Vuoden mutsien messuesiintyminen ei flopannut. Stevarit eivät heittäneet ulos, kustantaja ei muistanut mädällä kananmunalla (mutta ei sen puoleen lounareillakaan - kävin myöhemmin oman y-tunnuksen piikkiin Pasilassa pitsalla) enkä vahingossa edes nielaissut mikkiä.
Tosin yhden nolostuksen onnistuin tekemään. Tilitin, kuinka paljon mua raskausajassa pelotti se, että saan ison pötsin takia sellaisen roikkuvan viinipullonkorkkinavan. Olin aikaisemmin kauhistellen katsellut niitä kaduilla ryhmissä vaappuvia napoja. Karmeeta. Sitten mä huomasin siinä katsomon eturivissä yhden raskaana olevan tytön, joka katsoi mua ymmärtävästi. Anteeksi! En siis puhunut sun navasta vaan mun omasta, joka oli viinipullonkorkkiakin suurempi. Semmoinen lehmänutare. No kuitenkin, mä halusin tämän blogin kautta oikaista sen mahdollisesti syntyneen virhekäsityksen, että olisin dislikettänyt sun napaa. Niin ei ollut tarkoitus. Tsemppiä sulle! (Ja mulle.)
PS. Unilever hei, eikö niiden niiden rintaliivisuojien oheen voisi kehittää navan päälle solmittavan suojan? Mä olisin saletisti aikanaan hankkinut sellaisen pullotuksen eston. Myöhemmin sitä olisi sitten voinut käyttää vaikka merirosvoläppänä Somalian aluevesillä.
 |
| Löydä tarina, josta et vielä tiennyt. Äitiys on täynnä yllätyksiä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti