"... kyselytutkimuksissa vastaajien ilmoittama toivottu tai ihanteellisena pidetty lapsiluku on enää harvoin pienempi kuin vastaajan todellinen lapsikertymä."
Tutkimuksen mukaan oma ihannelapsiluku muuttuu oman lapsitilanteen mukaan. Osasyy taitaa olla se, että vahinkoja ei haluta myöntää.
Kuinka monen lapsi on saanut alkunsa pyytämättä ja yllätyksenä? No meillä ainakin.
Omana raskausaikanani vastasin "yritittekö pitkään" -kyselijöille, että ei yritetty, vahinko tämä oli. Yleensä se keskustelu loppui lyhyeen. Eräskin kauhisteli, että eikö se nyt ole lapsen hyvinvoinnin kannalta epäilyttävää, että sanot sen ääneen. Lapsi kuulee kohtuun olleensa vahinko ja sen itsetunto voi saada kolauksen.
Ja se ei ollut vitsi (!)
Miksi vahingosta puhuminen on niin iso tabu? Onko ihmisillä tarve mieluummin muuttaa suunnitelmaa, kuin myöntää, että alkuperäinen suunnitelma ei toteutunutkaan? Koska ihan oikeastihan tärkeintä ei ole se, sheikkasivatko siittiö ja munasolu vahingossa vai lukujärjestys kädessä, vaan se, miten lopputulokseen suhtautuu. Vahinkokin voi olla reitti onnenpotkuun.
Anteeksi ja kiitos.
*) Perhebarometri (2008) pdf-muodsosa löytyy tästä linkistä.
Oon itse vahinko, eikä ole itsetunto kokenut kolhuja. Tiedän myös, että äitini on miettinyt pitääkö minut vai ei, eikä tämä hierrä minua lainkaan. (Kuulin tämän kyllä mummilta enkä äidiltä, heh.) Päinvastoin, ihan hyvä että on pohdittu halutaanko lapsia vai ei. Ja vanhemmat ovat olleet oikein rakastavat :)
VastaaPoistaMummit <3
PoistaMeilläkin on 2,5v vahinko, sai alkunsa aika tuoreessa suhteessa :) Ja ihana on, pois en antaisi enkä edes harkinnut. Ja lapsen isän kannsakin yhdessä ollaan edelleen. Lähimmät ihmiset tietää että oli yllätys, mutta loppujen lopuksi harva on kehdannut edes udella asian laitaa.
VastaaPoistaMusta tuntuu että täällä Islannissa on tavallista uteliaampaa porukkaa, heh.
PoistaAikuisten kesken kannatan kyllä rehellistä keskustelua - tottahan se on, että tänä päivänä ei oikeasti ole enää "vahinkoja", koska jokainen voi päättää pitääkö lapsen vai ei. Mutta aika tarkkana saa olla, ettei pieni lapsi kuule asiasta edes vitsinä. Lapselle on äärimmäisen tärkeää luottaa siihen, että hän on toivottu ja suunniteltu. Ja maailmankuva on kuitenkin tietyssä iässä hyvin mustavalkoinen. Oma siskoni sai päähänsä, varmaankin ihan oikein pääteltyään, että hän oli "vahinko" (ts. ei-suunniteltu raskaus). On varmaankin yksilöllistä miten kukin uutiseen reagoi, mutta hän onnistui kehittämään asiasta itselleen teini-iässä itsetunto-ongelman ja vakavan masennuksen. Pointtini on, että lapselle asiasta kannattaa vitsailla tai ylipäätään kertoa vasta kun hän pystyy sitä käsittelemään, sitten kun maailmankuvaan alkaa muodostua myös harmaan sävyjä.
VastaaPoistaEi vahinko-asiaa tietenkään lapsen naamaan kannata hieroa; ja tuskin koko asiaa tarvitsee edes kovin varhaisessa vaiheessa kommentoida mitenkään.
