Blogissani käydään tällä hetkellä keskustelua siitä, mikä on sopivaa pukeutumista. Keskustelu laittoi miettimään laajemmin naisten ja miesten - etenkin tyttöjen ja poikien pukeutumista. Tajusin, että pukeutumiskoodit elävät meidänkin kulttuurissamme todella vahvoina ja näiden kirjaamattomien sääntöjen rikkominen on tytöille poikia sallitumpaa.
Tyttölapset puetaan huoletta niin röyhelömekkoihin, farkkuihin ja verkkareihin. Mutta poikalapsen päällä ei mekkoa nähdä.
Aikuisilla peli on sama. Naisille myydään korkkareiden, avokkaiden, lenkkareiden, hameiden ja kauluspaitojen lisäksi bf-housuja ja perinteisesti miesten päällä nähtyjä slipovereja. Kuinka moni mies laittaisi päälleen girlfriend-farkut?
Naissukupuoli voi pukeutua sekä maskuliinisiin että feminiinisiin vaatteihin, mutta ajatus vekkihameesta miehen päällä tuntuu monesta friikiltä.
Naisten pukeutumiskoodit ovat vapautuneet, miehille ei ole tapahtunut samalla tavalla. Miksi ei? Pukisitkö sinä poikalapselle röyhelömekon? Miksi et?
Kuva: Willsfca
Tyttölapset puetaan huoletta niin röyhelömekkoihin, farkkuihin ja verkkareihin. Mutta poikalapsen päällä ei mekkoa nähdä.
Aikuisilla peli on sama. Naisille myydään korkkareiden, avokkaiden, lenkkareiden, hameiden ja kauluspaitojen lisäksi bf-housuja ja perinteisesti miesten päällä nähtyjä slipovereja. Kuinka moni mies laittaisi päälleen girlfriend-farkut?
Naissukupuoli voi pukeutua sekä maskuliinisiin että feminiinisiin vaatteihin, mutta ajatus vekkihameesta miehen päällä tuntuu monesta friikiltä.
Älkää suotta naurako siellä, sillä ei siitä kovin montaa vuosikymmentä ole, kun housuja pidettiin naisten päällä täysin sopimattomana.
Kuva: Willsfca
Rockbändien pojilla sentään saa olla (pitkä) (musta) hame :) Ja kyllähän joissakin kulttuureissa on ihan hyväksyttävää pitää sitä hametta, jos ei nyt ihan röyhelömekkoa tai pinkkiä minihametta, niin kuitenkin pitempää kietaisuhametta vaikkapa. Ja itse asiassa myös sellaisia tunikamaisia pitkiä paitoja, mitkä jo alkaa mekkoa muistuttaa..
VastaaPoista(Niin ja kyllähän joillakin pojillakin mekkoja ja minareita ja korkkareita on ;)
Onneksi muuten pojilla ja miehillä on jo pitempään ollut "hyväksyttävää" pitää punaista ja vaaleanpunaista, mutta silti ihan hassuissa yhteyksissä tulee vastaan aivan älyttömiä stereotypioita. Kerran nettikirpparilla yksi odottava äiti ei voinutkaan ostaa haluamaansa vauvan yökkäriä, kun se oli vääränvärinen - en muista oliko väri keltainen vai vihreä, mutta jompikumpi noista aivan neutraaleista väreistä mikä todellakin käy molemmille sukupuolille. Ja oli sentään kyse yökkäristä!
Olin vähän epätarkka ilmaisussa, puhuin siis hame-asiassa pohjoiseurooppalaisesta kulttuurista; esim. Lähi-idässä perinteikäs mies vetää aamulla niskaansa hametta muistuttavan kaavun.
PoistaMielestäni poikien ja miesten pukeutuminen on naisellistunut huomattavasti, sillä nykyään on ihan normaalia ja hyväksyttävää käydä manikyyrissä, pedikyyrissä, kampaajalla, värjätä hiuksia, laittaa hieman meikkiä, käyttää koruja ja pukeutua mitä tiukempiin vaatteisiin. Ehkä se ei ole niin yksiselitteisesti vain hame vs. housut... Onneksi ollaan tultu molemmista suunnista vastaan!
VastaaPoistaKyllä näin on, onhan esim. monet kauluspaidatkin pastelliväreissä. Mutta silti, edelleen perinteisen tyttövärin, pinkin, pukeminen poikavauvalle on yllättävän monelle nou-nou.
Poista"Mielestäni poikien ja miesten pukeutuminen on naisellistunut huomattavasti" ...Olen samaa mieltä. Pukeudun mielelläni hameeseen, kun taas tyttöystäväni pukeutuu aika maskuliinisesti housuasuun. Meistä on jännä seikkailla mies/nainen -roolien rajamailla :)
PoistaAsuessani Malesiassa 2000-l. alussa oli jossain vaiheessa tosi trendikasta etta miehet pukeutuivat pitkiin hameisiin, erityisesti yöelamaan. Siella suhtautuminen poikatyttöön on muutenkin taysin erilaista kun lansimaissa ja miesten ulkoinen habitus monesti naisellisempi. Nyt asun Turkissa ja voi jösses tyttöjen hameiden ja pitsien maaraa, paikallisessa neuvolassa hoitaja mulle huomauttikin etta tyttöhan nayttaa ihan pojalta kun puen sen niin poikamaisesti! Tosin eilen vastaan kaveli parivuotias tyttö aidin kanssa ja hanet oli puettu herrasmaisesti pikkumiesten vaatteisiin; kauluspaita, kraka, henkselit, liivi ja tyyliin sopiva hattu. İtse puen kylla tyttöa natteihin tyttömaisiinkin vaatteisiin enka vaivaa paatani sen enempaa sukupuolirooleilla, tuskin sita tekee tytarkaan. Pieni poika hameessa tuntuu ajatuksena hassulta mutta toisaalta siitahan voisi tulla trendikasta.
VastaaPoistaVoisihan siitä tullakin, who knows. Kelatkaa, miten epätrendikkäitä olivat pussihousut ja vaarin silmälasit vielä 10 vuotta sitten :O
Poistameidän perhekahvilassa oli aina yksi poika, jolla oli noin 2v sama mekko päällä (isosiskon, kissoja) . tuli kuulemma itku ja parku jos se oli likainen, ja heitti kaikki autopaidat mäkeen :D siis 2-4v ikävuosina.
VastaaPoista:)
PoistaKuka vanhempi voisi ikinä antaa itselleen anteeksi jos pojasta kasvaisi homo vain sen takia, että hänen annettiin lapsena pukeutua ballerinamekkoon? Kyllä se on tämä piilohomofobia* mikä ohjaa meitä konservatiivisiin ratkaisuihin.
VastaaPoista*Antaa kaikkien kukkien kukkia, kunhan meidän lapsi vaan on hetero.
Mamut, homot ja vammaiset on ookoo kunhan eivät muuta meidän naapuriin. Niinpä.
PoistaNiin, ja vielä uskomattomampi on se logiikka, että lapsesta tulisi homo/hetero/bi/trans tai jotain muuta vain siksi, että sen annettaisiin pukeutua jotenkin tai toisaalta, vain siksi, että se pakotettaisiin pukeutumaan housuihin/vaaleanpunaiseen/ballerinamekkoon/nahkatakkiin.
PoistaJoop... ja naisen mentaalisexuaalisuuden ymmärtäminen avaa kundile monta juttua.
