Tietoa mainostajalle ›

16.3.12

Voita itsellesi Vuoden mutsi -äitiyspakkaus

Vuoden mutsit uudistivat äitiyspakkauksen. Avaudu ja voita!

Kela ei aio uudistaa äitiyspakkausta tänä vuonna. Konsepti kaipaa kuitenkin mielestämme pikaista tuuletusta. Nykyinen äitiyspakkaus on hieno juttu – mutta nimenä harhaanjohtava. Neliön kokoinen torkkupeitto, kylpyveden lämpömittari ja 50 senttisiä bodeja – äidille. Jep.

Tilanteesta kimpaantuneina otimme ohjat omiin käsiin. Laitoimme äitiyspakkauksen uusiksi.Katso mitä kaikkea Vuoden mutsien äitiyspakkaus sisältää ja osallistu kilpailuun (ohjeet videolla ja tämän tekstin lopussa). Tämä kaikki voi olla sinun!



Eli kerrataan vielä:
  • Helsinki Day Spa Luxurious Body Treatment (90min.): virkistävä suolakidekuorinta, ihoa pehmittävä naamio, rentouttava lihashieronta, joka sisältää mm. energiapisteiden aktivointia. Helsinki Day Spa sijaitsee - tadaa - Helsingissä, vaikka te ette. Hierontalahjakortin voi siis halutessaan vaihtaa Darphinin ylellisiin vartalon- tai kasvonhoitotuotteisiin!
  • Neljä kiloa Fazerin Sininen -suklaata.
  • Kolme Mondon mainiota matkaopasta; näiden avulla voit tehdä nojatuolimatkoja omalla kotisohvalla New Yorkiin, Thaimaahan ja Barcelonaan.
  • Pullo Llagrima d’Or cavaa suoraan katalonialaiselta viinitilalta. Tätä tavaraa voi tilata Facebookista, voit liittyä ryhmään täällä.
  • Pari pakettia Meiran reilu -kahvia. Mutsin pitää pysyä hereillä – vedä siis pääsi täyteen kofeiinia. Reilusti.
  • Ravintola Raflan 70€ lahjakortti. Rafla sijaitsee Helsingissä eikä annoksia kannata lähettää Uudenmaankatua kauemmas, joten tässäpä loistava tekosyy dumpata ipanat mummille ja lähteä siipan kanssa rimpsalle!
  • Kolme megaimusidettä siihen synnytyksen jälkeiseen ihanaan vuotoon. Olet kuitenkin hankkinut vaipat vain vauvalle.
  • Isot aurinkolasit, joiden taakse saa silmäpussit piiloon.
  • Kuukautiskuppi! Menkat alkaa taas jossain vaiheessa!
  • Nenäpidike. Vauvan kakka ei ole hajutonta, vaikka jotkut muuta väittävät. Jos sulla on yhtä herkkä nenä kuin meillä, tää auttaa.
  • Kuka, mitä, milloin –peli. Hyvin valvottujen öiden jälkeen muisti pätkii. Lunttaa tämän pelin korteista vastaukset päivänpolttaviin kysymyksiin. Peli on vuodelta 2004, mutta ei sitä kukaan huomaa.


Haluatko pakkauksen? Näin osallistut!

Me olemme avautuneet Vuoden mutsi –kirjassa 300 sivun verran ensimmäisestä vuodestamme äitinä. Nyt on sinun vuorosi! :)
1. Osta, lainaa tai liisaa kirja ja lue se.
2. Kerro meille, mikä kirjan asioista kolahti sinuun eniten: Menikö joku samalla tavalla kuin meilläkin? Vai aivan päinvastoin? Jäikö joku asia käsittelemättä?
3. Kerro tarinasi tämän blogipostauksen kommenttiosuudessa.

Kilpailu on auki huhtikuun viimeiseen päivään asti. Me päätämme voittajan, ja lähetämme pakkauksen voittajan kotiosoitteeseen – ehtii hyvin perille äitienpäiväksi. Eikö nyt vaan olisikin kivempi saada pullo cavaa ja sikana suklaata kuin se kallis höyrytyskattilasarja?

EIKÄ TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI! Tietenkään.

Koska saamme kuitenkin todella paljon ja todella hyviä tarinoita, jaamme kunniamainintana toiseksi parhaalle vastaukselle Darphinin ylellisen vartalon- ja kasvojenhoitotuotesetin, johon kuuluu Darphinin Ideal Resource hoitovoide (kosteuttaa ja virkistää kasvoja ja lupaa pitää hormonaaliset pikkunäppylät kurissa), Azahar Micellar Cleansing Water all-in-one puhdistusvesi, joka puhdistaa silmämeikin ja kasvomeikin ja kosteuttava ja pehmittävä Soothing Body Balm vartalovoide (pitää testata raskausarville).

Näppis tuleen, mutsit!

102 kommenttia:

  1. :D No jos rehellisiä ollaan niin mikään ei ole mennyt niinkuin elokuvissa tän mutsin elämässä.

    Täällä kirjoittelee 27-vuotias,koko elämänsä työttömänä ollut kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivä,yksin toista lastaan odottava,jo valmiiksi yli 4 vuotiaan yksinhuoltaja.
    Kuvaan kuuluu tietenkin että kummallakin on eri isä,suhteet ei vaan onnistuneet näiden miehien kanssa.
    Esikoisen isä on välinpitämätön "kun minulle sopii" tyyppi ja maha-asukin isä patologinen valehtelija narsisti.Kireät ja etäiset väliit kumpaankin.
    Tukiverkostoa ei oikeastaan ole,äitini kuollut 6 vuotta sitten,ystäviä on alle kourallinen,näemme harvoi kun heilläkin kaikilla tuoreet perheet joten oikeastaan päiväseuranani on netin blogit...Ja ei,tämän ei todellakaan ole tarkoitus olla mikään "säälikää minua" kirjoitus.Vaikka kummalta kuullostaakin,nautin omasta elämästäni ja vaikka välillä se vaikeaa on niin joka päivä on minulle seikkailu.

    Jos haluaa kuullostella minun elämääni lisää.Löytää minut täältä: http://kolmenkonkka.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä menee miten menee, hienoa että osaat siitä nauttia! Joskus sitä istuu ratin takana ja joskus pelkääjän paikalla. Kiitos blogilinkistä!

      Poista
  2. no eihän tuon kertomuksen jälkeen kehtaa omista yöheräilyistä avautua :)
    Tsemppiä kaikille mutseille, ja isille myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina saa avautua! Ei se, että jollakulla muulla on raskaampaa ku sulla tarkoita sitä, että sä et saisi kokea vitutusta ja puhua siitä. :) Kirja lukuun ja yöheräilyt jakoon, sanon minä. :)

      Poista
  3. Olen ehkä jäävi, mutta osallistun silti: moni asia on kirjasta tuttua, mutta raskausaika ei ihan mennyt niinku Strömsössä: en nyt ala kaikista käänteistä avautumaan, mutta kun makaa 12 viikkoa sohvalla neljän seinän sisällä liikkumatta kasvattamassa vatsaa niin tietää odottaneensa. ;)

    Kun bonarina kuvioon liitetään se, että kaiken makaamisen ja ennenaikaisiudennuhan jälkeen saa odottaa lasketun ajan jälkeen 13 päivää yliaikaa synnyttäen päivää ennen käynnistystä 41 plus 6 niin tietää edelleen odottaneensa.

    Kun sen jälkeen punnertaa lasta 14 tuntia parin minsan välein tulevilla supistuksilla, joista kätilön mukaan riittäisi toisellekin synnyttäjälle ja päätyy siitä huolimatta kiiresektioon, niin tietää synnyttäneensä.

    Vaan kun tämän kaiken jälkeen saa sen terveen, ilosen vauvan syliinsä totaalisen tokkurassa ja lost in space, niin tietää olleensa oikealla asialla - koko 9 kk ja kaksi viikkoa.

    Näihin kokemuksiini vedoten anon kunnioittavimmin äitiyspakkausta, because i'm fucking worth it!
    Kunnioittaen,
    vuoden mutsi, Ina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ina, olet niiiiin worth it, mutta tämä hallitus ei jaa bonareita sisäpiiriläisille. ;)

      Poista
  4. Kolahti "Näin selviät ensimmäisestä vuodesta äitinä" (s. 270-271). 'Elämä on telakalla jonkun aikaa, ei ikuisesti' ja 'unenpuutteeseen voi kuolla, seksinpuutteeseen ei'. Ihanaa, todellinen synninpäästö! Vuoden mutsi y-m-m-ä-r-t-ä-ä minua! Snif. 'Erilaisia kehitysvaiheita on sata ja yksi' - miksei tätäkään kukaan neuvolassa kertonut. Tai 'välillä eniten vituttaa kaikki'. Silmäkulmat alkavat kastua. 'Tee sellainen äitiys, jossa itse viihdyt'. Viisaita sanoja, ah, niin viisaita sanoja. Flow alkaa viedä. 'Perheesi tarvitsee sinua - tervejärkisenä.' Itken ja nauran jo naama räässä. Onneksi ripsiväriä ei ole.

    Revin sivut kirjasta. Liimaan pahville, väkerrän. Vauva karjuu jo vieressä. Vielä vähän. Kehystetty, noin! Isken taulun keittiön seinään. Muistutukseksi muille ja lohduksi itselleni. Kiitos mutsit, kiitos.

    VastaaPoista
  5. VOI EI! Tollanen paketti kyllä kelpais vaikkei jälkikasvua (vielä ookaan). Mutsi-kirja on lukulistalla,heti kun se vaan kirjastoon ilmestyis...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, osallistumisessa ei ole mitään vauvapakkoa! ;) Kyllähän toi lämmittää ihan sinkunkin mieltä.

      Poista
    2. Jes! :D Mikä tässä on viimenen osallistumispäivä?...

      Poista
    3. Huhtikuun loppuun on aikaa. :)

      Poista
  6. Miten tähän voi osallistua jos on anonyymi henkilö? Pitääkö jotenkin rekisteröityä, jotta tiedätte kuka olen? Häh, höh? tv. aivot vielä laitoksella :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsihi.. Voi ihan hyvin osallistua anonyymisti, vasta kun voitat, joudut ilmoittamaan mulle nimesi ja osoitteesi. :) Pidä vain silmä tarkkana sitten huhtikuun lopussa!

      Poista
  7. Loistava pakkaus, tuollaisen olisin todella itsekin tarvinnut. Onneksi en enää ainakaan oikeaa pakkausta tarvitse, mutta todellinen tarve olisi murkun äitiyspakkaukselle! Siihen tulisi ainakin:
    - alkometri ja pissatestejä. Niitä käytettäisiin siis murkulle, ei äidille ;) Ja varsinkin silloin niitä käytettäisiin jos murkku sanoo, että "mitään en oo ottanut". Mitä ei kyllä usein kuule sen takia, että se on kokonainen lause.
    - robotti, johon on tallennettu tiettyjä pyyntöjä (käskyjä), esim. "pistä takki naulakkoon", "nyt syömään", "siivoa huoneesi" jne. Kolmannen huomautuksen jälkeen tulisi pieni sähköisku.
    - lahjakortti äidille ja murkulle kosmetologille + naaman ehostusrasvat (äidin kohdalla mikään rasva ei kyllä enää tehoa)
    - matkalahjakortti Roomaan, jonka voisi ottaa käyttöön heti kun siltä tuntuu. Pakko kai tässä olisi olla paluulippukin.
    - kortsuja. Ja nämäkin siis taas murkulle, ei äidille... (Äitikin voisi varastosta tarvittaessa lainata =)
    - punkkupullo. Ja tämä siis äidille. Tai oikeastaan viinikellari, koska rauhoittavalle siemaukselle (pullolliselle) tulee tarvetta. Usein.
    - autonkuljettaja, joka kuljettaisi murkun harrastuksiin, keskustaan ja leffaan.
    - murkku-suomi sanakirja. Lyhyen version olen laatinut typsyn tulevaa murkkuikää silmällä pitäen ( http://nuputtelua.blogspot.com/2011/11/murkku-suomi-sanakirja.html )
    - ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä: POHJATON LOMPAKKO

    VastaaPoista
  8. (Harmillista muuten kun teillä ei ole murkkuikäisiä lapsia, odottaisin kieli pitkällä seuraavaa kirjaa murkuista ja vanhemmuudesta =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sellainenkin on vielä tulossa! Pitää vain odotella sellainen 10 vuotta, niin saadaan kattava otanta kirjan empiriaosaan :D

      Ja siihen väliin mahtuu vielä kirjat taaperovuodesta ja ensimmäinen aviokriisi. (Heh, no vika oli läppä ü. Toivottavasti, glubs.)

      Poista
    2. Jos haluatte jo aiemmin aineistoa empiiristä tutkimusta varten, voin lainata murkkuamme. Sen pitäisi olla kyllä teillä vähän kauemmin kuin pari päivää, että vieraskoreus ehtii karista. Miten olisi alkuun puoli vuotta? Ja samaan hintaan saisitte vielä aviokriisinkin, murkku kyllä huolehtisi että sellainenkin tulee ;)

      Poista
    3. Ah, miten rentouttavaa luettavaa tuo murkkupakkauksen sisältö :) Meillä kun on sekä murkku- että vauva-aika menossa... ja siinä välissä yksi haastava alakoululaisaika sekä yksi helpohko eskariaika. Äitiys se vasta on helppo laji XD. Ihanaa, että on vertaistukea saatavilla!!!

      Poista
  9. Pari kuukautta synnytyksen jälkeen olen vakaasti sitä mieltä, että äitiyspakkaukseen pitäisi sisältyä myös personal trainer, joka kertoisi rapakuntoiselle tissitelineelle, mitä ja miten ja milloin uskaltaa treenata ilman että kokoonkursittu perä/sektiohaava ratkeaa ja mikä auttaa, kun vieläkin kysellään, että koskas se lapsi oikein syntyy. Ja personal trainerin kylkiäisenä tulisi tietysti lapsenvahti, joka hoitaisi tissitakiaista sillä aikaa, kun äiti juoksee lenkkipolulla karannutta kuntoaan kiinni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot niin oikeassa! Mä haluaisin treenaajaksi sellaisen komean isokokoisen miehen, joka vois treenauksen jälkeen hieroa hartiat ja selän :)

      Poista
  10. Ihanaa kun osaatte kirjoittaa oikeaan tyyliin.
    Minulla 4 lasta ja nyt kun miettii esikoisen vauva-aikoja , niin huh.
    Sitä osaa nykyään ottaa asiat rennommin ja tässä ehtii tekemään omiakin juttuja.
    Kaksplussan ja vauvalehden keskustelupalstoilta en ole enää neuvoja hakenut. Nyt mennään fiilispohjalta ja päiväunet voi nukkua vaikka ruokakaupassa.
    Yöunia tässä kyllä kaipaa ja niistä voisi vaikka vähän maksaakin.

    Jokaisen äitiys ja lapsi on erilainen ja etukäteen on turha miettiä miten kaikki asiat hoitaa. Ja mitä enemmän suunnittele valmiiksi, niin varmana tulee jotain yllättävää eteen.
    Itselläni oli hepatogestoosi, maksa-arvot koholla ja järkyttävä kutina.
    Sitä sitten tarkkailtiin ja käynnistettiin ennen laskettua.

    Äitiyspakkaus tulisi tarpeeseen ja loppuhuipennukseksi näihin vauvavuosiin. Seuraavaksi alkaakin esikoisen murrosikä. Näistä vauvavuosista jotenkin aina selvinnyt, mutta tulevasta ei takuita :)

    VastaaPoista
  11. Ihana kirja! Tähän saakka on kolahtanut kaikki. Kyllä se niin on, että tästä selviää huumorilla. Sitä tarvitaan etenkin silloin, kun heräät oksennussateeseen. Täytyy myös toivoa, että muilla riittää huumoria; kuten silloin kun neuvolassa pyysivät täyttämään masennusseulan. Kiletädyin sillä perusteella, että jos minulla ei ole aikaa täyttää turhia kyselyitä, niin ei minulla ole aikaa masentuakaan. Lupasin palata asiaan, jos aikaa jompaan kumpaan löytyy. Ei palattu.