PoistaMinä en ollut vahinko vaan odotettu lapsi...paitsi sitten kun synnyin. Olen ikäni saanut kuulla, kuinka olen harjoituskappale ja se sitten on "oikeuttanut" vanhemmilleni kaikki ne mokat ja ilkeydet ja unohtamiset ja suoranaiset heitteillejätöt. Tekivätpähän he muitakin lapsia minun jälkeeni, joista sitten osasivat joten kuten pitää huoltakin, kun olivat ensin minulla harjoitelleet.
PoistaOlen...katkera. En sisaruksilleni vaan lapsuudelleni. Minua on saanut kohdella ihan miten tahansa. Vaikea on sisimpäänsä saada aikuisenakaan sitä tunnetta, että olisi ihmisenä yhtä arvokas kuin muutkin. Vaikka toki sen tietoisesti tiedän.
Asiaa. Meidän esikoisen odotus ei ollut toivottu eikä suunniteltu (silloin 8v. sitten) eikä se mielestäni mikään salaisuus ole! Aioin hänen itsensäkin kuullen asiasta puhua tulevaisuudessa ja jos aiheesta liipataan läheltä. Koska totuus on että hän on kuitenkin parasta mitä on tapahtunut! Ollaan yhä sama perhe ja pikkuveljiäkin on putkahdellut (tosin sitten vuosien yrittämisen tuloksena!) Eli jos jotain on oppinut, niin aina ei voi suunnitella tulevaisuutta!
VastaaPoistaWord!
PoistaMunsta aina ei voi puhua vahingosta, meiän Tomaatti ei ollu suunniteltu, mutta aina mulle tervetullu nuoruudesta asti. Ajalla ei mulle koskaan ollu merkitystä ja se tuliki todistettua kun poika ilmoitti itsestään kuukauden seurustelun jälkeen. Mää olin tietysti pari päivää shokissa, kuinka nopsaan tulevaisuuden suunnitelmat esty, mutta en ikinä ois voinu luopua "vahingostani" vaikka miehen perhe saborttia ehottiki kaikkien parhaaksi ja koko seurakunnan jäsenet näytti hyvin pian oikeat luonteensa. Lapsia ei kasva puissa ja jos joku niistä haluaa maailmaan niin kovasti, että saa alkunsa pillereistä huolimatta, nii tervetuloa. Seuraavan saaminen onki ollu sitte miljoona kertaa työläämpää ja jos nyt se vihdoin onnistuu niin "vahinko" ja "yrittämällä yritetty" on ihan yhtä rakkaita.
VastaaPoistaTämä menee ehkä semantiikan puolelle; mutta voihan vahinkokin olla positiivinen asia. Vahingossa voi tapahtua hyviäkin juttuja.
PoistaItsekkin olen aivan täysi "vahinko" ja koko ikäni asiasta on puhuttu suoraan. Ikäni olen myös ihmetellyt, että miksi asian kerrottuani sitä, että se minulle on kerrottu, on kauhisteltu. En ole missään vaiheessa kokenut olevani vähemmän haluttu/rakastettu kuin isommat sisaruksenikaan. Nyt minulla itsellänikin on yksi "vahinko", enkä aio sitä todellakaan salailla. Samalla pidän tietenkin huolen siitä, että lapsi tietää, että häntä rakastetaan enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa! Asioista pitää puhua ja niistä pitää puhua ääneen!
VastaaPoistaSamaa mieltä täällä. Se, onko lapsi suunniteltu vai yllärivahinko, ei minusta mitenkään määritä sitä sen päätöksen jälkeistä suhtautumista.
PoistaVahinko on negatiivinen ilmaus, sillä useimmissa tapauksissa vahinko halutaan korjata (vahingonkorvaus jne.).
VastaaPoistaKäyttäisin mieluummin vaikka sanaa yllätys, siinä on mielestäni positiivinen kaiku (jos siis lapselle halutaan ilmaista, että tämän syntymä oli positiivinen asia ja jos ei, niin ei lapsen sitä tarvitse tietää.)
Vahinko on sanana kuten riski; siitä on saanut osakseen negatiivisen sävyn, vaikka vahinko voikin tapahtua sekä huonoon että hyvään suuntaan. Riskikin sisältää häviämisen mahdollisuuden lisäksi myös mahdollisuuden voittaa. No, nyt tää menee ehkä saivarteluksi :)
PoistaYllätys on hyvä sana!
