Lapsi löysi kirjahyllystä Hannun ja Kertun. Oh noh.*) Se on kuulunut suosikkilukemistoon viimeiset kaksi viikkoa joka ilta ennen nukkumaan menoa. Olen lennosta vähän pyöristellyt kulmia; perhe lähtee hyväntuuliselle eväsretkelle, jonka aikana lapset eksyvät, tapaavat kivan pannukakkuja paistavan mummon ja löytävät lopulta kotiin.
Tekstin editointi ja lyhentäminen sujuvat helposti, koska kersa ei osaa vielä lukea. Mutta kuvia se osaa katsoa.
Eniten kysymyksiä herättää pyllistelytilanne keittiössä. Lapsi haluaa kovasti tietää, mitä tässä kuvassa tapahtuu. Onnettomat selitykseni eivät osu maaliin:
Minä: Mummo kompastui uuniin.
Kersa: Mummo seisoo.
Minä: No se on televisio, ja mummo katselee muumeja.
Kersa: Missä Pikku Myy on?
Minä: Mummo siivoaa uunia.
Kersa: Pölynimuri?
Minä: Toi on semmoinen hiustehoitolaite, mummo pesee hiuksia.
Kersa: Eijjeijjei laiteta samppoota!
*) Olisihan se voinut toisaalta valita hyllystä myös sarjamurhaajia käsittelevän tietokirjan Mass Murderers.
Tekstin editointi ja lyhentäminen sujuvat helposti, koska kersa ei osaa vielä lukea. Mutta kuvia se osaa katsoa.
Eniten kysymyksiä herättää pyllistelytilanne keittiössä. Lapsi haluaa kovasti tietää, mitä tässä kuvassa tapahtuu. Onnettomat selitykseni eivät osu maaliin:
 |
Minä: Mummo kompastui uuniin.
Kersa: Mummo seisoo.
Minä: No se on televisio, ja mummo katselee muumeja.
Kersa: Missä Pikku Myy on?
Minä: Mummo siivoaa uunia.
Kersa: Pölynimuri?
Minä: Toi on semmoinen hiustehoitolaite, mummo pesee hiuksia.
Kersa: Eijjeijjei laiteta samppoota!
*) Olisihan se voinut toisaalta valita hyllystä myös sarjamurhaajia käsittelevän tietokirjan Mass Murderers.
Meillä tuo satu sai aikaan sen, että lasta nykyään vähän pelottavat nuo metsät... Tyyliin "tämä on synkkä metsä, eikä me löydetä täältä ikinä pois!" Ei ole enää kertaakaan pyytänyt samaa satua luettavaksi. No, ehkä tuo nyt ei ihan kokonaan ole traumatisoitunut :)
VastaaPoistaMeillä varmaan on. Se nimittäin yritti eilen haukata palaa talomme ulkoseinästä.
PoistaMeillä on Mauri Kunnaksen Hurjan hauska autokirja. Sieltäkin löytyy Hannu ja Kerttu. Ensin mietin, että kanssa vähän pyöristäisin, mutta sitten luin sen kuitenkin. Tosin yleensä kyllä valitaan kirjasta joku muu satu. Mutta eniten tuntuu kolme vuotiasta vaivaavan se kuva, jossa Hannu ja Kerttu istuu parkkihallissa auton nokkapellillä ja itkee. Sitä pitää katsoa ja miettiä kun "voi tuolla ikkee!".
VastaaPoistaKaamea satu, kertakaikkiaan.
PoistaPieni merenneito ja Tuhkimo vaativat myös "jonkin verran" sovittamista. Ensi kerralla hieman tarkempana siellä kirjaston satuhyllyllä, ohhoh. Lapsuudenkodistani löytyy vieläkin joku Lasten satuaarteet tms,, mistä on saksittu muutama liian pelottava noidan naama pois. Naapurin tytön kanssa peloteltiin niillä toisiamme, itkuunhan se lopulta päättyi.
VastaaPoistaCut and paste. :)
PoistaMun on pakko sovittaa Lumikkia. Koska mä en kestä että de debiili ei tajua noiden olevan siellä ovella joka kerta ja lopuksi se laitetan johonkin lasiarkkuun ja sitten nekrofiili prinssi haluaa suudella sitä. OMFG.
VastaaPoistaHaha, nimenomaa!
PoistaPieni tulitikkutyttö (vai mikä se nyt on viralliselta nimeltään) aiheutti meillä päänvaivaa. Siinä kun toistettiin jatkuvasti kuinka kaikki tytön läheiset kuolee ja kuinka tytöllä ei ole ketään, alkoi vähän lukijaa ahdistamaan.
VastaaPoistaLumikki on ihan hurja! Äitipuoli ensin rääkkää ja sitten lähettää metsästäjän perään repimään sydämen irti ja tuomaan sen rasiassa äitipuolelle. Pelottaa suorastaan tätä äitiäkin! Lopussa kääpiöt ajavat myös noidaksi muuttuneen äitipuolen rotkoon kuolemaan. Tätä Disneyn klassikkoa sensuroitiin meillä rankahkolla kädellä.
VastaaPoista