PoistaMä en pukis poikalastani röyhelömekkoon ihan vaan siitä syystä, että en pukisi sellaiseen tyttöäkään. Olen ammatiltani lastentarhanopettaja, ja vaikken niitä töitä enää teekään, ehdin silti saamaan yliannostuksen tyttömäisistä vaatteista. Mikä siinä on että alle kouluikäinen tyttö pitää päivästä toiseen pukea päästä varpaisiin vaaleanpunaiseen?! Unohtaako ne tytöt päivän aikana olevansa ihania ja rakastettuja jos niillä ei ole vaaleanpunaista, röyhelöitä ja kimalletta vaatteissaan? Olisko kamalaa jos vaaleanpunaista ei olis? Itselläni oli lapsena äidin ompelemat ruskeat sammarit, hienosteluleikkeihin riitti hiuspantaan ommeltu huntu ja hiisi vie minusta tuli ihan normaali.
VastaaPoistaJos itse saan jonain päivänä lapsia, tulee pojalla olemaan keltaista, oranssia, vihreää, ruskeaa, valkoista ja punaista, mutta niin tulee tytölläkin. Vaaleanpunaisesta tämä äippä-to-be näkee punaista!
Jokaisessa ammatissa on varjopuolensa. Mutta siis... ainakin meidän tytön kohdalla se tyttömäisiin vaatteisiin pukeutuminen lähtee ihan lapsesta itsestään. On toki hyvä opettaa lapsille, ettei aina saa mitä haluaa, mutta itse väännän lasten kanssa mieluummin oikeista asioista kuin vaatteiden väristä.
PoistaOlen yleensä luotettavilta tahoilta kuullut, että tämä prinsessavaihe menee kyllä ohi. Ihan liian nopeasti.
Sitä paitsi röyhelömekot ovat helvetin epämukavia - hankalia pukea päälle, eivät jousta ja niitä on vaikea tunkea ulkohousuihin.
PoistaRiitta, meneehän se ohi, mutta päiväkoti-iässä vaaleanpunainen ja prinsessahörhöily tuntuu olevan normiasetus tytöissä. Melkein tuntuu kuin tytöt eivät uskaltaisi pukeutua ilman vaaleanpunaista, ihan kuin pelkäisivät tulevansa torjutuiksi tai jotain. Ryhmäpaine? Minua myös ärsytti hirveästi yksi entinen työkaveri, joka aina suureen ääneen kehui ja hämmästeli tyttöjen "kauniita vaaleanpunaisia ja suloisia vaatteita". Itse en kehu juuri mitään tyttömäistä, vaan kyselen tytöiltä mitä ovat tehneet, kenen kanssa olleet jne ja pojille taas jakelen kohteliaisuuksia kivoista vaatteista. Tuntuu että hyvin pienestä alkaen tytöt hakevat hyväksyntää pukeutumisellaan ja pojat tekemisillään. Koitan pyristellä tätä valtavirtaa vastaan ja osaltani olla vääristämässä tilastoja(;
PoistaSatu, tuo on niin totta! Yhdessäkin päiväkodissakin kyllä salaa tuli manattua monta perhettä, joiden tytöillä oli ties mitä naamiaisasuiksi luokiteltavia "prinsessaunelmia" päällään. Ne hörselöhepeneet tosiaan kivasti pitkittää pukemista ja vaatteiden vaihtoa sekä estävät lasta toimimaan itsenäisesti, koska monta kertaa ne on niin tiukkojakin ettei lapsi saa niitä itse päälleen eikä pois. Not to mention jotkut perheet eivät _ikinä_ pesseet näitä repaleisia tylliunelmia, vaikka lapsi oli niissä päiväkodissa useinkin... Onneksi tuossa päiväkodissa olin vain lyhyen aikaa sijaisena, muualla en ihan noin hurahtaneeseen menoon ole törmännyt.
En usko, että kyse on ryhmäpaineesta, ainakaan tuolla parivuotiaiden osastolla, missä tyttöni on ollut. Hän nimittäin muuten tuntuu samastuvan enemmän poikiin tai ainakin leikkivän enemmän poikien kanssa. Yleensäkin ryhmäpaine on vähän isompien lasten juttu. Samassa iässä myös poika intoili pinkistä ja se nyt ei ainakaan lähtenyt mistään ryhmäpaineesta.
PoistaOlen sen verran tylsä äiti, että käytän työtöllä myös paljon isoveljen vanhoja vaatteita ja kenkiä (yleensä niin, että punaista on joko paidassa tai housuissa, muttei molemmista). Ei siitä vain mihinkään pääse, että jos vaihtoehtoina on prinsessa- ja kaivurisukat, niin valinta on selvä.
Mun lapseni ei edes ole tarhassa ja pukeutuu silti pelkastaan mekkoihin, varilla ei tosi oo niin valia (mutta kukalliset eri vareissa on parhaita). Silla on kaksi kaveria, jotka on aina pelkissa shortseissa ja t-paidassa, joten tyhmapaine on hyvin vahainen.
PoistaOon monasti yrittanyt ostaa jotan reippaampaa, mutta ne vaatteet jaa kaappiin. Lapsi nimittain pukee itse paalleen ennen kun tulee herattamaan vanhemmat.
Mulla on syksyllä kolme vuotta täyttävä tyttö ja hän itse haluaa pukea mekon päälle ja laittaa rasvaa naamaan, kun sanon, että lähdetääs kaupungille! Mistä lie oppinut sillä mä en ite juuri koskaan käytä hameita tai meikkaa.
PoistaKomppaan Riittaa: meillä kolme- ja puolivuotias neiti saa prinsessa-aamuina raivarin, jos hänelle tarjotut vaatteet ovat liian "poikamaiset" (=vääränväriset). Eikä tuo sanavalinta tule todellakaan kotoa ja tuskin hoidostakaan, on perhepäivähoitajalla pienessä ryhmässä jossa ei ole muita prinsessa-ikäisiä tyttöjä. Mutta siis tuosta vaateasiasta ei jaksa loputtomiin vääntää kiireisenä arkiaamuna, helposti tulee valittua kaapista jo valmiiksi sitä minkä tietää kelpaavan.
PoistaJuu, ja kyllä minäkin ennen tyttären syntymää ja vielä sen jälkeenkin vannoin, että meille ei tule vaaleanpunaisia vaatteita eikä muitakaan hörhelöitä. Siperia opettaa.
Mun äiti oli ei-ikinä-vaaleanpunaista -tyyppi ja osti mulle vaan neutraalin värisiä tavaroita/vaatteita. Yksivuotiaana olin kuulemma varastanut aina naapurin tytön pinkin lapion. Isompana selasin äitin käsityölehtiä ja pyysin sitä tekemään mulle kaikki prinsessamaiset mekot, joihin valitsin kangaskaupasta kaikkein kimaltavimmat kankaat + tyllin helmaan. Että kyllä se voi olla lapsen oma tahto pukeutua vaaleenpunaseen/pinkkiin, ja yhtä lailla sitä pitää kunnioittaa, kuin (tyttö)lapsen halua pukeutua poikamaisiin vaatteisiin. Ja by the way, musta tuli biseksuaali, "vaikka" olen lapsesta asti rakastanut kaikkea vaaleanpunaista ja tyttömäistä.
PoistaKyllä mä kuitenkin väittäisin, että toi vaaleanpunaisen ylivalta on jotain muuta kuin automaattisesti kaikkiin tyttöihin ohjelmoitu biologinen välttämättömyys, vaihe johon ei ympäristö yhtään vaikuta. Miksi väitän näin: no, jos nyt katson vaikka omia lapsusskuvia, niin niissä näkyy aika vähän vaaleanpunaista, ja suht vähän prinsessamekkojakin. Mekkoja toki ja joskus aika hörhelöisiäkin, ja joskus on pukeuduttu prinsessaleikkiinkin, mutta oikeesti aika vähän vaaleanpunaista. Hyvin paljon lapsilla on päällään college-asuja ja farkkuja, selkeästi tytöillä on myös aika paljon isoveljiltä perittyjä vaatteita.
PoistaEiköhän kyse siis ole muodista. Nykyään tytöille myydään vaaleanpunaista ja jo pikkulapset jaotellaan tosi selvästi tyttöihin ja poikiin. Puhtaasti mutun pohjalta veikkaisin, että lasten vaatetus on nykyään muutenkin keskimäärin isompi juttu.
Ei se lapsi mistään ihan yksikseen opi, että joku on "poikien juttu". Vaikka tuntuu, että "ei kukaan meidän tutuista puhu niin", niin hyvin luultavasti joku tai aika moni puhuu kuitenkin.
Ei musta sukupuolierot nyt sinänsä niin kovin vaarallisia ole, mutta on se ihan hyvä tiedostaa, kuinka automaattisesti monesti tulee suhtauduttua tyttöihin ja poikiin eri tavoin.
On ihan totta, että tytölle on (sentään) sallitumpaa olla mukamas poikamainen kuin pojalle tyttömäinen. Ihan nuortenkirjallisuudesta asti, siellähän poikatytöt ovat jyllänneet jo Pikku Naisista asti. Ei kovin reilua niitä tyttömäisiä poikia kohtaan, mutta toisaalta taustalla vaikuttaa naisellisuuden aliarvostus.
VastaaPoistaItse koen ns. poikien värit ja mallit neutraalimmiksi kuin tyttöjen vaaleanpunaiset hörhelöt, ja varmaan lähtökohtaisesti suosisin niitä. Mutta ehkä hörhelöitä rakastavalle lapselle voi sellaisia silloin tällöin suoda, oli sitten kyseessä tyttö tai poika. :)
Kerran jouduin kysymään optikkoliikkeen myyjältä, että väittääkö hän vauvaikäisten tyttöjen ja poikien silmien olevan erilaiset. Nimittäin kysyessäni vauvojen aurinkolaseja, hän vaati tietää, että tytölle vai pojalle. Selitteli sitten, että lasien värejä ajatellen hän sukupuolta kysyi ja että olihan se vähän hassua, mutta joillekin asiakkaille se voi olla kovin tärkeää.. Samaan olen törmännyt lastenvaateliikkeissä ostaessani esim. sukkia. Huolestuttavaa kuinka moni ei kyseenalaista näitä kulttuurisia värikoodistoja.. *kr
VastaaPoistaToi on absurdia, mutta ymmärrän myyjääkin tavallaan. Työskentelin itse aikoinaan lastenvaateliikkeessä, ja monet vanhemmat olivat TODELLA tarkkoja siitä, että tytöille tuli ns. tyttöjen värit ja pojalle poikien. Esim. erään pikku asiakkaan isä ei hyväksynyt tyttölapsella tummansinisiä kenkiä (vaikka eikö juuri tummansininen ole tosi neutraali, klassinen ja käytännöllinen, melkein kaikkeen sopiva kenkien väri?). Jonkun toisen mielestä pieni poika taas ei voinut käyttää kenkiä, joissa oli kukkakuvio.
PoistaYritimme eräänä sesonkina jopa vähän muuttaa tätä asetelmaa tilaamalla tyttöjen mallistoista mm. oranssia ja beigeä, mutta ei se juuri auttanut, koska tytöillehän on aina oltava vaaleanpunaista. Ja kun kyse oli kuitenkin bisneksestä ja leipäkin oli siitä tienattava, tilattiin sitten jatkossa enemmän tytöille "tyttömäistä" ja pojille "poikamaista", niin tyhmältä kuin se kuulostaakin.
Tästä on tosin jo muutama vuosi aikaa. Retrovaatebuumi löi läpi vasta vähän myöhemmin.
Onhan tämä väriasia tietty melkoinen first world problem - mutta silti kiinnostava. Lapseni katselee haaveillen pinkkien vaatteiden perään leikkipuistoissa ja sukulaisvierailuilla. Joskus mietin että olenko ihan pösilö, kun suosin itse sitä päinvastaista värivaihtoehtoa. Mutta - as long as I pay ;)
PoistaNiinpä niin... Mekko ei menis pojan päälle ainoastaan sen takii etten haluis häntä kiusattavan. Toivottavasti kumminkin ajat on toiset kun se mahd.poika syntyy.
VastaaPoistaMutta voidaanhan sitä kiusata muistakin syistä, kuin pukeutumisesta. Nää on mielenkiintoisia kysymyksiä, ja tulee saleen ajankohtaiseksi kun kersa kasvaa ja aloittaa esim. koulun.
PoistaHousut poikalapsellahan on varsin moderni keksintö, pitkälle viime vuosisadan puolellekin oli pikkupojilla (varsinkin kesäaikaan) pitkä paita, ihan niin kuin tytöilläkin. Siitä vielä hieman aiemmaksi ja Suomea etelämmäksi mennessä, oli yleinen normi että kaikilla lapsilla oli mekko jonnekin nelivuotiaaksi (koska se nyt vaan oli kätevämpää pienellä lapsella, joka kasvaa koko ajan vauhdilla). Hiuksetkin olivat pitkät sukupuolesta riippumatta. Tätä taustaa vasten nykyinen obsessio siitä, että lapsen sukupuolen on heijastuttava vaatetuksessa jo suunnilleen synnnytyslaitokselta asti, on ihan käsittämätön.
VastaaPoistaJoskus mietityttää, että kaatuukohan sellaisten pinkkihörselövanhempien maailma, jos niiden tytär vihaakin pinkkiä, eikä suostu sitä päälleen pistämään? :D
Tää aihe (kuten tuo Sadun blogissakin käyty) herättävät paljon pohdittavaa, mutta tyydyn tässä vain lyhyesti toteamaan, mitä juuri tänään pohdin erään vaateketjun lastenvaateosastolla: Miksi jo vauvaikäisille erotellaan jopa tyttöjen ja poikien t-paidat malleiltaan erilaisiksi? Bongasin kivan t-paidan vuoden ikäiselle tytölleni, joka oli aivan "tavallinen" t-paita. Vieressä roikkuvaa kahta muuta mallia katsoessani tajusin tuijottavani poikien t-paitaa, koska noissa kahdessa muussa oli pienet röyhelöt hihoissa ja kaula-aukossa. Värit olivat onneksi kaikissa kivan neutraalit (turkoosia ja muita kesäisiä kirkkaita värejä), mutta kuvat olivat erilaisia: poikien mallissa kiva valas, tyttöjen toisessa mallissa esim. leijona. Pysähdyin pohtimaan, että olisi itselleni ollut iso kynnys ostaa pojalle tuota leijonapaitaa, vaikka kuva ja väri olivat kivoja - mutta nuo röyhelöt... Törmäsin siis omaan ennakkoluulooni, ja totesin vain, että onneksi mulla on tyttö niin pystyin täysin vaivatta ostamaan hänelle tuon "poikien" valaspaidan. Sekä lisäksi siniset housut, sinisen bodyn ja turkoosin hupparin, koska sininen vain sattuu tällä hetkellä olemaan pikkuneidin lempiväri ja on hauskaa pystyä ilahduttamaan häntä näin. :)
VastaaPoistaTämä episodi laittoi kuitenkin pohtimaan samaa asiaa: Miksi itsekin voin ostaa tytölleni poikien vaatteita ja pukea hänet poikien väreihin, mutta en kykenisi samaan yhtä helposti toisinpäin?
