Tarinan mutsi lähtee lenkille, kun kerrankin paistaa aurinko. Puolisen tuntia juostuaan mutsi näkee lenkkipolun varressa kököttävän herkkutatin, ison sellaisen. Ensin mutsi juoksee tarmokkaasti ohi, sillä hän haluaa keskittyä urheiluun -- ehtiihän sen sienen käydä poimimassa myöhemminkin. Noin sadan metrin päässä mutsi kääntyy takaisin, sillä hänen sisäinen metsästäjä-keräilijänsä kuiskii, että etana tai toinen lenkkeilijä ehtii ensin.
Vaikeudet alkavat. Mutsilla on päällään tyköistuva ja kevyt lenkkeilyasu, jossa ei ole taskuja, joten mutsi juoksee hetken tatti kädessä. Koiranulkoiluttaja kääntyy katsomaan tatista sykettä tarkkailevaa lenkkeilijää. Sitten mutsi näkee toisen ison herkkutatin. Hän tunkee sen huppuunsa. Huppu möllöttää oudosti ja takki alkaa kiristää kaulasta. Kädessä olevan tatin lakki irtoaa. Kun mutsi kumartuu poimimaan sitä, toinen tatti kopsahtaa takaraivoon ja lähtee kierimään autotietä kohti. Mutsi tekee syöksyn pelastaakseen tatin. Autoilijat soittavat torvea.
Tatti kuitenkin pelastuu. Mutsi vetää hupun syvälle päähänsä, tunkee tatit nyt esipaloiteltuna tuulipukunsa sisään ja juoksee lenkkinsä vähän lyhennettynä versiona loppuun. Hän näyttää vaikeasta keskivartalo-ongelmasta kärsivältä. Mutsi toivoo, että lajinmääritys olisi osunut oikeaan, sillä sappitatin vuoksi tämä vaiva saattaisi vaikka vähän vituttaa.
Kun mutsi tulee kotiin, hän suuntaa keittiöön ja etsii tatinpalat takkinsa sisältä. Kyllä, herkkutatti se on, toinen ehkä voitatti. Perhe tuijottaa vieressä. Faija tiedustelee, miten lenkkeily muuttui sienestykseksi ja ottaako mutsi seuraavan kerran lenkille mukaan myös hirvikiväärin.
Sitten mutsi menee suihkuun, syö päivällistä ja leikkii hiukan kersojen kanssa. Kun lastenhuoneessa on hiljaisuus, mutsi kaataa itselleen ison lasin punaviiniä, paistaa tatit voissa ja persiljasilpussa, latoo ne ruisleivälle ja istuu koneen ääreen. Hän alkaa kirjoittaa Nikelle palautetta siitä, että juoksutakeissa on oltava isot taskut. Ja paikka sieniveitselle.
Ihana kirjotus!! :D Hassu ja mää ainakin tulin tosi hyvälle tuulelle tän lukemisesta :) Kiitos siitä! :)
VastaaPoistaVoi sua :) joku vyölaukkuhärveli tai sellainen pyöräilijöiden käyttämä juomareppu vois toimia?
VastaaPoistaJoo, kyllä seuraavalle lenkille varustaudun paremmin. En osannut ollenkaan odottaa tällaista täällä Tapiolan metropolissa! ;)
PoistaIhana :) Omakohtaisen kokemuksen mukaan varsinkin kanttarellikauden alkaessa lenkkeily on sietämätöntä. Niskat väsyy siitä intensiivisestä tienpenkalle tuijottelusta.
VastaaPoista:D Tiedän tunteen. Nimim. koirankakkapussiin suppiloita. (Koira ei suostu enää tulemaan tietylle polulle kanssani, koska jään metrin välein kyykkimään..)
VastaaPoistaMä niin osaan kuvitella ton hirvikiväärin ja SEN saaliin kotiinraahaamisen :D Itse en sienestä, mutta kesä lenkin saldona oli parin heinänkorren verran metsämansikoita ja mustikoita...
VastaaPoistaTämä oli taas niitä juttuja, jotka piti lukea miehelle ääneen.
VastaaPoistaKävitkö pitkälläkin lenkillä ;)
VastaaPoistaKyllä mä käyn nykyään sellaisilla 50 min lenkeillä. Mutta täytyy ilmeisesti miettiä reittivalintoja uusiksi. ;)
Poistamä tulin joskus taskut ja lippis täynnä suppiksia lenkiltä kotiin ja isäntä meinas tikahtua =)
VastaaPoistaNiin tuttua :D
VastaaPoistaHaha, mähän teen tästä adressin josmuillakin on samoja ongelmia! Eiköhän jokunen suunnistajakin allekirjoita. ;)
VastaaPoistaSuunnistaja allekirjoittaa. Tosin minä en välitä sienistä, mutta mies kyllä. Viimeksi kun oltiin rasteilla, ihmettelin kun vitosrastin jälkeen löysin huonomman puoliskoni perse pystyssä pusikossa. Oli löytänyt kanttarelleja. Noin 50 metria aiemmin oli nähnyt hylätyn muovipussin ja kironnut roskaajat alimpaan helvettiin. Kunnes tälle kanttarellikeitaalle löydettyään päätti käydä hakemassa sen muovipussin ja ottaa sen hyötykäyttöön (toivoen, että se on ees jotenkin inhimillisessä kunnossa). Loppu rata meni sitten meikäläisen suunnistaessa meidät molemmat maaliin ja miehen kökkiessä kuusien juurilla.
PoistaMä repesin tossa hirvikivääri-kohdassa ihan täysin :D
VastaaPoistaSiihen asti hihittelin vaa itekseni avokonttorissa..
Ihana!!
-tipiliii-
*Reps*
VastaaPoistaOnneksi ei ollut kahvit (tällä kertaa) suussa :D
Olisit kysynyt koiranulkoiluttajalta ylimääräistä, käyttämätöntä, kakkapussia!
VastaaPoistaMeillä onkelma on lähinnä se, että mies keksii metsäreissuilla niitä jänöjusseja tai lintuja ammuttavaksi ja se sen pirun haulikko (kai se on haulikko, en oo ihan varma) on mökillä... Voi vee, kyllä mulle riittää tää yks viikkokin, kun niitä otuksia tuodaan ihan kilotavarana pakkaseen, jonne ei muutenkaan ikinä mahdu mitään. Huok!
VastaaPoistaIhana kirjoitus! :-D
VastaaPoistaMun mielestä tossa ei ole mitään outoa. Huomasin viime kesänä että lapseni tykkää leikkiä kävyillä (joo, on kaikki komeat Brion ja Fisher Pricen vilkkuvat ja musiikkia soittavat vempeleet kotona mutta ei, kun käpy). Lähdin lenkille huppari päällä ja parin kilometrin jälkeen bongasin mainion käpyapajan. Kävelin hetken käsissäni 8 käpyä, kunnes huomasin vielä isompia ja muhkeampia käpyjä ja mikäs parempi paikka niiden kuljettamiseen olikaan kuin huppu! Sinne mahtui ainakin 20 isoa käpyä! Ja loppulenkin sain käveltyä kädet vapaana, mitä nyt sain omituisia katseita osakseni mutta mitä siitä, lapsi oli tyytyväinen käpysaaliiseeni :)
VastaaPoistaMulla on AINA lenkkeillessä tyköistuvan takin taskussa ohut muovipussi. Millon kerään marjoja, millon lasisia pulloja, joskus rikottuja pulloja... Koirankakat jätän mieluusti lenkkipolun varteen lasinpalasten sijaan... Sieniä ei valitettavasti mun lenkkipoluille ole eksynyt. :(
VastaaPoista