Tuo on hyvä pointti tuo Heidin pointti! Yllätys tosiaan on - yllätys! Ja eiköhän siis suuri osa lapsista ole yllätyksiä, vaikka kuinka lasta olisi suunnitellut ja oottanut.
VastaaPoistaTai no, ei kai se sitten yllätys voi kellekään nykypäivänä olla, että jos seksiä harrastaa ilman ehkäisyä, siitä voi tulla raskaaksi.
Toisaalta taas, itse kyllä oon ollut aika yllättynyt. Samaten mieheni.
Vahinkoja tapahtuu ;)
Mua ainakin naurattaa nuo "yllätys"vauvat. Jos on hedelmällisessä iässä seksiä harrastanut niin ei sen ihan kamalan suuri yllätys luulisi olevan, jos touhusta ennemmin tai myöhemmin seuraa lapsia. Ja jos sitä sekstailua on harrastanut ilman ehkäisyä niin silloin ei voi vahingostakaan puhua, kyllä se jälkeläinen on sitten ihan tarkoituksella alulle pantu. Sitä en tiedä miksi kumpaakaan sanaa pitäisi sille lapselle itselleen toitottaa - mitä LAPSI sillä tiedolla tekee oliko raskaus vahinko/yllätys/suunniteltu/mitä sanaa joku sitten haluaakin käyttää?
PoistaPositiivisen tekstin jälkeen olin hoo moilasena jonkun aikaa - nyt on alkanut toeta yllärivahingosta :)
PoistaVähän aiheen vierestä, mutta minusta on ylipäätään aika tökeröä kysyä koko kysymystä, siis "yritittekö pitkään"! Ainakin jos vanhemmat eivät itse ota tuota yrityspuolta puheeksi. Mitä se kenellekään kuuluu mitä makuuhuoneessa (tai missä tahansa muualla tätä parisuhteen osa-aluetta harrastetaankaan, puhumattakaan mahdollisista hedelmöityshoidoista) tapahtuu! Eihän sillä lopputuloksen, vauvan, kannalta ole merkitystä. Toinen kysymys, joka saa näkemään punaista on vauvan ns. syntymäpisteiden utelu...
VastaaPoistaMeillä molemmat lapset ovat saaneet alkunsa suunnitellusti, tai siis toivotusti, suunnittelu kuitenkin on aika hakuammuntaa. En silti usko, että lapsia rakastaa yhtään vähemmän/enemmän sen mukaan miten hän on alkunsa saanut :)
Heidin pointti oli hyvä, kieltämättä yllätys kuulostaa paremmalta kuin vahinko. Tuskin lapsi saa traumoja, jos tietää olevansa ei-suunniteltu, todennäköisesti asian esittämistapa vaikuttaa enemmän lopputulokseen :)
Uteliaisuudella ei välillä ole rajoja.....
PoistaVahinkolaukaus meillakin sattui tuon keskimmaisen kohdalla (vanhin oli 3 kk, kun sain tietaa odottavani seuraavaa...). Poika itsekin naureskelee ihmisille, olevansa sellainen vahinkolapsi, mutta silti niiiiin rakastettu (ainakin valilla, kun ei tapella)!
VastaaPoistaMeidänkin kuopus on vahinko. Ehkä paras vahinko ikinä :) Toinen lapsi oli kyllä jossakin vaiheessa suunnitelmissa, mutta ehkäisyn pettäminen ratkaisi tuon aikataulutuksen puolestamme ja oikeastaan ihan hyvä niin. Nyt sisaruksilla on sattumalta aika passeli ikäero, eikä tarvinnut jahkata sitä 'sopivaa' lapsentekohetkeä sen enempää. Mistä sitä tietää, olisko varsinaisesti yrittämällä edes onnistunut noin helposti. Tuskin ;)
VastaaPoistaItse kans vähän karsastan tuota vahinko -sanaa, koska kyseessä on kuitenkin niin positiivinen asia (ainakin meillä). Puhunen tästä lähtien yllätyksestä, jos joku sattuu kysymään. Hyvä idea :)
Olen itse huomannut, että sellaiset ihmiset herkemmin kyselee, jotka on itse pidempään yrittänyt tai ylipäätään miettii yrittämisen alottamista. Minusta se on ihan ok ja jokaisen oma asia, haluaako asiasta sitten sen enempää kertoa.
t. toinen keskivertomamma
Jeps, minä ainakin lähipiiriltä kyselemällä yritin kartoittaa, että missä vaiheessa pitäisi huolestua, kun lasta ei tunnu kuuluvan.