Juuri tässä ihmettelyni ydin; miksi raamit ovat tytöille vapaammat. Tämä menee nyt vähän gender-teorisoinniksi, mutta liitenäänkö naissukupuoleen sellaisia asioita (heikkous, herkkyys, toiseus), joita ei haluta liittää osaksi maskuliinisuutta. Meri Valkama kirjoitti tyttöjen ja poikien kasvatuseroihin liittyen hyvän kolumnin Yleen viime viikolla (http://yle.fi/uutiset/meri_valkama_yksittaistapausten_maa/6136390)
PoistaMinä olen ostanut pojalle aika paljon vaatetta tyttöjen puolelta: kaunista vihreää, kukkakuvioita, punaista ja vaaleanpunaista. Yhdessä vaiheessa pojalla oli vaaleanpunainen kausi ja yritin pitää jotain rotia sen suhteen, että kokonaisvaikutelma olisi kuitenkin jollain lailla poikamainen. Se ei ollut mitenkään mahdoton tehtävä, koska vaaleanpunaisia kaivuripaitoja ei saanut mistään.
VastaaPoistaNyt on sitten vuorostaan tytöllä vaaleanpunainen kausi menossa enkä nyt voi oikein tytöltä vaaleanpunaista kieltää, koska sallin sen pojallekin. Ennen omia lapsia ajattelin vaaleanpunaisesta, jotta yök, mutta minkäs teet, kun toinen siitä niin tykkää.
Miksi halusit "pitää jotain rotia"? Nyt olemme perimmisen kysymyksen äärellä - miksi se pinkki pojan päällä on asia, jota on tarve hillitä? Tämä on kiinnostvaa, oikeasti. Mulla ei ole poikalasta, joten en osaa sanoa tähän edes mitään käytännön kokemuksesta.
PoistaLapsen itsensä vuoksi. Kysymys ei ole väreistä sinällään, vaan kokonaisvaikutelmasta.
PoistaKun olin jotain, ehkä viiden, leikin koko päivän ruotsinlaivalla toisen tytön kanssa. Tämä kertoi iltapäivällä äidilleensä leikkineensä koko päivän tuon kivan pojan kanssa. Vaikka päivä oli kiva, niin tuo jäi mieleen ikävänä asiana. Vähän sen jälkeen poikatukkani annettiin kasvaa polkkatukaksi eikä minua sittemmin ole pojaksi luultu.
Niin, rotinsa kullakin. Voin kertoa päinvastaisen tarinan. Itseäni luultiin usein pojaksi n. kahdeksanvuotiaasta siihen asti, kun murrosiän merkit alkoivat selvästi näkyä löysien vaatteiden alta - useamman vuoden siis. Tähän riitti lyhyt tukka ja serkkupojilta perityt vaatteet köyhinä yhdeksänkymmenluvun alkuvuosina, ehkä myös se "poikamainen" (jos reippaus sitä jonkun mielestä on) käytös. Sukupuoleni virheellinen arvailu ei haitannut mua koskaan, musta se oli jotenkin huvittavaa, ehkä jännääkin. Kumma kyllä musta silti tuli kuitenkin aika heteronormatiivinen, (avo)puoliso ja äiti.
PoistaKyllä mua vähän jännittää nähdä, miten päiväkotiin meno vaikuttaa puolitoistavuotiaan tytön pukeutumiseen, vai vaikuttaako. Osaako taapero ihan tosissaan alkaa vaatia tietynlaisia vaatteita? Kotoa se ei ainakaan röyhelöistä mallia saa. Korkokenkiä ollaan tosin viime aikoina kokeiltu monta kertaa, mutta yhtä lailla kiinnostavia ovat isän ja äidin maihinnousukengät. Ja lippalakit, niitä kun on helppo itse sovitella päähän.
En ymmärrä, miksi lapsen sukupuolta pitää vaatteilla tai muuten alleviivaamalla alleviivata. En toisaalta sitäkään, miksi sitä sukupuolta pitäisi (vanhemman tahdosta) piilotella. Itse olen iloinen että sain kyniä tukkani sellaiseksi kuin halusin ja kulkea jätkämäisissä vaatteissa, enkä muista siitä ikätovereiden aukoneen päätään. Yritän tarjota myös tyttärelleni tämän vaihtoehdon ja toisaalta muistaa, että jos se sattuukin olemaan kallellaan stereotyyppisempiin tyttöjen kamppeisiin, siitä vaan. Tällainen alle alaikäinen pikkutalliainen ei kyllä mielestäni tarvitse prinsessapuseroita sen enempää kuin asepaitojakaan garderobiinsa.
Hieman aiheen vierestä, mutta asetelmaa voi hämmentää "teemavärien" historialla.
VastaaPoistaTyttölapset on puettu punaisen sävyihin, koska se tuo mieleen lihan, jolloin tauteja levittävät kärpäset lentävät sitä kohti.sinistä ne karttavat, joten "tärkeämpi" sukupuoli puettiin siihen.
Pukisin poikani mekkoon, jos hän itse sellaisen haluaisi. Toistaiseksi pitäydytään paita&housut-linjalla, mutta väreinä on kaikkea mahdollista pinkistä mustaan ja keltaisesta vihreään. En halua vaatetuksella korostaa sitä, mitä löytyy lapsen haarovälistä - musta kun se ei tuollaisella alle 2-vuotiaalla ole mitenkään olennaista. Oma esteettinen silmä ei tykkää vaaleansinisestä, Cars-printeistä, roboteista tai muista "perinteisistä" poikavaateasioista, ja hoikalle lapselle tulee muutenkin ostettua enemmän vaatteita tyttöjen osastolta. (Kysyä toki sopii, miksi jo vauva- ja taaperoikäisille vaatteet on eri mitoituksella eri sukupuolille..) Toistaiseksi lapsella ei ole mitään mielipidettä vaatteiden suhteen, saa nähdä tuleeko pojalle pinkki vaihe vai pitääkö sortua disneyprintteihin.
VastaaPoistaMeidän poikaa luullaan tosi usein tytöksi, en tiedä johtuuko se vaatteista vai muusta. Yleensä tytöttelijät hämmentyvät ja pyytävät noloina anteeksi, selittävät jotain pitkistä hiuksista, söpöydestä ja siroudesta. Paras kommentti leikkipuistossa on ehkä ollut "Onko tää sun lapsi? Ihan on äitinsä näköinen tyttö!" :D Joskus vanhemmat puhuvat omalle lapselleen, että "älä ota lapiota tytön kädestä", jolloin mä tietty hyökkään paikalle torumaan omaani... Aina en viitsi edes korjata, tavallaanhan olen ihan onnistunut jos sukupuoliveikkaus menee pieleen ;)
Mä myös ärsyynnyn siitä lastenvaateliikkeessä ensimmäisenä kuultavaa "kummalle tulee"-kysymyksestä. Sama kysytään, jos pyytää vaikka lapsen synttärilahjaa pakettiin. Että perhana, ei kai sen muovailuvahan käytettävyyteen vaikuta se, onko se kääritty pinkkiin vai siniseen pallopaperiin!
Jännää muuten on, että lastenvaatevärit tuntuu olevan paljon tiukemmin jakautuneita kuin meidän aikuisten. MIEHELLÄ voi hyvin olla vaaleanpunainen ja NAISELLA sininen paita, mutta lapsilla nämä värit ovat kummasti varattuja vain toiselle puolelle. Miksiköhän näin?