    Jos voittaisin, antaisin pakkauksen ystävälleni. Kerron tarinan, miksi:

    Viime kesänä vietimme lastemme (silloin 10kk ja 3,5v tahtoihmiset) ja tuttavapariskunnan kanssa helteisen päivän Lintsillä. Heille ei ollut lapsia ja onnistuivat mielestäni näyttämään niin ihanan raikkailta ja tyylikkäiltä. Päivä huipentui, kun nuorimmainen, jota oli lahjottu ruualla pysymään rauhallisesti kärryissä), oksensi päälleni. Lähdimme kukin omia teitämme. Minä perheautollani haisten oksennukselta, kaksi väsynyttä lasta takapenkillä huutaen, he bemarillaan kiihdyttäen katsomaan uutta taideleffaa ja grillaamaan puutarhajuhliin.

    Viikko tuosta saimme ilouutisen, että he odottavat kauan toivottua lasta. Tai lapsia. Ilon kyyneleiden lisäksi mietin, että ensi kesänä tilanne on siis hieman erilainen. Kaksosten laskettu aika on jo lähellä, eli haluaisin rakkaille ystävilleni lahjoittaa voimaa-antavan äitiyspakettinne. Kirjan aion heille ainakin tilata heti nyt!

    Kaikella lämmöllä,

    Paula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olipa ihana tarina, ihan herkistyin - eikä niin käy kovin usein :)

      Poista
    2. Jee, ja musta tulee myös kummitäti, kuulin juuri.

      Sitä vain mietin, että olisiko paremp, että pyydän ystävääni skippaamaan tuon synnytysosion ennen kuin synnyttää? Toisaalta itse olen vihainen kaikille niille, jotka ennen ekaa synnytystäni puhuivat kaikkea lässynlässynsoopaa äitileijonista ja jumppapalloista ja vasta sen jälkee, kun olin synnyttänyt, päässyt kerhoon, avautuivat oman synnytyksensä kamaluudesta. Toisaalta, minä olen avoimesti kertonut kaikille, että ihan kamalaa se on. Mutta kun kyseessä on vielä kaksoset, niin pitäisikö antaa vielä hetken nautia illuusiosta?

      -Paula

      Ps: Eräs tuttuni sai juuri kolmoset :o

      Poista
  12. Menin lauantairuuhkassa vaunujen kanssa taas kyselemään kirjaa lähiakateemisesta. Loputtoman odotuksen jälkeen myyjä katselee koneelta, että joo kyllä niitä pitäisi olla iso läjä. Lähdettiin sitten yhdessä etsimään, kun en itse niitä ollut löytnyt, ja lopulta ne löytyikin osastolta 'psykologia' ;) Myyjääkin hieman hymyilytti, kun siirsi ne oikealle paikalleen, josta toivottavasti muut löytää ne helpommin.

    Mutta itse kirjaan. Sehän tuli sitten luettua yhdeltä istumalta viime yönä. Aloin taittamaan pienen kulman niistä sivuista, jotka kolahti erityisesti. Lopputuloksena mies aamulla katsoi sitä ja ihmetteli mitä ihmettä tälle on tapahtunut, kun joka toinen sivu on hiirenkorvilla :)

    Tiivistettynä oikein erityisesti kolahti: Nobelin antaminen epiduraalin keksijälle (tätä taisin julistaa jo synnytyssalissa kätilölle), imetyshiki
    (vieläkin puistattaa ja kuljen talvellakin t-paidassa), äitienpäivän vartin lisäunet, äidin luontaiset johtajantaidot (apua, mä olen sortunut varmaan kaikkiin noihin), kylkiasentoon nukahtaminen, armeijassa singon pissiminen, perhemanagerina toimiminen 24/7, oma aika (tota polttopuujuttua en olis itse keksinyt, kiitti vinkistä), olen kans ehdottomasti UNI-ihminen ja nimenomaan yöunien, imetyksen sattuminen niin perkeleesti on tosiaan universumin synkin salaliitto, nyt ymmärrän miksi tykkään seurata Suurinta pudottajaa, Oy Koti Ab kokonaisuutena kolahti (olen ekonomi) ja vielä kosketti tuo Kirje Katjalle (pahimpina hetkinä tulee joskus mieleen, että kyllä noita tosiaan vielä ikävä tulee).

    Summa summarum, ihana kirja, kiitos kirjoittajille!

    t. toinen keskivertomamma

    ps. Ai niin, tuossa ilahduin vilpittömästi raskaana osiossa sun mies on varmaan nähnyt mut - mun vatsa (mutta onneksi vain vatsa) oli HUGE ;)

    VastaaPoista
  13. Hmm sieltä psykan osastoltako niitä pitäisi etsiä...kävin tänään Kampin Suomalaisessa ja sieltä ei löytynyt. Kuulemma löytyy Tikkurilasta ja Jumbotsa ja tilaamalla menee kaksi viikkoa. Siis onko kaikki mutsit käyny jo tyhjentämässä hyllyt??

    Tarvitsee siis huomennakin mennä kaupungille, jos akateeminen pelastaisi taas. Sitä en vielä tiedä missä välissä luen sen, kun tässä on nyt hetkisen aikaa hieman hektistä. Ehkäpä Sadun vanhan viisauden mukaisesti otan sen mukaani paskareissulle, kakarat huutakoot (eli ykkönen tappaa kakkosen) sen aikaa ;)

    VastaaPoista
  14. Sama homma ku yllä olevilla.. kirjaa ei löydy mistään! Kai Tampereen kokoisesta kylästä luulis muutaman löytyvän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rikollista! Laitan kyselyä kustantajalle :)

      Poista
    2. Omani ostin ihan Akateemisesta. Sieltä löytyi n. viikko sitten!

      Poista
  15. Minen oo mutsi vaan faija, mutta onko tietoa tuleeko kirjaa e-kirjana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tulee! Kysyn tästäkin kustantajalta, palaan asiaan kun tiedän.

      Poista
  16. Mä kävin eilen viemässä Tampereella Koskikeskuksen Suomalaisesta viimeisen (luultavasti ei kai ainoan?) kappaleen. Meinasi toki hymyilyttää myös se psykologia osasto muakin, eikä vaan meinannut :D Olin siis tilannut jo kirjan viime viikolla Suomalaisen nettikaupasta, mutta jumalauta se vei aikaa! eilen sitten olin Tampereella työmatkan takia ja hotlassa ei ollut mitään tekemistä, joten kävin ostamassa kirjan. Ja hyvä niin! melko pitkälle luin sitä jo eilen illalla ja tänään postissa tipahtanut kappale lähteekin kiertoon. Ajattelin ensiksi antaa sen serkun vaimokkeelle, joka esikoistaan kesällä syntyväksi odottaa. Hän voi sitten sen antaa jollekin ystävälleen tai vaihtoehtoisesti palauttaa minulle ja minä voin kierrättää sitä sitten ystävilläni. Toinen kappale jää ihan itselle, siltä varalta että se kolmas tyyppi meille joskus tuleekin...

    Mulla kolahti aika kovasti Satu se, miten kerroit siitä että pari päivää synnytyksen jälkeen olit istunut keittiönpöydän vieressä ja purskahtanut itkuun yhtäkkiä. Itse sairastin synnytyksen jälkeisen masennuksen melko pitkän kaavan mukaan ja jotenkin aina kolahtaa ne jutut, mitkä vähänkään liippaa baby bluesia tai masennusta.

    Myös Katjan kertoma verinen vuoto alkuraskaudesta kolahti, toista lasta meillä yritettiin vuosi, johon mahtui yksi keskenmeno ja yksi kohdunulkoinen. Jotenkin sitä jaksaa olla iloinen, että jotkut tarinat päättyvät onnellisesti, vaikka omat ei silloin päättyneet.

    Monet muutkin jutut kolahti, nauratti, pärskitytti ja pisti miettimään, muttä nää nyt päälimmäisenä tulee ensin mieleen. Kirjaa on vielä hiukan jäljellä, joten saa nähdä mitä kolahtavaa sieltä viellä halolla päähän lyö :D Kirja täyttää ja ylittää kyllä kevyesti ne odotukset, jota siltä odotin. Ihan mahtavaa mutsit, hatunnoston arvoista :)

    Ai niin ja toi äitiyspakkaus... Vaikka toi meidän pikkutyyppi ei enää liene luokiteltavissa vauvaksi, niin tossa pakkauksessa on PALJON sellasta mikä tulis tarpeeseen :D Ja ehkä siitä riittäisi jaettavaksi myös muutamalle ystävälle, joiden koen myös olevan piristyksen tarpeessa.

    VastaaPoista
  17. Ihana kirja meille "ei niin täydellisille äideille":)

    VastaaPoista
  18. Sain kirjan näppiini tiistai-iltana, ja keskiviikkona nukkumaanmenoaikaan mennessä se oli luettu. Siis KYLLÄ, tykkäsin.

    Omaa taustaa: Esikoinen syntyi 2007, nätisti avioliittoon. Siihen se nätti-osio sitten jäi. Olin todellakin pihalla kuin lumiukko kaikessa, mitä vastasyntyneen hoitoon liittyi. Tietenkin kohdalle osui bonussektori, koliikki. MEONT-tuntemukseni siirtyi vaivihkaa ihan oikeasti masennuksen puolelle rääkyvää ötökkää kanniskellessani. No, vauvavuosi kului, koliikkivauva muuttui h-i-e-m-a-n haastavaksi taaperoksi ja edelleen voimakkaasti reagoivaksi uhmikseksi (on se lapsi ihanakin - kun tunnereaktiot ovat voimakkaat, niin myös se onnellisuus-vaihde tunnetaan täysillä). Kaiken tämän mullistuksen jälkeen kosahti avioliitto kiville. Auts.

    Toinen lapsukainen syntyi 1/12, eli on nyt 8 viikkoinen toukka. Tämä (mainittakoon, että ainakin toistaiseksi vaikuttaa jälleen hyvin tempperamenttiselta) tapaus syntyi sitten kaikkien vanhoillisten sukulaisten kauhistukseksi äpäränä. Esikoisen koliikista viisastuneena raahasin kuopuksen vyöhyketerapeutille heti ensimmäisten iltaitkujen saavuttua taloon. Jotain oppinut siis? Hyvin vähän vain. Tuntuu nimittäin, että sitä on lähestulkoon yhtä lumiukkona tämänkin kääpiön kanssa. Ainoa puuttuva elementti on tunne, että se-ei-nuku-ikinä-mä-en-nuku-ikinä-ehkä-olisi-parempi-hypätä-parvekkeelta. Okei, se ei nuku. Mutta kyllä se joskus nukkuu. Kai. Ja mä saan kuin saankin itseni takaisin. Kai.

    Kirjan parasta antia oli ehdottomasti sen värikäs kieli. "Mykkä raivopötkylä", mikä ihana ilmaisu vastasyntyneestä! Kaikenlisäksi se toimii myös murrosikäisen kohdalla... "Yodan näköinen otus" oli myös ihana. Ja monia muitakin siellä oli, pätkii vaan taas tuon univajeen takia. Paras osuus oli ehkä luku 2, parisuhteeseen liittyvät ongelmat ja vinkit miehelle. SO TRUE.

    Mitä kirjasta puuttui? No, mä olisin voinut kirjoittaa teille osion "Kun se kakara ei halua sinua" eli mitä ongelmia imetykseen liittyy. Esikoinen söi hienosti rintaa, mutta omasta hölmöydestä johtuen ajauduimme pikkuhiljaa korvikkeelle (kun ei se maito riitä, muka). Mutta tämä kuopus. Miten voi olla noin syömishäiriöinen ja noin nuori?? Alku näytti hienolta. Sitten alettiin vieroksumaan toista rintaa. No, pumpataan, ajattelin. Sitten lakkoiltiin. Huudettiin pää punaisena. Lisää lakkoilua ja huutoa. Kirkumista. Minä väännän ja käännän pentua eri asentoihin, hyvä etten päälläni seiso. Ei, ei se halua sitä tissiä. P*rkele. Menee pari päivää - aa, se kelpaa taas. Menee viikko hyvin. Ja alkaa sama ralli. Nyt mennään pelkällä vasurilla + hieman korviketta. Argh. No ei kai se siihen kuole, kun ei tuo esikoinenkaan ole (ihan) seinähullu.

    VastaaPoista
  19. Ostin kirja pari päivää sitten tosiaan Tampereen Akateemisesta kirjkaupasta (vastailinkin tuohon ylempään) ja ei voi sanoa muuta kuin halleluja! Kirja tosin olisi kannattanut julkaista 12 kk sitten, jolloi olisin voinut imeä oikean aenteen / opin teiltä ilman, että olisi pitänyt se itse tajuta. Tosin silloin 12 kk sitten en olisi uskonut varmaan sanaakaan mitä kirjassa sanotaan. Kato kyllä mä pystyn. Ihan mihin vaan. Ostin tämän kirjan lahjaksi kahdelle raskaana olevalle ystävälleni, ihan silläkin uhalla, että he eivät ymmärrä sitä, mutta olen varma, että puolen vuoden sisään esikoisen syntymästä kirja on heilläkin perheraamatun vieressä.

    Pidän teidän molempien blogeista myös, mieheni lukee (salaa ja väittää ettei lue) Salamatkustajaa. Onneksi tässä maailmassa on vielä järkeä :)

    t: Laura Tampereelta

    VastaaPoista
  20. Luin kirjan kahdessa päivässä ja nyt on niska kipeä kiivaasta nyökyttelystä. Äitiydessä nyt on niin monta mutkaa, että osa jäi taatusti käsittelemättä, mutta olen kauhean tyytyväinen siitä, että oleellisin tuli sanottua: tehkää äitiydestänne omannäköisenne. Olen tätä samaa ilosanomaa pyrkinyt omassa blogissani jakamaan.

    Itse olen yhden kohta parivuotiaan pojan mutsi, ja hengissähän tuo vielä on, kaikesta ja meikäläisestä huolimatta. Ja hei, oon itsekin. Mun mielestä ihan riittävän hyvä suoritus. Nyt se leikkii Pingu-dvd:llä ja isin tietsikalla, meen pelastamaan.

    Arvioni kirjasta löytyy osoitteesta http://ensikertalainen.vuodatus.net/blog/3183870/vuoden-mutsi-tai-riippuu-miten-lasketaan-/.

    VastaaPoista
  21. Ekaa lasta kuudennella kuulla odottaessa kirja sai aikaan hillittömiä huutonaurukohtauksia ja vähän kyyneleitä myös. Kyyneleitä lähinnä nuo kirjeet äideille ja anopeille. Toivoisinpa omistavani tuollaisen avuliaan ihanan anopin itsekin, valitettavasti viina vie...

    Nyt mies lukee kirjaa ja hihittelee vuorostaan. Kiitos siis mm. synnytykseen liittyvistä vinkeistä isille; "Älä säikähdä jos kultapuppelisi muuttuu manaajaksi." Sitä odotellessa. En malta myöskään odottaa synnytyksen jälkeisen puolen vuoden usvaa, univajetta, seksittömyyttä ja sosiaalisen elämän pulaa.

    Ai niin, ne inhokkisanat. Äippä. Äippä! Kuka haluaa tulla kutsutuksi sanalla, josta tulee mieleen rasvainen tukka, reikäiset verkkarit ja silmäpussit. (Saattaahan se olla, että tunnistan muutaman kuukauden kuluttua itseni noista tuntomerkeistä ja kutsun itseäni äipäksi.) Ja masu. Vauvalla voi kyllä olla masu, mutta mulla on maha. Tai kessi. Tai ihan vaan vatsa. Pitäkää vauvamasunne ja masuasukkinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja se kuuluisa raskauden hehku johtuu mun kasvoilla hormonien aiheuttamasta atooppisesta ihottumasta. Hehkuu muuten myös meikkivoiteen läpi.

      Poista
  22. Ostin kirjan ja luin sen. Yhdessä illassa. Nauratti, mutta mietitytti: mihin jäi onnellisuus ja toivo? Niitä pilkahduksia olisin kaivannut enemmän. Että vaikka on ihan kamalaa, niin silti ne lapset vain jaksavat joka päivä tehdä vanhempansa iloisiksi (vaikka minuutin päästä saavat heidät taas hermoromahduksen partaalle). Että joku sanoisi, että kaikki kärsimys on vaivan arvoista!

    Onneksi tätä kirjaa ei ollut silloin olemassa kun lapseni vauvavuosi oli käsillä. Olisin varmasti tullut katumapäälle. Nyt kun olen ensimmäisestä vuodesta selvinnyt ja huomannut, että selviytymistaistelu ei lopu, niin osaan lukea tekstejänne suodattimen kanssa.

