspektiiviä ajoittain kaaoottiseen lapsiperhearkeen.
Yksi perspektiivi laskeutui tajuntaani eilen. Uuteen duunini liittyen Nyt-liite julkaisi perjantaina jutun, jossa istun kaupan rappusilla. Isäni laittoi samana iltana tekstiviestin, jossa hän kehotti kaivamaan arkistoista sen vanhan valokuvan, jossa hänen mummonsa poseerasi lapsensa, siis isäni äidin, kanssa oman kauppansa rappusilla. Oma isoisoäitini pyöritti Karjalassa menestyksekästä sekatavarakauppaa, jonka hän joutui sodan takia jättämään Neuvostoliittoon. Pääsin itse onneksi vähän helpommalla: toin kaupalla Suomen keskelle Atlanttia.
Näen tuossa mustavalkokuvassa itseni. Jotenkin friikkiä. Ja niin normaalia.
Tälleen kolmenkympin lähestyessä oon kuullut monilta kavereilta, että ovat alkaneet muistuttaa mummojaan :D Siis esim. mun mummon sisko oli sanonut isälleni, että näytän aivan samalta kuin (viisi vuotta sitten kuollut) mummoni näytti nuorena. Hurjaa ajatella. Ja samalla mietin, että alkavatko tyttäreni muistuttaa äitiäni (suotavaa) vai anoppiani...
VastaaPoistaMummot rules! :)
PoistaVoi kun ihana. Mä tykkään tälläsistä sukupolvia yhdistävistä jutuista hirmusti. Mäkin pääsin muuten lauantaina lehteen, toki vain paikalliseen ja työpuolesta minäkin. En ollut kaupanrapuilla vaan kassan edessä ja seurassani oli kollegan sijasta pankinjohtaja =)
VastaaPoistaJoo sama täällä! Varsinkin kun asuu kaukana omasta suvustaan, on siistiä huomata tällaisia yllättäviä yhtäläisyyksiä.
PoistaTää on aivan off topic, mutta ajankohtainen asia mulle,tässä ja nyt.
VastaaPoistaVoisitteko laatia/kerätä vinkkejä (tai vaan vinkata mua, jos tällainen "lista" on oikeasti jo olemassa)Mitä helvettiä tehdä sellaisina päivinä, kun oma mieli on pms:stä sumea, kaikki v*tuttaa ja olet yksin rasittavan tuntuisten lasten kanssa? Ainoa asia mitä oikeasti haluaisit tehdä, on käpertyä suu täynnä irtokarkkeja sohvalle ja nousta huomenna. Totuus on kuitenkin se, että ruokaa tarttis laittaa (ja vielä syöttääkin se saamari), vaippoja vaihtaa,vahtia, että ne ylipäätään säilyy hengissä..ollapa edes säännöllinen kuukautiskierto, niin varaisin oitis pahimmille päiville lapsille hoitajan ja itselleni jonkun helvetin rentouttavan varvasvälihieronnan. Nyt on tällä maatuskalla tuska.
Toiveesi on kuultu uusimmassa postauksessa :)
PoistaPyyntösi on minusta erittäin oleellinen: kaikkia ketuttaa joskus. Ja välillä vähän enemmänkin kuin vaan ketuttaa. On mahtavaa pystyä sanomaan suoraan, että nyt on paska päivä, tarvis tehdä jotain.
Tsemppiä sinulle!
Aika ihana <3
VastaaPoista