Kiinnostava huomio tuo ikä; noinhan se on! 30-vuotias ukko voi tosiaan vetää pinkki kaluspaita päällä bisnesneuvottelua, mutta vaaleanpunainen paita pojan päällä päiväkodissa synnyttää ihmetystä.
PoistaPohjimmiltaan kyse lienee siitä, että ihminen jonka sukupuolesta ei oikein saa selvää, tuntuu hämmentävältä (tuttavapiirissä on yksi tällainen aikuinen). Aikuinen mies näyttää ja kuulostaa yleensä aikuiselta mieheltä, vaikka pukeutuisi mekkoon, mutta lapsilla ero luodaan vaatteilla.
PoistaKiintoisaa. Miksi meitä hämmentää se, ettei pienen lapsen (!) sukupuoli ole nähtävissä päällepäin? Mihin sen tulisi vaikuttaa - käyttäytymiseen, persoonaan, leikkeihin, oppimiseen, suhtautumiseen..? Ja miksi.
PoistaTänään lastani kehuttiin suloiseksi tytöksi, kun on niin suuret silmät ja kiltin oloinenkin. Leikkipuistossa taas kehuttiin reipasta tyttöä, joka uskalsi ratsastaa leikkihepalla. En tohtinut korjata, että tämä on kyllä poika, koska ei kai se olisi suloisuutta tai reippautta mihinkään muuttanut.
Sanotaan nyt vielä, etten itse ole mitenkään sukupuolineutraali tai kasvata lastani sukupuolettomasti. Lapsi on poika (kunnes toisin todistetaan) ja pojan niminen, mutta en näe syytä, miksi sukupuolta pitäisi erikseen toitottaa sinisellä autopaidalla. Jos "neutraalilla" pukeutumisella voi jotenkin vaikuttaa siihen, että lapsi saa itse valita kiinnostuksenkohteensa, persoonansa ja sen, miten häneen suhtaudutaan, niin hyvä niin. Plussaa on tietysti se, että ns. poikamaisia ja tyttömäisiä vaatteita välttämällä lapsi näyttää paljon paremmalta ;)
Mun tuttavapiiriin kuuluu myös ihminen, joka ei koe olevansa kumpaakaan sukupuolta, ja joka kamppailee kahtiajaottelua vastaan esimerkiksi virallisissa lomakkeissa. Tämä tuttavuus on ehkä saanut mut pohtimaan sukupuoliasioita vähän uudella tavalla. Kaikki ei ehkä olekaan niin simppeliä kuin lastenvaateosastolla näyttää.
Riitta, tuo on niin totta! Kuvaava esimerkki parin vuoden takaa: puolituttu kysyi kaupassa, että mikäs vaunuissa nukkuvan pojan nimi on. Sanoin, että tyttö se on ja kerroin nimen. Tuttu nolostui (vaikkakin aivan ilman syytä) ja tiuskaisi siihen, että miksi se pitää pukea noin epätyttömäisiin vaatteisiin, että sitä ihan pojaksi luulee.
PoistaSama kuin monella muullakin täällä: En pukisi poikaa röyhelömekkoon, koska en pue tytärtänikään. Olen allerginen vaaleanpunaiselle, kirkas pinkki ja fuksia ovat ok, mutta se hempeä pastelli saa aikaan oksennusrefleksin...sama tosin oli pojan ollessa vauva, kun sitä baby blue-sävyä tungettiin ovista ja ikkunoista. Puen tytärtä mieluiten samoihin sävyihin kuin poikaakin vauva-aikana: ruskea, oranssi, keltainen ja vihreä. Tumma punainen ja tumma sininen on myös ok. Nykyisin kun jätkä on 5v. saa hän päättää jo esim. minkä t-paidan päälleen laittaa.
VastaaPoistaMekkoa hän ei ole halunnut laittaa päälleen, mutta jos tahtoisi niin...miksei? Laitanhan mä pojalle kynsilakkaakin jos hän tahtoo.
Mitäs jos tyttölapsi itse haluaisi pukeutua pinkkiin ja röyhelöön? Olisiko se häneltä kiellettyä?
PoistaItse olen nainen ja muistan ikäni sen isäni lapsena minulle osoittaman halveksunnan kaikkea "tyttömäistä" yritystäni kohtaan. Enpä meikkaa nykyään, en.
Pojillani on ollut pienenä punaista vaatetusta. Silloin olin hyvinkin tiedostava ja valitsin punaista tahallani. Sekä tytöille sinistä.
Tyttöni saivat/saavat pukeutua tyttömäisesti jos haluavat. Lapsesta aikuisen arvostelu ja iva tuntuu pahalta, oli pukeutumistyyli mikä tahansa.
Kynsilakka ja meikit kiellettiin päiväkodissa, ainakin tytöiltä.
En mä sitä kieltää aikoisi... Käytännössä näin tapahtuukin usein, sillä kersan vaatteista suurin osa on käytettyjä tai lahjaksi saatuja, enkä viitsi saatuja vaatteita jättää käyttämättä.
PoistaMutta itse en niitä hörhelöitä osta ;) Tai niinhän mä nyt sanon.
Hmm, no en ainakaan tosiaan ehdoin tahdoin röyhelöitä kotiini osta. :D Ja jos tyttö tahtoo röyhelöitä ollessaan 5v., fine, pitäköön.
PoistaTosin mä näen kyllä ne röyhelömekot, varsinkin pitkät, tosi epäkäytännöllisinäkin...hmm.
Meillä ei oo vielä kynsilakkaa kielletty, isänsä tosin sai hepulin. ;)
Koska en _itse_ pidä yhtään siitä ärhäkän pinkistä väristä, joka tyttöjen vaatteissa näyttää olevan sääntö eikä poikkeus, olen tosi onnellinen, että mulla on poika. Kyllä mä voin ihan avoimesti tunnustaa, että puen lapseni ihan omien mieltymysteni mukaan (jotka tietysti ovat kulttuurisidonnaisia, en sitä kiellä). En esim. pidä siitä, että jo 98 cm lähtien vaatteet ovat todella helposti mallia "pikku-teini" printtikuvioineen ym. Joudun näkemään huomattavan paljon vaivaa, jotta löydän omasta mielestäni kivoja poikien vaatteita. Tyttöjen vaatepuolelta tosin kadehdin sitä, että siellä on valinnanvaraa enemmän. Pojille on esim. juhlavaatteiksi aina vain housut, kauluspaita ja slipoveri. Olisipa kiva välillä jotain muutakin pukea lapselle. Ja olen kyllä sen verran rajoittunut, että en laita mekkoa pojalleni, kun en oikein edes miellä sitä kovin käteväksi vaatekappaleeksi.
VastaaPoistaMun kokemukseni on se, että tyttöjä puetaan vaaleanpunaiseen ja poikia siniseen, koska ne on ne värit, mitä on tarjolla. Joka. Ikisessä. Paikassa. Tytöille on tarjolla hyllymetri toisensa jälkeen vaaleanpunaista, roosaa, fuksiaa, punaista ja pojille sitten vaaleansinistä, turkoosia, tummansinistä. Aidosti unisex-vaatteita on pienille lapsille surkean vähän ainakaan noissa edullisemmissa ketjumyymälöissä. (Toinen loputon ärtymyksen aihe on sama kuin pilamilla tuossa edellä: heti kun siirrytään vähän vauvakokoja isompiin kokoihin, poikien vaatteet onkin yhtäkkiä esiteiniluokkaa, hämähäkkimiestä ja printtikuvioita. ARGH!)
VastaaPoistaEn pukisi poikaani mekkoon ja muutenkin musta monilla menee ihan överiksi tämä muodikas sukupuolisensitiivinen kasvatus - en käsitä mitä pahaa siinä on, että poika näyttää pojalta ja tyttö tytöltä? Toki meilläkin saa tyttö leikkiä autoilla ja poika nukeilla jne. jos haluaa, mutta ihan mielelläni puen tyttäreni tytöksi ja poikani pojaksi. :) Ja voin ihan rehellisesti sanoa, että oudoksun itsekin, jos näen nelivuotiaan, josta ei mitenkään kykene sanomaan, onko lapsi tyttö vai poika.
Pojille on tarjolla edelleen aika vähän värivaihtoehtoja, ainakin jos on säästäväinen ja hankkii vaatteita käytettynä kirpputorilta. Paitojen kanssa tilanne on vähän parempi, mutta housut - no, tummiahan ne on, enimmäkseen. Toisaalta ulkoleikeissä on hyvä olla tummat vaatteet, ettei lika niin kovin näy ;) Olen osaltani ratkaissut ongelmaa ompelemalla housuja itse, ihan simppeleitä kuuden sauman collegehousuja on punaisena, oranssina, monessa sävyssä vihreinä jne.
VastaaPoistaPoikani on saanut paljon vaatteita naapurin tytöiltä, ja aina joskus ulos lähtiessä käy mielessä, että huomaako tuosta, onko se tyttö vai poika. Sitten tajuan, että ihan sama, jos se jotain vaivaa. Kumpparit on punaiset ja fleecetakki lila-vihreä. Ehkä lippalakista keksii, että kyseessä on poika. Aurinkolasit on kirkkaanpunaiset, ja ne ostin ihan itse :)
Mistähän se johtuu, että tyttömäisiä vaatteita ei suotaisi edes tytöille, saatika sitten pojille. Minusta se, että pikkutytöille ei oikein suotaisi prinsessaunelmia on sukua 60-luvun rintaliivien polttamiselle. Ikään kuin sukupuoli haluttaisiin häivyttää.
VastaaPoistaAina säännöllisin väliajoin iltapäivälehdet kirjoittavat siitä, kuinka epänaiselliset suomalaisnaiset kulkevat tuulipuvuissa, lenkkareissa ja meikittä. Samaan aikaan jumalaiset kanssasiskomme Virossa liukastelevat piikkikoroissa säällä kuin säällä, naisellisuudestaan tinkimättä. Suomalaiseen nykykulttuuriin kuuluu, että naisellista pukeutumista pidetään pinnallisena ja hieman kärjistäen naisellinen pukeutuminen on sallittu vain baariin lähtiessä. Arkityylin pitää olla hillitty, ja jos nyt ei maskuliininen, niin ei ainakaan sukupuolta korostava. Ehkä tämä myös selittää, miksi jollain teineillä menee homma helposti överiksi. Naisellisuus ei ole kaiken paljastavaa, vaan vuosien aikana kertynyttä tyylitajun hallintaa. Prinsessat ovat ihan pienten tyttöjen roolimalleja, joten seuraavaksi pitäisi kieltää prinsessasadut, jotta pikkutytöt eivät enää samaistuisi heihin ;-)
PoistaEhkä kysymys on enemmän siitä, että monet olettavat, että se tyttö joka tapauksessa niitä hörselöitä kaipaa, ja hankkivat sellaisia jo "valmiiksi". Itse pienenä kammosin niitä mummon meille kiikuttamia rinsessamekkoja (koska ne oli mun nelivuotiaaseen tyylitajuuni kamalan rumia) ja vähän pelkäsin juhlia, koska silloin oli pakko laittaa niistä joku päälle ja olla sitten ihmisten ilmoilla :(
PoistaEi kait prinsessaleikkejä tai tyttömäisyyttä tarvitse kieltää, mutta on hyvä kysyä mistä tulee aikuisten tarve tietää, kumpaa sukupuolta pieni lapsi on? Mitä se tieto palvelee? Miksi meidän edes tarvitsee tietää vieraan lapsen sukupuoli iässä, jolloin ne lapset eivät itsekään tee mitään eroa kenen kanssa leikkivät?
Pinkkejä vaatteita en ole pojilleni hankkinut, en siitä väristä kauheasti tykkää itsekään. Jos lapsi ihan erityisesti vaikka vaaleanpunaista paitaa toivoisi, voisin sellaisen ostaa. Mekkoa en ostaisi, enkä osaa antaa mitään järkevää vastausta miksi en. Vaaleanpunainen röyhelömekko olisi liian tyttömäistä. Enkä oikein osaa vastata miksi ”tyttömäisyys” olisi huono juttu. Taidan pelätä muiden ihmisten reaktioita ja tuossa mekossa menee raja.
VastaaPoistaErityisesti toinen pojistani on aivan ihastunut Hello Kitty –hahmoon ja joululahjaksi saatu Hello Kitty -laukku on kovassa käytössä. Pinkki laukku pojallani on minusta ihan ookoo eikä minua häiritse vaikka jonkun muun mielestä sellaista ei pojalla saisi olla. (Niin, miksi minua häiritsisi jos joku tuhahtelisi mekkoon pukeutuvalle pojalle mutta pojan vaaleanpunaisesta laukusta närkästyvä saisi närkästyä ihan vapaasti ? En tiedä!)
En osaa ajatella värejä niin että jotkut olisi varattu vain miehille ja pojille ja jotkut vain naisille ja tytöille. Toki tiedän miten värit tässä meidän kulttuurissa sukupuolille jakautuvat mutta en anna sen vaikuttaa omiin valintoihini. Minua ei hetkauta vaikka joku muu pitäisi sinistä poikien värinä ja punaista tyttöjen värinä.
Pitkän tukan voisin pienille pojilleni antaa kasvaa ellei lyhyt malli olisi niin paljon helpompi (karkea, kihara tukkalaatu = hirmuinen selvittely aamuisin lyhyemmässäkin tukassa). Kynsilakkaa voisin pojilleni joskus testiksi laittaa jos haluaisivat. Hiuspinnejä en laittaisi. Ponnarin voisin laittaa. Hametta / mekkoa en laittaisi (paitsi ehkä jonkun ”kotimekon”?), vaaleanapunaisen paidan voisin laittaa jos lapset sellaisen haluaisivat. Koruja (muovihelmiä yms.) poikani pitävät kotona, varsinkin tämä joka tykkää myös Hello Kittystä. :) Päiväkotiin tms. en antaisi tytönkään koruja laittaa, eivät varmaan ole kovin käytännöllisiä siinä ympäristössä.
Kai se vaan niin on että tyttöyttä ja naiseutta pidetään edelleen vähemmän arvokkaana / muuten jotenkin huonompana asiana kuin poikana tai miehenä olemista. Kun tyttö tai nainen ottaa käyttöönsä jotain poikamaiseksi tai miehekkääksi miellettyä, hän tavallaan nostaa itseään ylös, mutta jos poika tai ottaa käyttöön naisten tyttöjen juttuja, hän tekee itsestään jotenkin ”naurettavan”. Tähän varmaan perustuu drag queenien suosio viihdyttäjinä. Naiseksi pukeutuvat miehet laittavat itsensä likoon ja asettautuvat vapaaehtoisesti asemaan jossa heille voidaan nauraa. Se taas ei naurata jos nainen yrittää viedä itsensä ”arvonsa yläpuolelle” pukeutumalla korostetun miehekkäästi.