    Oma tarinani on seuraava: 1. Helppo raskaus 2. Helppo synnytys 3. Helppo vauva 4. Hienot periaatteet, jotka lähes toimivat: Säännölliset ruokailu-unirytmit, onnistunut imetys, kestovaippoja, vauvaryhmää ja kuntosalilla käyntiä. Hitto vie, vauva oli parasta ikinä! Vertailin itseäni kanssasisariin ja koin itseni lähes täydelliseksi superäidiksi.

    Ja tätä kesti tasan niin kauan kuin lapsi lähti liikkeelle. Sitten väsytti, vitutti ja oli Iso Ikävä töihin noin puolen vuoden ajan. Vannoin, ettei ikinä enää tätä paskaa (kuten asian osuvasti ilmaisitte). Se paska jatkui vielä lapsen toisen elinvuoden kulminoituen korvatulehduskierteeseen, liian vähään vapaa-aikaan ja epätasapainoiseen avioelämään. Pisteenä i:n päälle on ollut oman lapsuuden ja perhekuvioiden loputon kelailu. Kaikkeen tottuu, myös tähän, vaikka helppoa ei ole aina vieläkään.

    No tässä heikkona hetkenä esitin varovaisen pyynnön jättää ehkäisy pois (mistä mies riemastui). Kirjan luettuani alkoi vähän ahdistaa. Eli minä idiootti meinaan ottaa vielä uusintakierroksen vauvavuoristoradassa. Voi luoja. Äitiyspakkaus tulisi tarpeeseen. Voi luoja, se tulisi todellakin tarpeeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kokemuksista ja jakamisesta!

      Olemme suosiolla jättäneet hempeiden ja onnellisuutta kertaavien äitiyskirjojen kirjoittamisen muille... Valinnanvaraa onneksi riittää.

      Taisin just keksiä uuden myyntisloganin kirjallemme: ehkäisee paremmin kuin paketillinen kondomeja. :D

      Poista
  23. Huhhahhei, sain sen vihdoin ostettua, luettua ja mietittyä! :) Valeäiti goes book club, arvio täällä: http://valeaiti.blogspot.com/2012/03/ihanan-kamala-vuoden-mutsi.html

    Lyhyesti, kiitos Satu ja Katja hyvistä nauruista ja kipeistä hartioista. luin kirjan suurimmaksi osaksi imettäen tota kaksiviikkoista Kakkosta (haha, ollaan sentään jostain eri mieltä ja kutsun jälkeläistäni mielelläni pökäleen lempinimellä), joten nyt vähän kiristää :)

    Tosi moni asiahan tossa kolahti omaan kokemuslaariin. Ennen kaikkea se synnytyksen jälkeinen masennus, vaikka aika pienessä mittakaavassa siitä kärsinkin, on tuttua. Itse itkin ekalla kerralla vessan peilin edessä ja toisella ihan keittiön pöydän ääressä minäkin. Mun kokemukset lapsiperheestä on kaksi superhelppoa raskautta (vaikka eka yli menikin niin että soi), kaksi ok helppoa synnytystä (jos se nyt on mahdollista) ja toistaiseksi kaksi ok vittumaista vauva-aikaa. Mulle ainakin esikoisen kohdalla oli tosi vaikeaa hyväksyä se Mykkä Raivopötkylä -olemus, joka tuo vauvaksikin kutsuttu on. TUntui että annat kaikkesi ja vähän enemmänkin, ja saat vain kitinää takaisin. Tilanne nyt 1,5v myöhemmin ei ole kauheasti muuttunut, mutta nyt se sentään myös kikattaa ja hymyilee ja hassutteleekin välillä. Sitten tuli tämä kuopus, joka näyttää olevan toistaiseksi ihan yhtä tyytyväinen. HUutaa niin perkeleesti. Sama kuin Katjalla, kaikilta unilta herätään täyteen huutoon. Ja vähän siinä vlissäkin. Nyt tokalla kierroksella tämä ei ehkä hajota niin paljoa, mutta kyllä vähän jännittää. Plus että elämme koliikkiarvontapäiviä, seuraavan kahden viikon sisällähän alkaa selvitä kuinka helvetiksi elämämme vielä menee.

    Samoin kuin joku jo kommentoikin, rintaraivareista olisi ollut kiva olla kappale, mutta jos te onnelliset kerran siltä vältyitte niin mistäs sellainen sinne olisikaan tupsahtanut :) joka tapauksessa imettäminen on periaatteessa aika vittumaista hommaa, josta pitäisi mun mielestä varoittaa synnytystä enemmän. Sehän kestää kuukausia, synnytys on päivissä ohi.

    Summa summarum, koska olen juuri selvinnyt melkein hengissä yhdestä vauvauodesta ja tyhmänä saattanut itseni tilanteeseen jossa toinen juuri alkoi alusta, olen todella todella paljon ton paketin tarpeessa. Bring it on! :) :)

    VastaaPoista
  24. Mua nauratti se "puklu tissivakoon" -kohta. Ääneen. Molemmat lapseni ovat olleet kovia pulauttelijoita, joten tilannekuvaus oli todentuntuinen. Olemmekin mieheni kanssa sopineet, että sitten kun lapset ovat enemmän tai vähemmän pysyvästi poissa sängystämme, ostamme uuden, hienon, hyvän ja kalliin! ;) Nimittäin tämän hetkinen petimme on kyllästetty ja kuorrutettu KAIKILLA ihmisen eritteillä sekä painunut kuopille. Hyvää yötä odotellessa..

    VastaaPoista
  25. Kiitos ihanasta kirjasta! Olen itse ihan viimeisilläni raskaana, joten kirjan alun jutut kolahtivat melkoisesti :) Erityisesti "Äiti on vähän äkäinen". Tuo kropan muuttuminen on melkoista. Itse olen vielä aika sinut sen kanssa, mutta mieheni kanssa kävin seuraavanlaisen keskustelun:

    - tilasin itselleni mekon netistä, ajatuksenani, että se toimii kastejuhlan mekkona. En sellaista kuitenkaan ehdi synnytyksen jälkeen metsästää (kaksoset tulossa). Tilasin M -koon (olen ennen ollut kokoa S).
    - mieheni katsoi minua hetken järkyttyneenä, ja totesi: aiotko kauankin olla synnytyksen jälkeen M -kokoinen....?
    - Haist V...u!

    VastaaPoista
  26. Mulle kelpais myös tämä äitiyspakkaus pikemminkin kuin Kelan vastaava. Oon yllätyksekseni just tällä toisella kierroksella, vaikka alle pari vuotta sitten vannoin, että toista raskautta en ikinä rupia. Viime kerralla keräsin kaikki raskaustaudit hyperemesistä lukuunottamatta ja 47,5% lisää massaa. Se oli patologista menoa se ja huumori aika tiukassa viimeiset 3 kuukautta (lyhyt aika ihmisen elämässä paitsi jos satut olemaan just siinä). Koko keissi kesti vielä 41+6 saakka.

    Onneksi lapsi on hyvinkin onnistunut tapaus. Paitsi öisin, jolloin se säännöstään herää kukkumaan puolen yön pintaan ja sammuu lopulta aamuneljältä. Mut hei, samoilla silmäpusseilla menee sit ne seuraavatkin valvomiset.

    Ja kiitokset keskinkertaiseen äitiyteen kannustamisesta. Ne vois neuvolassa ottaa mallia ja säästää mielettömästi mielenterveyspuolen resursseja. Lykäjin tarkempia kommentteja kirjablogiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana viesti, kiitos :) Kirjailijan ominaisuudessa olisin hyvin otettu jo Suomen Kansaneläkelaitos alkaisi ostaa kirjaa äitiyspakkauksiin :D Mun perhekin olis tyytyväinen; mutsi ei enää kukkuisi joka yö ja viikonloppu ilta koneella tekemässä "työjuttui".

      Poista
  27. Mahtava kirja - itketti ja nauratti. Aiheutti unettomuutta myös perheen pienimmälle (kolmannelle ipanalle), kun erehtyi nukahtamaan äidin mahan päälle ja sitten se maha hyllyi ja hytkyi, kun naureskelin useammassa kohtaa. Ja kirjeiden kohdalla itketti. Olisipa tämä ollut saatavilla 8 vuotta sitten! Itse kyllä suosittelen vauvakinoa - pitää vaan valita sellainen filmi, missä on tekstitys, niin pystyy ehkä seuraamaankin sitä. :)

    VastaaPoista
  28. Hei ihanaset naiset! Sain kirjanne rakkaalta ystävältä lainaan ja luin sen melkeinpä siltä istumalta. Ystävä halusi lainata kirjan minulle (vaikkei itse ollut ehtinyt vielä kirjaanne lukea), kun nyt vielä ehdin lukea sen ennen kuin pieni ihminen valloittaa elämäni, kotini, tissini, aivoni, aikani, jne.. Laskettuun aikaan on noin kuukausi, sitten se on siskot menoa, kun vauvavuosi on edessä. Onneksi nyt tiedän, mitä odottaa. Pidin kirjastanne kovin, mieheni sai myös nauttia valituista paloista. Aion muuten suositella kirjaanne kaikille miiändai-bugapuu-pätkiskakku-äiskille, joita hiekkalaatikolla kohtaan, ja samalla liputtaa ei-niin-tiukkarajaisen ja -pipoisen vanhemmuuden puolesta!

    VastaaPoista
  29. Vuoden mutsi -ideologia (jep hei, olette luoneet kokonaisen ideologian, pointsit mutseille!!) kolahtaa kokonaisuudessaan, niin kirjana kuin näissä aiemmin jo tutuksi tulleissa blogeissa.
    Kuitenkin omalla kohdallani esikoisen vauvavuosi ei ollut Mykkää Raivopötkylää, ei koliikkia, ei ahdistusta. Esikoislapseni syntyi kiireellisellä sektiolla hapen puutteen vuoksi, ja kun hän selvisi hengissä ja hyvinvoivana olin niin Uskomattoman Onnellinen, että ensimmäinen vuosi meni täydellisessä vauvaonnihuurussa (olin siis ehkä yksi juuri niistä äideistä joka kanssaeläjissä saa aikaiseksi kakomisrefleksejä, heheh.)

    Lapsi kasvoi, ja syntyi vauva numero kaksi. Tästä päästäänkin siihen, miksi istun täällä tippa linssissä liikutuksesta (ookoo, blame the hormones...) jo siitä pelkästä ajatuksesta että osallistumalla tähän arvontaan saattaisi voittaa hemmottelupäivän Spassa (to-del-la-kin matkustaisin Helsinkiin sen kokemaan!!). Kun pikkuvelivauva oli syntynyt, lapsi numero yksi tuli niin massiivisen mustasukkaiseksi, että sitä ei olisi voinut kuuna päivänä kuvitella. Hän löi ja puri minua, ja kaikki kulminoitui siihen kun tuore isosisarus kaksivuotiaan ponnekkuudella potkaisi minua keskelle kokoon kursittua takapuoltani minun ollessa lattialla kontalleen kumartuneena pikkuveljen puoleen. Need to tell more?!

    Nooh... myöhemmin isoveljen kaikinpuolin kummalliselle käytökselle löytyi sitten vähän muutakin syytä kuin mustasukkaisuus, poika sairastui nimittäin diabetekseen ja oli sairauden myötä muuttunut kiukkuiseksi ja väsyneeksi. Nyt minulla oli siis uhmaikäinen diabeetikko ja vauva. Kun kuulin kysymyksiä siitä "kuinka saat aikasi kulumaan äitiysLOMALLA?" teki minunkin mieli antaa potku jonkun persauksille. Tai keskelle naamaa, ehkä. ;) Nykyään osaan jo varoittaa näistä passiivisaggressiivisista ajatuksistani kanssaihmisiä, joten kyselyt ovat tyrehtyneet.

    Summasumarum. Noin niinkuin meikäläisen näkökulmasta tuo vauvaelämä ei ole se suurin koetinkivi mitä olla ja saattaa. Tässä yhtenä päivänä tuli mieleeni sellainen ajatus että kun se ensimmäinen parkaisu siellä synnärillä kajahtaa ilmoille, se on kuin lähtölaukaus elämänmittaiselle seikkailulle josta ei TAATUSTI tule sellainen kuin kuvittelit ja myös tuon ensiparkaisun jälkeen mutseilta ei kyllä paljoa myöskään kysellä että "hei... jaksaisitsä?"

    Että mä rakastan näitä kersoja. Se on sellainen tunne, joka ylitti kaikki ennakko-odotukset (ja jota kyllä yhä edelleen hehkutan välillä, yökkikää vapaasti!) Kyllä me mutsit jaksetaan, ja kyetään, ja ollaan just niin mahtavia kuin vain vuoden mutsi(t) ikinä!

    VastaaPoista
  30. Meillon kihomatoja. Musta jo tällä ansaitsee aika monta kiloa suklaata.

    Ja joo, kirjan haen kaupasta heti kun oon pessyt kämpän katosta lattiaan ja pyykännyt kaiken mitä maailmassa on.

    VastaaPoista
  31. Kirja kolahtaa kokonaisuudessaan, mutta äänestän "Äiti on vähän äkäistä". Aloin seurata blogeja, kun törmäsin Huutiksen äitiysvaateilmoitukseen ja koin valaistuksen, että Vuoden mutsi -palkinto ei automaattisesti olisikaan minun.

    Oma stoorini: kaksi fiksua ja ihanaa muksua. Onneksi ovat fiksuja, äitinsä ei ole. Kummankin raskauden ajan oksensin 9kk putkeen. Lääkärit antoivat tippareissujen välissä luvan syödä mitä vaan, mikä pysyy sisällä - lenkkimakkara ja suklaa toimivat parhaiten. Btw, pahinta oksennettavaa on ehdottomasti mustamakkara (koostumus täysin sama myös ylöstullessa) ja hapankorppu (raapii paluumatkallaankin). Kummasti makkarasta ja suklaasta ehti kuitenkin imeytyä, kun kahden lähes terveen lapsosen lisäksi mutsille kertyi yli 20kg ylimääräistä painoa. Onneksi (kiitos Luoja!!) synnärille jäi melkein kymmenen kiloa, kun aineenvaihdunta normalisoitui, oksentaminen loppui kuin seinään kersojen ponkaistua pihalle (kyllä, ponkaistua, esikoinen syntymä 6h, kuopuksen 4h, sattui se silti niin helevetisti) ja jalkaan mahtui muutakin kuin (miehen) kumpparit. Synnytyksen kruunasi synnärisalin kokovartalopeili (daah, mikä sisustusratkaisu?!), josta sai ihailla itseään omalla naamalla, mutta Jabba the Huttin kropalla. Kätilö lohdutti, että ei hätää, kropasta ei tule ehkä ihan samanlainen kuin ennen raskautta, mutta silmä tottuu. Hah. Ihan yhtä vetävä mainoslause uudelle raskaudelle kuin häämeikkejä etsiessäni kosmetologipimun "näitä on käytetty elokuvissakin, siinä Apinoiden planeetassa".

    Tämä tästä, ekasta vuodesta olisi niin paljon. Ja siitäkin huolimatta mielessä on pienenpieni toive, jos vielä kerran yrittäisi metamorfoosia Jabba the Huttiksi. Selvinpäin ei tunnu niin hyvältä idealta, mutta cavan voimin ihan loistavalta.

    VastaaPoista
  32. No niin, kannanpa minäkin korteni kekoon. Kirja luettu jo heti ilmestymisen jälkeen, yhdessä päivässä (imettäessä ja parvekkeella nukuttaessa, esikoinen 3 kk). Pidin tyylilajista, kyllä äitiydestä saa kirjoittaa myös (ronskin) humoristisesti. Ja jotenkin mun mielestä teidän teksteistä sittenkin paistaa läpi se, että ne lapset on rakkaita ja äitiys on ihan jees. Arki vaan nyt joskus on koomista, jopa tragikoomista. Ja kyllä sen voi ääneen sanoa.

    Mutta asiaan, eli mikä kolahti eniten. Mulla oli tosi helppo raskaus, helppo synnytys ja tähän asti vaikuttaa siltä että myös melko helppo lapsi. (Saa nähdä minkälainen siitä sitten kasvaessaan tulee, varsinkin jos on perinyt äitinsä leimahtavan temperamentin...). Siinä mielessä jutut raskausvaivoista, synnytyskärsimyksistä ja yliväsymyksestä ei kolahtaneet henkilökohtaisesti, vaikka niitä lukiessä kyllä osaa olla kiitollinen siitä miten helpolla on päässyt. Joten mitäpä sitten jää jäljelle... no anoppi tietysti! Eniten kolahti Katjan kirje anopilleen. Kun mä luin sitä Sadun kirjettä (joka vaikutti aidosti lämpimältä), mä mietin että mitä helvettiä mä sanoisin jos pitäisi kirjoittaa joku kiitoskirje anopille. Ja vielä aloittaa se sanoilla "rakas anoppi". Luin sitten sen Sadun kirjeen, ja totesin että on se mahdollista kirjoittaa ihan korrekti ja kaunis kirje vaikka ei niitä lämpimiä ajatuksia mitenkäään tulvimalla olisi. Joten jos joskus joudun anoppiani kehumaan, luultavasti haen inspiraatiota tästä kirjeestä.

    Ja mainittakoon vielä, että ei mulla ole mitenkään ilkeä tai inhottava anoppi. Hän on melko tavallinen suomalainen 60+ ikäinen nainen. Me vaan ollaan ihan erilaisia kaikin puolin. Tuntuu, ettei ole oikein mitään puhuttavaa. Paitsi nyt tämä lapsi. Ja mä en jumankauta jaksa puhua lapsestani anoppilavierailut läpeensä, vaikka kovasti lastani rakastankin. Ja nythän näitä anoppilavierailuja pitäisi tehdä tämän tästä, kun on tämä lapsi. Voi hurraa...

    VastaaPoista
  33. Kirja oli aivan loistava! Olen tuntenut itseni hieman ulkopuoliseksi äitinä ystäväpiirissäni. Tuntuu, että muut tavoittelevat täydellistä äitiyttä, minä vain odotan että lapsi (nyt 2kk) vanhenee muutaman kuukauden että elämä helpottuisi. Lapsi saa kiintietä = toivottavasti vähemmän yösyöttöjä, voi lopettaa imettämisen (eihän siihen kukaan pakota, mutta kun se sujuu hyvin, ei kehtaa lopettaa vielä) ja sitä että lapsi alkaa kommunikoimaan muutenkn kuin itkemällä = loppuu arvaaminen kun se osaa kertoa mikä on hätänä.
    Ja siitä synnyttämisestä. Minulle tehtiin suunniteltu sektio, koska vauva ei kestänyt supistuksia (todettiin oksitosiinirasituksessa) pieni kokoisuuden vuoksi. Vauva syntyi elottomana ja 15min elvytyksen jälkeen siirtyi hengityskoneessa keskolaan, happivajausdiagnoosi saatiin mutta onneksi mitään vaurioita ei jäänyt ja meillä on terve tyttö. Mutta minun haava infektoitui ja oli auki lähes kaksi kuukautta, tarkoittaen yli kuukauden antibioottikuuria ja päivittäistä haavanhoitoa. Nyt se onneksi on ollut neljä päivää kiinni. Oli muuten juhlan paikka, pääsi saunaan! Joten jos joskus se numero kakkonen tehdään, toivon todella normaalia synnytystä. Ei ole se sektiokaan mikään helppokeikka, vaikka monet tuntuvat sitä helpompana ratkaisuna pitävän..

    -Lenny-

    VastaaPoista
  34. Hola!

    En ole, vielä lukenut kirjaa, mutta tuli vaan ihan asiasta sivulliseen mieleen - äitien elämän helpottajat, siivoojaat yms., ovat toki osittain maksullisia toimintoja, eivätkä näin onnistu kaikille, mutta ihmettelen silti kuinka vähän nettiruokakaupoista puhutaan ja niitä käytetään???

    Toki nämäkin rajallisesti saatavilla isommissa kaupungeissa, mutta tuossa juurikin selailin Netti-Alepan valikoimaa ja aloin miettiä, että maksan vähistäkin rahoista kyllä mielellään kympin toimituskuluja ja tuotteissa muutamia senttejä extraa, jos vaikka tilaan kerran kuussa lastin kuivatuotteita (kahvit, tomaattimurskat, murot, puurot jne), vaippoja, hammastahnoja yms - yksi riidanaihe kotiin vähemmän!!! Ja muutama tunti aikaa enemmän!!! :)

    ERITYISESTI sitten kun olemme jossain vaiheessa molemmat töissä niin auta armias, että nettitilauslomakkeet aivan varmasti soi niin että raikuu!!!

    VastaaPoista
  35. Olen lukenut Katjan blogia, koska kirjaa en nyt tahan hataan saa tilattua (kun ulkomailla) ja sieltapa loytyy ne kuolemattomat, joiden avulla olen paassyt nainkin pitkalle. Ehka osa on samoja kuin kirjassa.

    1. Needful things no. 1: isa (note to self, mielellaan lahettyvilla).
    Raskausaika oli viela ihan standardia eli asuin miehen kanssa jo samassa maassa vaikkakin eri kaupungeissa ja matkustelin toihin ja takaisin 2,5 tuntia paivittain. Miehen kanssa muutettiin sitten yhteen 2 kk ennen LA:a. Siinapa sita parisuhteen realismia kerrakseen. Plussana oli tietty se, ettei ne miehen sukat lattialla tai vessanpytyn kansi ylhaalla paljon vituttanut kun oli muutakin hommaa siina sivussa. Meilla kuitenkin mentiin aikakoneella pitkitetysta hanimoonista rutinoituneeseen suhteeseen noin 3 kuukaudessa.

    2. Vaiheet eli aina joku vaihe menossa.
    Tahan turvaudun ihan paivittain. Oma matrani on, etta mikaan ei ole pysyvaa paitsi vasymys ja seuraava vaihe. Sita odotellessa.

    3. Kukkakaalius – vegetables-for-brains- kotiaitiys ja sen poismeno.
    Omalla kohdallani tama kolahti siina vaiheessa kun tein viikon ohjelman yhdesta postipaketista. Ensin odotin sen saapumista kuin kuuta nousevaa. Olimme poissa kotoa kun postimies kavi, joten sain pienen hermoromahduksen saapumisilmoituksesta. Sen jalkeen peruutin yhdet vauvatreffit, jotta voisin hakea sen paketin ja keitin viela kahvia (!) ennen sen avaamista. Arvaattekin varmaan jo mita se paketti sisalsi. Kylla, vauvanvaatteita. Niinkin jannittavaksi voi elama menna. Nyt ei tarvitse menna benji-hyppaamaan, etta kokisi elaman merkitykselliseksi.

    4. Kaikki Epamiellyttavat Totuudet ja yksi miellyttava: “samanlaista mekastusta, suttaamista ja ulvontaa on joka lapsiperheessä”.
    Naihin lohduttaviin sanoihin turvaudun monesti paivassa.

    KIITOS

    p.s. kuuluko pakettiin myos se kirja? se olisi tervetullut yleissivistava lahteviite kakkosen harkinta-aikana.

    - susakki -

    VastaaPoista
  36. Luin kirjan kahdessa illassa ja kaupungilla kävellessä teki mieli käydä vinkkaamassa jokaiselle raskaanaolijalle kirjan olemassaolosta. Tekstistä tuli äärimmäisen levollinen olo, erityisesti Mun Elämäni Oli Nyt Tässä- syndroomasta kertominen ja sen vertaaminen siihen typerään baby blues- lässytykseen kolahti. Ihanaa että osaatte pukea asioita niin hienosti sanoiksi, on helpottavaa saada lukea rehtiä tekstiä. Varsinkin kun on ensin innoissaan kahlannut läpi vauvalehtiä, keskustelupalstoja ja neuvolan ohjevihkosia, luonut niistä varsin ruusunpunaisen kuvan vauvaelämästä ja lentänyt sitten kertalaakista perseelleen kun kaikki meneekin ihan nurin perin.
    Asia mikä jäi harmittamaan, oli se, että kirjaa en omin avuin kirjakaupasta löytänyt vaan myyjä kävi penkomassa sen jostain kummallisesta hyllyvälistä vasta viikko julkaisun jälkeen. Sanoi vielä että on siirretty pöydästä hyllyyn uutuuksien tieltä. What?
    Kevättä, Merja

    VastaaPoista
  37. AI että kirja oli loistava. Parin päihän imetyksien aikana tuli luettua.

    Haluaisin todella tietää miksi imetystä hehkutetaan vauvan ja äidin välisenä ihanan hetkenä. Eihän se ollenkaan ole sitä. 4 viikkoa imetin itkien ja kiroillen, kirjan kuvaus hiekkapaperista ja pyykkipojista oli osuva. Nyt ei tarvitse imettäessä enää kiroilla mutta ei se mitään päivän kohokohtia silti ole kun saat pelätä yrjöääkö lapsi päällesi (jota tämä meidän lapsi on viime aikoina tehnyt). Muutenkin imetys on yhtä hikoilua, kiristäviä rintoja, maitolammikosta heräämistä jne.

    Tätä ensimmäistä vauvavuotta on kohta takana huikeasti yksi neljäsosa, joten luulen että moni muukin kohta kirjasta kolahtaa ja kovaa kun tämä aika kuluu eteenpäin.

    Ai niin ja kun luin miehelle "parhaita paloja" ja luki vinkit miehelle niin totesi vaan että onko tää susta hauskaa. Taitaa olla aika huumorintajuton ukko. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aah kun vauva kainalossa tulee noita kirjoitusvirheitä. No ehkä asia tuli silti selväksi

      Poista
  38. Ensinnäkin kiitos hyvästä kirjasta. Vaikka omasta vauvavuodesta (siis äitinä - siitä toisesta on paaaljon enemmän aikaa) on jo jonkin verran aikaa, tuntui erityisesti MEONT-ilmiö hyvin tutulta. Lisäksi muistin taas miten *piip* kipeää se imetys oikein tekikään. Kiitos muistutuksesta.

    Mutta, mennäkseni niihin syihin, miksi minä ansaitsisin uudistetun äitiyspakkauksen...Olen tullut siihen tulokseen, että tuo pakkaus on välttämätön henkiselle tasapainolleni ja perheonnellemme. Nimittäin, minun "vauvani" aloittaa tänä syksynä koulun. Mitä enenmmän asiaa ajattelen, sitä suurempi pakokauhu minut valtaa. Missä välissä se pieni hajuherne on kasvanut niin isoksi? Ja ihanko tosissaan minun pitäisi päästää se yksin tuonne suureen maailmaan?? Olen aivan varma, että saan ensimmäisenä koulupäivänä koulun pihalla jonkinlaisen itku/hyperventilaatio/pyörtymis-kohtauksen. Ja sehän olisi tietysti äärimmäisen noloa, eikö?

    Tästä syystä tarvitsen uudistuneen äitiyspakkauksen selvitäkseni tämän kriisin aiheuttamasta henkisestä rasituksesta. Ainakin kuoharipullo on ihan ehdoton: siitä voin naukkailla rohkaisuryyppyjä aamupalalla ja koulun pihalla (sekä pihan pusikossa, jossa istun kyttäämässä miten ensimmäinen koulupäivä sujuu). Maksisiteitä voin käyttää silmien pyyhkimiseen ja nenän niistämiseen, jos kyynelkanavat kuitenkin aukeavat. Kun itku on tyrehtynyt nyyhkytykseksi, voin vetää aurinkolasit päähän. Suklaalla ja kahvilla (ainakin osalla) kävisin lahjomassa ipanan entisen päiväkodin henkilökuntaa, joka on näinä vuosina ollut aivan mahtavaa ja jonka suurta ansiota on varmasti se, että ipanasta on tullut suhtkoht täyspäinen (mutsistaan ei voi sanoa samaa...). Se Day Spa-lahjakortti on tarpeen siihen järkytykseen, että mä olen niin vanha, että mulla on kouluikäinen mukula. En mä näytä yhtä vanhalta kuin ne muut mutsit siellä koulun pihalla, enhän? Sen kuukautiskupin voinkin sitten lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, koska vaihdevuodet alkaa kohta kuitenkin. Loput kahvit säästän niihin yön pimeisiin hetkiin, kun odotan sydän syrjällä teini-ikäistä ipanaa kotiin. Koska nämä ensimmäiset seitsemän vuotta ovat kuluneet niin nopeasti, seuraavatkin seitsemän vuotta kuluvat ja sitten mun "vauvani" on teini. Kääk! Tupla-kääk! Ja sitten se haluaa painua reppureissulle jonnekin kauas jonkun juipin kanssa, olis sitten edes matkaopas sille antaa...

    Yksi suurimmista peloistani tämän lapsen koulunaloituskriisin keskellä on ollut se, että sekoan lopullisesti ja sairastun taudeista kauheimpaan - vauvakuumeeseen. Heräänkin vaan yhtenä aamuna, ja toisen lapsen hankkiminen tuntuu yhtäkkiä ihan hyvältä idealta. Puistattaa pelkkä ajatus, mutta olen kuullut näin jollekin joskus käyneen. Kirjanne toimii onneksi tämän taudin ennalta ehkäisijänä, joten ajattelin lukea sitä joka ilta puolen tunnin ajan siihen asti kunnes ne vaihdevuodet alkavat. Toinen vaihtoehto on, että kehittelen tuosta nenäklipsistä jonkinlaisen tee-se-itse-sterilisaatiovälineen. Vaikka siinä tapauksessa täytyykin ehkä juottaa se cava-pullo miehelle ennen operaatiota....

    VastaaPoista
  39. Loistava Ä-pakkaus - tuollaisella pikku tuunauksella voisi nykyisestä saada oikein kelvollisen!

    Valitettavasti en ehdi ennen ulkomaille muuttoa ostamaan /lainaamaan/liisaamaan kirjaa, joten onnea uuden ajan Äippäpakkauksen voittajalle tälleen etukäteen.

    Jatkan silti kaikkia meitä hetken hairahtaneita ja nyt jälkiseurauksien vaippoja vaihtavia kannustavan blogin seuraamista. Nöyrin kiitos mahtavista kirjoituksista!

    VastaaPoista
  40. Kirja ahmittu lävitse, kiitos siitä! Näin puoli vuotta mutsin tointa täyttäneenä voisin sanoa että ensimmäinen opus missä oli asiaa. On totta, että mutsiudesta löytyy paljon positiivistakin sanottavaa mutta ahh kuinka virkistävää oli lukea teksiä missä ei tarvinnut arvailla tekstin tarkoitusta rivien välistä.

    Puoli vuotta. Ensimmäiset pari kuukautta elin jossain sumussa ja olin myös tauolla muusta maailmasta. Raskausaika meni kutakuinkin hyvin, mutta jos paskan määrä kaikessa on vakio niin mulla se osu sinne viimeiseen viiteen päivään raskautta. En tiedä mistä mihin synnytyksen kesto lasketaan, mutta jos multa kysytään niin lauantaista keskiviikkoon. Salissa kerkes olla kolmen kätilön työvuorot ja kun vihdoin puolentoista tunnin ponnistusvaiheen jälkeen olin saanut puskettua kaverin ulos ei ihan heti tullut mieleen että tosiaan nyt heti pitää sit alkaa hoito ja imetyshommiin. Mut tottakai piti ja olihan se tiedossa jo hyvän aikaa mutta.. Muistihan myös muiden miehet pyytää päänsärkylääkettä kätilöltä salissa? Ja se outo tunne ja reaktio - toi käärö on nyt oikeesti tossa sit koko ajan. En heti tuntenut suurta ylitsepursuavaa äidinrakkautta, lähinnä pakokauhua. Se kaikki johtui onneksi vaan väsymyksestä ja kääntyi pian jo päinvastoin.

    Otin kirjastanne opiksi ja normipyykinpesun sijaan keräsinkin aimokasan vaatteita Ikean säkkeihin ja suuntasin tänään pyykkitupaan - Omaa aikaa! Jepjep.. No sai siinä raitista ilmaa ku vähän välilä juoksi kodin ja tuvan väliä. En noudattanut ihan niin kirjaimellisesti että olisin jäänyt odottamaan pyykkejä tupaan kera musiikin ja kirjan. Arvatkaapa vaan oisiko tehnyt mieli..