PoistaNiin,hyvä kysymys... Muistan kerran äitini sanoneen mulle ettei se kadu lapsiaan, mutt katuu suhdetta mun isän kaa. Jotenkin ristiriitasta,mutt nyttemmin asia on valjennu toiselta kantilta. :)
VastaaPoistaSukulaismieheni on koko ikänsä saanut kuulla olleensa vahinko. Kohtelu on ollut sen mukaista. Olen nähnyt, mitä se on tehnyt itsetunnolle. Minä en koskaan voisi kertoa lapselleni hänen olleen vahinko, valehtelen mieluummin.
VastaaPoistaAnonyymiApr 18, 2012 12:00 AM: Jos harrastaa seksiä ilman ehkäisyä eihän se raskaus silloin olekaan mikään vahinko. Oletin itse, että Satu on tullut raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Itse ainakin tulin, käytimme kondomia (yhdessä oltiin oltu 8 vuotta, hormonivalmisteet eivät minulle käy), joka repesi aktin aikana emmekä sitä huomanneet ennen kun homma oli ohi. Omassa tapauksessa pidän lasta vahinkona, toki oli positiivinen asia ja erittäin rakastettu lapsi. Enkä tule ikinä, koskaan lapselleni päin naamaa sanomaan, että oli vahinko. Yllätyksestä voisin hänelle puhua, mutta en vahingosta, koska ilmaisulla on niin negatiivinen sävy.
VastaaPoistaOlen itse vahinko, eikä asia haittaa itseäni pätkääkään (Äitini ei ole sanonut asiaa suoraan, mutta olen saanut alkuni syperlyhyen suhteen tuloksena joten asia selvä). En ole koskaan osannut ottaa ressiä asiasta, toki olen kiitollinen, että äitini piti minut.
VastaaPoistaOlen kuitenkin nähnyt, että tieto saattaa vaikuttaa identiteettiin ja minäkuvaan. Anoppini, joka myös tietämänsä mukaan on vahinkolapsi, ottaa asian todella raskaasti ja tuntee itsensä huonommaksi sisarustensa (joita on paljon) rinnalla. Anoppi on lähemmäs kuuskymppinen ja olenkin miettinyt, onko tuohon aikaan yleensäkään ollut kovin tehokkaita ehkäisymenetelmiä? Aika moni muksu tainnut silloin tulla koska sattuu:)
Olen itse vahinko/yllätys ja (toistaiseksi) ainokaiseni on myös. Ei olisi huonompaan saumaan voinut sattua, mutta se osoittautuikin ihanteelliseksi ajankohdaksi, moni asia selkiytyi hänen myötään.. <3
VastaaPoistavahinko se oli minunkin tyttö mutta toisaalta hedelmällisyyteni on kyllä aika.... no, pco:n takia olisin yhtä hyvin voinu jäädä lapsettomaksi niin ihanan lahjan kyllä sain sellaiseen saumaan että se oli mulle (ihana) yllätys eniwei! <3
VastaaPoista"Tutkimuksen mukaan oma ihannelapsiluku muuttuu oman lapsitilanteen mukaan. Osasyy taitaa olla se, että vahinkoja ei haluta myöntää." Ei pidä paikkaansa ;) tosiasia on se, että nälkä kasvaa syödessä, niinku sanonta kuuluu. Itse halusin 1 lapsen. Nyt kun se on yksvuotias, toivon kovasti toista. Ja kolmatta. Jos Luoja suo, saatan olla lopulta viiden lapsen äiti.
VastaaPoista