Tämä menee jo aivan sivuun asiasta mutta sama hommahan pätee kielessä: miksi miespuolista lentoemäntää ei voi sanoa lentoemännäksi mutta nainen talonmiehenä on talonmies myös? Alentaako naiseen viittaava ”emäntä” –sana miestä liikaa?
Tämän vaateasian voi laajentaa myös muuhun lapsen ulkonäköön. Itselläni on pian kymmenvuotias poika, joka on siro ja hänellä on aina ollut melko pitkät hiukset (vähintään olkapäille ulottuvat). Riippumatta siitä miten poikamaiset vaatteet hänelle on päällään häntä on useita kertoja luultu tytöksi. Onneksi poikani itsetunto on sen verran vahva, että hän ei ole asiasta moksiskaan. Päinvastoin hän on oppinut sanomaan jo kauan sitten takaisin, että hän on kyllä poika.
VastaaPoistaRäikein tilanne oli mielestäni pari kolme vuotta sitten, kun ostimme poikani kanssa hänelle lastenvaateliikkeestä farkkuja. Kassalla myyjä kysyi, olemmeko varmasti valinneet oikeat farkut, sillä kyseessä oli poikien malli. Minä totesin erittäin hämmentyneenä, että poikahan se tuo lapsikin on. Myyjä hämmentyi kovin ja vetosi pojan pitkiin hiuksiin. Onneksi hän sentään tajusi sitten sanoa, että voihan pojillakin olla pitkät hiukset, kun onhan hänelläkin naisena lyhyet hiukset..
Pojan pitkät hiukset ovat ihan käytännön sanelema juttu. Hiukset ovat taipuisat ja kadehdittavan paksut. Jos hänen päähänsä leikkaa perinteisen poikatukan, on lopputulos aivan hirvittävän epäsiisti. Hiukset sojottavat joka suuntaan.
Harmittavasti aikuiset ovat opettaneet käsitykset poikien "sopivasta" hiusten pituudesta myös lapsiin. Poikaani on joskus koulussa kiusattu niiden vuoksi.
Noiden pidempien hiusten ja pojan sirouden vuoksi pyrin katsomaan, että hänen vaatteensa ovat poikamaiset. Ei se kuitenkaan estä käyttämästä esim. vaaleanpunaista. Toisaalta perinteistä poikaväriä tummansinistä meillä ei taida olla vaatekaapissa ollenkaan.
Varmaan harmitti kassamyyjää jälkeenpäin...
PoistaMeillä on ollut tärkeintä vaatteiden toimivuus ja rajallisen rahamäärän tuoma säästeliäisyys. Meiltä ei löydy Timberlandin purkkareita ja talvet on pärjätty lapsille helpoilla Kuomilla. Nuorempi on kulkenut 3 vuotiaaksi asti siskonsa vanhoissa kuteissa. Ei kyllä mekoissa, mutta ns. tyttösävyissä. Mutta oikeassa kuitenkin olet siinä, että ajatusmaailma 'pinkki ei poikalapsille sovi' on valloillaan ja tytöilla pukeituminen, nii aikuisilla kuin lapsilla, on paljon vapaampaa.
VastaaPoistaMusta on ihanaa kun pian 7v tyttäreni tykkää kulkea hameissa ja mekoissa. Olisiko kaameeta, jos aikuiset naiset rupeisivat arvostamaan jälleen hametta housujen sijaan. Ei ehkä toimi juoksulenkillä, mutta muuten.
Itse olen sillä lailla konservatiivi, että korkkarit ja meikit kuuluu minusta lähinnä naisten repertuaariin. Mutta jos mies katsoo tarpeelliseksi vaikkapa värjätä kulmat niin no problem.
Mun maailmassa ei myöskään ole olemassa sukupuolettomia (biologian poikkeukset poislukien)lapsia. On olemassa lapsia ja yleensä ne tuppaavat olemaan joko tyttöjä tai poikia. Biologia sitten normaalisti säätelee nuo sukupuoleen liittyvät erikoispiirteet kiinnostuksen kohteesta ja laadusta ulkoisiin judansseihin. Toki ympäristötekijät vaikuttaa, mutta katson sukupuolettoman kasvatuksen olevan jollain lailla erikoisuuden tavoittelua (anteeksi) sekä oman ja muiden elämän vaikeuttamista. Enkä nyt todellakaan tarkoita etteikö poikalapsi vois leikkiä nukeilla tai tyttölapsi autoilla, vaan tätä ääripään unisex tyyliä, missä edes lapselle itselle ei tehdä selväksi onko tyttö vai poika... vaikka keksii tuo sen itsekin enemmin tai myöhemmin :)
Keksii saletisti. Puhumme välillä kersan kanssa ihanista pimpeistä ja siitä, että isilläpä ei ole. Siinä tuli samalla käytyä johdanto ihmisen biologiaan :)
PoistaHmm. Minulla on kohta 5-vuotias poika ja täytyy kyllä tunnustaa että julkisesti en taitaisi hänelle sitä vaalenapunaista röyhelömekkoa pukea. Siis jos oltaisiin ihmisten ilmoille lähdössä, poislukien tarha.
VastaaPoistaJos poika välttämättä haluaisi, niin kait se nyt tarhaan voisi mekon laittaa. Meillä tosin ei kyllä ole kuin omia mekkojani, koska ainoa lapsi on poika.
Kynsilakkaa poika laittoi itse juuri viikonloppuna ja tarhassa se olikin synnyttänyt tarhassa keskustelua siitä, että voiko poika meikata, käyttää kynsilakkaa ja pukeutua hameeseen.
Tarhatäti oli kysellyt että mitä kynsille on tehty, johon lapseni oli vastannut, että hän itse laittoi lakan "tostnoinvaan". Parin päivän päästä poika tosin jo raaputteli niitä pois.
Kotona hän saattaa välillä kirmailla minun korkokengissäni ja onpahan noita minun mekkojakin koittanut ja joskus on innostunut meikeistä ja silloin ollaan sitten häntä meikattu, koska koen että kyllä poikalapsikin voi meikeillä leikkiä.
Hiusponnari on usein ranteessa ja joskus jotain virityksiä hiuksissakin. Ne tosin ovat sen verran lyhyet ettei niihin yleensä mitään saa. Yhdessä vaiheessa pojalla olikin oikein tyttö-kausi, hän ilmoitti parin kuukauden ajan olevansa tyttö..siinä kyllä vähän piti miettiä että miten asiaan suhtautuu, mutta sen vuoksi että kun on pojaksi syntynyt niin kuinka pitkälle tuota tyttö-juttua viitsii "vahvistaa" niin ettei lapsi kuvittele oikeasti olevansa tyttö vaan tiedostaa että tyttöä voi "leikkiä" mutta on kuitenkin poika.
Muutoin meillä on kyllä pojallekin nukkeja ostettu ja niitä on hoidettu, pyrin pois "tyttöjen ja poikien leikeistä" ja rooleista siinä mielessä.
Kiitos kun jaoit näitä kokemuksia, kiinnostavia ajatuksia, joita saletisti jokainen tulee miettineeksi.