    Reissataan jonkin verran varsinkin kotimaassa, Satulle kiitos Reissun päällä- osiosta. On tullut jo ihan täällä kotikaupungissa matkustaessa huomattua että ihan sillä vikalla bussilla millä just ehtii sinne vauvakinoon tai neuvolaan ei kannata lähteä. Siinä saattaa olla muitakin mutseja liikenteessä samoille mestoille.

    Oi niin paljon ois asiaa! Lainaan kirjan ehdottomati eteenpäin ja luen sitä varmasti vielä itsekin uudelleen! Aurinkoista kevättä kaikille mutseille :)

    VastaaPoista
  41. Kiitos Satu ja Katja mielettömän hyvästä vertaistuesta. Sain kirjan viimein kotiin, ja luin tyyliin yhdeltä istumalta koko opuksen. Nauroin ääneen ja nyökyttelin. Mies pyysi lukemaan muutamia pätkiä, hymähteli, mutta eihän mies voi ihan täysin tajuta, kun ei ole sitä kokenut näin. Mulle eniten kolahti KAIKKI.
    Mut yks huono puoli tuossa kirjassa on, tai ainakin tässä mun kappaleessa. Siitä irtosi ihan heti kättelyssä noin 10-sivun nivaska, eli jotenkin huonolaatuisesti sidottu/nidottu tai mikä tää tekniikka oikein on? Voitte varmaan jättää palautetta kustantamolle. Hieman harmittaa, mutta oikeestaan tää pieni nivaska toimii hyvänä lukumerkkinä kirjan välissä, kun sitä voi siirtää aina siihen kohti missä on. :)

    VastaaPoista
  42. Taustaa: Rupesin omasta halustani äidiksi vuonna 1998. Raskaaksi tuli heti kun oltiin miehen kanssa alasti samassa huoneessa, ja raskausajat ja synnytykset olivat helpot. Tasapuolisuuden nimissä sitten alkoivatkin vaikeudet. Suorittaja-minä halusi kaiken olevan täydellistä ja kun vertaistuki vuosituhannen vaihteessa (jolloin internet oli kyllä keksitty mutta sieltä löytyi lähinnä imetysuskonnon opinkappaleita) oli täydellisyyteen kannustavaa, niin pieleenhän se meni.

    Luin kirjan, koska halusin kokea, mitä vauvavuoteen keskittyvä kirja muistuttaisi mieleen. Kun noin periaatteessa olemme hiljaisesti perheessä sopineet, että vuosia 1998–2002 ei ääneen mainita. Imetyshikeä lukuunottamataa (WTF?) tutulta kuulosti.

    Mitä jäi puuttumaan? Ainakin seuraavat äitiyselämykset kirjoittajat jättivät mainitsematta. Eivät varmaan onnekseen ole niitä joutuneet kokemaan, mutta laitan ne jälkipolville muistitiedoksi tähän:

    1)Vinkki miehelle synnytykseen: Ei kannata kertoa synnyttäjälle (supistusmonitorin lukemia seuraten) innostuneesti että ”vau, nyt tulee muuten tosi iso supistus, tää on varman enkka”. Ainakaan jos haluaa pysyä samassa huoneessa – meillä tuosta tuli muutama tunti penalttia.

    2)Vinkki naiselle synnytykseen: Huutaminen on hyvä keino lievittää kipua. Kivaa jäynää muille synnytyssalissa olijoille (varsinkin miespuolisille kätilöopiskelijoille) saa aikaiseksi, kun ensin huutaa pari minuuttia täysillä ja sitten vaikenee tyystin. Kun opiskelijaa virvoitellaan vauvan synnyttyä lattialta voi viattomasti selittää ”etten halunnut että huudan ihan täysillä kun lapseni tulee tähän maailmaan”.

    3)Synnäriltä asti voi mennä jo pieleen, jos mielessä takoo jostain vauvalehdestä napattu lause että kyllä se äiti oman lapsensa äänen tunnistaa. Niin että kun meitä oli neljä äitiä samassa huoneessa ja heräsin sitten joka kersan itkuun, niin päättelin olevani surkea äiti, kun en oman lapseni ääntä erota. En muuten erota vieläkään, joten ehkä olen vain non-auditiivinen ihminen.

    4)Paitsi että venynyttä vatsanahkaa saattaa kutittaa, voit synnytyksestä kahdeksannen päivän päästä huomata olevasi täysin punertavien, kutisevien läiskien peitossa, korvakäytäviä myöten. Nöyryytyksesi on täydellinen, kun Kätilöopistolla ja allergiasairaalassa pyörähtämisen jälkeen saat diagnoosin ”urtikaria nervosa” eli hermoista johtuva ihottuma. Siis allerginen äitiydelle! Onneksi se ei ole mittän, mitä kahden viikon kortisonikuuri ei parantaisi.

    5)Se että vauvasi ei syö rakkaudella valmistamaasi mössöä voi johtua siitä, että kymmenen euron sauvasekoittajasi ei vaikuta mitenkään maissinkuoriin, jotka tuntuvat (myös vauvan) suussa ikävältä. Tilanne ei ratkea sillä, että viskaat soseen lopulta vauvan syliin ja ääni marttyyrimaisesti väristen huudat että on se kumma kun mikään ei kelpaa. Sen sijaan kahden minuutin pikaitku lukitussa vessassa auttaa.

    6)Vinkki miehelle, joka käy töissä: Jos kerrot tulevasi kello 17 kotiin, tule jo kello 16:57. Jokainen minuutti on lapsesi äidille taivaan lahja. Ja vastaavasti jos tulet kotiin vasta 17:03 olet ilkeä mulkku kusipää, joka ei osaa pitää lupauksiaan, saati sitten kantaa vastuuta perheestä, ja avioerohakemukseen allekirjoitus tähän, kiitos.

    7)Vinkki vanhemmille: Kaikki vierottamiset kannattaa tehdä ennen kuin kersa puhuu. Jos ei kestä kärsiviä katseita niin valot voi panna pois päältä mutta äänenvaimennus on hankalampaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja loput (tuli liian pitkä kommentti)

      Ja mistä olin eri mieltä? Kirjoittajat sanovat, että unen puutteeseen voi kuolla, seksin puutteeseen ei. Tämä pätee naisiin, mutta miehistä en ole ihan varma. Niinpä olenkin kehittänyt oman elämänohjeen tähän, jonka aion myös muutaman vuoden päästä kun asia tulee ajankohtaiseksi kertoa tyttärelleni. Se menee yksinkertaisuudessaan näin: ”Anna aina kun pyydetään” [edellyttäen että olet ns. vakituisessa parisuhteessa]. Meille kävi hyvin (ehkä juuri mainitusta elämänohjeesta johtuen) ja jatkamme yhteiselämäämme ydinperheyksikkönä.

      Se, mitä kirjoittajat eivät myöskään mainitse on tämä: Äitiys ei ole sprintti vaan pitkänmatkanjuoksu. Niin että jos ei vain satu pitämään vauvoista (kuten minä), voi alkaa nauttia äitiydestä, elämästä ja lapsista sitten vähän myöhemmin, kun on lämmennyt ja päässyt kunnolla vauhtiin.

      Poista
    2. Kiitos kattavasta vastauksesta :D

      Hirnuin naurusta varsinkin kohdan 1 vinkissä. Vormulameininki!

      Poista
  43. Konsultti ässä12.4.2012 klo 12.49.00

    Täällä kirjoittelee todellinen äitiyden noviisi: ensimmäisen (kenties myös ainoan) lapsen laskettu aika on toukokuun alussa ja kärvistelen parasta aikaa äitiysloman ensimmäisiä päiviä kotosalla. Kyllä luitte oikein: kärvistelen.

    Lapsi itsessään on ollut kovasti toivottu ja odotettu. (Mutta miksi niitä ei voi tilata netin haikaraexpressistä?) Raskauteni on edennyt ihan oppikirjan mukaan, mutta siihen se ihanuus sitten jääkin. Kuka ihme väittää että raskaus on naisen parasta aikaa? Itseäni tämä keskivartalon kasvu, tissien kivistys, jokaöiset krampit jaloissa, tajun vievät liitoskivut haarovälissä ja jatkuva pissahätä ei ilahduta pätkääkään. Jokaista hyvää tarkoittavaa "masun taputtelijaa" olen ollut vähällä vetää turpiin. "Perheemme on haikaramatkalla" -esitteet ovat nostaneet raivon pintaan. Ja vielä ei olla päästy edes synnytykseen ja sen jälkiseuraamuksiin... Onko tämä kaikkien muiden naisten mielestä elämän kohokohta?!

    Tiedän olevani hyväosainen, kun olen voinut olla töissä ihan virallisen äitiysloman alkuun asti ja pahoinvointikin loppui aika tarkalleen RV 15 aikoihin. Mutta silti. Jouduin laittamaan haastavan ja mukavan työni joksikin aikaa jäihin, unohtamaan sukelluslomat Aasiassa, luopumaan juoksuharrastuksestani ja unohtamaan perjantai-illan kevyet skumppahiprakat. Kiteyttäen, koko elämä on mennyt kutakuinkin uusiksi sen jälkeen kun pissatikkuun tuli kaksi viivaa.

    Te, ihanaiset vuoden mutsit, olette olleet valoni tunnelissa ja majakkana pimeässä, kun olen yrittänyt pysyä järjissäni kaiken vauva-ja raskausmyönteisen hötön keskellä. Olen lukenut sekä blogejanne että kirjan ja tuntenut suurta helpotusta siitä, että olen löytänyt kohtalotovereita. En olekaan täysin paska ja itsekeskeinen 3-kymppinen, joka ei osaa antaa arvoa sille että on ylipäätään tullut raskaaksi. Myös muilla mutseilla saattaa olla samoja tunteita, vaikka niistä ei saa julkisesti puhua.

    Ahmin kirjannne lähes yhdeltä istumalta. Välillä nauraen ja lopuksi myös pienet kyyneleet tirauttaen. Kirjeet koskettivat. Aion kirjoittaa kirjeet omalle äidilleni ja anopilleni kirjan loppuun kunhan ehdin.

    Kirjoitukseni pääasiallinen tarkoitus on kiittää teitä blogikirjoituksistanne sekä kirjasta. Ne ovat tuoneet iloa ja uskoa sellaisiin hetkiin, kun en ole itse ollut vahvimmillani. Jos päätätte palkita minut uudistetulla äitoyspakkauksella, lupaan viedä skumpan synnärille ja nautiskella sitä siellä ilolla mahdollisesta ympäröivästä paheksunnasta huolimatta. :D

    Aurinkoa ja iloa teille Satu ja Katja!

    VastaaPoista
  44. Kerro meille, mikä kirjan asioista kolahti sinuun eniten: Menikö joku samalla tavalla kuin meilläkin? Vai aivan päinvastoin? Jäikö joku asia käsittelemättä?

    Kirja on ehdottomasti parasta mitä olen lukenut aikoihin. Tai ainakin hauskinta. Vertauskuvat alkaen Dalai Laman tunikan repimisestä ovat hauskoja, suorastaan hervottomia. Vaikka en kaikista asioista samaa mieltä olekaan eivätkä kokemukseni ja ajatukseni ole samanlaisia, tätä kirjaa tarvitaan aivan ehdottomasti. Asiat pitää sanoa ääneen ja juuri niin kuin ne arjessa ja oikeiden naisten kokemina ovat ilman sitä varsinaisten tietokirjojen helvetin ärsyttävästi asiantuntijamaista hapatusta.

    Tietokirjojen rinnalla tämä on ehdottomasti tarpeellinen opus; ne kuvaavat tylsästi sitä "normaalia" ja "ideaalia" tilannetta, Te kerrotte sen miten asiat oikeasti tapahtuivat kahdelle oikealle ihmiselle ja miten ne voivat tapahtua meille muille, miltä ne tuntuvat oikeiden ihmisten mielestä ja kokemana. Ja mikä tärkeintä, ei ole väärin tuntea ja kokea asioita eritavalla kuin Strömsössä.

    Tässä kirjoituksessani on aistittavissa maidon ja puklun huuruinen paatos, mutta olen niin tohkeissani rohkeudestanne ja siitä, miten olette kaiken keskellä löytäneet toisenne ja tehneet tämän kirjan meile muille Vuoden Mutseille päiviämme piristämään. Toimitte meitä muita innostavasti ja annatte mahdollisuuden vertaistukeen kun tarinoihinne voi samaistua, niistä oppia ja niin edelleen. Ei tämä sepustus vastaa tehtävänantoa, mutta halusinpahan päästä sanomaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja jäi tyylikkäästi tuohon ylös tuo tehtävänanto jonka itselleni siihen kopioin mutta johon päätin tietoisesti jättää vastaamatta :D

      Poista
  45. Sain tänään postissa tuon kirjan ja luin sen siltä istumalta. Olen siis esikoistani odottava 22- vuotiais paniikissa oleva opiskelija! Kerrottuani äidille raskaudestani, hän töksäytti saman tien, että vähän huonoon aikaan sattui nyt kyllä.. Hmm, joo tiedetään... Kysessä ei siis ole millään tavoin suunniteltu raskaus, e-pillerit kertakaikkiaan pettivät. Opintoni ovat (onneksi) siinä vaiheessa, että ei ole enää jäljellä kuin pari hassua kurssia ja opinnäytetyön kirjoitus. Tavoitteena valmistua syksyllä ennen kuin pitää lähteä tää vauva ponnistaan pihalle. Luin kirjaanne kauhulla (lähinnä kauhua aiheutti toi, että synnytyksessä paska lentää ja pillu repee), mutta kuitenkin enemmälti naureskelin maha kippurassa. Ehkä mä selviin tästä ja nyt tuntuu ainakin enemmän siltä, kun nakkasin kirjan mieheni käteen ja hän luki kirjaa myös naureskellen, tosin ehkä vahingonilosta mulle.. :D Mutta pointtini tässä nyt kai on, että olette ihan supereita kun ootte ton kirjan tehny! Mä nimittäin jo heti sanoin, kun järkytyksekseni tajusin olevani paksuna, että musta ei mitään hysteeristä supermutsii tuu ja nyt ymmärrän, että on ihan ookoo olla keskinkertainenkin, mutta silti hyvä mutsi.

    KIITOS.

    VastaaPoista
  46. Eilen sain vihdoin kirjan käsiini. Pienet maistiaiset alusta nukkumaan mennessä ja loput yhteen soittoon tänä aamuna koiranpennun herätettyä klo 5.44. Pitkästä aikaa nauroin ääneen jollekin lukemalleni ja vieläpä moneen kertaan. Itse olemme lapsettomuushoitojen jälkeen vasta suuntaamassa kohti suurta tuntematonta raskausviikolla 23, mutta ai että kaipaankin blogienne ja kirjanne kaltaista suorasanaista maalaisjärjen tuotetta tämän kaiken vaaleanpunaisen vauvahötön keskelle!

    Jostain jo luin kommentteja, että ai kun on kauheeta kun joku ei arvosta synnytystä henkisenä kokemuksena eikä selvästikään ymmärrä että naisen nyt vaan kuuluu muuttua Äidiksi... ja jo pelkät kommentit pistivät vihaksi. Juu, kyllä minäkin siellä lapsettomuushoitojen suossa voivottelin, että haluan päästä kokemaan raskauden, ja tää keskiraskaus söpöine pienine, mutta kuitenkin selkeine vauvamahoineen on ihan fantsua, mutta en jumalauta suostu uskomaan että synnytyksessä kokisin minkäänlaista valaistumista (orgasmista nyt puhumattakaan, jösses sentään!). Onhan se varmaan ihan helevetin hienoa sitten kun se on OHI, tottakai, ja saa sen oman ruttuisen tyyppinsä maailmaan - kyllä sen muistaa ja on se varmaan elämän merkittävimpiä hetkiä, mutta eihän se nyt ihan oikeasti vaan voi olla (ainakaan kaikille) joku voimaannuttava ja eheyttävä elämys.

    VastaaPoista
  47. P.S. Unohdin! Kyllä se MASUASUKKI (tai jopa MASUKKI) olisi ansainnut ykköspaikan ällötyssanoissa. Lisäksi henkilökohtaiselle listalleni pääsevät TARRASUKAT. Ja hei - Pikku Kakkonen on lastenohjelma, ei esikoista seuraava lapsi. Ei sitten millään.

    VastaaPoista
  48. Esikoinen täyttää reilun viikon päästä puoli vuotta. Olen siis puolessa välissä tätä, ah niin ihanaa, vauvavuodeksi kutsuttua aikaa. (Eivätkä ne koettelemukset siihen lopu, jos on teitä uskominen:)

    Alusta asti on ipanan kanssa riittänyt ääntä ja vääntöä. Aluksi vain äidin vatsanvääntöä aamu(sta iltaan)pahoinvoinnin muodossa, mutta sittemmin myös ipanalla itsellään. Koliikkia ei ollut, mutta mikäs sen mukavampaa kuin huutaa vapaasti mihin vuorokauden aikaan tahansa. (Ja toisinaan valvoa yöt läpeensä.) Mikään muukaan, esim. sairaus, ei selitä meidän vauvelin desibelejä, (joita riittää niin, että naapurin tädit tekee varmaan kohta kirkumisesta ilmoituksen lastensuojeluun) sillä melko usein nykyisin syy on vain tylsistyminen. Kirjasta siis kolahti muiden muassa tuo huutamiseen liittyvä osuus. Ja joo, edelleenkään tän mukelon äänensävy ei kerro mutsille mitään. Se kuulostaa samalta oli sillä suupielet ylös tai alaspäin. Kersa siis huutaa/kirkuu myös ollessaan iloinen.

    Iloitsin myös isään liittyvistä luvuista. Annoin ne puolison luettaviksi. ”Taas yritetään biologiaan puuttua,” oli kommentti. Se, että mun tisseistä tulee maitoa, mutta miehen ei, on meillä päin kuulemma syy olla hoitamatta kersaa yhtä paljon (tai edes vähän) kuin minä. Miehestä on vähemmän apua kuin 5-vuotiaasta, jollaiselta se usein kuulostaa. Ja jokainen minuutti, jonka mies hoitaa, on mulla paras olla jotain todella tärkeää tekemistä, sillä muuten kiikutetaan ipana kädet ojossa takaisin. ”Tossa.” Jee. (Kiitos siis myös luvusta ”Ota omaa aikaa.”) *Vinkki tuleville mutseille: Tehkää avunantosopimukset etukäteen, kirjallisena. Puheet on helppo muistaa jälkikäteen ihan toisin.

    M.E.O.N.T. on koettu myös täällä, richterin asteikolla ainakin 8 ja puoli. Masennuskysely on aivan avuton: ”Itketkö ilman syytä?” No en! Aina siihen itkuun syy löytyy. ”Väsyttääkö?” No totta ***ssa, jos heräät 8 kertaa 8 tunnin sisällä! (Viimeksi mainittu totta vielä muutama viikko sitten… Olen niin kade niille, joiden ipanat nukkuu 3-kuisina läpi yön, tai herää edes vain 2-3 kertaa. Ja kyllä, kirjahyllystä löytyy ”Unihiekkaa etsimässä” –opus.)

    Ja paljon olisi muitakin juttuja, mutta tämä riittäköön. Haluan vielä lopuksi sanoa, että puolen vuoden mutsiuden jälkeen olen puolikuollut, ja äitiyspakkaus tulisi todella tarpeeseen. (Niin, mainitsinko, että menkat alkoi melkein heti jälkivuodon loppumisen jälkeen: kiva, kiitti, moi.) Olisi mukavaa, että kun kokonainen vuosi on mennyt, niin ipanalla olisi vielä mutsi, joka on edes osittain toimintakykyinen (Ja pehmeä: raskauskilot hävisi ekan kuukauden aikana, äitiyskilot tuli ennen kuin toinen ehti kulua loppuun. Edelleen suklaata kuluu päivittäin.)

    Ja ihan lopuksi: Iso Kiitos kirjasta!

    -Mammu

    VastaaPoista
  49. Kiitos perusteellisesta kirjoituksesta!
    ”Taas yritetään biologiaan puuttua.” Näin vaaleanpunaista ;)

    Tsemppiä sinne; ajat muuttuvat kyllä. Jossain vaiheessa lapsikin vähentää huutamista - viimeistään sitten kun se oppii laulamaan.

    Saan usein kuulla, kuinka feministin telaketjut kolisevat kävellessä. Mutta kyllä se vaan on edelleen hyvin yleinen päähänpinttymä (enkä siis tässä tarkoita vain miehesi kommenttia vaan laajempaa ilmiötä), että lapsenhoito ja perhe-elämän pyörittäminen automaattisesti kuuluisi enemmän äidin vastuulle. Hoitovastuun jakautumiseen vaikuttaa tietysti moni asia työssäkäymisjärjestelyistä perhemuotoon. Pointtini tässä taisi siis olla se, että mielestäni on paljon sukupuolta oleellisempia perusteluita, joiden perusteella työnjako kotona tehdään. Mutta kuten sanottua, ajat muuttuvat kyllä <3

    VastaaPoista
  50. En yhtään ihmettele, että omiin käsiini sain Vuoden mutsin toisen painoksen. Loistavaa tekstiä!

    Useamman kuin kerran mietin raskautuneena, että ne kaikki vaaleanpunaisella ja -sinisellä somistetut nettisivut koskien raskautta ovat vain tarkoitettu syyllistämään valaskalamaista hikinaamaa tyyliin "tällaista sinulla KUULUU olla mitä ai ei ole voi voi sentään voit jo nyt alkaa tuntemaan yleistä huonoutta". Pointsit sille neuvolantädille, joka käski pysyä niistä erossa. Nainen ei ole hehkulamppu ei ja synnytys on synnytys, eikä mikään Stockholm city marathon.

    On yllättävää, miten paljon raskautta ja äitiyttä vain positiivisessa valossa käsittelevää huttua tässä (cyber)maailmassa leijuu huolimatta siitä että tässä kai jo eletään 2010-luvun paremmalla puolella. Ihan kuin äitiys kadottaisi ihmisestä inhimillisyyden ja tilalle astuisi Stepfordin naiset. Teidän kirjanne on uljas esimerkki siitä, että naiset säilyvät sittenkin (suhteeellisen) normaaleina ihmisinä lapsia saatuaankin.

    Oma tyttäreni syntyi melko lailla tasan viisi kuukautta takaperin. Useimmat asiat Vuoden mutsissa tuntuvat olevan kuin omaa elämää, enkä näe siinä mitään negatiivista, elämä vaan joskus on ja joskus se on sitten toisenlaista. Ehkä psykointa koko hommassa on juurikin se, että vaikka elämä sijaitsee nyt jollain kummallisella ladulla pyykkikoneen ja tiskikoneen välissä ja odotettavin sääilmiö on massiivinen cleawage-puklu(kyllä, miksi se on aina pakko heittää juuri sinne?!?), niin kyllä tästä jotenkin hämärästi "nauttii". Mukavaa, että olette kirjoittaneet jo noita ajatuksia muistiin, niin ei itse tarvitse :) Ei, vaan ihan parhautta kirjassa on itse täytettävä osio, koska omat aivot nyt tuntuu olevan melkoista etanankuolaa. Riskihän on, että tämän kaiken unohtaa, ja joutuu sitten taas yllättymään jos joskus toinen lapsi tulee.
    Erityiskiitos yksityisten neuvolapalvelun kehumisesta, jos ikinä vielä totean olevani raskaana, otan asian vakavaan harkintaan. Siellä ei varmaan tarvitse kuunnella, kun opiskelija mumisee neuvokortille ja tietokoneen näytölle. Supererityisextrahyperkiitos siitä, että saitte minut nauramaan elämän tosiasioille.

    VastaaPoista
  51. Kiitos Katja ja Satu kirjasta! Se on aivan mahtava.

    Mun mielestä lasten saannista pitäisi puhua lasten tekoa harkitseville suoraan. Ainakin jos ne haluaa kuulla. Itsekään en etukäteen uskonut, että mikään voisi mennä pieleen. Vaikean raskauden, kahden pitkän sektioon päätyneen synnytyksen ja raskauden jälkeisen masennuksen jälkeen uskon. Olispa joku ees vihjaissut etukäteen. Muutakin kuin, että (synnytyksestä) "onhan se ihan kauheeta, mutta sen unohtaa heti kun saa nyytin syliin". Toi "nyytti" on muuten mun inhokkisanasuosikki. Olen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa kaveripiirissämme, jolla on lapsia. Kahdesti olen ollut tilanteessa, jossa vauvani on valuttanut kuolaa päälleni/lattialle, ja lapseton ystävä on ollut kauhuissaan. Siis kuolahan on varmaan vaarattominta mitä siitä lapsesta ylipäätään valuu! Juu ei sitä mattoa ihan välttämättä nyt tarvii viedä pesulaan...

    Suosikkikohtiani kirjassa olivat mm. lapsiperhemysteerit, varpajaiset (molemmat jutut), Ulkoista ristiäiset (miks en tajunnut tota kummallakaan kerralla itse?!), koko Minä ja markkinat -luku, kuvitus(ihan nerokas!)... Siitä testistä sain muuten 3p/12p (kestovaipat, osittainen perhepeti ja todella osittainen imetys - onnistuin siinä vain seitsemän kertaa) ja uskon todellakin olevani Vuoden mutsi! Täysin positiivisessa mielessä :D

    VastaaPoista
  52. Kiitos kirjasta, nauroin pitkästä aikaa useasti ääneen kirjaa lukiessa! Parhaiten nauratti huutoyrjöily, virtsankarkailu ja vauvan vaihtelevat vaiheet.

    Ensimmäistä lasta lähdin synnyttämään ison koon takia käynnistyksellä, mutta viikon sairaalassa (ja välillä kotona, joka vitutti vielä enemmän) kärvisteltyäni todettiin, että kohdunsuu ei aukea yli 4cm:iin. Päädyttiin siis kiireelliseen sektioon, ja 4,5kg jättiläistyttö saatiin vihdoin ulos. Nyt oon reilun vuoden jälkeen uudestaan raskaana ja tuntuu hullulta, että vaikken oo enää ensisynnyttäjä, niin en oikeasti tiedä onko mulla ollu kuinka kivuliaita supistuksia, miltä tuntuu alatiesynnytys ja kuinka korkea kipukynnys mulla on. Oon siis ihan ummikkona edelleen liikenteessä ja tästäkin lapsesta taitaa tulla iso, kun isänsäkin oli syntyessään yli 5kg :S Apua!

    Vauvavuodesta en muista oikeestaan mitään, mutta 1-vuotissynttärien tienoolla alko helpottaa (niin paljon että halusin toisen lapsen!). Nyt on ensimmäisellä alkanu uhmaikä, enkä oo enää ihan varma onko näin pieni ikäero sittekään hyvä idea :D

    Äidin luontaiset johtajankyvyt on tullu kans kokeiltua ("nyt laitetaan hanskat käteen! ai et halua, no EI SITTE").

    Isän työhönpaluusta (tai omastakaan) ei oo kokemuksia, kun ollaan molemmat työttömiä (mikä luksus, että voidaan olla lapsen/lasten kanssa kotona).

    Täytyy sanoa, että tykkäsin kirjasta kovasti ja suosittelen kaikille, mutta varsinkin raskaanaoleville tai (ekaa) vauvavuotta viettäville. Kirjassa on ihana synninpäästötunnelma eikä mikään kohta ahdistanu.

    Nii ja kiukuttaa, kun saan vanhan äitiyspakkauksen KELAsta, enkä sitä hienoa uutta, missä on se sukupuu laatikossa :( Teidän tekemä pakkaus ois ihana, kiitti! :)

    ps. Sormiruokailu on mainio juttu, saa itekin syödä ruuan lämpimänä :)

    VastaaPoista
  53. hei

    Kaksitoista vuotta sitten tullessani ekaa kertaa mutsiksi ei tälläistä
    kirjaa ollut. Ei ollut kymmenen vuotta sittenkään kun lapsi nro2 syntyi
    eikä edes viisi vuotta sitten kun unenpuute ei enää vienyt kaikkia mehuja ja
    (vahinko)lapsi nro.3 sai alkunsa (TÄH?VIELÄ YKSI?EI EI EI..).

    Korvauksena menetetyistä neuvoista anon kohteliammin äiityspakkausta.
    Sitäkuulkaa tarvitaan-ja nimenomaan tässä vaiheessa kun viimeinenkin on sormiruokittu,imetetty ja kuivitettu, valmiina yhteiskunnan hoteisiin.Paljosta on selvitty mutta mitä mä nyt teen ilman opaskirjaa?

    Toivon neuvoja ja ensiapua mm.seuraaviin kysymyksiin

    -Lapsi nro 1 aloittaa eskarin. Lapsen oma hoitaja on se lukioaikainen luokkakaveri, jonka poikakaverin iskin "vahingossa" vanhojen tansseissa. Teeskentelenkö etten muista? Muistutanko? (kohta, jossa tarvitsen sekä cavaa että aurinkolaseja)

    -Lapsi nro 2 kaksi aloittaa jalkapallon harrastamisen. Valmentaja sattuu olemaan se on yhdenillantuttu, se jonka kanssa kähmittiin riettaasti ravintolan vessassa mukasalaa vuonna 1992. Teeskentelenkö etten muista? Muistutanko? (aurinkolasit ERITTÄIN tarpeen)

    -Onko ok viedä koulun myyjäisiin pakastepullia,kääriä ne nätisti ja myydä luokan hyväksi hintaan 5e? (vai voisko ne myydä sen kuukautiskupin luokan hyväksi?)
    -kuinka monta kertaa viikossa pinaattiletut hyväksytään ruokaympyrän mukaiseksi kasvisravinnoksi? (saako Raflaan ottaa lapset mukaan?)

    -Jääkö lapseni kevätretkellä ilman pillimehua jos en hyväksy
    päiväkodin vanhempainyhdistyksen pj:n kaveripyyntöä Fb:ssä? (jos mä antaisin niille kahvit mukaan retkelle,saisiko pikkupiltti sitten extramehun?)

    -Miten reagoin 12-vuotiaan pojan lausahdukseen "Johanna Tukiainen on sikamagee"? (tässä kohtaa tarvitaan niitä megasiteitä,pissa lirahtaa housuun tälläisten lausahdusten jälkeen).

    Lähetettyänne pakkauksen minulle saatte täyden oikeuden käyttää
    em.esimerkkejä seuraavassa kirjassanne Vuoden Mutsi Goes School.Jonka te NIIN kirjoitatte.

    yst.terv. PakastepullaMutsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainioita arjen "pikku" haasteita. Mulla on itsellä se etu että pakenin ulkomaille; ei tule vanhat heilat ihan joka kulmalla vastaan, hehe.

      Lapsen kehitystä - ja niitä jatko-osia - odotellessa ;)

      Poista
  54. Ihan huippua. Kiitos. Paljon oli tuttua
    puettua sanoihin, paljon tuli juurikin näin koettua
    ja tehtyä. Ristiäiset ulkoistettiin (mahti-idea!) ja
    omaa aikaa on otettu. Hengissä selvitty. Jesh.

    Yksi pointti mihin olisin vielä tarvinnut vertaistukea:
    isyyteen hurahtaneet isät. Meiltä löytyy sellainen.
    En usko olevani ainoa (kertokaa,etten ole,pliis).
    Urbaani city-mies on kadonnut ja tilalle on tullut ISI.
    Hänelle voisi siis lähettää pakkauksen. Ne megasiteet voin tunkea
    esim.hänen suuhunsa.

    Raskaustesti:Tulevan Isin fb-status:pissattiin tikkuun!!!
    (ME? sä,joka et saa tähdättyä edes siihen aukkoon väität osuneesi tikkuun?!)

    Rv7:"Sä et kyllä kulta nyt voi/pysty/saa kävellä/rasittua/katsoa
    Salkkareita koska vauva
    voi ahdistua/traumatisoitua/jäädä työttömäksi/
    (se EI ole vauva. Se on solukertymä. Lue biologiaa hani)

    Vaunukaupoilla:"Saako näitä ottaa kotiin ja koeajaa meidän hiekkatiellä?"
    (meinasitko jotain baby björniä siellä kärräillä?)

    Valmennuksessa:"Mennään kulta eturiviin".
    (ei mennä. ei mennä ollenkaan.ne tulee ulos valmentautumattakin)

    Synnytyksessä:"Meillä meni vedet tunti sitten ja nyt supistelee".
    (sulla menee kohta taju jos et lopeta).

    Imetyksestä:"Onkohan sillä vielä nälkä?"
    (ei ole.se söi 03,03:25,04,04:15,05:15,06:25 ja NYT MÄ NUKUN).

    Vaipanvaihdosta:"Onks tää syönyt jotain pilaantunutta?"
    (ei ole.se on täysimetyksellä. mä söin salamipizzan tuplavalkosipulilla)

    Tulevaisuudesta:"Milloin me tehdään toinen lapsi?"
    (heti kun sä synnytät sen).

    I rest my case.

    t.vaimo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirnuin ihan itekseni varmaankin vartin tämän parissa - KIITOS :D

      Poista
  55. Kiitos kirjasta! Omassa kaveripiirissä asiat on puitu julki juuri tähän sävyyn eikä pullantuoksuilla olla kilpailtu, joten ihanaa, että tämä äitisukupolvi on äänensä saanut julkisemminkin kuuluviin.

    Parasta antia oli kodin muodonmuutos Avotakkakodista Avuhakkuukodiksi. Pyysitte myös kertomaan mitä kirjasta jäi uupumaan: ehkä lapsiperhe vierailee lapsiperheen luona -irroittelut. Tässä esimerkki Avohakkuusta lapsiperhetapaamiselta:

    Tilanne: kaksi vauvaa, kaksi taaperoa, kaksi äitiä.
    Missio: taaperon vaipan vaihto
    Suunnitelma: vaihda sä vaippa niin mä vahdin näitä muita.
    Toteutus: Vaipan löysähkö sisältö valahtaakin lattialle. Molemmat vauvat ehtivät ryömiä apajille. Yksi äiti yrittää suojella läjää leviämiseltä. Toinen kiitää rätti-vessapaperi-arsenaalin hankintaan. Vaipaton taapero vääntelehtii hermostuneena odottaen pyllypesua. Toinen vauva kiinnostuu likaisesta pyllystä. Aikuiset häsläävät. Puhdasta tulee vähän ennen juhannusta. Isoin taaperoista katselee tyynesti touhua "te ette voi olla tosissanne, skarpatkaa äidit nyt vähän" -asenteella.

    Tsemppiä kaikille tämän antoisan elämänvaiheen katastrofeissa!
    t: onnea avohakkuuaukealla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä rakastuin tähän Avohakkuu-ideaan - tässäpä uusi lehtikonsepti vauva-lehtien kylkeen :D

      Poista
  56. Sain Vuoden mutsi-kirjan lahjana siskoltani, jolla ei ole lapsia. Katseltuaan kolmatta vuotta äitiydeni succee- ja suvantovaiheita, hän ajatteli minun ilahtuvan kirjasta. Kuinka oikeassa hän olikaan! En tiedä kiittääkö enemmän lahjan antajaa vai teitä kirjoittajat! :) Aivan mahtavaa vertaistukea ja kerrankin asiat sanotaan niinkuin ne ovat. Iso KIITOS teille! Alla hieman omia kokemuksia joukon jatkoksi.


    *Synnytyksestä
    Odottaessani toista lastamme osallistuin mammajoogatunnille. Opettaja vinkkasi, kuinka hengitykseen keskittymällä ja positiivisesti kipuun suhtautumalla voisi tehdä synnytyksestä harmoonisen kokemuksen. Dementia oli näemmä totaalisesti pyyhkinyt muistijäljet esikoisen synnytyksestä tai sitten nainen oli taitava suggestiomaan, sillä päätin saada seuraavani lapseni juuri noin. Kun sitten koittelemuksen alettua viimeisillä voimillani kiepsahdin synnytysssalin laverille oli seesteisyys kaukana siitä ihmettä edeltävästä hetkestä, jossa piehtaroin tuskasta kuin epilepsiakohtauksen saanut avohoitopotilas mielessään vain yksi asia: epiduraali.l Vain tuo jumalten luoma punktio ristiselkään lopettaisi tämän helvetillisen tuskan eikä mikään mindfulness sitä muuttaisi. Ilokaasu kävi päähäni kuin vanhempien kaapista nyysitty mantelilikööri kasiluokkalaiselle: valot vilkkuivat, kuuloni meni, minua oksetti ja kaiken lisäksi supistukset vetivät kroppani yhtä korkkiruuville, nyt vain pelottavan sekavan tilan saattelemana. Kätilö leikki hengellään hihkumalla kuinka olin auennut niin hienosti, että "nyt kuule saattaisit selvitä kokonaan ilman kipulääkkeitä!" Synnytyssängystä on ilmeisesti tarkoituksella poistettu kaikki irtonainen tavara, joilla heittää muita salissa olevia. Loppujen lopuksi hengittelin jo kohta rauhallisesti ja mukavia miehelleni jutellen: ihmisoikeuteni eli kohdunkaulapuudutteen ja epiduraalin saatuani.

    *Automatkoista
    "Joo, lähdetään vaan 400 km päähän sukuloimaan henkilöautolla vaikka vauva itkee kotonakin 80 % hereilläoloajastaan. Ehkä se nukkuukin autossa paremmin!" Joistan traumoista saa syyttää vain itseään. En myöskään ymmärrä mikä vimma on säästää bensakustannuksissa kimppakyydein ja tupata koko auto täyteen toivomaan äkillistä kuulon-tai tajunnanmenetystä. Mustimmalla hetkellä keskellä pöpelikköä ja vielä tunnin ajomatkan päässä lähimmästä ABC:stä, mieheni ehdotti että vauva siirrettäisiin matkustamaan auton katolle. Ne matkustajat, jotka "vitsin" kuulivat naurahtivat, mutta ainakin osa myös visualisoi sen päässään todeksi. Jälkeenpäin ajateltuna mielenterveyksiämme olisi vaurioitettu vähemmän jos olisimme hakeneet Hertziltä "lepopirssin" , jossa matkustavat olisivat saaneet nauttia autoradion sävelistä tai jopa unista - arpajaisissa tyhjän arvan saaneen jäädessä ajamaan pikkumiehen tyrannisoimaa farmaria. Toinen jälkiviisas idea on pistää moiset matkat pannaan ja kertoa sukulaisille että olemme toki muuten tavattavissa- meillä kotona jos tuovat itse pullat mukanaan.


    * Arjen helmiä
    Kolmevuotinen esikoisemme oli käynyt "itte" potalla. Ulostetta oli potan ja pojan roskiin heitettyjen housujen lisäksi tampattuna matossa sekä tietysti viikarissa itsessään päästä varpaisiin. Pestessäni 15 kg poitsua yhden käden varassa lavuaarissa uhmaten ranteen jännetuppien kestävyyttä, saa 2 kk kuopus megakilarit sitterissä. Rauhoiteltuani vauvan jatkan pojan pesua, vaihdan hänelle puhtaat vaatteet ja kuuraan maton jätöksistä. Herttaisen iltapäivähetken jälkeen esikoiseni toteaa: "minä en pidä äidistä." Sinä päivänä muutenkin hatarasti aloitettu karppaus kohtasi loppunsa Fazerin sinisen muodossa.

    Hyvää kevättä kaikille äideille, we rule! :) T. Lillemor

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhahahhaha :D :D :D *vedet valuu silmistä* (etenkin tuossa automatkailutarinan kohdalla)

      Poista
  57. Kiitos ensinnäkin mahtavasta blogista ja lähes yhdeltä istumalta ahmitusta kirjasta! Osui ja upposi suurimmalta osin!

    Olen 4kk ikäisen vauvan tuore mutsi. Ensimmäiset kolme kuukautta vauva oli juurikin se kirjassa kuvattu mykkä raivopötkylä, nyt siitä lähtee jo enemmän ääntä ja onneksi jo jotain vähän muutakin kuin raivoisaa huutoa... Mutta huoh, sumussa kuljetaan edelleen - ja varmasti vielä pitkän aikaa. Pullantuoksua tähän kotiin saa onneksi lähimarketista, muuten siitä ei tässä huushollissa juurikaan olisi havaintoja.

    Kirjan hain samalla reissulla, kun tuli kutsu joukkopapaan. Päätin huijata itselleni omaa aikaa ja hakea kirjan, istua ravintolaan pitkälle lounaalle ja hihitellä yksikseni kirjan jutuille - taisin välillä vähän itkeäkin. Nauru ja itku ovat nykyisin niin kovin lähellä toisiaan. Mies tietenkin "hauskuutti" vauvaa kotona sen aikaa. Oli aika surkean näköisiä molemmat, kun tulin takaisin. Mutta eihän kukaan nyt voi kieltää joukkopapaan menemästä. Lounaasta en tietenkään muistanut mainita mitään...

    Monet kirjan asiat kolahtivat, mutta yksi oli yli muiden. Luulin nimittäin vain minun tuntevan niin kuin tunsin heti synnytyksen jälkeen ja vielä lapsivuodeajan jälkeenkin jonkin aikaa. Nimittäin muun maailman pois pyyhkiytyminen. Se tunne, että mut on sysätty tästä maailmasta kokonaan syrjään. Synnärillä tuijotin huoneen ikkunasta ulos todeten, ettei siellä näkyvä maailma enää kuulu mulle... Mutta oli se huikea fiilis sitten kuitenkin huomata, että ne kirjaston kirjat on edelleen hyllyissään ja muutenkin maailma makaa entisellään. Minä vain olin hetken telakalla. Tai no, olen kai edelleen, mutta tulen vielä takaisin! Jee!

    Ps. Eivät sitten siinä papakutsussa olleet maininneet mitään synnytyksen jälkeisestä varoajasta. Yli 3 kk olisi pitänyt olla synnytyksestä, että olisi saanut osallistua. No, sorkkivat värkin kuitenkin ja tässä nyt odotellaan kutsua seurantaan. Sellainen kun tulee yleensä synnytyksen jälkeen otetuista näytteistä... Täytyypä silläkin reissulla tehdä taas joku detour, niin saa mies viettää laatuaikaa kotosalla! ;)

    Pps. Mun mielestä termi "lapsivuodeaika" pitäisi korvata jollain kuvaavammalla sanalla... Aivot-jäässä-tissit-verellä -aika kuulostaisi jo totuuden mukaisemmalta.

    Terveisin,
    Pukluntuoksuinen äiti (pullantuoksu on ihan yliarvostettua)

    VastaaPoista
  58. Minun on pakko osallistua keskusteluun, vaikka (vielä) minulla ei ole meheviä juttuja lapsiperheen arjesta kerrottavaksi. Odotan onnellisen kauhuissani esikoistani. Ahmin kirjanne yhdeltä istumalta (mukaan ei lasketa lukuisia pissalla käyntejä, vaikka kirja oli silloinkin mukana) ja sain elämäni naurut. Lukuisia kertoja. Viime aikoina nauru ei ole aina ollut herkässä totaaliväymyksen ja pahan olon vuoksi. Ensimmäinen kolmannes meni sumussa. Nyt minun kuuluisi jo olla energisin ja onnellisin kuin koskaan. Odotan sitä kovasti. Toki olen todella innoissani ja välilä yllätän itseni haaveilemasta tulevaisuudesta. Se, mikä kirjassanne ilahduttaa eniten on suorasukainen rehellisyys veitikka silmäkulmassa kirjoitettuna. Hitsi mikä sanonta, mutta menköön. Nyt on perjantai ja mä haaveilen jo yöunista, kun koko kansa istuu terdellä aurinkolasit päässä kuplivaa nauttien. Huoh. Aikansa kutakin..
    Kivi

    VastaaPoista
  59. Monet kiitokset kutkuttavista nauruista, liikutuksestakin, elämän makuisesta kirjasta! Monikin asia kolahti ja kovaa kirjaa lukiessa. Kirja toimii rehellisenä vertaistukena. Tämä kirja ja bloginne ovat antaneet tuoreelle äidille armoa ja piiitkän helpotuksen huokauksen! Piristävää myös se, että jokaista asiaa ei tarvitse kuorruttaa vaaleanvihreillä pehmennyksillä ja selityksillä, vaan asioista voi puhua kuulijaa arvostaen, selittelemättä. Niin.

    Ristipistotöitä isovarpaiden välissä – osuus laittoi muistelemaan omaa kolmen kuukauden takaista synnytystä. Perussynnytys sanoivat sairaalassa, 14 tunnin avautumista seurasi puolentoista tunnin ponnistaminen. Urakan ollessa ohi alkoi tunnin mittaiset jälkityöt. Lääkäri tuli ompelemaan ja siinä hetken ihmeteltyään ja aloittaessaan ompelua kysyi kätilöltä: Kuuluuko tämä osa sinun mielestä tähän? Todella jotakin, mitä et haluaisi kuulla jalkojesi välistä! Onko tosiaan niin, että värkki on täysin tunnistamattomana? Onko siellä useitakin vaihtoehtoisia osia kiinniommeltavaksi? Jessös, toivottavasti lääkäri on hyvä palapeleissä!

    Lääkärissä kävin myöhemmin yltyneiden kipujen vuoksi. Lääkäri kysyikin, että ootko katsonut jo alakertaan, että onko aina ollut tällainen? Muhahahahaa, että sillä tavalla. Ei kait se lääkäri sitten kaikkein etevin ollut niissä palapeleissä. No, istualtaan kirjoitan tätä sepustusta, joten ei huolta.

    Mikäli tuunattu äitiyspakkaus löytää tiensä tänne, niin kutsun oman äitini herkuttelemaan. 60 – vuotias äitini on Tortillaamme hoitaessaan lukenut Vuoden mutsia ja nauranut ääneen.

    Keskinkertaisuus on kaunista!

    VastaaPoista
  60. Tämä virke toisen painoksen sivulla 64 kertoo kaiken oleellisen synnytyksestä:

    "Synnytyksen kokeneet voivat tiivistää tapahtuman viiteen sanaan: paska lentää ja pillu repeää."

    (Pelkästään tuon faktan ansiosta kirja kannatti ostaa.)

    Miksei, voi miksei!, tällaista yksinkertaista totuutta voida kertoa missään synnytysvalmennuksessa? Kun katsoimme synnytysvideon neuvolan järjestämässä valmennuksessa, synnytyksestä tuli kovin seesteinen ja HILJAINEN vaikutelma. Nainen videolla ähisi hieman - ja PLOP, möntti syntyi puhtaille valkeille lakanoille. Siitä sitten onnellinen perhe lähti saman tien kotiin aloittamaan vitun onnellista vauvaelämää.

    Kun itsellä koitti todellisuus, paska todellakin lensi, koska mitään suolityhjennystä ei ehditty tehdä, ja pillu repesi niin, ettei synnytyksen jälkeen todellakaan istuttu seuraavaan kuukauteen. (Senkin jälkeen piti pari kuukautta istua paino toisella pakaralla.) Verta menetin sen verran, että hemoglobiini tippui seitsemäänkymmeneen. Kiva siinä sitten opetella hoitamaan vauvaa, kun voi olla vain makuuasennossa.

    Imetys (vauva sai tietysti myös korviketta syntymästään saakka) tapahtui lähinnä sängyssä tai sohvalla vaaka-asennossa. Sivun 154 (edelleen se toinen painos) listaus tv-sarjoista on hyvä, mutta lisäisin siihen vielä Greyn anatomian. Tosin Greyn anatomiassakaan paska ei lennä eikä pillu repeä, kun synnytys koittaa, mutta anyway. Keskinkertainen äiti oli niin koukussa dvd-bokseihin, että antoi lapsen nukahtaa tissille, jotta saisi katsoa aina jakson loppuun.

    Että kyllä Vuoden mutsi -äitiyspakkaus kelpaisi, kiitos.

    VastaaPoista
  61. Sain kirjan syntymäpäivälahjaksi, ja olen nauraa räkättänyt sen parissa oikein kunnolla! Kiitos!

    Ehkä eniten kolahti jutut "Olen raskaana, en tyhmä" ja " Äiti-suomi-äiti". Itse aloin raskausaikana hysteerisesti etsimään tietoa siitä, mitä mulle nyt tapahtuu ja löysin kaiken maailman lässytysoppaita. Muutaman luettuani jäin koukkuun, ne olivat nimittäin tosi hyvää viihdettä. Kun lukee juttuja, kuinka raskaana ollessa nainen hehkuu ja kehon muutokset ovat ilon asia, ei voi muuta kun nauraa. Kuka oikeasti iloitsee raskausarvista? Oma suosikkini oli vau.fi oppaan isälle-osiossa: "Yhdynnän voi korvata myös hieronnalla". Ai voiko hieronnastakin tulla raskaaksi? En tiennyt, pitääpä olla jatkossa varovainen...