PoistaHyvä nasipuolinen ystäväni puhui itsestään lapsena monta vuotta poikana (sanoi siis itseensä viitatessaan "(etunimi)-poika!" kauhean iloisena). Tietääkseni siihen ei mitenkään kotona puututtu, katsottiin vaan, että lasten hömpötyksiä, ja menee ohi sitten joskus. Ja meni kanssa. Jotenkin tuntuu, että välillä voisi ihan vaan jättää huomiotta tällaiset jutut lasten suusta, pienet lapset on välillä vakuuttuneita siitä, että ovat koiria tai kissoja tai hevosia, eikä sitäkään pidetä kummallisena, miksei ne vois olla välillä vastakkaista sukupuoltakin? :)
PoistaEn ymmärrä miksi naiset (en tiedä onko näissä perheissä mies samaa mieltä) niin kovasti vastustavat tätä vaaleanpunaista prinsessaunelmaa. Itse käytän aika paljon pastellisävyjä mustan kanssa, olen töissä miesvaltaisella teknisellä alalla ja paidoissa usein pitsiä, röyhelöä jne. En näe siis mitään ongelmaa, että tytölle ostaisin osan vaatteista tyttömäisenä, kunhan ovat mukavia päällä ja niissä on helppo liikkua.
VastaaPoistaPerinteiset sukupuoliroolit ja niiden tuputtaminen on mielestäni huono asia, mutta niin on tämä tyttöyden ja tyttömäisyyden sekä usein myös naisellisuuden väheksyminenkin. Tykkään laittaa itseäni, meikata jne. mutta niin tykkään monesta muustakin asiasta.
Onko tässä tyttöjen prinsessajuttujen vastustamisen takana se, ettei halua, että ITSESTÄ tulee muiden silmissä kuva, että on vähän bimbo, kun pukee lapsensa prinsessaksi (ja ajattelee itse asiassa, että hyvin naisellisesti pukeutuvat naiset on vähän bimboja...)
Se, että ei diggaa pinkistä tai hörhelömekoista, ei ole sama asia kuin se, että dissaisi naiseutta.
PoistaMikä siinä inhosss sitten on takana? Toki tämä nykyajan prinsessajuttu on osittain aika mediapohjaista, mutta mikä on siellä inhon takana?
PoistaNaisellinen pukeutuminen ja naiseus on eri asioita ja se tässä oli pointti. Jos ei diggaa yltiönaisellista/tyttömäistä pukeutumista niin miksi sen haluaa kieltää lapseltaan, joka sitä haluaa ja miksi siitä pitää ylipäätään tehdä ongelma.
PoistaSe tässä kai sitten on ongelma, ettei halua, että oma tytär on erilainen kuin itse on. Prinsessamekko päällä voi olla villi poikatyttö (mikä tuntuu monelle olevan hyvän tytön ideaali), kunhan se mekko on mukava päällä.
Se mitä käsitetään yleisesti "naisellisuutena" on rakennettua ja luonnotonta. Naisella tuskin on sisäänrakennettua geneettistä koodistoa joka pakottaa laittautumaan. Sen sijaan nykyajan länsimaisessa kulttuurissa luonnollista naista pidetään vastenmielisenä ja epänaisellisena - siis naista joka ei rakenna itselleen ulkoista roolihahmoa nimeltä Nainen, rankaistaan paheksunnalla, väheksynnällä ja jopa viittauksilla siihen ettei tämä muistuta naista ollenkaan.
PoistaMä kutsuisin itseäni hyvinkin suvaitsevaiseksi, ystäväpiiriini on vuosien varrella kuulunut hyvinkin kirjava joukko mm. erilaisen seksuaalisen suuntautumisen omaavia ihmisia transuista lähtien. Goottipojat/miehet pukeutuu hameisiin ja meikkaa vaikka kuinka heteroita olisivatkin, kaikki tuo on minusta ok, ne asiat ei pistä miun silmään sen enempää, kun että jollakin on isommat tissit kun toisella, ja kolmannelle niitä ei oo juuri ollenkaan siunattu. Jos mun poikani tulisi joskus kotiin vanhempana kertoen että han haluaisi olla nainen, hyväksyisin sen, ja aivan yhtälailla rakastaisin. Mutta ei, mä en myöskään pukisi häntä nyt reilu 2vuotiaana siihen röyhelömekkoon. Itsekin kiusattuna, musta tuntuisi niiiin pahalta jos häntä kiusattaisiin, nyt kun mä vielä voin, ohjaan ihan sen takia välttämään niitä "pahimpia ylilyöntejä" pukeutumisen suhteen. Ikävä kyllä lapsetkin osaavat olla erittäin ilkeitä toisilleen. Ja mielelläni säästäisin omaani niin kauan, että ainakin ymmärtää, että on olemassa niitä mukaviakin ihmisiä ja jotkut on vaan ilkeitä, eikä niistä kannata välittää..
VastaaPoista-K
Olen sitä mieltä, että jos lapselle vaatteet ovat mieluisat, häntä ei niistä pitkään jakseta kiusata, mutta jos lapselle vaatteet ovat vastenmieliset ja joku toinen lapsi alkaa vielä aukomaan päätään, niin se tuntuu tosi pahalta.
PoistaMeillä pojan vaaleanpunaisen kauden päättymiseen liittyi kiusaamisepisodi päiväkodissa. Todelliset syyt kiusaamiseen olivat ihan muualla ja päiväkodissa opettajien kanssa juteltiin, että siihen ei pidä lähteä, että antaa toisten lasten määrätä, mitä päälleen pukee ja mitä ei. Jos lapsi olisi vastentahtoisesti käyttänyt siskonsa vanhoja vaaleanpunaisia saappaita olisin tälllaisesssa tilanteessa ostanut hänelle toisenväriset, mutta kun lapsi oli itse ne valinnut ja vaatinut, äidin toppuutteluista huolimatta, niin asia oli eri.
Kiusaaminen saatiin loppumaan, vaaleanpunaisten saappaiden käyttö jatkui, mutta jatkossa lapsi ei ole enää uusia vaaleanpunaisia vaatteita tai asusteita halunnut. Paitsi siskolleen.
Tässähän pätee sama asia kuin kulttuurissamme yleisemminkin: maskuliininen käytös on naiselle hyväksytympää kuin feminiininen miehelle. Poikatytöt on cool, tyttömäiset pojat jotenkin epäilyttäviä. Tytöt voivat samaistua poikiin ja poikien juttuihin, mutta jos poika on tyttömäinen, hän on homo tai muuten poikkeava.
VastaaPoistaMinusta tämä heijastelee sitä asennetta, että naiseus on mieheyttä huonompaa. Siitä syystä on ok, että nainen yrittää jäljitellä miestä tai olla miehinen, kun taas naisellinen mies on outo friikki ja sukupuolensa petturi. Valitettavasti näin.
Kirjoitit niin osuvasti kuin olla voi. Itse olen vasta yli nelikymppisenä raivannut uusia uria ottamalla miehisyyteni rinnalle kaapissa olleen naisellisuuteni. Kuljen siis miehenä tai naisena ihmisten ilmoilla vapaa-ajallani.
PoistaMutta tuo hierarkinen ajatusmaailma on juuri mieheyttä korostava. Hiemen ihmetyttää, että naisetkin tukevat tavallaan sitä, että naiseus on huonompi juttu kuin mieheys.
Mulla on monta lasta, esimerkiksi sellainen tyttö, joka käyttää vain tummia t-paitoja ja farkkuja. Sitten mulla on tyttö, joka on syntynyt poikana ja joka pukeutuu vain pinkkiin ja mekkoihin. Ja arvatkaa mitä, molemmilla näillä lapsillani on vahva itsetunto ja molemmat antavat juuri sellaisen vaikutelman itsestään pukeutumalla, mitä he sisimmässään ovatkin. On meillä muitakin lapsia ja kaikki tyynni erilaisia pukeutumisensa suhteen. :)
VastaaPoista