    Ja kun lässytys ei rajoittunut vain oppaisiin, nimittäin toiset ihmisetkin puhuivat mulle kuin vajaaälyiselle. Tuli sellanen olo, että onko raskaus ja lapsen saaminen oikeasti niin kamalaa, että kaikki pitää maalata vaaleanpunaiseksi. Sain muun muassa synnytykseen tekstiviestin anopiltani: "Ole urhea pikku äityliini!" ...siis mikä?

    Ja lapsen syntymän jälkeen kaikille asioille vasta onkin olemassa ihania lälly-nimiä, joiden olemassaolosta mulla ei ollut hajuakaan. Tissittely on todellakin myös mun inhokki! Lisäksi törmäsin häiritsevän usein siihen, että mun rinnat olivat nyt tissukat. Tähän tyyliin: " Tuleeko sun tissukoista hyvin maitoa?" tai "Ai se vauva on nyt tissukalla!" (Joo, sanoppa vielä kerran tissukka niin...)

    Mua puhutteli vielä erityisesti kappale "Kenen joukossa seisot?". Mut yllätti todella se, kuinka kaikilla tuntuu olevan mielipide siitä miten mun pitäisi lapseni kasvattaa ja monet kokevat tärkeäksi vielä tuoda sen julki. Enää en välitä, mutta aluksi se oli todella ahdistavaa. Ja kun se nyt ei ehkä kuitenkaan ole elämän ja kuoleman kysymys, aloitetaanko se soseiden maistelu perunalla vai porkkanalla. Ensikertalaista meinasi kuitenkin aluksi nämä "totuudet" hämätä.

    Varmaan tärkein syy miksi seuraan teidän blogeja ja luin tän kirjan, on vertaistuki. Parasta on se, että te liputatte omanlaisen äitiyden puolesta, sillä silmien pyörittelyä on maailma täynnä. On ihanaa, kun on äitejä, jotka myöntävät avoimesti sen, että välillä ne lapsetkin vituttaa. Koska niin vituttaa mullakin. Minä kiitän ja kumarran.

    VastaaPoista
  62. Nauroin kirjalle vedet silmissä (onneksi en pissat housuissa), samoin kuin ylläoleville kommenteille! Esikoisen syntymä on vielä noin kahden kuukauden päästä, eli hyvään saumaan osui Vuoden Mutsin ilmestyminen. Olinkin jo hiukan ehtinyt epäillä että noinkohan se arki yhtäkkiä vaaleanpunaiseksi muuttuu kun paska alkaa lentää, ensin itsestä ja sitten lapsesta. Ennemmin ehkä vaaleanruskeaksi.

    Eniten kolahti ironia (etenkin ne kohdat joiden toivon vielä olevan lähinnä ironisia, aika näyttää..) ja MEONT, joka alkaa nyt jo nostaa päätään kun ne ensivuodelle alkuraskauden aikana tehdyt suunnitelmat alkavat sittenkin epäilyttää. Hoitopöytää ei ole vielä hankittu, sen sijaan kymmenen boksia sarjoja DVDllä alennusmyynnistä odottelemaan imetyssessioita. Ei laiteta sitä rimaa liian korkealle, niin ei tule paha mieli kun se kuitenkin tulee alitettua. Vaan liekö mullan alla liian karua katsottavaa yhdistettynä imetyshormooneihin? Aika näyttää.

    VastaaPoista
  63. Hei ja suurkiitos toimivasta nauruterapiasta, jolle todellakin on ollut tarvetta! Monsterini on jo tosin lähempänä 5-vuotta, mutta äitiyspakkaukselle olisi todellakin tarvetta. Perustelut jäljempänä.
    Parhaiten jutuistanne kolahtivat Toisen lapsen aika on sitten kun, Äiti, luontainen johtaja, Kehity äitiyslomalla(lomalla sanan tulisi tosin olla lainausmerkeissä) ja lapsen tärkeät päivämäärät. Ja lähes kaikki muutkin. Ostin kirjan ajatuksena vain lukaista se läpi ja antaa se sitten lahjaksi esikoista odottavalle ystävälleni,mutta ei, en minä raaski siitä luopua. Kun elämä (ja siinä sivussa lapsi) potkii päähän, voin paeta siihen ainoaan paikkaan kotona jossa saan edes jossain määrin olla rauhassa, eli vessaan, kaivaa kirjan kaapista ja nauraa.
    Täytyykin muistaa pakata ensiapulaukkuuni kirjan lisäksi korvatulpat ja ehkä pullo viiniä ja suklaalevy. Lisäksi olen suunnitellut piilottaa vessannurkkaan kokoontaitettavan, selkänojallisen tuolin, peiton ja tyynyn.
    Miksi ansaitsen äitiyspaketin?
    Alamäki alkoi jo ennen synnytystä. Olin viimeisilläni raskaana, maha oli täydellinen raskausmaha, sellainen jättikokoinen meloni muutoin pienessä kropassa kun lenkillä vastaantullut puolituttu totesi, ettei hän ole edes huomannut minun olevan raskaana-luuliko hän todellakin että olen alkanut kasvattamaan kaljamahaa? Sen jälkeen mummoni totesi minulle puhelimessa, että HÄN EI JAKSA ODOTTAA ETTÄ LAPSI SYNTYY! Ai kun kiva, miltäköhän musta sitten tuntui plus 30 asteen helteessä, yli-ison vatsan kanssa kun hiki valui pelkästä olemisesta ja muksu veti neljän tunnin futistreenejä mahassa joka ikinen ilta samalla kun minä yritin viilentää itseäni maaten alastomana sohvalla jääpalojen kanssa. Synnytyssalissa anestesialääkäri sanoi selkäni nähdessään että onpas minulla paha akne selässä (johtui raskaudesta) Lapsi kuitenkin syntyi sektiolla ja kun se tuotiin naamani eteen, aloin oksentaa. Se tosin johtui lääkkeistä.
    Osastolla, vai miksi sitä kutsutaan missä sitten synnytyksen jälkeen ollaan(iski täydellinen muistikatkos) hoitaja sanoi että lapsi syö 4 tunnin välein. Kukaan ei kertonut että jos se kersa huutaa ennen kuin 4 tuntia on kulunut, sillä voi olla nälkä. Joten 3 synnytystä seurannutta yötä olin unen ja valveen rajamailla, käsi muksun kärryissä koittaen pidellä ne väliajat tuttia suussa samaan aikaan kun se hiton reuna painoi kättä niin saakelisti. Neljäntenä yönä pakotin hoitajat ottamaan muksun, että sain nukkua. Kotona ensimmäisenä yönä tajusin, että mua on kusetettu, ei se syö 4 tunnin välein, vaan paljon useammin-ja sen jälkeen saatiin kummatkin nukkua.
    Tila loppui kesken joten "mieletön(lähes kirjaimellisesti) mutsi jatkaa vielä toisen kommentin verran

    VastaaPoista
  64. Edellinen jatkaa..
    Kohta toisen lapsen aika on sitten kun..kosketti, koska olemme miehen kanssa päättäneet yrittää toista lasta. Muuten se sitten kun ei olisi koskaan. Tällä menolla tosin yritykseksi jääkin, koska makuuhuoneessa ei ole säpinää kuin kerran kuussa (mies ei halua)-miten se kuvittelee että niitä lapsia sitten tehdään? Joten, Fazerin sininen edesauttaisi sekä seksin puutteeseen, vitutukseen, pään hajoamiseen ja myös siihen että vedettyäni sitä 4 kiloa näyttäisin siltä että olen raskaana vaikka en olekaan. Raskaus olotilaa edesauttaisi myös juoma, suurena annoksena se aiheuttaisi "raskauspahoinvointia", pienissä määrin saisi vuoden mutsin hymyilemään ja tukahdutettua päässä lyövät liekit mm.silloin kun mies on täysi mulkku ja lapsi on juuri a)paskonut vessan lattialle b)purkanut lempikaulakorusi osiin tai c)kussut tarhassa kaverin päälle. Aurinkolasit peittäisivät sekä tummat silmänaluset että keltaiset silmänaluset, jos lapsi päättää laittaa uudemman kerran ripsivärini sekaan lukkosulaa. Aine, jota lääkärit sen jälkeen laittavat silmiin, värjää nimittäin sekä silmät että silmänaluset keltaisiksi. Rentouttaviin hoitoihin en ole päässyt vielä kertaakaan, en omakustanteisesti enkä kenenkään muunkaan kustantamana vaikka olen ihan suoraan sellaista toivonut. Jos lahjakortin saisin, en kertoisi että se on mahdollista vaihtaa myös tuotteisiin vaan ehdottomasti käyttäisin sen paikan päällä ja sillä verukkeella pakottaisin miehen kokonaiseksi päiväksi hoitovuoroon. Hesan reissuun kun menee helposti kokonainen päivä (ja miksei yökin) kun kehäkolmosen ulkopuolelta sinne lähtee. Raflan lahjakortti tulisi myös samalla käytettyä. Kyllä ravintolaruoka kotiruuan voittaa (kuten lähes kaikki, mitä ei ole joutunut itse väsäämään)
    Kuukupilla ilahduttaisin ystävääni joka juuri tänään manasi sitä kun nykyajan siteet ja tamponit eivät yhdessäkään estä ohivuotoja. Siteet voisin käyttää esim. miehen suun tukkimiseen tämän kuorsatessa moottorisahan lailla vieressäni. Kirjat lahjoittaisin em.esikoista odottavalle ystävälleni, joka on ennen raskauttaan ollut huoleton, urbaani matkailija. Voisi sitten sohvamatkailla äitiys"lomalla". Ja se kahvi, se toimisi hyvänä laksatiivina. Ummetuksen vaivatessa (eli aina) kuppi pari kahvia kitusiin niin johan helpottaisi. Pelastaisitte minut Reilusti peräpukamilta ja voisin pöntön sijaan istua sillä kokoontaitettavalla tuolilla vessassa. "Omasta ajasta ei tingitä". Ja jos nyt jotain unohtui mainita sisällöstä, niin kyllä sillekin käyttöä keksitään.
    Ysätävällisin terveisin, anomuksen hyväksymispäätöstä ja kohennusta mielenterveyteen odottaen Mieletön (lähes kirjaimellisesti)mutsi

    VastaaPoista
  65. Tässähän jäi taas ihan ruhtinaallisesti aikaa osallistua, vaikka kirja on ollut luettuna jo monta viikkoa.

    Itseäni kohta 2-vuotiaan pojan äitinä lämmitti erityisesti toteamus elämästä: "Ei se samanlaiseksi palaa, mutta tunnistettavaksi." NO NIINPÄ. Tunnistettavuus on pikkuhiljaa omassa elämässä paranemassa, mutta voi kun joku olisi tuon osannut vakuuttavasti kertoa silloin, kun oli tiettyjä...hmh...synkempiä kausia. Kiitos vielä mahtavasta kirjasta :)

    VastaaPoista
  66. Huoh. Joko mieletön mutsi, kone tai blogi tilttailee sillä tekstin jatko-osa tuli julkaistua ennen varsinaista ykkösosaa, eli tätä:
    Hei ja superkiitos toimivasta nauruterapiasta, jolle todellakin on ollut tarvetta! Monsterini on jo tosin lähempänä 5-vuotta, mutta äitiyspakkaukselle olisi todellakin tarvetta. Perustelut jäljempänä.
    Parhaiten jutuistanne kolahtivat Toisen lapsen aika on sitten kun, Äiti, luontainen johtaja, Kehity äitiyslomalla(lomalla sanan tulisi tosin olla lainausmerkeissä) ja lapsen tärkeät päivämäärät. Ja lähes kaikki muutkin. Ostin kirjan ajatuksena vain lukaista se läpi ja antaa se sitten lahjaksi esikoista odottavalle ystävälleni,mutta ei, en minä raaski siitä luopua. Kun elämä (ja siinä sivussa lapsi) potkii päähän, voin paeta siihen ainoaan paikkaan kotona jossa saan edes jossain määrin olla rauhassa, eli vessaan, kaivaa kirjan kaapista ja nauraa.
    Täytyykin muistaa pakata ensiapulaukkuuni kirjan lisäksi korvatulpat ja ehkä pullo viiniä ja suklaalevy. Lisäksi olen suunnitellut piilottaa vessannurkkaan kokoontaitettavan, selkänojallisen tuolin, peiton ja tyynyn.
    Miksi ansaitsen äitiyspaketin?
    Alamäki alkoi jo ennen synnytystä. Olin viimeisilläni raskaana, maha oli täydellinen raskausmaha, sellainen jättikokoinen meloni muutoin pienessä kropassa kun lenkillä vastaantullut puolituttu totesi, ettei hän ole edes huomannut minun olevan raskaana-luuliko hän todellakin että olen alkanut kasvattamaan kaljamahaa? Sen jälkeen mummoni totesi minulle puhelimessa, että HÄN EI JAKSA ODOTTAA ETTÄ LAPSI SYNTYY! Ai kun kiva, miltäköhän musta sitten tuntui plus 30 asteen helteessä, yli-ison vatsan kanssa kun hiki valui pelkästä olemisesta ja muksu veti neljän tunnin futistreenejä mahassa joka ikinen ilta samalla kun minä yritin viilentää itseäni maaten alastomana sohvalla jääpalojen kanssa. Synnytyssalissa anestesialääkäri sanoi selkäni nähdessään että onpas minulla paha akne selässä (johtui raskaudesta) Lapsi kuitenkin syntyi sektiolla ja kun se tuotiin naamani eteen, aloin oksentaa. Se tosin johtui lääkkeistä.
    Osastolla, vai miksi sitä kutsutaan missä sitten synnytyksen jälkeen ollaan(iski täydellinen muistikatkos) hoitaja sanoi että lapsi syö 4 tunnin välein. Kukaan ei kertonut että jos se kersa huutaa ennen kuin 4 tuntia on kulunut, sillä voi olla nälkä. Joten 3 synnytystä seurannutta yötä olin unen ja valveen rajamailla, käsi muksun kärryissä koittaen pidellä ne väliajat tuttia suussa samaan aikaan kun se hiton reuna painoi kättä niin saakelisti. Neljäntenä yönä pakotin hoitajat ottamaan muksun, että sain nukkua. Kotona ensimmäisenä yönä tajusin, että mua on kusetettu, ei se syö 4 tunnin välein, vaan paljon useammin-ja sen jälkeen saatiin kummatkin nukkua.

    VastaaPoista
  67. Voittiko tätä kukaan koskaan?

    VastaaPoista
  68. Hyviä uutisia niille, jotka ovat etsineet lainaa, koska asettua osastoilla, järjestää pienyritysten itselle tai vain etsivät henkilökohtainen laina? ongelma on ratkaistu tässä tulevat vain pystyy ja aito yritys, joka on valmis lopettamaan taloudellisia ongelmia, tarjoamme kaikenlaisia ​​lainan korko 3% ja saada lisää tietoa siitä, miten hankkia laina pääsette meidän yritys sähköpostitse (genuineloanservices@outlook.com)

    VastaaPoista
  69. Rahoituspalvelu18.11.2014 klo 7.15.00

    Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  70. Hyvä päivä asiakas,

    Puolesta tämän hyvinvoinnin taloushallinnossaan haluamme todistaa, että tämä on lainan lisenssin yritys, olemme sertifioitu luotonanto yritys sekä enkeli sijoittaja olemme olleet tämän liiketoiminnan lainojen Angel ja meillä on hyvä pää vähäosaisille ei varastaa .

    Olemme asiakaspalveluumme, autamme köyhiä Tämä laina on peräisin Welfare Finance Help (Common Wealth) Minun ohjelmassa lainojen korot ovat alhaiset, mutta lyhyellä aikavälillä rahaa, korot tarvittava laina on 2% ja kesto enintään 360 kuukausi (52 vuotta), mutta voi olla pienempi.

    Vähimmäiskesto tämä laina on 24 kuukautta, joka on 2 vuotta, Näissä 24 kuukautta, lainanottaja odotetaan tekevän lainan maksuihin, mikä tekee siitä vieläkin helpompi maksaa. Sähköposti: welfarefinancehelp@gmail.com vastata, lähetä minulle puhelinnumerosi,

    odotamme vastausta ASAP. Tiedustelut, voit kysyä.

    Ystävällisin terveisin

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...